Arki on

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Arki alkoi pari viikkoa sitten ja nyt on pakerrettu täysiä taas.  Loma meni siivillä, koska olin ohjelmoinut sen tehokkaasti täyteen kaikenlaista. En sano, etteikö loman aikaiset kiireet olisivat olleet kivoja ja mukavia, mutta reilun kahden viikon loman aikana ei pahemmin ehdi levätä, jos ensin reilun viikon hössöttää joulua, sitten pari päivää muita juttuja ja sitten alkaakin jo miettiä töitä. Loman aikana sain sentään aikaiseksi blogialustan päivityksen, vaikka jo pelkäsin, etten sitäkään ”ehdi”.

Viime viikolla oli työpaikan muutto 50 kilometrin päähän, sepäs se vasta töihin köröttelyn motivaatiota kohottaakin. Aiemmin töihin hurautti 10 minuutissa, nyt menee puoli tuntia lisää. Lisäksi muutto 5 hengen huoneesta 50 hengen avokonttoriin on aika karua. Missä on rauha ja hiljaisuus? Sijainti taukotilan vieressä ei auta asiaa. Olen jo yhden päivän jälkeen kypsä.

Onnistun kyllä sotkemaan viikonlopun aikana rytmini ihan täydellisesti, enkä sitä saa viikolla oikeastaan koskaan kunnolla oikaistua. Ei huvita mennä nukkumaan, koska sitten herää nopeammin ja pitää nousta ja mennä töihin. Tietenkään logiikkaani ei hetkauta se, että olisi mukavampi herätä, jos olisi nukkunut enemmän.

Autokin vituttaa. Tuulilasiin on ilmestynyt eilen halkeama. Takalasin lämppäri ei ole toiminut enää pitkään aikaan. Antenni katkesi. Katsastus pitäisi hoitaa 11.2. mennessä ja pari lamppua on vaihdettava sitä ennen (muuta en aio auton hyväksi tehdä). Priorisoin silti edelleen muut asiat uuden auton edelle. Jos edes osaisi päättää, minkä auton haluaisi.

Lisäksi vituttaa, että narisen turhia. Kaikki on ihan hyvin. On asunto, auto, toimiva parisuhde, töitä molemmilla ja hyviä ystäviä. Jos maanantaista tulisi vapaapäivä, olisiko maanantai-iltana sunnuntain maanantaivitutus ja tulisiko tiistaista uusi maanantai?

En voi ymmärtää…

Julkaistu , kirjoittanut
2
  • Nyt on jo joulukuu.
  • Lomaan on enää alle kolme viikkoa – 14 työpäivää tämän kamalan maanantain jälkeen.
  • Olen selvinnyt työmäärästä suht selväjärkisenä (ei hirveätä poikkeamaa aikaisempaan sekopäisyyteen).
  • Miten lankakerät lisääntyvät yksikseen? Aiemmin ne mahtuivat yhteen pieneen laatikkoon, nyt tarvittaisiin tilaa vähintään tuplaten.
  • Mainitsinko jo, että lomaan on enää 107,5 työtuntia?
  • Joulu on pian <3
  • En voi ymmärtää lukuisia töihin liittyviä asioita.. Miksi ne on tehtävä mahdollisimman vaikeasti ja niin, että vitutuskäyrä hipoo taivaissa? Mutta hei, enää 6448 työminuuttia lomaan, joten en vaivaa sillä päätäni.

”Ei mul mittän kuulu…”

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Taaskaan ei tunnu olevan mitään erityistä kerrottavaa. Alkukuusta olin viikon verran sairaslomalla selkäni takia, ja täysin kivuttomia päiviä on sen jälkeen ollut vain muutama. Särkylääkkeitä ja relaksantteja kuluu aina välillä, aamujumitus on melkein samaa luokkaa kuin ennen diagnoosia (joskus 1993) ja jokaisen työpäivän jälkeen on selkä taas kipeä.

Töissä on moni muukin, siis normaalisti terve ihminen, alkanut saada selkäkipuja, ja syy lienee yksinomaan ergonomian (joka on huonoakin huonompi). Minulle tilanne on pahempi. Tällä viikolla pomo passitti minut työpaikkalääkärille, ja käynti oli ennakkoaavistuksista huolimatta ihan positiivinen. Lähetteitä tuli mm. verikokeisiin (tulehdusarvot pitää tsekata; reuma lienee taas aktivoitunut) ja fysioterapiaan. Ehkä tämä tästä…

Muuta tapahtunutta: eilen oli Hartwall-areenalla Andrew Lloyd Webberin synttärikonsertti, eli kaksi ja puoli tuntia musikaalihittejä. Kyllä kannatti! Hyvää musiikkia, loistava orkesteri, ja vaikka kaikki solistit eivät olleetkaan ihan meidän makuumme, niin Jacqui Scott ja Elaine Paige (yksi pienistä suurista suosikeistani) veivät pisteet kotiin. Scott sitä paitsi kuulosti samantapaiselta kuin Paige nuorempana.

Jouluvalmistelut etenevät: keittiöön on tilattu uusi pöytä (se lienee haettavissa huomenna), pikkujoulun kunniaksi jouluvalot on ripustettu parvekkeelle ja korttihässäkkä on vielä aloittamatta – ihan tyypillisesti.

Vapaapäivinä, joita on viime aikoina ollut aika paljon, olen pelannut WoWia, viimeisten parin viikon aikana enimmäkseen kalastamalla ja myymällä saaliitani. Pääasiassa odotan, että Börje saa haltiahahmonsa lähemmäs minun vastaavani tasoa, jotta voimme pelata yhdessä. Aikataulut eivät vain tunnu järjestyvän sopiviksi, mutta käy tämä näinkin. Kummallinen peli: silloinkaan, kun siinä ei tee mitään erityistä tai haastavaa, on tosi kivaa.

Lokakuun kirjoja

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Stephen King: Duma Key
Jossain määrin epätavallinen kauhujuttu, koska tässä kauhu alkaa vasta reippaasti puolivälin jälkeen. Siihen asti liikutaan lähinnä kevyessä fantasiassa, joka kuitenkin sijoittuu ”normaaliin” maailmaan. Tosi hyvä kyllä.

Laurie R. King: Locked Rooms
Mary Russell -juttu (eli Sherlock Holmesia), tässä kirjassa seikkailtiin San Franciscossa. Ihan viihdyttävä, mutta edelleenkin The Art of Detection on tässä ”sarjassa” mielestäni paras. En tosin ole muistaakseni lukenut ensimmäistä…

Kummallinen hetki

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kävelin kokouksesta bussille päin, kävelykadun kautta. Jo kauempaa kuulin, että jossain edempänä oli vielä katusoittaja, joka soitteli panhuilua. Enimmäkseen kliseisesti käytetty soitin ja imelänkuuloinen ääni – mutta kun pääsin lähemmäs ja kuulin melodian, niin hetkeksi tuulinen ja pimeä syysilta unohtui. Kappale oli Ack Värmeland, du sköna… ja pienen hetken ajan oli kesäpävä.

En ehtinyt heittää rahaa soittajalle, kun piti ehtiä bussiin – mutta olipa outo ja mukava kohtaaminen.

Viikonloppu keskellä viikkoa ja addiktiopäivitys

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tultiin vähän aikaa sitten risteilyltä. Kivaa oli, kuten aina: syötiin ja nukuttiin. Tällä kertaa poikkeuksellista oli se, että olimme iltalaivalla ja että laiva oli täynnä. Jopa vähän ahdistavan täynnä. Vikingillä oli Unkari-viikot ja à la carte -ravintolan ruoka sen mukaista. Huippuhyvää! Sisäfilepihvi esimerkiksi oli hintansa väärti ja enemmänkin, höysteet ja viini tekivät ateriasta elämyksen. Asiaan luultavasti vaikutti myös se, että naudanlihan hintojen takia emme ole herkutelleet sisäfileellä aikoihin.

Kunnon yöunet ja tuhdin aamiaisen jälkeiset pitkät päiväunet kuuluvat myös asiaan, niistä ei poikettu tälläkään kertaa. Lisäksi vähän ostoksia, hengailua hytissä, hiukan laivan tutkimista (saunaosaston vieressä on iso remppa käynnissä)… ja se siinä. Kotiin mukaan juomia, karkkeja ja jo jonkin verran suklaata jouluksi – ettei sitten tarvitse miettiä.

World of Warcraftia olen nyt pelannut kaksi kymmenen päivän koeaikaa. Jälkimmäisessä peli alkoi sujua paremmin, kun tajusin selkeämmin, missä mennään ja miten kannattaa toimia. Koeaika loppui eiliseen, ja lopettaessani olin päähahmoni kanssa tasolla 11. Nyt olisi kova into päästä siitä eteen päin, koska alkaa tuntua siltä, että 10-tason jälkeen homma vasta mielenkiintoiseksi muuttuukin, kun hahmon taitoja ja muuta osaamista voi alkaa kasvattaa kunnolla.

Pahus, taidan joutua syömään sanani ja ostamaan sen pelin. Ostoversiossa on mukana 30 päivää peliaikaa ja siitä eteen päin sitä voi ostaa lisää aina 30 päivää kerrallaan. Hinta, noin 15 euroa, ei minusta ole paha. Meillä on toinenkin peliin hurahtanut: Minna, joka on aivan innostunut Guitar Herosta. Suunnitteilla on uuden GH:nkin ostaminen; ovat yhdessä Miran kanssa tahkonneet GH III:a ja Minna hinkuu lisää.

Toistaiseksi pelaaminen ei ole vienyt aikaa netissä roikkumiselta tai esimerkiksi lukemiselta, niin että ehkä tämä ei ole kovin vaarallista…

Kutileita

Julkaistu , kirjoittanut
2

Lankahurmos on vain jatkunut, enkä enää edes pysy kärryillä, mitä kaikkia ihanuuksia kätköistä löytyy. Lisäksi tänä syksynä olen alkanut varustautua ihan eri tahdilla kuin aiempina vuosina. Eri kokoisia sukkapuikkoja on ilmiintynyt varastoon huomaamatta ja ostinpa ensimmäiset bambunikin. Niitä en ole kyllä vielä testannut. Olen sentään parit jutut kutonutkin jo, etten vain pelkkää lankaa hamstraa.

Elokuun lopussa ja syyskuun alussa verryttelin kolmen Tango Fani -kaulaliinan kanssa (petrooli, pinkki ja viininpunainen). Kaksi on jo löytänyt kodin, mutta tuo petrooli on vailla omistajaa. Miralle tein synttärilahjaksi syyskuussa villikset viheriästä raitaseiskaveikasta (hämäävä tuo kuva, siinä on oikeasti kaksi sukkaa, vaikka näyttää vain yhdeltä).

Kirjavasta sinivihreästä Nallesta tein ensimmäiset junasukkani. Tuli hieman isot ja seuraavaa versiota olenkin modannut pienemmiksi. Lähipiirissä syntyy nyt lapsia kuin sieniä sateella, joten kaikki lapselliset varokaa.. näitä voi ilmestyä ;-) Seiskaveikan ihanasta jättiraidasta tuli villikset eräälle kommenttiloodassa vapaaehtoiseksi sukkien vastaanottajaksi ilmoittautuneelle.

Nyt työn alla on pienemmät junasukat Nallen beige-harmaa-valkoisesta 2,5 mm:n puikoilla. Niiden jälkeen vaihdan 3 mm:n bambut ensi kertaa käsiini ja teen samasta langasta Marikalle sukat. Kutominen on kyllä ihanan terapeuttista työn vastapainoksi (enää 9 viikkoa lomaan ja 9,5 viikkoa jouluun!!).

Pätkäpostaus kun ajatus ei luista

Julkaistu , kirjoittanut
4

· Olen ilmeisesti allerginen jollekin pähkinälle. Pitää tutkia vielä mille; asia selvisi, kun pistin suuhuni hyppysellisen Minnan ostamaa pähkinäsekoitusta ja hetken kuluttua alkoi suuta ja kitalakea kutittaa. Ei onneksi kestänyt kauan.

· Olen alkanut lämmetä nettiroolipeleille (MMORPG). Kokeilin yhtä, jonka laitteistovaatimukset olivat jokseenkin vähäiset (tämä ei ole mikään pelikone). Liian monimutkainen, tuskastuin heti alkuvaiheessa. Seuraavaksi otin 10 päivän koeversion World of Warcraftista, ja sillä menee jo paremmin. Tuskastuin kyllä, mutta enemmän itseeni kuin peliin. En silti ole rupeamassa WoWittajaksi, vaikka Mira ja Börje kuinka toivoisivat. Börje saa silti toimittaa minulle kutsun (uudet 10 päivää) joskus myöhemmässä vaiheessa ;-)

· Viime kuulta ei ole kirjalistaa, koska ainoa kirja, jonka luin loppuun, oli viimeinen Potter (ja se oli uusintakierros).

· Aika hemmetin härskiä ja avointa syrjintää Almamediassa. Kuolisivat pois kaikki foobikot!

Edit 30.10.: Teimme vähän testejä ja lopputulos on se, että olen allerginen saksanpähkinälle. Maistelin epäilyksenalaisia pähkinöitä erikseen (pieninä määrinä, tauko välissä) ja vain saksanpähkinästä tuli reaktio.

Hynysen sanoin: Muuten olen sitä mieltä, että Radio Nova on tuhottava

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Töissä on taas Radio Nova -viikko, pahin kolmesta mahdollisesta. Meillä soi kolme eri radioasemaa vuoroviikoin: Nova, Rock ja Iskelmä (äänestyksen tulos: kolme eniten ääniä saanutta vuorottelevat). Muiltakin tulee ajoittain todella huonoa musiikkia ja muillakin on huonoja aamuohjelmia, typeriä kilpailuja, mukanokkelia juontajia, suppea musiikkivalikoima – mutta Nova on pahin. Kirottuja ne, jotka sitä äänestivät!

Olen ennenkin valittanut radiokanavien soittolistasysteemistä, koska on ärsyttävää kuulla sama kappale jopa neljä kertaa yhden työvuoron aikana. Myös talkkunapäistä olen purnannut. Mutta tästä en: Novalla on suorastaan raivostuttava tapa katkaista monet kappaleet – ja aina samasta kohdasta, joten kyse ei voi olla sattumasta! Esimerkiksi Don Huonojen Hyvää yötä ja huomenta sekä Madonnan Like a Prayer aloitetaan vasta ensimmäisen kertosäkeen kohdalta, ei kappaleen alusta. Moni kappale lopetetaan ratkaisevasta kohdasta juuri ennen kappaleen oikeaa loppua, kuten esimerkiksi Queenin Who Wants to Live Forever?, josta jää viimeinen säe, ”Who waits forever anyway” aina pois.

Tällainen omien versioiden tekeminen pätkimällä on minusta anteeksiantamatonta, viis siitä, pidänkö kappaleesta tai en. Vasta viime viikolla kuulin eräältä toiselta kanavalta Sealin Kiss From a Rose -biisin kokonaisuudessaan ja olin yllättynyt, että kappaleessa on oikea loppu eikä vain häivytystä kertosäkeessä.

Oma lukunsa ovat sitten Novan juontajat, jotka ovat oikeita talkkunapäiden talkkunapäitä. Tyypit eivät nimittäin vaikuta kuuntelevan soittamaansa musiikkia ollenkaan (no, tuskin minäkään vapaaehtoisesti sitä kuuntelisin.. ainakaan samaa kappaletta useampaan kertaan). Esimerkiksi murhaballadin Where the Wild Roses Grow jälkeen juontaja kommentoi jotain käsittämätöntä ”leppoisasta ja mukavasta” kappaleesta (siis täh??) ja Eric Claptonin akustisen Laylan jälkeen juontaja sanoi: ”Tämä oli siis Eric Clapton ja Laila”. Laila! Kun kappaleessa kuitenkin moneen kertaan lauletaan se nimi… joka englanniksi ääntyy ”leila”!

Omasta työpisteestäni saan radion pois päältä, mikä auttaa vain vähän. Ympärillä on kymmeniä muita työpisteitä, kaikissa radio. En siis ehkä joudu kuuntelemaan kaikkia puheita, mutta musiikilta ei pääse pakoon; aina sitä jostain tulee. Tänäänkin soi The Rasmuksen uusi sinkku aamukuuden ja kahden välillä niin monta kertaa, että en enää pysynyt laskuissa mukana. Neljä? Viisi? Eilen tuli Celine Dionia kaksi kertaa reilun tunnin sisällä (kaksi eri biisiä, mutta silti) – ja se on jo sietämätöntä.

Pakottakaa minut vähintään kahdeksaksi tunniksi suljettuun paikkaan, jossa soi vain Radio Nova, jota ei saa pois päältä, ja minäkin saattaisin olla valmis tapp …no, jotain.