Paraatipäivä, hääpäivä, lähtöpäivä.
Aamiaisen jälkeen pantiin loput kamat kasaan, poistuttiin hotellista ja mentiin Vikingin terminaaliin. Jätettiin iso reppu, olkalaukku ja matkalaukku terminaalin säilytyslokeroon ja palattiin keskustaan. Vähän haahuilua, odottelua ostoskeskuksessa (ulkona oli alkanut sataa) ja lopulta paraati!
Minna on ollut mukana Europridessa kymmenen vuotta sitten, mutta minulle tämän kokoluokan tapahtuma oli ensimmäinen. Helsingin pride-paraati on ”vähän” eri juttu.
Stureplanilla oli aikamoinen tungos ja missasimme alkupään (Dykes on bikes esimerkiksi). Kävelimme kadunvartta eteen päin, etsimme sopivan katselupaikan ja samalla odotimme sopivaa väliä, johon voisi pujahtaa kävelemään mukana. Puolueiden ja muiden sellaisten riveihin ei haluttu, ja Minna alkoi jo olla kärsimätön.
Viimein kohdalle tuli sopiva väli, vähän ennen hilpeitä sambaajia, joten hyvä taustamusiikki oli taattu. Edellämme kulki Haket-pubin pieni joukko, johon osaksi sulauduimme, mutta johon myös pidimme pientä etäisyyttä. Takanamme tuli drag king -ryhmä Dragonkings (jota kuvattiin todella paljon) ja sitten sambaajat, joita oli todella iso ryhmä. Meidän kohdallemme tuli aina välillä muitakin yksittäisiä tai parittaisia marssijoita, mikä sopi oikein hyvin…
Matkalla sadetta ei enää huomannut; ilma oli lämmin, tunnelma korkealla ja minulla vielä lippalakki päässä, joten sade ei haitannut näköä eikä kuvien ottamista. Oli uskomatonta nähdä, kuinka paljon ihmisiä riitti koko paraatireitin varrelle katsomaan, taputtamaan, hurraamaan, ottamaan kuvia, vilkuttamaan.. jotkut roikkuivat korkealta ikkunoista, toiset olivat perustaneet katsomoita muurien tai jopa pakettiautojen (toivottavasti omiensa!) katoille.
Jossain matkan varrella joku pysäytti minut ja Minnan ja halusi ottaa kuvan. Näytti ammattikuvaajalta (iso järkkäri), mutta muuta en osaakaan sanoa. Minulla oli siinä vaiheessa kädessäni energiajuomatölkki – niitä jaettiin ilmaiseksi marssijoille… mutta en edes muista, missä kohdassa tämä tapahtui. Lisäenergia oli tarpeen, vaikka meillä oli omat vesipullot mukana (niistä otettiin huikka aina välillä).
Södermalmstorgetin kohdalla oli pakko pitää pieni tauko ja Minna sai pitkään haluamansa mehujään (jonkin matkaa edellämme ajoi auto, jonka takaosasta niitä jaettiin). Minä kyykistyin kadun reunaan ja otin kulauksen vettä… ja sitten voitiin taas jatkaa matkaa, tällä kertaa sambaajien takana (nyt muutkin lyömäsoittimet kuin rummut kuuluivat hyvin). Pian Hornsgatanille päästyämme vetäydyimme joukosta ja jäimme katsomaan kulkueen loppupäätä, jota riitti vielä pitkään.
Äänekkäimmät aplodit siinä kohtaa taisi saada vanhempien ryhmä, Nätverket Stolta Föräldrar till Homo- och Bisexuella barn, joka oli iso! Siellä täällä (siis muuallakin kulkueessa) oli mukana muitakin, jotka julistivat olevansa ”ylpeitä kavereita”, ”ylpeitä siskoja” tms. Sateenkaariperheillä oli hauska pieni ”juna”, ravintoloilla isot lavat ja äänentoistolaitteet, ja mukana oli useampiakin hevosia (joiden läjiä sai sitten väistellä).
Välittömästi kun paraatin loppupää oli ohittanut meidät, lähdimme taas liikkeelle, takaisin Slussenin suuntaan. Kaupunginmuseo oli auki vielä puolisen tuntia, ja siellä pidettiin sadetta, Minna kävi vaihtamassa paidan ja katsomassa museokaupan tarjontaa. Takaisin ulos vähän ennen museon sulkemista ja ruokapaikkaa etsimään. Melko läheltä löytyi tapaspaikka Bauer, jonka avaamisaika oli juuri, kun olimme sen ovella katsomassa listaa. Ovet tosin avattiin muutamaa minuuttia myöhemmin, jolloin sisäänpyrkijöitä oli jo isompi joukko.
Palvelu Bauerissa oli ystävällistä ja alkuruuhkaan nähden nopeaa. Saimme levätä, herkutella ja tappaa vähän aikaa ennen kuin piti lähteä terminaalille. Kumpikin meistä söi katkarapuempanadillan ja ryppyperunat, Minna lisäksi gazpachoa ja kanaa, minä etanoita taikinakuoressa ja valkosipuliliemessä sekä juustopalloja. Ramlösa maistui taas (se oli selkeästi koko reissun hittijuoma) palanpainikkeeksi.
Terminaalissa odottelua, laivalla pesu ja vaatteiden vaihto, ruokaa (menomatkan herkut päittäin vaihdettuna) ja hytissä nautittujen kuohuviinien jälkeen nukkumaan.
Olen vieläkin melko innoissani aina kun ajattelen paraatia…
Lisäys: Paraatikuvia voi nähdä esimerkiksi Tukholman Priden virallisilla sivuilla.. ja jos kuvagallerioita jaksaa kahlata läpi, niin kyllä meidätkin voi yhdessä kuvassa nähdä.
