Musti, paikka!

Jotenkin arvasin, kun isä eilen soitti.. eihän isä oikeastaan koskaan soita. Ja kun ensimmäiset sanat heti tervehdyksen jälkeen olivat: "Älä nyt huolestu, mut..." Äiti oli viety ambulanssilla ensiapuun ja sitten sairaalaan.

Ei onneksi sen vakavampaa kuin että lääkitys keuhkokuumeeseen ei tehonnut riittävän nopeasti, nyt sitä jatketaan suonensisäisesti ja tarkkaillaan tilannetta. No, jollei kotona malttanut pysyä sängyssä, nyt on pysyttävä. Tippapullon kanssa ei paljon vaelleta, ainakaan, jos on sellainen tyyppi kuin Musti (tulee huonovointiseksi mm. veren näkemisestä).

Tänään Musti jo soitti itse ja kertoi lepäilevänsä kun nyt on tosiaan pakko.. Naureskeli, ettei olekaan ollut sairaalassa sitten Piskin syntymän (34 vuotta sitten).

MIIRA | 17.15 | | | Ylös

Levottomointia

Onko tämä hytinä kofeiinitärinää vai jännitystä tulevasta viikonlopusta? Minna on normaalin stressaantunut ja haluton jo etukäteen, mutta minä olen toistaiseksi ollut ihan rauhallinen.. ja jopa vähän innostunut, kun taas ollaan valmistautumassa juhannusleiriin. Tuo haluttomuus on tuttu tunne niiltä ajoilta, kun olin lähdössä partioretkille ja -leireille: alku aina hankalaa. Sitten paikan päällä kaikki olikin ihan OK, mutta se lähtö ja alkuvalmistelut..!

Olen loman tarpeessa: työ aiheuttaa taas ihan liikaa potutusta. Onneksi sain juhannuksen vapaaksi (no, paras saadakin kun pyysin sitä jo aikaisin keväällä!) ja sen jälkeen on vielä normaaleja vapaapäiviä. Loman alkuun tuntuu silti olevan liian pitkä aika: noin kolme viikkoa. Lomalukemista on hankittu, suunnitelmia tehty, Europride-reissu varattu ja lähtölaskenta aloitettu suunnilleen silloin, kun lomat vahvistettiin.

Selkä on kiukutellut kolme päivää, mutta tänä aamuna se tuntui paremmalta. Ei kramppia heti ylös noustessa, ei jomotusta kättä nostaessa. Työpäivän aikana se ehtii tietysti suuttua taas, mutta ainakin nyt on parempi olo kuin eilen samaan aikaan. Hyvä niin: on hankalaa kanniskella tavaroita jos selkä on jo valmiiksi jumissa.

Tällä hetkellä minun pitäisi olla valmistautumassa töihin, tehdä eväitä ja muuta sellaista, mutta ajatukset kiertävät kehää. Pyörittelen päässäni juhannusjuttuja ja mietin, mitä pitää pakata, ihmettelen, miksei Minnasta ole kuulunut mitään, ja olla möllötän koneen ääressä. Lievää stressiä siitäkin, että tämä teksti pitäisi saada valmiiksi ennen töihin lähtöä – ja olisi tosi kiva, jos tässä olisi jotain sisältöäkin.

Ehkä tämä hermoilu on vain PMS-oireita? Muitakin oireita on nimittäin ollut. Ja on. Räyh!

MIIRA | 12.22 | | | Ylös

Ilmoitusluontoinen asia

Minulla on nyt ajokortti. Seurasin Börjen esimerkkiä enkä kertonut aikeistani perheenjäsenille ennen kuin kaikki on jo ohi.. Itse asiassa en ole kertonut vieläkään. Toivon, että Piski lukee tämän... ja vanhemmilleni voin kertoa sitten kun siltä tuntuu. Toipukoot nyt ensin matkastaan; ei auta stressata raukkoja ihan heti

Olen kirjoittanut autokoulusta erillisen kokonaisuuden, josta voi käydä tiirailemassa yksityiskohtia.. jos kiinnostaa.

MIIRA | 20.20 | | | Ylös

Vähän vastahankaan (tai ehkä myötävirtaan)

Moni inhoaa niitä sydämensä pohjasta. Moni naureskelee niille ja niiden käyttäjille. Mutta yhtä moni näyttää käyttävän niitä.. tai ainakin niiden kopioita. Minnalla on kahdet, minulla yhdet. Ne ovat Crocsit, käsittämättömän mukavat ja samalla koomiset jalkineet.

Rumat? Eivät minusta sen rumemmat kuin puukengät, joita pidin usein 70- ja 80-luvuilla kesäisin. Sitäpaitsi puukenkiin ei saanut pieniä koristeita. Niillä ei voinut myöskään mennä veteen (tai no, voi, mutta sitten piti kaataa vesi pois kengästä eikä nahkapäällinen tykännyt).

Hiostavat? Kyllä, jos niitä pitää kuumana päivänä kaiken aikaa – mutta siinä tilanteessa hiostavat kyllä kaikki muutkin jalkineet. Crocsit hiostavat vähemmän kuin Converse-tennarini tai sandaalini, joissa on muotoiltu pohja ja leveät remmit (en juuri käytä niitä ulkosalla), koska niiden pohjat ovat taas rikki).

Minusta Crocsit ovat ennen kaikkea hauskat ja rennot. Ehkä jossain vaiheessa repäisen ja hankin jotkut ihan hullun väriset.. mutta vielä en ole ihan valmis sellaiseen. Joka tapauksessa en suostu ostamaan muita kuin aitoja. Feikkimallit näyttävät olevan kovempaa muovia (varmaan hiostavatkin enemmän), eikä niissä ole samanlaista pohjaa. Pito on siis luultavasti huonompi. Enhän minä halua muita tennareitakaan kuin Converset, joita pidän "aitoina ja alkuperäisinä".

Toukokuun kirjoja

Whitley Strieber: The Grays
Scifi-jännäri aiheesta "alienit ovat jo täällä". Jotenkin tyypillinen jenkkijännäri, jossa alkuun päästään hitaasti, mutta vauhti ja vaaralliset tilanteet kiihtyvät loppua kohti. Ihan hyvä se silti oli.

Timo Holtari, Pekka Laaksonen, Urpo Vento (toim.): Jätkät sen kun porskuttaa
Tukkilaismuisteloita, legendoja, perinnettä ja hulppeita tarinoita suunnilleen 1900-luvun alusta sotavuosiin asti.

MIIRA | 20.35 | | | Ylös

Partsista terassi, kämpästä asunto

Terassikausi on auki! Ei, en ole käynyt missään terassilla, jokilaivalla tai muussakaan vastaavassa vielä, mutta meidän parvekkeemme on nyt kalustettu ja otettu oikeaan käyttöön. Siellä voi grillata (sähkögrillillä), istua syömässä, juomassa, lukemassa tai vaikka pelaamassa – pöydän ääreen mahtuu 3-6 henkeä riippuen siitä, mitä sen ääressä tehdään. Kahville mahtuu enemmän kuin ruokapöytään. Varsinaisen pöydän lisäksi meillä on pieni apupöytä, jota voi käyttää tarjottimenakin, ja istuskeluun on penkki ja tuoleja. Penkki on samalla säilytyslaatikko, mikä auttaa pitämään parvekkeen siistinä.

Viime viikolla parvekkeella syötiin kolme kertaa ja eilen meillä oli kylässä Minnan sukulaisia nimpparikahveilla. Kätevää, kun kaikki saivat syödäkseen ja juodakseen samaan aikaan, osa keittiössä ja osa parvekkeella.

Seuraavaksi on tarkoitus hoitaa parvekkeen kasvillisuus kuntoon. Meillä on Mini-garden, johon olemme suunnitelleet yrttejä kuuteen ruukkuun, orvokkeja kolmeen. Mutta ensin pitää ostaa multaa ja ne yrtit ja kukat.

Tuleva kesä näyttää hyvältä. Tiedossa on mökkeilyä, kaupunkikesää, jopa matka... muttei niin iso matka kuin viime kesänä. Tasan vuosi sitten oli jännitys huipussaan, kun reissu oli ihan ovella, mutta kyllä tänäkin vuonna voi jonkinmoista matkakuumetta nostattaa. Kohteena on nimittäin Europride Tukholmassa... enkä minä ole koskaan ollut sellaisessa. Minnahan on jo veteraani .

Yksiön remontti on valmis ja muutto tapahtuu viikonloppuna. Senkin jälkeen on vielä pari hankintaa, mutta ne ovat enää kalustusta ja sisustusta. Enää ei Yksiössä haise pöly eikä maali, vaan paikka on kaikin puolin siisti, valoisa ja avara. Valoisuutta lisää vaalea laminaattilattia, jota Minnakin on ollut tekemässä (ainakin assistenttina). Nyt, jos meillä joskus tarvitsee uusia lattiaa, on joku, joka osaa sen muutenkin kuin teoriassa.

Remontin jälkeen on todettu, että meille tarvitaan parempia perustyökaluja ja että Minnalle oma verstas tai vastaava olisi taivas.

MIIRA | 20.30 | | | Ylös

Kevättä ilmassa

Vihdoinkin lämmintä! Eilen ja tänään olen pärjännyt töihin mennessä lyhyillä hihoilla (palatessa myös, mutta olen ollut vähän varovainen), aurinko paistaa täysillä ja iltaisin tuoksuu kesältä.

Viime viikonloppuna kävin Ahvenanmaalla, jossa kevät oli vielä pidemmällä ja sää sellainen kuin täällä nyt. Sinne tuli hinku päästä uudestaan; tutkimaan paikkoja, oleilemaan ja ehkä jopa pyöräilemään tai retkeilemään.

Eipä tässä muuta. Kesää odotellessa ja kevään ja kesän rientoja suunnitellessa tuntuu oikein hyvältä – töistä ei tällä hetkellä ole mitään hyvää sanottavaa tai ajateltavaa. Keskityn siis kevääseen (ja juuri tällä hetkellä kuohuviiniin).

Huhtikuun kirjoja

Neil McCormick (toim.): U2 X U2
Tuhti ja tuhdisti kuvitettu haastattelukirja bändin historiasta ja levyistä ja kaikesta. Pelkkiä jäsenten ja parin muun ihmisen kommentteja siitä, mitä tapahtui ja miten meni, vähän niin kuin ne (Liken?) pienemmät haastattelukirjat "Sejase on Sejase".

MIIRA | 23.57 | | | Ylös