Keväinen muistelo

Olen kuunnellut keväistä korvamatoa jo 19 vuoden ajalta: ”kaikki tietävät sen tunteen, kun talven jälkeen ensimmäistä kertaa laittaa lenkkitossut jalkaan”. Korvamato on soinut jo muutaman päivän päässäni, mutta tänään sen vaikutus voimistui, koska kävin lenkillä kevät/kesä-reitilläni ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Lenkkitossut on saanut kyllä lumettoman ja sulan talvenkin aikana laittaa jalkaan useammankin kerran.

Toissailtana lauloin pahoja unia pelkäävälle poikaselle ensimmäistä kertaa ”minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä, ei ole sellaista pimeää, jota minun hento käteni ei torjuisi” ja kerroin, että kaikki möröt pelkäävät äitiä. Koskaan ei ole Ultra Bran laulaminen tuntunut oikeammalta kuin tuossa hetkessä.

Kesällä tulee 18 vuotta siitä, kun pääsin ylioppilaaksi, tulin ulos kaapista vanhemmilleni, olin ekoilla prideilla Tukholmassa, pääsin yliopistoon ensimmäisen kerran ja kuuntelin hulluna Ultra Bran Krokettia. Täysi-ikäisyyden verran kaapitonta elämää, jei!

Tänään sen sijaan olen asunut Miiran kanssa saman katon alla 14 vuotta. En käsitä, mihin aika rientää. Vastahan tässä 17 vuotta sitten tavattiin.

Murunen

Marraskuussa 2011 katselimme Leonidien meteoriparvea parvekkeella ja kuuntelimme Jenni Vartiaista. 3. yrityskerta oli ollut edellisellä viikolla. Muutama pieni ja isompikin pyyntö lähti tähdenlentojen matkaan.

”Yöllä taas mä menin parvekkeelle nukkumaan,
jotta lähempänä mua ois hän
Pediltäni taivas näkyy, ryhdyin oottamaan,
että näen tähden lentävän
Sanovat, jos jossain huomaa tähdenlennon, niin
toivoa voit silloin mitä vaan
Yöllä ylös taivaalle mä pyynnön kuiskasin
Kävisipä pian tuulemaan

Tuuli, tuule sinne, missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan”

Synnytystapa-arviossa heinäkuussa 2012 näkyi ultrassa pitkät hiukset, jotka liehuivat lapsivedessä <3 Elokuussa 2012 elämäni rakkaus syntyi ja tänään hän täyttää jo kolme.

Nainen, joka elää vapaaherran elämää

Otsikosta inspiroituneena katsoin youtubesta tuon Ultra Bran biisin. Voi hellanlettas, miten nuoria ja pieniä ja viattomia tyypit olivat silloin 1996!! Samaa voisi sanoa allekirjoittaneesta, mutta ei mennä siihen :D

Maaliskuun alusta olen ollut vapaaherratar ja kolmantena päivänä siitä voisi kirjoittaakin jotain. Perjantaina oli viimeinen työpäivä, koska kuun viimeinen päivä oli lauantai. Ihana vapauden tunne valtasi mut, kun palautin läppärin oheiskrääsineen, kulkuläpyskän ja badgen. Ah. Edelleen velvollisuudentunto urputtaa ja olenkin hakenut muutamaa työpaikkaa. Niistä ei ole kyllä kuulunut mitään, joten ehkä tässä kohta osaisi jo olla tekemättä a) yhtään b) mitään. Kevät tulee ja kätköilykin on taas superkiinnostavaa, kotona tekemistä riittää ja onhan se nyt vaan mahtavaa voida tehdä ihan mitä haluaa.

Mutta en minä ole ainoa, jolle on tapahtunut isoja asioita. Murunen aloitti virallisesti eilen leikkikoulun kolmesti viikossa. Viime viikolla Miira ja Murunen kävivät jo tutustumassa ja kuulemma poikanen oli heti kuin vanha tekijä. Leikkikoulun virallinen alaikäraja on 3 vuotta, mutta jotkut harvat superlahjakkaat ja -älykkäät (tekstissä voi olla havaittavissa pientä ”ylpeä äiti” -lisää…) voivat aloittaa jo 2,5-vuotiaina, kuten meidän Murusemme. Murunen tykkää, kun saa oman ikäistä seuraa ilman äitejä ja äidit tykkää, kun saa omaa aikaa ilman jatkuvaa viihdyttämisen tarvetta.

Yritin saada puoli tuntia sitten Murusta ja Miiraa ylös päikkäreiltä. Kumpikin katsoivat pahasti ja käänsivät kylkeä. No, tein taikinan ja alan paistaa plätyi, kunhan postaan tämän. Jos eivät nouse, syön kaiken itse. Uhkaus on sen verran vakava, että veikkaan saavani kaksikon ylös todella nopeasti.

Erilainen joulu

Vietimme tänä vuonna erilaisen joulun risteillen Tukholmaan ja takaisin, astumatta kertaakaan laivan ulkopuolelle. Laiva lähti aattona klo 14 satamasta ja paluu oli joulupäivänä klo 20. Koko perhe lähti mukaan, toisin sanoen myös auto (=Viikuna) oli laivassa mukana. Viikunalle tämä oli ensimmäinen risteily ja mulle ensimmäinen risteily koskaan autolla. Vähän jänskätti auton check-in ja laivaan ajo, mutta ihan helppojahan ne.

Aattona katsottiin joulurauhan julistus ensin kotona ja sitten alettiin valmistautua lähtöön. Lähtöhärdelli oli tavallista lapsiperhekaaoslähtöä ja matkaan lähtiessä se vielä korostuu, kun kaikkia jännittää. Autoon päästiin kuitenkin aikataulussa klo 12.30. Koska meiltä ajaa satamaan sen vartin, niin olimme jonottamassa satamassa jo 12.45 ja check-in oli tehty klo 13.00. Sitten vain suoraan laivaan. Saimme auton hissien oven viereen ja siitä suoraan ylös ja vähän kävelyä hyttiin.

Käymme yleensä risteilemässä Amorellalla. Aamulähdöt sopivat paremmin meidän vuorokausirytmiimme (tai siis Murusen vuorokausirytmiin, aikuisten rytmi olisi kyllä iltapainotteisempi (kävimme kyllä ennen Murusen syntymääkin aina Amorellalla…)). Lisäksi Amorellalla saa ison hytin pilkkahintaan verrattuna Graceen. Tämä oli toinen kerta Gracella, ensimmäinen oli Murusen ollessa 10 kk vanha. Silloinkin meillä oli sama hytti eli Premium. Premium on Gracella vain 2,2 m² pienempi kuin Amorellan LXA Premium (normaali hyttimme Amolla), mutta tuntuu reilusti pienemmältä. Samat ominaisuudet kuitenkin molemmissa, parisänky + vuodesohva.

Laivalla oli todella paljon ohjelmaa lapsille, jopa niin paljon, että sitä pystyi surutta skippaamaan. Osan skippasimme Murusen iän vuoksi, osan päällekkäisyyksien vuoksi, osan siksi, ettei Miira halunnut bingoon (!! en ole katkera, mutta… :D). Gracella leikkihuoneet on jaoteltu iän mukaan, me vietimme aikaa 0-6-vuotiaiden leikkihuoneessa ja toisessa kerroksessa olevassa peuhuhuoneessa. Tonttupajassa Murunen pääsi koristelemaan piparin ja tekemään rintamerkin. Joulupäivän tonttupaja osui ruokailun kanssa päällekkäin, joten silloin Murunen ehti saada vain piparin. Tatuoinninkin olisi ehtinyt tehdä, mutta viime hetkellä ujous iski.

Ikkunalla

Aattoiltana Murunen pääsi myös näkemään joulupukin ja saamaan pienen paketin joulupukilta. Joulupukki oli aika jännä ja yhdessä haimme paketin. Osaksi myös käytännön syistä, koska Murunen olisi jäänyt jalkoihin isompien rynniessä hakemaan pakettia. Paketissa oli karkkiaski ja purkkaa. Ei siis mitään isoa lahjaa, mutta voitte arvata, että lapsi, joka sai nyt ensimmäisen karkkiaskinsa ikinä, oli ihan täpinöissään. Varsinkin kun äidit vielä antoivat syödäkin sen…

Olimme avanneet kotona olevat paketit jo aattoaamuna, mutta yksi oli jätetty tarkoituksella laivalle. Se avattiin sitten joulupukin tapaamisen jälkeen hytissä. Puuha-Pete -dvd oli odotetusti hitti, jonka Murunen katsoi heti seuraavana aamuna.

Risteilylle oli pakko ottaa ateriapaketti, joka sisälsi joulubuffetin aattona sekä brunssin ja juhlabuffetin joulupäivänä. Laivan kaikki kolme ravintolaa oli valjastettu näille buffeteille. Ainoastaan brunssille mennessä sai vapaasti valita minne ja milloin, muiden ruokien ajat oli päätetty jo varatessa ja paikat saatiin tietää check-inissä.

Ruoat olivat todella hyviä! Keskityin molempina päivinä vain kylmiin alkupaloihin ja jälkkäriin. Kuumat ruoat skippasin kumpanakin päivänä. Miira söi kuumia yhden lautasellisen joulupäivänä, kun ensin oli herkutellut muun muassa ravunpyrstöillä ja simpukoilla. Muruselle löytyi myös sopivaa syötävää, sekä lasten pöydästä, että ”aikuisten” ruoista.

Aaton joulubuffetissa tapahtui jotain, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut – Murunen sammui pöytään. Ensin Murunen nuokkui käsivarttani vasten ja lopulta hän otti puolen tunnin power napit pää pöytään nojaten. Takana oli kuitenkin jännä päivä, eikä päiväunia oltu maltettu nukkua autossa tai hytissä. Nukkuva 2-vuotias on aika suloinen ja sen kyllä huomasi ruokaseuramme ja tarjoilijoiden ilmeistä.

Ruokaseuramme molempina päivinä oli pariskunta Ruokolahdelta. Murunen hurmasi erityisesti pariskunnan naisen joulupäivänä (jouluaattona papupatamme oli väsymyksestä johtuen todella hiljainen, joulupäivänä päiväunet oli nukuttu ennen ruokailua). Kun tarjoilija haki Muruselta tyhjän lautasen, Murunen sanoi ”oli tosi hyvää ruokaa” ja tarjoilija oli myyty. Murunen kävi Miiran kanssa sanomassa sitten ruokailun lopuksi saman myös kokeille, ja kokitkin olivat aika myytyjä. Muutenkin Murunen sai kehuja hyvistä tavoistaan… onneksi tahtoikäinen osaa myös halutessaan käyttäytyä sillä tavalla, että tietää joidenkin oppien menneen perillekin asti. Me olimme tietysti älyttömän ylpeitä kohteliaasta ja hurmaavasta pojastamme.

Murunen sai joululahjarahaa ja pääsi sitten heti laivalla tuhlaamaan. Minä valkkasin Muruselle pari vaatetta ja Murunen itse valitsi Ferrareita ja pehmolampaan. Miira valkkasi muutaman pullon viinejä omilla joululahjarahoillaan ja minä päätin tuhlata omani maissa.

Kaiken kaikkiaan risteily oli onnistunut, eikä aika tullut pitkäksi. Voisimme hyvin viettää jatkossakin joulun laivalla. Ihanaa, kun sai kävellä valmiiseen pöytään, eikä tarvinnut syödä jouluruokia vain siksi, että on joulu ja se kuuluu asiaan.

Päivän asu

Meillä asuu tuleva muotiblogaaja! Tai ainakin äiti osasi räpsäistä kuvan juuri täydellisessä muotiblogaajien ”päivän asu” -asennossa. Muotigurumme Mira-täti kommentoi Murusen asua seuraavasti: Makeet kuteet. Vähän tommosta kuuskytluvun mod-henkeä.

Murunen pose1

Murusella päällä
Pipa: Reima Aare (Stockmann)
Kauluri: Nokia (Nokia Shop)
Takki: Outwear by Lindex (Lasten Seesam)
Hanskaklipsut: Nalle Puh (Mira-täti)
Hanskat: Name It (Name It)
Pökät: H&M (Lasten Seesam)
Kumpparit: Kids’ Handle It Rain Boot (Crocs Store)

Murunen pose2

Crocseista voi olla montaa mieltä, mutta me olemme olleet hullaantuneita niihin Miiran kanssa jo monta vuotta. Talvikengät Murusella oli Crocsilta ja nyt on sitten koko setti kevääksi ja kesäksi: kumpparit, lenkkarit ja klassikkomalliset crocsit. Hyvin toimii ja ovat ihanat myös lapsen jalassa, koska Murunen pitäisi niitä koko ajan.

Elämän outouksia

En olisi koskaan uskonut, että olen iloinen, kun joku oksentaa päälleni. Istuu vielä sylissä oksentamassa ja minä kehotan oksentamaan vaan lisää. Enkä todellakaan halua laskea sylistäni pois, vaan naputan selkää, että oksennusta eli limaa tulisi lisää ulos.

Murusella on ollut elämänsä ensimmäinen kunnon flunssa ja oireiden perusteella kyse on RS-viruksesta (onneksi lähes kuumeettomasta versiosta ja hengityskin on kulkenut suht hyvin). Taudinkuvaan kuuluu, että pienet lapset voivat taudin lopussa oksentaa sen kaiken kertyneen liman ulos ja sehän on vaan hyvä juttu, että saa ylimääräisen tauhkan pihalle. Näin siis kävi meillä toissapäivänä.

Totesin Miiralle, että onneksi syötiin välipalalla klementiiniä, koska limaoksu tuoksui paljon paremmalta hajustettuna sitrushedelmällä.

Lyhärit

  • Eilisen ostoslistan mukaan Miira halusi ostaa kikkeleitä, mutta kuulemma se olikin leikkeleitä. Kaikenlaista sitä.
  • Murusen ensimmäinen yhdyssana oli ”kakka-auto”, paremmin suomeksi tunnettu rekka-autona.
  • Autot, vauvat ja hauvat, pienen pojan elämän ihanimmat asiat. Niin ja äiti ja pappa + 45 muuta sanaa. Juttua riittää, vaikka aina ei ihan ymmärretäkään kaikkea.
  • Tosi kiva, että tuli lunta viimeinkin, mutta pitikö sen inhan pakkasen tulla samalla? Perverssiä on todeta auringonpaisteessa ja lämpötilan ollessa -9 ”täällä on lämmintä” kun vertaa edellisen päivän -16 asteeseen. Lisäksi luntakin saisi olla vähän lisää, että pääsisi pulkkailemaan. Ja hei, vähän TARKOITTAA sitten ihan oikeasti vähän, jotain 20 cm, ei enempää.
  • Lidlistä saatava Bananalicious on ihan kuin Ben&Jerry’sin Chunky Monkey. Hinta sen sijaan on ihan eri – Bananaliciousia saa kaksi purkkia yhden Chunky Monkeyn hinnalla.

Tuttivieroitus

Postaus sai inspiraationsa Vuoden mutsin postauksesta Tutista luopumisen dilemma.

Sanotaan, että mitä nuorempana tutista luovutaan, sitä helpompaa se on. Päätimme siis viimein Murusen ollessa kypsässä 1 vuoden 2 kuukauden 3 viikon iässä jättää tutin pois kuvioista. Tutti oli jo pitkään ollut vain nukahtamiseen ja automatkoilla. Useimmiten se lensi ainakin reissussa pois, koska Murusta ei vain kiinnostanut enää. Mutta siihen pieneen hetkeen unen ja valveen rajamailla se oli kriittinen.

Murunen puhuu jo yksittäisiä sanoja, joten tässä alkoi olla kriittiset hetket käsillä ennen kuin Murunen osaisi tosissaan vaatia vieroituksenkin aikana tuttia. Vaikka ei siihen sanoja tarvitakaan, onhan muitakin keinoja saada äänensä kuuluville. Nytkin kuului kyllä ”tutti”, ”nukkuu” ja miljoona kertaa ”äiti”.

Päätimme ottaa tutin vain kylmästi pois. Tai siis unitutit sattuivat olemaan ”häviksissä”, kun päiväunien aika koitti. Ensimmäisen päivän päiväunille nukahtamiseen meni 2 tuntia 15 minuuttia… Monta kertaa uni oli jo tulossa, mutta sitten olisi pitänyt saada se imurauhoittuminen ja sitähän ei ollut. Lopulta kuitenkin uni voitti poikkeuksellisesti äitin sylissä. Yöunille nukahtaminen olikin taas jo helpompaa, tuttia kyllä etsittiin tyynyn alta (unitutin paikka äitien sängyssä), mutta jo reilussa 10 minuutissa Murunen oli unessa.

Seuraavan päivän päiväunille nukahtaminen oli taas vaikeampaa, 30 minuutin jälkeen tuli uni. Samalla saatiin Murusen ensimmäiset kahden sanan lauseet.

Ä: Murunen nukkuu.

M: Ei nuku. Äiti nukkuu.

Lopulta Murunen nukkui, ja äiti myös.

Toisen päivän yöunilla ei kaivattu enää tuttia, eikä sen jälkeen päiväunillakaan. Ensimmäisten päivien aikana unet lyhentyivät aamusta, joka aamu puoli tuntia aiemmin oli herätys (7.15 -> 6.45 -> 6.15). Yhtenä yönä oli todella rikkonaista, kun Murunen ei saanut yöllä unta ilman tuttia.

Viikossa kuitenkin kaikki tasoittui, ja nyt tuntuu, että Murunen nukkuu entistä paremmin ja sikeämmin yöt, vaikka en uskonut sen olevan mahdollista (meillä on hyvä nukkuja). Yöunien kestokin on taas palautunut normaaliksi ja herätys on yleensä 7.45-8.45 välillä. Lisäksi on ihanaa, ettei tarvitse miettiä, onko tutti mukana reissussa tai missä unitutit taas seikkailevat. Heitin tutit roskiin Murusen ollessa paikalla pari viikkoa sen jälkeen, kun tutit olivat hävinneet, eikä Murusta voinut vähempää kiinnostaa.

Avain meillä tähän hommaan oli, että tutit vain otettiin pois sen kummempia selittämättä. Murunen on sen verran pieni vielä, ettei tarvinnut antaa oravavauvoille tms. Oleellista oli myös, että tahtojen taiston ensimmäisten tutittomien päikkäreiden yhteydessä voitti äidit. Siihen taas auttoi se, että äidit olivat etukäteen jo sopineet, miten homma tehdään, eikä luovuteta, vaikka menisi kuinka pitkään.

Kestovaippailun ihana maailma

Kestovaippaviikon kunniaksi viimeinkin tämä vaippapostaus valmiiksi! Murunen on käyttänyt kaksiviikkoisesta asti kestovaippoja. Ensin ajatuksella ”yksi kesto päivässä on yksi kertsi vähemmän kaatopaikalla”, aika pian jo siirtyen useampaan per päivä. Parin kuukauden ikäisenä oltiin jo päiväkestoilussa, eli vain öisin ja reissuilla oli kertsi. Silloin aloiteltiin myös pissattaminen ja kakattaminen pytyllä. Sitten vähitellen siirryttiin reissuillakin käyttämään pääasiassa kestoja. Nyt ollaan jo uskallettu* kokeilla yökestoiluakin!

Kestojen käyttö päätettiin jo raskausaikana. Molemmista ajatus tuntui hyvältä ja oikealta, koska taloudesta löytyy myös kesto-phs:iä ja kuukuppi. Lähdimme kuitenkin rennosti liikkeelle, eli onnistuu, jos on onnistuakseen. Meistä minä olen se shoppailuhirmu, joten hankintavastuu lankesi allekirjoittaneelle. Alkuun vaippojen kuosilla ei ollut mitään väliä, mutta sitten tajusin taskuvaippojen kuosit ja niiden kauneuden. Ah, ihanuutta.

Kestoihin  ja kestoileviin lapsiin/perheisiin liittyy mitä mielenkiintoisimpia uskomuksia:

  • Kestot falskaavat aina –> eivät falskaa. Tietenkin lapselle on löydettävä sopivat vaipat, mutta sama pätee ihan yhtä lailla kertseihin.
  • Niitä on niiiiin rasittava pestä –> kone ne meillä pesee – toki kakkavaipat huuhdellaan ennen koneeseen laittoa.
  • Lapsi ei opi kääntymään/konttaamaan/kävelemään/ties mitä –> hyvin on oppinut, eikä todellakaan menoa haittaa!
  • Kestoilevan perheen on pakko olla ekohörhöjen perikuvia ja/tai sitten tosi köyhiä –> no ei olla, kumpaakaan. Ekologisuus on yksi kriteeri meilläkin kestojen käyttöön ja kyllä noihin vaippoihin halutessaan saisi rahaa palamaan vaikka kuinka. En halua ostaa kuin kotimaisten yrittäjien vaippoja ja se näkyy kyllä heti hinnassa, myös käytettyjen.
Murunen kävelee

Siinä se Murunen kävelee, vaikka on kestokin päällä…

Meillä kaikki vaipat ovat kotimaisten yrittäjien vaippoja, eikä ulkomaisia merkkejä meille tule. Parhaita merkkejä Murusen pyllylle ovat Hahtuvahullu, Neppula, Omama ja Mannamaa. Kotimaisuus pätee myös kertseihin, eli käytössä on Muumit, jotka onneksi myös sopivat Muruselle.

Ennen Murusen syntymää osa kavereista oli ihan varmoja, ettemme jaksa kestoja, koska ”kyllä sitä pyykkiä tulee muutenkin ja on se vauva-aika niin rankkaa”. Lisäksi joidenkin mielestä homma on pelleilyä (jokainen saa kai pelleillä ihan miten lystää). Tosi paljon kuulee ”kyllä meidänkin piti, mutta…”. Jos oikeasti kiinnostusta on, niin olen lainannut kestoja, kertonut niiden käytöstä ja tsempannut. Kun se yksikin kesto päivässä on ihan jees. Lisäksi kestoilun voi aloittaa sen vauvavuoden jälkeen, jos vain haluaa.

Tunnustan, että inhoan viedä roskia ja tykkään pestä pyykkiä. Kertsit haisevat mielestäni aivan hirveälle. Ei se paska missään vaipassa ruusuille tuoksu, mutta kestossa paljon paremmalta. Kesto on helpompi pukea (tästä kyllä useat ovat eri mieltä, mutta mä en tule toimeen kertsien kanssa). Tarralliset vaipat toimivat tosi hyvin siihen asti, kunnes Murunen tajusi avaamisen ihanuuden (ihan sama teippikertseillä). Sivunepilliset taskuvaipat** ovat aivan parhautta.

Taskuvaipat ja imut odottamassa kasaamista

Taskuvaipat ja imut odottamassa kasaamista.

Siihen pyykinpesuun vielä. Meillä on taskuvaippoja 21 kpl + 1 sisävaippa/villahousu-yhdistelmä + 2 harkkahousut. Suurin osa ostettu käytettynä, alle kolmasosa uutena. Pesen vaipat pari kertaa viikossa (7 kg:n kone) ja ne kuivataan meillä narulla. Kerran kuussa teen imuille ja vaipoille keittopesun (koneessa!! olen kuullut, että joku ihan oikeasti luulee, että vaipat pestään kattilassa välillä). Villikset ovat vasta nyt tulleet aktiivikäyttöön yökestoilukokeilujen myötä, mutta niiden ensisijainen hoitomuoto onkin tuuletus. Pesu+lanoliinitus vain tarvittaessa. Voin sanoa, että vaippojen pesu ei ole paha rasti. Ei ollenkaan.

Vaippojen täyttö hoituu helposti telkkaria katsellessa iltaisin tai sitten päivällä pikkuapurin ollessa hereillä. Välillä niitä taskuja ja imuja katoilee sohvalta leikkeihin, mutta sitten etsitään :) Useimmiten koneessa ei pyöri kaikki vaipat kerralla, joten ei ole niin kiire täytönkään kanssa.

Valmis! Pikkuapuri antoi kerrankin vaippojen olla suht nätisti heittämässäni kasassa.

Valmis! Pikkuapuri antoi kerrankin vaippojen olla suht nätisti sohvalta heittämässäni kasassa.

Suoraan sanottuna kestovaippailu on minulle tällä hetkellä harrastus. Kotiäitinä on aikaa ihan eri tavalla kuin töissä ollessa ja tämä on juuri sopiva juttu. Lisäksi tässä saa kivasti toteuttaa vähän jopa aivojaan, shoppailuhimojaan, estetiikan nälkäänsä ja ekohörhöyttään. Se sopii meidän perheelle, mutta se ei tarkoita, etteikö muitakin valintoja olisi voinut tehdä. Meillä käytetään myös kertsejä, erityisesti öisin ja pidemmillä reissuilla sekä mummulassa ja näin tulee jatkumaan luultavasti vaipattamisen loppuun saakka.

* Murunen alkoi nukkua täysiä öitä 7 viikon ikäisenä (toisin sanoen aika tarkalleen tasan vuosi sitten!). Siitä syystä uskalsimme vasta Murusen ollessa reilun 13 kuukauden ikäinen kokeilla yökestoilua. Sulounia ei olla haluttu riskeerata millään :D

** Taskuvaipassa on kosteutta pitävä pinta (PUL) ja tasku, johon imut sujautetaan. Imuja on kaikenlaisia erilaisia, mutta helpoimmalla pääsee joko jonkun muun (=vaippayrittäjän) valmiiksi mietityillä imuilla (esim. Mannamaa, Helli) tai sitten taittoimuilla (esim. Myllymuksujen taittoimuja saa ihan Prismasta). Imuina voi oikeastaan käyttää ihan mitä vaan ja kokemus opettaa, jos haluaa testailla. Tietty aina voi kysyä kaverilta, googlelta tai OMV:ltä (maailman mahtavin kestovaippa- ja kantovälineryhmä FB:ssä). Taittoimun voi taittaa ihan vaikka kolmeen osaan ja se on siinä. Aina voi alkaa hifistellä, ja kun kerran törmäsin kravattitaittoon imuissa, niin en ole muuta enää käyttänytkään.

Pistetään vielä linkki Miuskin kestoiluoppaaseen: http://omvkestoiluopas.suntuubi.com/

Juhlia kerrakseen

 

possukakku

Possukakku vol. 2

Murusen (ent. Sintin) 1-vuotispäivää on juhlittu neljään otteeseen. Ensin viime keskiviikkona, kun Piski ja Pentu kävivät kylässä. Murunen sai lahjaksi traktorin ja sille kuljetusauton; serkkupoika olisi avannut paketin paljon mieluummin kuin hiukan ujosteleva päivänsankari. Tarjolla ruokaa ja kakku numero 1.

Lauantaina oli synttärikutsut kavereille. Possumaiset koristelut, tarjoilut mukaanlukien kakku numero 2, lahjoja myös toiselle äidille, kuuma päivä. Pikku sankari sai päivän normaalien ruokien lisäksi kakkua, mutta lahjapakettien repiminen keskeytyi vähän väliä kun piti leikkiä.

 

possukakku

Possukakku vol. 3

Sunnuntaina toiset kutsut sukulaisille. Kakku numero 3 ja muut tarjoomukset maistuivat kaikille, Murunen sai paitsi leluja, myös lapsenmielistä aikuista leikkiseuraa. Kaiken muun lisäksi se jaksoi olla sosiaalinen ja iloinen koko päivän!

Maanantaina, varsinaisena syntymäpäivänä, palautuminen: ei tavattu ketään ja nukuttiin kahdet pitkät päiväunet, yhteensä viisi tuntia (kumpikin äiti nukkui yhdet). Leikkejä uusilla leluilla, lahjavaatteiden kokeilua ja leppoisaa oleilua vain.