En olisi koskaan uskonut, että olen iloinen, kun joku oksentaa päälleni. Istuu vielä sylissä oksentamassa ja minä kehotan oksentamaan vaan lisää. Enkä todellakaan halua laskea sylistäni pois, vaan naputan selkää, että oksennusta eli limaa tulisi lisää ulos.

Murusella on ollut elämänsä ensimmäinen kunnon flunssa ja oireiden perusteella kyse on RS-viruksesta (onneksi lähes kuumeettomasta versiosta ja hengityskin on kulkenut suht hyvin). Taudinkuvaan kuuluu, että pienet lapset voivat taudin lopussa oksentaa sen kaiken kertyneen liman ulos ja sehän on vaan hyvä juttu, että saa ylimääräisen tauhkan pihalle. Näin siis kävi meillä toissapäivänä.

Totesin Miiralle, että onneksi syötiin välipalalla klementiiniä, koska limaoksu tuoksui paljon paremmalta hajustettuna sitrushedelmällä.