Loppiaisena olin hyvän mielen nostotapahtumassa kahvakuulan puolimaratonia (30 min nostoaika, kuulaa ei saa laskea maahan, vapaat kädenvaihdot) kokeilemassa. Valitsin 12 kilon kuulan ja nostotyylinä oli mulle tutuin OALC (one arm long cycle, rinnalleveto työntö).
Mulla oli neljä tavoitetasoa, jotka olin ennalta miettinyt:
1) aloittaa
2) jaksaa koko 30 min
3) ylittää 200 toistoa
4) saada 240 toistoa
Mä olen ihan mahdoton jännittäjä, mutta ihme kyllä varsinainen jännitys tuli vasta edellisenä iltana ja mitä lähemmäs päästiin aloitusta, sitä vähemmän jännitti. Jännitys vaikutti tietenkin nukahtamiseen ja nukkumiseen, mutta onneksi Miira ja Murunen antoi mun nukkua aamusta vähän pidempään. Kympiltä ylös ja sitten ehdinkin syödä vain aamiaisen, koska nostot alkoivat yhdeltä. Mulla oli kyllä reilusti eväitä mukana ja ennen omaa suoritusta vetäisin naamaan yhden banaanin.
Nostotaktiikka oli Ninnin kanssa mietitty etukäteen, joten minuutin vaihdoilla lähdin liikkeelle. Sillä pääsin loppuun astikin, ei tarvinnut ottaa seuraavia taktisia vetoja edes käyttöön. Eka vartti meni sillä, että tiesin pystyneeni siihen aiemminkin, ja loppu nyt oli silkkaa nautintoa <3 Vähiten muistan 15-20 min välistä, mutta viimeinen 10 min meni jo sillä, että ”enää jäljellä tällä kädellä tän verran, hyvin jaksaa”. Vikat 2 min riitti paukkuja kiristää tahtia merkittävästi, eli reserviä oli vielä. Lopussa syke nousi 183, mitä ei muistaakseni koskaan aiemmin ole tapahtunut. Keskisyke oli 30 min suorituksen aikana 173, aikamoista.
Olin onnesta soikeana, kun ylitin kaikki tavoitteeni ja vielä onnellisempi lopputuloksesta, jonka yksittäiset numerot on kahden potensseina täydellisiä (2^1, 2^2, 2^3). Mulla oli vartti aikaa syödä ja juoda, saada käsien tärinä loppumaan – kädet kesti muuten mainiosti, ei mitään ongelmia!! – ja sitten pääsinkin laskemaan toisen (ihan huikeita) nostoja.
Mahtava kokemus. Tuntuu, että kroppa kunnolla heräsi vasta vartin jälkeen. Mä olen ehkä enemmän pidemmän ajan suorittaja kuin räjähtävän nopea. Ninni jo kysyi, mikä on seuraava tavoite, mutta kisata ei pitänyt vielä moneen kuukauteen. Katsoin kyllä sillä silmällä yhtä maaliskuussa järjestettävää puolimaratontapahtumaa, mutta taidan mennä vaan katsomaan. Tähänkin osallistuminen oli jo ylläri sekä itselle että ympärillä oleville.
