Hei vaan taas!

Kuulkaas, blogi oli reilu puoli vuotta alhaalla, kun WordPressiin tuli joku juttu, enkä jaksanut korjata asiaa (vaikka iloisesti sain siitä meilejä säännöllisesti, mutta yleensä kun oltiin mökillä, eikä mulla siellä ole mitään tietoisia koneita). No nyt, n. kaksi viikkoa lomaa lusittuani, jaksoin avata cPanelin vähän niin kuin puolivahingossa ja lämäsin päälle jonkun random teeman, että sain ongelman korjattua. Yay minä!

(Mua jännittää nyt, osaanko vieläkään vaihtaa sitä omaa väriäni tähän :D)

Tammikuussa se sitten tapahtui, Provo täytti 20 vuotta. Sattui btw olemaan jo silloin rikki, joten heti kun on parikymppinen alkaa krempat selkeesti. 20 vuotta on paasattu, että olemassa olomme provosoi ja kai se edelleen omalla tavallaan, mutta onhan yhteiskunnassa tapahtunut valtava muutos tänä aikana.

No niin, perhe odottaa, pitäisi lähteä mökille juhannuksen viettoon (rapsoista voi lukea, miten vietettiin juhannusta leireillä, kun oltiin nuoria ja vapaita). Hyvää juhannusta, ja mä voisin vaikka yrittää vielä tänä vuonna kirjoitella jotain lisää. Lol, niivvarmaa.

Saako valittaa?

No tietenkin saa.

  1. Emmää tykkää mistään lohkoeditorista. Täähän on ihan perseestä. Osaanko vaihtaa tähän edes värin ja mikäköhän se mun väri edes oli? Ja miksei jossain settingeissä voi suoraan merkata css:ään, että mun väri on se joku, mitä en edes muista?
  2. Päivitin kaikkea WordPressiin yms. liittyvää. Työni on vahvasti tällä alalla, mutta voi että tää puuha on perseestä. Kuka tätä IT-alaa oikein jaksaa??
  3. Mä en ihan oikeasti osaa vaihtaa tätä väriä. Nää ”helppokäyttötoiminnot” on mulle liian vaikeita.
  4. Ei helvetti, mää osasinkin, mutta olipa vaikeeksi tehty ensin löytää, mistä vaihdetaan väri ja sit se mistä saa ihan oikeasti vaihtaa värin heksana.
  5. Noni, takas asiaan. Kevätflunssa on perseestä kans. Ei sentään koronaa, kolme negaa kotitestiä ja yksi pcr, joten kai pitää uskoa, että taas kerran on siltä vältytty.
  6. Ei jumalauta, näihin jokaiseen fakin lohkoon pitää laittaa toi väri tolleen vaikeesti.
  7. Uskallanko klikata tän lohkoeditorin ”Edistyneet ominaisuudet” vai tuleeko paha mieli?
  8. Uskalsin. Ei tullut paha mieli, mutta ei nyt mitenkään hyväkään.
  9. Kun ei päivitä neljään vuoteen, niin ei ole paineita päivittää mitään järkevää.
  10. Mä järkytyin, kun (nyt jännittää osaanko tehdä lohkoeditorissa linkin…) Marjut postasi, että blogi täytti 20 vuotta. Sehän tarkottaa, että meidän pikkanen täyttää ensi vuoden tammikuussa 20 vuotta. Apua.

P.S. Voi vittu, pitääkö tää väri ihan oikeasti laittaa koko ajan uusiksi? Toinen juttu, tää ei anna mun julkaista. Onko tässä joku kirosanasensori? Äsken kun trendikkäästi kopipeistasin tän tuolta ould skool notepädistä (thank god toi koodi piti värit mukana), niin julkaisu oli aktiivinen, mut kun aloin tuottaa lisää tätä sisältöö eli jauhaa paskaa, niin se nappula meni tolleen harmaaksi. Dear Eki, olenko boomer?

P.P.S. Tämän tekstin kirjoittamisesta 22 tuntia myöhemmin ollaan tilanteessa, että olen korjannut tätä saatanan sivustoa ja neljän vuoden aikana tapahtuneiden palvelinsiirtojen yms. ja VITUN Gutenbergin tulon aiheuttamia ongelmia, ja nyt on taas Classic Editor (AAH!) ja ehkä saan jopa tän julkaistua (tai sit ei, olen jo luopunut toivosta).

Oliko meillä kivaa viime vuonna?

Olen yrittänyt miettiä, mitä merkittävää viime vuonna tapahtui, tai mitä tein ensimmäistä kertaa. Eipä ollut monia asioita..

Keväällä hoidin autokoulun II-vaiheen ajoissa pois (no, aikaa oli noin kuukausi) ja sain ”oikean” ajokortin.

Kesällä oli U2:n konsertti Helsingissä (elämäni toinen, mutta merkittävä juttu silti).

Marraskuun 12. päivänä olin ensimmäistä kertaa magneettikuvauksessa, ja se oli aika outo kokemus.

Itsenäisyyspäivän jälkeisenä yönä jonotin Minnan kanssa WoWin Cataclysm-lisäosaa (ehkä nörteimpiä juttuja, mitä olen tehnyt).

Ja… ööh… siinä se. Ihan hyvä vuosi silti.

Voi. Pyhät. Pyssyt.

Olen tyypillisesti vähän myöhään raportoimassa asioista, mutta parempi myöhään ja silleen.

Meidät on huomattu, bongattu, listattu… CisionPoint-niminen firma teki listauksen sateenkaariblogeista ja päädyimme – kääk – ykkösiksi! En tiedä, millä kriteereillä ja millainen raati oli kyseessä, mutta ihan kiva juttu. No, ainakin tämä blogi on ollut aika pitkään pystyssä, jo vuodesta 2003. Muitakin listalla olevia blogeja kannattaa käydä katsomassa (edellä olevassa linkissä, sivun alaosassa), otin niistä muutaman vakituiseen tarkkailuun.

Jaha, Arvopaperi/Talouselämä-sivulla selvitetään kriteerejäkin.

Pikkuinen paniikinpoikanen tuli siinä vaiheessa, kun kuultiin listauksen (tai uutisen listauksesta) päätyneen myös Aamuset-lehteen. Se on paikallinen ilmaisjakelulehti, jota ”kaikki lukee”. Paitsi me ja muutama muu, joilla on ”ei ilmaisjakelua” -lappu postiluukullaan. Paniikinpoikanen johtui siitä, että artikkelissa mainittiin nimemme, täällä päin kun ei tietääksemme ole kovin monta naisparia juuri näillä nimillä. Kääk, mitäs jos sukulaiset löytää meiän jutut? Entäs työkaverit? Hui kamalaa :-D ! Aamusetin näköislehteä pääsee lukemaan arkistosta, valitsee vain 7.7.2010 numeron ja selaa sivulle 12.

Jaha, olikos meidän 15-minuuttisemme sitten tässä? Kivakiittimoi.

Nörtit matkalla jossain Suomessa

Loma on alkanut, samoin lomareissu. Samassa paikassa kuin viime kesänä, mutta nyt kauemmin. Tällä kertaa on mukana kokonainen autollinen varusteita (heh, viimeksi vain puoli autollista) kaikkiin mahdollisiin säihin, mutta myös miniläppärimme Nasu ja langaton netti (prepaid). Kyllä nyt kelpaa!

Saavuimme Heinolan Heilan kautta (matkaevästä ja ruokaa, mm. tänään itse marinoidut ja grillatut kassler-pihvit). Matkalla ei muuta sattunut kuin puhallusratsia – niitä onkin kuulemma tällä viikolla erityisen paljon. Perillä asetuimme taloksi, teimme välipalan jälkeen pikku kävelylenkin ja aloimme virittää nuotiota. Oli mukavaa pitkästä aikaa istua hyttyssavujen ympäröimänä grillillä, siemailla siideriä (Minna lonkeroa) ja kuunnella järven toisella puolella kukkuvaa käkeä.

Illan mittaan kuultiin myös kurkia ja kuikkia, nähtiin joutsenia ja tapettiin kymmenittäin hyttysiä. Tikanpesä-mökin päädyssä on seinähirsien välissä talitiaisen pesä, ja poikaset pitävät aikamoista metakkaa kaiken päivää. Kohta pitäisi mennä nukkumaan, mutta vielä ei malteta – on niin valoisaa ja mukavaa istuskella tuvassa.

Kesä(duuni)blues

Juhannus oli ja meni (oli kivaa, oltiin kotona, grillailtiin, pelattiin pokeria ja lautapelejä, ei ryypätty), mutta WoWissa juhannus (Midsummer Fire Festival) kokkoineen ja juhannussalkoineen jatkuu vielä reilun viikon. Juhannukseen kuuluvat tehtävät tuovat niin helposti pisteitä, että olen muutamassa päivässä noussut kolme tasoa ylemmäs.

Hankimme Wrath of the Lich King -lisäosan tällä viikolla ja Minna on perustanut kaksi Death Knight -hahmoa. Niillä ei tosin ole vielä ehditty paljonkaan pelata. Vaihteeksi mukavaa, ettei uutta hahmoa tarvitse kehittää ykköstasosta alkaen.

Juhannuksen jälkeen vasta tuli kesä, ja vaikka onkin liian kuuma, kieltäydyn valittamasta. Sen sijaan iloitsen Piskin puolesta, koska mökillä alkaa vihdoinkin olla uimakelpoinen vesi.

On epäreilua, että lomaan on vielä yli kuukausi. Työt ärsyttävät päivä päivältä enemmän ja varsinkin tämä viikko on ollut aivan älytön. Enkä nyt tarkoita sitä, että koko tämä viikko oli yövuoroja (ah, viikonloppu!), vaan niiden vuorojen sisältöä.

Tilanne on esimerkiksi se, että tänään tulee uusi, tiukkaakin tiukempi määräys, joka hidastaa töitä ja ärsyttää kaikkia. Silti tehdään määräysten mukaan, koska virheistä joutuu maksamaan. Huomenna määräys on kumottu ja hommia jatketaan entiseen tapaan. Ensi viikolla tämänpäiväinen määräys otetaan uudestaan käyttöön ja uhkaillaan sanktioilla, jos sitä ei noudateta. Samalla kun valitetaan lamaa ja tilauskannan pienuutta, on koko ajan kiire ja tilauksista ollaan jäljessä. Tarjotaan ylitöitä. Ihmiset tietenkin ottavat mielellään ylitöitä vastaan, koska keväällä oli joitain lomautuspäiviä ja niitä on syksyllä tiedossa lisää. Jos ylitöitä tehdessä sattuu virhe, tulee määräaikainen kielto tehdä ylitöitä. Motivoivaa? Kenet pitää tappaa, että homma muuttuu inhimillisemmäksi?

Puljusta pitäisi päästä pois, mutta muutakaan ei oikein ole tarjolla ja tämä on elämäni ensimmäinen vakituinen työpaikka. Järkevin vaihtoehto (ilman hemmetinmoista onnenpotkua) taitaisi olla paluu koulunpenkille, eikä se todellakaan nappaa.

Tänä iltana aion koittaa unohtaa kaikki stressinaiheet ja pitää hauskaa.. kotona. Tiedossa ainakin sauna ja grillattuja herkkuja, ehkä pelejäkin. Ja yhden punkun voisi korkata.

Pelijuttuja

Piti polkata tämän kuun Hesarin Kuukausiliitteestä jo aiemmin, mutta oli vähän yhtä sun toista kiirettä.. ja nyt on kuukausi jo lopuillaan. Oh well.. kirjoitan silti.

Kuukausiliitteessä oli juttu World of Warcraftista. Jipii? No juu, ihan kiva, että noteeraavat, peli kun on todella suosittu. Muttamutta: aiheena ei lopultakaan oikeastaan ollut WoW vaan peliaddiktio. Lisäksi toimittaja ei tunnu tajuavan roolipelaamisesta edes alkeita.

Aluksi hahmo, jonka toimittaja valitsi itselleen: ihminen! Siis tylsistä melkein tylsin! Jos kerran mennään fantasiamaailmaan, niin sinne voisi mennä kunnolla ja ottaa jonkun ihan muuntyyppisen hahmon kuin itse on. Haltian, kääpiön, örkin… mitä tahansa paitsi ihmisen. Sentään hahmoluokkana oli varas. (Se tylsistä kaikkein tylsin hahmo olisi ollut ihmissoturi.) Toiseksi, kun toimittajan kaveri tuli mukaan pelaamaan, oli toimittajalla vaikeuksia sen kanssa, että miespuolinen kaveri pelasi naispuolista hahmoa. Sen naurukin kuulosti väärältä. Siis voi parkaa!

Kun artikkelin pääpaino on addiktiossa, niin on vähän outoa, että tyyppi sitten käyttää säännöissä kiellettyä ”powerleveling”-palvelua – luulisi tosi addiktin pelaavan itse. Onneksi kävi niin kuin kävi – sijaispelaaja aiheutti väliaikaiset bannit eikä onnistunut nostamaan hahmoa paria tasoa pidemmälle. Ähäkutti!

Tasolla 30 voi pelissä hommata ratsun, mutta toimittajaparalla ei ole rahaa siihen(kään). Yleensä jos pelaa fiksusti, pärjää ihan mainiosti omilla pelirahoilla ja voi hankkia tarvittavat tavarat (esimerkiksi sen ratsun) ilman vippaskonsteja. Mutta toimittajapa lainaa pelikaveriltaan ja myöhemmin ostaa kultafarmaripuljusta itselleen pelirahaa. Aika säälittävää.

Pelin varsinaisia hienouksia ei jutussa käsitelty ollenkaan. Minusta upeinta on, että ellei tehtävien suorittaminen ja ölliäisten tappaminen juuri sillä hetkellä kiinnosta, pelissä voi kehittää erilaisia taitoja – joko niitä käsityöläisammatteja (”nahkojen ompelemista”, jota jutun toimittaja halveksi) tai vaikka onkimista. Onkiminen on melko hyödytöntä hommaa sinällään, mutta se on kivaa. Sitäpaitsi kaloista voi tehdä ruokaa (kokkaamistaitojakin voi kehittää), ruokaa voi myydä ja sillä voi pitää lemmikkieläimen tyytyväisenä.. jos pelaa metsästäjällä kuten minä ja Minna.

Onneksi jutussa tulee myös pelin yhteisöllisyys esiin (edes vähän): ryhmissä toimiminen, killat ja muu sellainen. Tosin on kukkua, että kiltahomma olisi hyvin organisoitua. Kun kuka tahansa voi perustaa killan, kuka tahansa todella perustaa sen.. ja ilman kärsivällisyyttä ja hyvää organisointia koko homma lässähtää jo alkuunsa. Parhaat killat, joissa on isot jäsenmäärät, asialle omistautunut porukka ja hyvin järjestetty kiltapankki, ovat tietysti asia erikseen. Minä olen pariinkin otteeseen liittynyt uuteen kiltaan ja parin viikon kuluttua huomannut, että kilta on lakannut olemasta, kun puljun perustaja on (ilmeisesti) ollut kärsimätön kakara.

Ja toisin kuin toimittaja Jussi Ahlroth jutussa väittää, WoWia voi kyllä pelata vähän. Mutta ei nyt mennä siihen, että minun pelaamiseni vähyys johtuu enimmäkseen vuorotyöstä ja siitä, että meillä on vain yksi pelaamiseen sopiva kone…

Pätkäpostaus kun ajatus ei luista

· Olen ilmeisesti allerginen jollekin pähkinälle. Pitää tutkia vielä mille; asia selvisi, kun pistin suuhuni hyppysellisen Minnan ostamaa pähkinäsekoitusta ja hetken kuluttua alkoi suuta ja kitalakea kutittaa. Ei onneksi kestänyt kauan.

· Olen alkanut lämmetä nettiroolipeleille (MMORPG). Kokeilin yhtä, jonka laitteistovaatimukset olivat jokseenkin vähäiset (tämä ei ole mikään pelikone). Liian monimutkainen, tuskastuin heti alkuvaiheessa. Seuraavaksi otin 10 päivän koeversion World of Warcraftista, ja sillä menee jo paremmin. Tuskastuin kyllä, mutta enemmän itseeni kuin peliin. En silti ole rupeamassa WoWittajaksi, vaikka Mira ja Börje kuinka toivoisivat. Börje saa silti toimittaa minulle kutsun (uudet 10 päivää) joskus myöhemmässä vaiheessa ;-)

· Viime kuulta ei ole kirjalistaa, koska ainoa kirja, jonka luin loppuun, oli viimeinen Potter (ja se oli uusintakierros).

· Aika hemmetin härskiä ja avointa syrjintää Almamediassa. Kuolisivat pois kaikki foobikot!

Edit 30.10.: Teimme vähän testejä ja lopputulos on se, että olen allerginen saksanpähkinälle. Maistelin epäilyksenalaisia pähkinöitä erikseen (pieninä määrinä, tauko välissä) ja vain saksanpähkinästä tuli reaktio.