Avainsana-arkisto: reissut

Erilainen joulu

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Vietimme tänä vuonna erilaisen joulun risteillen Tukholmaan ja takaisin, astumatta kertaakaan laivan ulkopuolelle. Laiva lähti aattona klo 14 satamasta ja paluu oli joulupäivänä klo 20. Koko perhe lähti mukaan, toisin sanoen myös auto (=Viikuna) oli laivassa mukana. Viikunalle tämä oli ensimmäinen risteily ja mulle ensimmäinen risteily koskaan autolla. Vähän jänskätti auton check-in ja laivaan ajo, mutta ihan helppojahan ne.

Aattona katsottiin joulurauhan julistus ensin kotona ja sitten alettiin valmistautua lähtöön. Lähtöhärdelli oli tavallista lapsiperhekaaoslähtöä ja matkaan lähtiessä se vielä korostuu, kun kaikkia jännittää. Autoon päästiin kuitenkin aikataulussa klo 12.30. Koska meiltä ajaa satamaan sen vartin, niin olimme jonottamassa satamassa jo 12.45 ja check-in oli tehty klo 13.00. Sitten vain suoraan laivaan. Saimme auton hissien oven viereen ja siitä suoraan ylös ja vähän kävelyä hyttiin.

Käymme yleensä risteilemässä Amorellalla. Aamulähdöt sopivat paremmin meidän vuorokausirytmiimme (tai siis Murusen vuorokausirytmiin, aikuisten rytmi olisi kyllä iltapainotteisempi (kävimme kyllä ennen Murusen syntymääkin aina Amorellalla…)). Lisäksi Amorellalla saa ison hytin pilkkahintaan verrattuna Graceen. Tämä oli toinen kerta Gracella, ensimmäinen oli Murusen ollessa 10 kk vanha. Silloinkin meillä oli sama hytti eli Premium. Premium on Gracella vain 2,2 m² pienempi kuin Amorellan LXA Premium (normaali hyttimme Amolla), mutta tuntuu reilusti pienemmältä. Samat ominaisuudet kuitenkin molemmissa, parisänky + vuodesohva.

Laivalla oli todella paljon ohjelmaa lapsille, jopa niin paljon, että sitä pystyi surutta skippaamaan. Osan skippasimme Murusen iän vuoksi, osan päällekkäisyyksien vuoksi, osan siksi, ettei Miira halunnut bingoon (!! en ole katkera, mutta… :D). Gracella leikkihuoneet on jaoteltu iän mukaan, me vietimme aikaa 0-6-vuotiaiden leikkihuoneessa ja toisessa kerroksessa olevassa peuhuhuoneessa. Tonttupajassa Murunen pääsi koristelemaan piparin ja tekemään rintamerkin. Joulupäivän tonttupaja osui ruokailun kanssa päällekkäin, joten silloin Murunen ehti saada vain piparin. Tatuoinninkin olisi ehtinyt tehdä, mutta viime hetkellä ujous iski.

Ikkunalla

Aattoiltana Murunen pääsi myös näkemään joulupukin ja saamaan pienen paketin joulupukilta. Joulupukki oli aika jännä ja yhdessä haimme paketin. Osaksi myös käytännön syistä, koska Murunen olisi jäänyt jalkoihin isompien rynniessä hakemaan pakettia. Paketissa oli karkkiaski ja purkkaa. Ei siis mitään isoa lahjaa, mutta voitte arvata, että lapsi, joka sai nyt ensimmäisen karkkiaskinsa ikinä, oli ihan täpinöissään. Varsinkin kun äidit vielä antoivat syödäkin sen…

Olimme avanneet kotona olevat paketit jo aattoaamuna, mutta yksi oli jätetty tarkoituksella laivalle. Se avattiin sitten joulupukin tapaamisen jälkeen hytissä. Puuha-Pete -dvd oli odotetusti hitti, jonka Murunen katsoi heti seuraavana aamuna.

Risteilylle oli pakko ottaa ateriapaketti, joka sisälsi joulubuffetin aattona sekä brunssin ja juhlabuffetin joulupäivänä. Laivan kaikki kolme ravintolaa oli valjastettu näille buffeteille. Ainoastaan brunssille mennessä sai vapaasti valita minne ja milloin, muiden ruokien ajat oli päätetty jo varatessa ja paikat saatiin tietää check-inissä.

Ruoat olivat todella hyviä! Keskityin molempina päivinä vain kylmiin alkupaloihin ja jälkkäriin. Kuumat ruoat skippasin kumpanakin päivänä. Miira söi kuumia yhden lautasellisen joulupäivänä, kun ensin oli herkutellut muun muassa ravunpyrstöillä ja simpukoilla. Muruselle löytyi myös sopivaa syötävää, sekä lasten pöydästä, että ”aikuisten” ruoista.

Aaton joulubuffetissa tapahtui jotain, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut – Murunen sammui pöytään. Ensin Murunen nuokkui käsivarttani vasten ja lopulta hän otti puolen tunnin power napit pää pöytään nojaten. Takana oli kuitenkin jännä päivä, eikä päiväunia oltu maltettu nukkua autossa tai hytissä. Nukkuva 2-vuotias on aika suloinen ja sen kyllä huomasi ruokaseuramme ja tarjoilijoiden ilmeistä.

Ruokaseuramme molempina päivinä oli pariskunta Ruokolahdelta. Murunen hurmasi erityisesti pariskunnan naisen joulupäivänä (jouluaattona papupatamme oli väsymyksestä johtuen todella hiljainen, joulupäivänä päiväunet oli nukuttu ennen ruokailua). Kun tarjoilija haki Muruselta tyhjän lautasen, Murunen sanoi ”oli tosi hyvää ruokaa” ja tarjoilija oli myyty. Murunen kävi Miiran kanssa sanomassa sitten ruokailun lopuksi saman myös kokeille, ja kokitkin olivat aika myytyjä. Muutenkin Murunen sai kehuja hyvistä tavoistaan… onneksi tahtoikäinen osaa myös halutessaan käyttäytyä sillä tavalla, että tietää joidenkin oppien menneen perillekin asti. Me olimme tietysti älyttömän ylpeitä kohteliaasta ja hurmaavasta pojastamme.

Murunen sai joululahjarahaa ja pääsi sitten heti laivalla tuhlaamaan. Minä valkkasin Muruselle pari vaatetta ja Murunen itse valitsi Ferrareita ja pehmolampaan. Miira valkkasi muutaman pullon viinejä omilla joululahjarahoillaan ja minä päätin tuhlata omani maissa.

Kaiken kaikkiaan risteily oli onnistunut, eikä aika tullut pitkäksi. Voisimme hyvin viettää jatkossakin joulun laivalla. Ihanaa, kun sai kävellä valmiiseen pöytään, eikä tarvinnut syödä jouluruokia vain siksi, että on joulu ja se kuuluu asiaan.

Vuosikatsaus 2011, eli tiedän mitä tein viime vuonna

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Erilaisia ekakertoja ja merkittäviä asioita tapahtui viime vuoden aikana melko paljon. Vähän yllätyin, kun selasin almanakkaani.

Heti tammikuussa tuli yksi merkintä, kun olin sairaalassa vuodeosastolla. Tosin se vuoteessa olo jäi vähäiseksi, kun menin kuitenkin yöksi kotiin enkä muutenkaan ollut mikään vuodepotilas. Tutkimuksia ja muuta oli kuitenkin sen verran, että minut niin sanotusti majoitettiin.

Kävin elokuvissa peräti kolme kertaa, mikä on nykyisellä mittapuullani todella paljon! Yleensä leffateatterikäyntejä tulee vuoden aikana korkeintaan yksi, koska tarjonta ei kiinnosta, en ole ehtinyt ja lippujen hinnat ovat liian korkeat ottaakseni riskin; mitä jos pätkä on surkea? Tätä pelkoa ei nyt ollut: Kova kuin kivi, viimeinen Harry Potter -elokuva ja Johnny English Reborn olivat kaikki hyviä.

Victoria ja Daniel päästiin näkemään livenä 20.9. Kuninkaallisia on nähty ennenkin, mutta ei näin läheltä.

Roxette nähtiin viime vuonna kaksi kertaa: ensin 16.7. Rowlitissa (paikallinen festari Paraisilla) ja 8.11. Helsingissä Hartwall-Areenalla.

Syksy oli taas kulttuuripitoinen. Linnateatterin produktioita nähtiin kaksi: ensin jo 12.8. kesäteatteriesitys Vares ja nuoruustango, 20.10. Mieletön Turun lähihistoria. Chorus Cathedralis Aboensis -kuoron ja Ars Musican kamariorkesterin esittämä Mozartin Requiem 28.10. oli upea elämys, ja muuten ensimmäinen kerta, kun kuulin sen livenä.

Teatteri Kantanäyn uusin kabaree Ei Turus mittä homoi oo Bar Suxesissa käytiin katsomassa (perinteisesti) kaksi kertaa, jälkimmäisen kerran eilen eli uudenvuodenaattona. Baarin poikien järjestämä yllätys (makaronilaatikkoa kaikille; liittyi läheisesti yhteen kabareen sketseistä) kruunasi vuoden viimeisen kulttuuripläjäyksen.

Yksi ekakerta saa minun puolestani jäädä ainoaksi: vierailu Tuurin kyläkaupassa. Sen sijaan samalla reissulla koettu Ähtärin eläinpuisto ja idyllinen Kristiinankaupunki ovat paikkoja, joihin menisin mielelläni uudestaan.

Pieni kesäreissu

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tänä kesänä ei ollut suunnitteilla mitään isoa juttua eikä ulkomaanmatkaa. Minna halusi Tuuriin, ja kiltti kun olen, suostuin. Samalla voisi mennä Ähtärin Eläinpuistoon ja ehkä jonnekin muuallekin siinä matkan varrella.

Tuuriin mentiin. Mutta ensin se Ähtäri. Lähtö sunnuntaiaamuna, autossa molempien laukut, pieni kassi jossa pyyhkeet, muovipussi jossa vaihtokengät ja kylmälaukku eväineen. Matkalla totesimme, että Swift (uudenpuoleinen automme; Minna voisi ehkä kertoa siitä jotain…) on aivan riittävä parin-kolmen hengen kesäreissuun, koska takakontissa oli vielä hyvin tilaa ja vaikka takapenkillä olisi istunut yksi henkilö, siihenkin olisi viereen mahtunut ”vaikka mitä”. Nyt kylmälaukku oli kuskin takana helppoa käsittelyä varten.

Hotelli Mesikämmen osoittautui mielenkiintoiseksi, osaksi kallioon louhituksi rakennuskompleksiksi, jossa ei noustu hissillä yläkerroksiin, vaan mentiin alas päin. Huoneesta oli kaunis näkymä metsään ja järvelle, ravintolasta sai hyvää ruokaa ja runsaan aamiaisen, ja kylpyläkin oli… mutta sitä katselimme vain ulkoa päin. Ei jaksettu eikä viitsitty; oma suihku riitti hyvin.

Eläinpuistossa viihdyttiin pari tuntia ja joitain eläimiä, kuten leikkisää saukkoa, lumileopardeja ja pieniä näätäeläimiä olisi mieluusti katsonut pidempäänkin. Ehkä (toivottavasti!) mennään jonain vuonna uudestaan.

Seuraavana aamuna kohti Tuuria. Jo parkkipaikalla alkoi ahdistaa – ei Minnaa, vaan minua. Siellä näytti aivan liian täydeltä – ja oli vasta puolipäivä! Päädyimme hotellin/ruokakaupan toiselle sivulle, jossa oli vielä hyvin tilaa, ja Minnan vanhempia sekä Miraa odottaessamme käväisimme parkkipaikan toisella laidalla olevassa piha- ja puutarhamyymälässä. Hiukan myöhemmin, kun kaikki olivat paikalla ja oli käyty kahvilla, oli aika suunnata siihen varsinaiseen ostoshelvettiin. Onneksi ei oltu koko päivää; iso kauppa on iso kauppa… ja siinä kaikki. Mukaan sattui muutama vaatekappale, jumppamatto, pari emalista Muumi-mukia ja Minnan Nomination-rannekoruun uusi pala.

Lounas kuitattiin ostamalla ruokakaupasta salaattia, valmiita (kylmiä) kanavartaita yms. helppoa ja syömällä ne parkkipaikalla ennen lähtöä. Eipä tarvinnut jonottaa tai ahdistua (taas) ruuhkista.

Iltapäivällä ajettiin takaisin länsirannikolle, Kristiinankaupunkiin. Siellä majoituttiin Hotel Almaan, joka on entiseen paloasemarakennukseen tehty pieni hotelli. Huonejärjestelyjen (jotain säätöä, en kysynyt yksityiskohtia) takia ”jouduimme” tornisviittiin, mikä oli tietysti kovin ikävää ;-)

Kristiinankaupunki on idyllinen pieni paikka, täynnä kauniita puutaloja ja samantapaista tunnelmaa kuin Porvoossa tai Naantalissa, mutta vähemmällä turistihypetyksellä. Epäkaupallinen sopi meille hyvin ja viihdyimme loistavasti. Kuuma sää vähensi hiukan vaellushaluja, mutta ehdimme kyllä tehdä kävelyretkiä pikku kujilla, tehdä ostoksia, käydä vanhoilla hautausmailla, ihailla merta, juoda jääteetä ja syödä kakkua  Vinkelissä. Ihan mahtava kesäkaupunki; harmi vain, että sinne on matkaa…

Kotiin palattiin keskiviikkona. Oma peti paras peti, vaikka kyllä Almankin sängyssä hyvin nukkui.

Kotiin

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Mökkeilyviikon päätteeksi käytiin hoitamassa velvollisuuksia eli Mustin synttäreillä. Sieltä sunnuntai-iltana kotiin, kamat ulos autosta (ihan kuin ne olisivat lisääntyneet tavaratilassa!) ja omat koneet käyntiin.

Yöllä omaan sänkyyn nukkumaan. Parasta.

Hyvä viikko, vaikka sää olisi voinut olla parempikin. Ja se savusauna…!

Nyt on toinen lomaviikko alussa ja tavoitteenani on lukea, rentoutua, lukea ja unohtaa, mikä viikonpäivä on meneillään. Ja kun siihen tilaan on päästy, voisi taas.. lukea.

Koomailua

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Toissapäivä oli ”pelkkä” hengailupäivä (eli pysyttiin mökillä ja laiskoteltiin), mutta eilen kävimme Jyväskylässä.

Jätimme aamiaisen väliin, koska suunnitelmissa oli mennä matkan varrella – mieluiten jollain näköalapaikalla tms. – kahville. Sopivaa taukopaikkaa ei kuitenkaan löytynyt, ja Jyväskylään päästessä meillä oli jo kiljuva nälkä.

Päädyimme Haraldiin syömään ja koska lounasaika siellä oli jo päättynyt, paikassa ei ollut meidän lisäksemme kuin kaksi asiakasta, ja hekin poistuivat meidän vielä syödessämme.  Alkupaloiksi Jumalten alkajaiskilpi, jolla oli kaikenlaista hyvää pienet annokset (yhteensä kuitenkin aika paljon), pääruoaksi Minnalle Härän pihviä Heimdalin tapaan eli ulkofilettä viinikastikkeessa juustoperunoiden ja hunajaisten juuresten kanssa, minulle Poronmaksaa Kaupangista, jonka lisukkeena oli mm. juures-perunamuhennosta ja sipulimarmeladia.

Ruokakooma oli täydellinen viimeistään siinä vaiheessa, kun ravintolasta poistuttuamme ja hiukan kaupoissa kierreltyämme ostimme ja söimme vielä pehmikset kävelykadulla. Pehmisten hinta on muuten pikku hiljaa noussut hävyttömän korkealle (Turussa 2,50 ja Jyväskylässä 2,70), mutta onneksi jäätelönmyyjät tekevät niistä isoja. Tämä kesä on meillä sitä paitsi julistettu pehmiskesäksi, joten jäätelöllä herkutellaan hinnasta riippumatta.

Paluumatkalla poikkesimme Seppälässä, jossa on yksi paikallisista markettikeskittymistä, ja ostimme ruokaa sekä juomia. Ei tarvinnut enää erikseen lähteä kauppaan.. eikä vielä tänäänkään. Illalla grillattiin pari lammasmakkaraa, lipitettiin siideriä ja koomailtiin lisää. Kun ilma viileni ja hiillos hiipui, oli pakko paeta hyttysiä sisälle (kuten edellisinäkin iltoina).

Jos metsään haluat mennä nyt

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Eilen käytiin patikoimassa lähellä olevassa kansallispuistossa. Ihmisiä ei nähty kuin neljä, mutta sitäkin enemmän hyttysiä, perhosia ja upeita maisemia. Teimme noin 7,5 kilometrin lenkin ja siinä oli kyllä meille ihan riittävästi. Puiston järjestelyt olivat loistavat, grillipaikat tosi siistejä ja hyvin varusteltuja.

Olimme suunnitelleet, että menisimme tällä viikolla vielä toisenkin kerran kansallispuistoon patikoimaan, mutta olen niin kaupunkilainen hienohelma, että toistamiseen en niiden miljoonien hyttysten syötäväksi mene. Saan puremia jo ihan tarpeeksi täällä mökilläkin.

Illalla saunatauolla katselimme mökin ikkunasta järveä ja näimme saukon sukeltelemassa!

Tänään suunnitelmissa on löhöilyä, lukemista ja ruokaa. Aamupala on jo nautittu ja päivän toinen ateria suunnitteilla. Kohta laitan grilliin tulen ja avaan lonkeron. Kellohan on jo reilusti yli kaksitoista.

Nörtit matkalla jossain Suomessa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Loma on alkanut, samoin lomareissu. Samassa paikassa kuin viime kesänä, mutta nyt kauemmin. Tällä kertaa on mukana kokonainen autollinen varusteita (heh, viimeksi vain puoli autollista) kaikkiin mahdollisiin säihin, mutta myös miniläppärimme Nasu ja langaton netti (prepaid). Kyllä nyt kelpaa!

Saavuimme Heinolan Heilan kautta (matkaevästä ja ruokaa, mm. tänään itse marinoidut ja grillatut kassler-pihvit). Matkalla ei muuta sattunut kuin puhallusratsia – niitä onkin kuulemma tällä viikolla erityisen paljon. Perillä asetuimme taloksi, teimme välipalan jälkeen pikku kävelylenkin ja aloimme virittää nuotiota. Oli mukavaa pitkästä aikaa istua hyttyssavujen ympäröimänä grillillä, siemailla siideriä (Minna lonkeroa) ja kuunnella järven toisella puolella kukkuvaa käkeä.

Illan mittaan kuultiin myös kurkia ja kuikkia, nähtiin joutsenia ja tapettiin kymmenittäin hyttysiä. Tikanpesä-mökin päädyssä on seinähirsien välissä talitiaisen pesä, ja poikaset pitävät aikamoista metakkaa kaiken päivää. Kohta pitäisi mennä nukkumaan, mutta vielä ei malteta – on niin valoisaa ja mukavaa istuskella tuvassa.

Hiipivä tiikeri… eiku loma

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Meillä molemmilla alkaa loma ensi viikon puolessa välissä ja nyt heräsin siihen, että sitä pitäisi kenties ihan vähän edes suunnitella. On meillä jo mökki varattuna viikoksi, mutta siihenkin liittyen voisi edes vähän katsella, mitä haluaisi tehdä ja nähdä Joutsan ympäristössä. Tietenkin pääpaino on grillaamisella ja relaamisella, mutta en edes kuvittele voivani olla paikoillani koko viikkoa.

Kartasta kun tuota aluetta katselee, niin juma siellä on järviä! Tämän ei ehkä pitäisi tulla yllärinä… Jyväskylässä haluan käydä, mutta en kyllä tiedä, mitä siellä on. Paitsi että siellä ei ole huvipuistoa. Kouvolaan jos hurauttaisi yhtenä päivänä, niin pääsisi Tykkimäelle (paras meidän testaamistamme huvipuistoista Suomessa). Onhan sinne Joutsasta matkaa, mutta huomattavasti vähemmän kuin Turusta.

Mökkiviikon jälkeen jääkin kolme viikkoa Turulle. Kerrankin meillä on kunnolla aikaa kotiseutumatkailuun, mutta ehkä suurin osa siitä menee sisätiloissa WoWia pelatessa ;-)

Viikonloppu keskellä viikkoa ja addiktiopäivitys

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tultiin vähän aikaa sitten risteilyltä. Kivaa oli, kuten aina: syötiin ja nukuttiin. Tällä kertaa poikkeuksellista oli se, että olimme iltalaivalla ja että laiva oli täynnä. Jopa vähän ahdistavan täynnä. Vikingillä oli Unkari-viikot ja à la carte -ravintolan ruoka sen mukaista. Huippuhyvää! Sisäfilepihvi esimerkiksi oli hintansa väärti ja enemmänkin, höysteet ja viini tekivät ateriasta elämyksen. Asiaan luultavasti vaikutti myös se, että naudanlihan hintojen takia emme ole herkutelleet sisäfileellä aikoihin.

Kunnon yöunet ja tuhdin aamiaisen jälkeiset pitkät päiväunet kuuluvat myös asiaan, niistä ei poikettu tälläkään kertaa. Lisäksi vähän ostoksia, hengailua hytissä, hiukan laivan tutkimista (saunaosaston vieressä on iso remppa käynnissä)… ja se siinä. Kotiin mukaan juomia, karkkeja ja jo jonkin verran suklaata jouluksi – ettei sitten tarvitse miettiä.

World of Warcraftia olen nyt pelannut kaksi kymmenen päivän koeaikaa. Jälkimmäisessä peli alkoi sujua paremmin, kun tajusin selkeämmin, missä mennään ja miten kannattaa toimia. Koeaika loppui eiliseen, ja lopettaessani olin päähahmoni kanssa tasolla 11. Nyt olisi kova into päästä siitä eteen päin, koska alkaa tuntua siltä, että 10-tason jälkeen homma vasta mielenkiintoiseksi muuttuukin, kun hahmon taitoja ja muuta osaamista voi alkaa kasvattaa kunnolla.

Pahus, taidan joutua syömään sanani ja ostamaan sen pelin. Ostoversiossa on mukana 30 päivää peliaikaa ja siitä eteen päin sitä voi ostaa lisää aina 30 päivää kerrallaan. Hinta, noin 15 euroa, ei minusta ole paha. Meillä on toinenkin peliin hurahtanut: Minna, joka on aivan innostunut Guitar Herosta. Suunnitteilla on uuden GH:nkin ostaminen; ovat yhdessä Miran kanssa tahkonneet GH III:a ja Minna hinkuu lisää.

Toistaiseksi pelaaminen ei ole vienyt aikaa netissä roikkumiselta tai esimerkiksi lukemiselta, niin että ehkä tämä ei ole kovin vaarallista…

Kävelyä Tukholmassa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kuten varmaan aiemmista blogauksista on käynyt ilmi, Tukholmassa ollessamme kävelimme paljon. Onneksi olin ennakoinut tilanteen ja ottanut mukaan askelmittarin. Askelmittaristahan ei ole mitään iloa, ellei saa tehdä taulukoita ja käppyröitä, joten tässä pari…

Lukemia vääristää hieman se, että olemme molemmat käyttäneet mittaria. Miiran askel on pidempi, joten jos minä olisin käyttänyt mittaria joka päivä, olisi askelia enemmän. Keskiarvo on silti huikea. Huippua olisi, jos vastaavaa pystyisi jatkamaan kotona. Alkuun riittäisi, jos saisi edes 9000 askelta joka päivä rikki (tämän viikon aikana testaan, kuinka monta askelta tulee arkipäivinä).