Mökkiviikon jälkeen olin parina iltana kotonakin hyttysparanoian valtaama: luulin vähän väliä kuulevani hyttysen ininää huoneessa (makkarissa, sängyssä lukiessani). Ei niitä kuitenkaan koskaan oikeasti meillä sisällä ollut, ja niinpä paranoia pikku hiljaa katosi.

Eilen illalla, kun olimme olleet ulkona Minnan pyörää rukkaamassa (ja hyttysiä härnäämässä – oli sen verran myöhäistä), paranoia palasi. Vähän ennen nukahtamistani olin taas kuulevinani ainakin yhden hyttysen ininää. Kivat.

Tänä vuonna on ollut aikamoinen heinänuhakesä, mutta lääkityksellä on pärjätty paremmin kuin hyvin. En vain muistanut (eikä Minnakaan) niitä siitepölyallergioihin liittyviä ruoka-aineallergioita. Menin, tyhmä, syömään eilen illalla puolikkaan omenan. Siihen kutinaan ja räkään tarvittiinkin sitten vähän enemmän nappeja. Vielä tänäkin aamuna oli olo aika idioottimainen.