Saako valittaa?

No tietenkin saa.

  1. Emmää tykkää mistään lohkoeditorista. Täähän on ihan perseestä. Osaanko vaihtaa tähän edes värin ja mikäköhän se mun väri edes oli? Ja miksei jossain settingeissä voi suoraan merkata css:ään, että mun väri on se joku, mitä en edes muista?
  2. Päivitin kaikkea WordPressiin yms. liittyvää. Työni on vahvasti tällä alalla, mutta voi että tää puuha on perseestä. Kuka tätä IT-alaa oikein jaksaa??
  3. Mä en ihan oikeasti osaa vaihtaa tätä väriä. Nää ”helppokäyttötoiminnot” on mulle liian vaikeita.
  4. Ei helvetti, mää osasinkin, mutta olipa vaikeeksi tehty ensin löytää, mistä vaihdetaan väri ja sit se mistä saa ihan oikeasti vaihtaa värin heksana.
  5. Noni, takas asiaan. Kevätflunssa on perseestä kans. Ei sentään koronaa, kolme negaa kotitestiä ja yksi pcr, joten kai pitää uskoa, että taas kerran on siltä vältytty.
  6. Ei jumalauta, näihin jokaiseen fakin lohkoon pitää laittaa toi väri tolleen vaikeesti.
  7. Uskallanko klikata tän lohkoeditorin ”Edistyneet ominaisuudet” vai tuleeko paha mieli?
  8. Uskalsin. Ei tullut paha mieli, mutta ei nyt mitenkään hyväkään.
  9. Kun ei päivitä neljään vuoteen, niin ei ole paineita päivittää mitään järkevää.
  10. Mä järkytyin, kun (nyt jännittää osaanko tehdä lohkoeditorissa linkin…) Marjut postasi, että blogi täytti 20 vuotta. Sehän tarkottaa, että meidän pikkanen täyttää ensi vuoden tammikuussa 20 vuotta. Apua.

P.S. Voi vittu, pitääkö tää väri ihan oikeasti laittaa koko ajan uusiksi? Toinen juttu, tää ei anna mun julkaista. Onko tässä joku kirosanasensori? Äsken kun trendikkäästi kopipeistasin tän tuolta ould skool notepädistä (thank god toi koodi piti värit mukana), niin julkaisu oli aktiivinen, mut kun aloin tuottaa lisää tätä sisältöö eli jauhaa paskaa, niin se nappula meni tolleen harmaaksi. Dear Eki, olenko boomer?

P.P.S. Tämän tekstin kirjoittamisesta 22 tuntia myöhemmin ollaan tilanteessa, että olen korjannut tätä saatanan sivustoa ja neljän vuoden aikana tapahtuneiden palvelinsiirtojen yms. ja VITUN Gutenbergin tulon aiheuttamia ongelmia, ja nyt on taas Classic Editor (AAH!) ja ehkä saan jopa tän julkaistua (tai sit ei, olen jo luopunut toivosta).

Elämän outouksia

En olisi koskaan uskonut, että olen iloinen, kun joku oksentaa päälleni. Istuu vielä sylissä oksentamassa ja minä kehotan oksentamaan vaan lisää. Enkä todellakaan halua laskea sylistäni pois, vaan naputan selkää, että oksennusta eli limaa tulisi lisää ulos.

Murusella on ollut elämänsä ensimmäinen kunnon flunssa ja oireiden perusteella kyse on RS-viruksesta (onneksi lähes kuumeettomasta versiosta ja hengityskin on kulkenut suht hyvin). Taudinkuvaan kuuluu, että pienet lapset voivat taudin lopussa oksentaa sen kaiken kertyneen liman ulos ja sehän on vaan hyvä juttu, että saa ylimääräisen tauhkan pihalle. Näin siis kävi meillä toissapäivänä.

Totesin Miiralle, että onneksi syötiin välipalalla klementiiniä, koska limaoksu tuoksui paljon paremmalta hajustettuna sitrushedelmällä.

Päivän kuvat kolmelta päivältä

Kesäflunssa iski ensin Minnaan ja sitten minuun. Sikäli helppoa lajia, ettei tullut kuumetta eikä kovin pahaa nuhaa. Toisaalta yskä ja sen mukanaan tuomat selkäkivut kyllä paikkaavat aika hyvin. En kuitenkaan suostunut olemaan töistä poissa kuin yhden päivän, sen helpoimman.

maastonvihreä liivi ja ruudullinen paita

Photo a day 10: Your favourite colour. Minun lempivärejäni ovat olleet maastonvihreä ja ruskea suunnilleen 13-vuotiaasta asti. Pidän myös keltaisesta, mutten vaatteissani.

sisäänkäynti ja portaan tunnuskirjain punatiilisessä talossa

Photo a day 11: Letter. Turussa ja B-rapussa. Wanhaa vitsiä voisi jatkaa pidemmällekin, jos sattuisin olemaan basisti.

lampunvarjostimen kangaspintaa

Photo a day 12: Texture. Yritin kuvata vesiväripaperin rosoista pintaa, mutta se vaatisi kunnon kameran. Siispä kuvaan pääsi pöytäni vieressä oleva jalkalamppu ja sen ”uusi” varjostin, joka parinsa kanssa antoi huoneelle ja jo kaatopaikkatuomion saaneille lampuille uuden ilmeen.

Kivaa ja vähemmän kivaa

Kivaa viime aikoina: U2 Suomessa (olin Piskin kanssa viime lauantaina naattimassa), paljon vapaa-aikaa, tarjouksessa olleet juustonachot, tämäniltainen ruoka – meksikolaisittain maustettua kanaa, itse tehtyä guacamolea ja vihanneksia kynttilänvalossa – ja kynttiläkauden avaus.

Vähemmän kivaa viime aikoina: säiden kylmeneminen (kohta pitää siirtyä käyttämään pitkiä housuja), sen vapaa-ajan syy: jännetuppitulehdus kummassakin ranteessa. Ei kovin mukavaa, koska moni ihan tavallinen asia teki kipeää ja jouduin pyytämään apua tai jättämään koko homman tekemättä.

Vielä vähän juustonachoja (harmi, että guacamole loppui jo) ja sitten nukkumaan. Huomenna on taas työpäivä.

Kesän ”iloja”

Mökkiviikon jälkeen olin parina iltana kotonakin hyttysparanoian valtaama: luulin vähän väliä kuulevani hyttysen ininää huoneessa (makkarissa, sängyssä lukiessani). Ei niitä kuitenkaan koskaan oikeasti meillä sisällä ollut, ja niinpä paranoia pikku hiljaa katosi.

Eilen illalla, kun olimme olleet ulkona Minnan pyörää rukkaamassa (ja hyttysiä härnäämässä – oli sen verran myöhäistä), paranoia palasi. Vähän ennen nukahtamistani olin taas kuulevinani ainakin yhden hyttysen ininää. Kivat.

Tänä vuonna on ollut aikamoinen heinänuhakesä, mutta lääkityksellä on pärjätty paremmin kuin hyvin. En vain muistanut (eikä Minnakaan) niitä siitepölyallergioihin liittyviä ruoka-aineallergioita. Menin, tyhmä, syömään eilen illalla puolikkaan omenan. Siihen kutinaan ja räkään tarvittiinkin sitten vähän enemmän nappeja. Vielä tänäkin aamuna oli olo aika idioottimainen.

Lamalomaa

Taas lomautusviikko töistä. Olen ottanut tämän loman kannalta, kävin Helsingissä (kivaa oli, kiitos asianomaisille!) ja hengailen. Työvuorosysteemi menee nyt niin, että meillä on aina viikko kerrallaan yhtä vuoroa ja joka neljäs viikko on lomautusviikko. Paussi auttaa kummasti jaksamaan, koska esimerkiksi viisi peräkkäistä aamuvuoroa on ihan tappavaa.

Minnalla oli suunnitelmissa keskittyä kodinhoidollisiin asioihin sillä aikaa kun olen Helsingissä, mutta flunssa ärhäköityi uudestaan. Potilas siis potee ja minulle lankeaa perjantainen siivouspäivä. Toivottavasti työnjohtaja nukkuu eikä ehdi johtaa, kun lusm– siivoilen huomenna.

Viime aikoina olen lukenut enemmän vanhoja National Geographic -lehtiä kuin kirjoja (siksi viime kuulta ei ole kirjalistaa). On hulppeaa lukea juttuja syvän meren salaisuuksista ja avaruustutkimuksesta ajalta, jolloin se kaikki oli vielä uutta, Dian Fosseyn raportteja vuorigorillojen parista, ja nähdä Jane Goodall nuorena simpanssitutkijana. Melkoista aikamatkailua.

Vastaisku

Kun selkä on kunnossa (tai ainakin parempi), reuma keksii toisen keinon kiusata: iriitti! Kohta on viikko sairastamista takana, ja homma on juuri niin ärsyttävä kuin aina ennenkin. Tippoja silmään vähän väliä, surkea lähinäkö, josta sitten johtuu päänsärky jos yritän lukea tai jos istun pidempään koneen ääressä.. ja kaikesta tästä seuraa tietysti yleinen ärtymys ja väsymys.

Onneksi viikonloppu oli silti mukava. Nyt on mm. nähty Mann’s Street (”Discovered M.S.: 120 XP gained”) ja Henkan opiskelijakämppä, harrastettu, nähty tuttuja ja  hoidettu velvollisuuksia.

”Ei mul mittän kuulu…”

Taaskaan ei tunnu olevan mitään erityistä kerrottavaa. Alkukuusta olin viikon verran sairaslomalla selkäni takia, ja täysin kivuttomia päiviä on sen jälkeen ollut vain muutama. Särkylääkkeitä ja relaksantteja kuluu aina välillä, aamujumitus on melkein samaa luokkaa kuin ennen diagnoosia (joskus 1993) ja jokaisen työpäivän jälkeen on selkä taas kipeä.

Töissä on moni muukin, siis normaalisti terve ihminen, alkanut saada selkäkipuja, ja syy lienee yksinomaan ergonomian (joka on huonoakin huonompi). Minulle tilanne on pahempi. Tällä viikolla pomo passitti minut työpaikkalääkärille, ja käynti oli ennakkoaavistuksista huolimatta ihan positiivinen. Lähetteitä tuli mm. verikokeisiin (tulehdusarvot pitää tsekata; reuma lienee taas aktivoitunut) ja fysioterapiaan. Ehkä tämä tästä…

Muuta tapahtunutta: eilen oli Hartwall-areenalla Andrew Lloyd Webberin synttärikonsertti, eli kaksi ja puoli tuntia musikaalihittejä. Kyllä kannatti! Hyvää musiikkia, loistava orkesteri, ja vaikka kaikki solistit eivät olleetkaan ihan meidän makuumme, niin Jacqui Scott ja Elaine Paige (yksi pienistä suurista suosikeistani) veivät pisteet kotiin. Scott sitä paitsi kuulosti samantapaiselta kuin Paige nuorempana.

Jouluvalmistelut etenevät: keittiöön on tilattu uusi pöytä (se lienee haettavissa huomenna), pikkujoulun kunniaksi jouluvalot on ripustettu parvekkeelle ja korttihässäkkä on vielä aloittamatta – ihan tyypillisesti.

Vapaapäivinä, joita on viime aikoina ollut aika paljon, olen pelannut WoWia, viimeisten parin viikon aikana enimmäkseen kalastamalla ja myymällä saaliitani. Pääasiassa odotan, että Börje saa haltiahahmonsa lähemmäs minun vastaavani tasoa, jotta voimme pelata yhdessä. Aikataulut eivät vain tunnu järjestyvän sopiviksi, mutta käy tämä näinkin. Kummallinen peli: silloinkaan, kun siinä ei tee mitään erityistä tai haastavaa, on tosi kivaa.

Pätkäpostaus kun ajatus ei luista

· Olen ilmeisesti allerginen jollekin pähkinälle. Pitää tutkia vielä mille; asia selvisi, kun pistin suuhuni hyppysellisen Minnan ostamaa pähkinäsekoitusta ja hetken kuluttua alkoi suuta ja kitalakea kutittaa. Ei onneksi kestänyt kauan.

· Olen alkanut lämmetä nettiroolipeleille (MMORPG). Kokeilin yhtä, jonka laitteistovaatimukset olivat jokseenkin vähäiset (tämä ei ole mikään pelikone). Liian monimutkainen, tuskastuin heti alkuvaiheessa. Seuraavaksi otin 10 päivän koeversion World of Warcraftista, ja sillä menee jo paremmin. Tuskastuin kyllä, mutta enemmän itseeni kuin peliin. En silti ole rupeamassa WoWittajaksi, vaikka Mira ja Börje kuinka toivoisivat. Börje saa silti toimittaa minulle kutsun (uudet 10 päivää) joskus myöhemmässä vaiheessa ;-)

· Viime kuulta ei ole kirjalistaa, koska ainoa kirja, jonka luin loppuun, oli viimeinen Potter (ja se oli uusintakierros).

· Aika hemmetin härskiä ja avointa syrjintää Almamediassa. Kuolisivat pois kaikki foobikot!

Edit 30.10.: Teimme vähän testejä ja lopputulos on se, että olen allerginen saksanpähkinälle. Maistelin epäilyksenalaisia pähkinöitä erikseen (pieninä määrinä, tauko välissä) ja vain saksanpähkinästä tuli reaktio.