Vuoden 2012 tärkeimmät jutut ja ekakerrat

Tästä tulee lyhyt lista, jos teen sen näin:

  • kaikki Sinttiin liittyvä

Ja vähän pidempi, jos teen sen näin:

  • eka kerta synnytyssairaalassa (ja kaikki siihen liittyvä)
  • ekat vaipanvaihdot, yö- ja muut syötöt, lapsen hoito, kaikki arkihommat vauvan kanssa
  • ekat vauvanvaate-, lelu- ja tarvikeostokset (en muistaakseni ole ostanut edes lahjaksi vauvanvaatteita tai -tarvikkeita)
  • adoptioruljanssi …ja sen lopputulos (jipii!)
  • ekat neuvolakäynnit (tai no, olen ollut itse pienenä neuvolassa ja jopa muistan niistä kerroista jotain)
  • nimijuhlat; en ole aiemmin ollut vieraana sellaisissa, enkä varsinkaan ollut järjestämässä sellaisia
  • ensimmäinen joulu kolmihenkisenä perheenä (hurjaa: reilu nelikuukautinenkin tajuaa, mikä riemu on pakettien auki repimisessä ja lahjojen saamisessa)

Siinä pääpiirteissään ekakerrat. Muita mielenkiintoisia juttuja:

  • ihmisten suhtautuminen; vauvan kanssa liikkuminen on varmaan aika samanlaista kuin koiran(pennun) kanssa liikkuminen – moni haluaa katsoa ja ehkä jutellakin
  • Sintin kehittymisen seuraaminen, miten se oppii uusia asioita ja miten se osaa ilmaista mielipiteensä tai tarpeensa jo nyt (ei kaikkea, mutta aika paljon kuitenkin)
  • miten mokoma tirppana voi yhdellä hymyllä saada väsymyksen ja 90% pahasta tuulesta häviämään

2 kk ja rapiat päälle

Reilut kaksi kuukautta on kulunut Sintin syntymästä. Elämä pyörii niin paljon uuden tulokkaan ympärillä, etten ole juurikaan ehtinyt lukea (ts. ei kirjalistapostauksia viime aikoina) tai tehdä mitään kovin luovaa (paitsi ne pakolliset: kouluhommat ja Sintin nimijuhliin liittyvät asiat).

En silti suostu valittamaan. Sintti on aika ihana otus, vaikka vie unet, vaatii paljon ja välillä tekee minut kuuroksi. Hassuja sattumuksia en aio kertoa, vaikka kerrottavaa olisi, sillä en halua nolata Sinttiä. Olisi aika inhottavaa teini-ikäisenä lukea äitien blogia ja löytää seikkaperäinen selostus siitäkin yhdestä kerrasta kun— Juuei.

Samasta syystä Sintin kuvia ei tänne tule, ainakaan mitään tunnistettavaa.

Aiomme toimia Ei oo totta -blogin ohjeiden mukaan (tosin olimme olleet jo samoilla linjoilla ennen kuin joku fiksumpi puki kaiken sanoiksi) emmekä tee Sintistä julkista eläintä. Perustakoon oman blogin sitten joskus, jos haluaa.

Sintti saapui

Meidän Sinttimme saapui viimeinkin kaksi viikkoa sitten. Raskausviikolla 41+1 tarkemmin sanottuna. Synnyin itsekin 8 päivää lasketun ajan jälkeen, joten täsmällinen kaveri. Synnytys meni juuri niin kuin en olisi halunnut. Ensin 12 tuntia synnytyskipuja ja sen jälkeen päätös kiireellisestä sektiosta, koska homma ei vaan edennyt ja lapsivesien menosta oli jo 2,5 vuorokautta. Mutta kivut unohtuvat ja sektiohaava paranee, kun palkintona on maailman kaunein lapsi.

Sintti hurmasi jo sairaalassa kaikki hoitsut ja on jatkanut naisten (ja miesten) ihastuttamista myös sairaalan ulkopuolella. Mites muuten, kun on perinyt äitinsä ”maailman söpöin vauva” -tittelin? Me äidit emme kyllä taida olla kovinkaan puolueettomia arvioitsijoita ;-)

Arki alkaa vähitellen hahmottua, vaikka tuntuu, että joka päivä se on erilaista. Joku juttu helpompaa ja toinen taas vaikeampaa. Ihan helppoa ei aina ole tulkita, mitä toinen haluaa, mutta ihmekös tuo, kun apuna on vain erilaiset äännähdykset, kitinä ja ”maailmanloppu tulee just” -itku.

Nyt täytyy taas mennä, vaippa on vaihdettava ja jätkällä on sen jälkeen mitä todennäköisimmin nälkä. Rankkaa puuhaa olla vauva :-)

 

Heinäkuun viimeiset kuvat

maalaisleipä

Photo a day 29: Last thing you bought. Ranskalaisen maalaisleivän nimellä myyty leipä (nam!), jonka ostin Naantalin Aurinkoisesta eilen. Sunnuntaina en ostanut mitään, siksi vasta maanantainen kuva.

hiljainen aukio

Photo a day 30: Calm. Kaarinan tori on aika ”rauhallinen” (=kuollut) muulloin kuin torstaisin.

vauvan hammasharja

Photo a day 31: Toothbrush. Sintin ensimmäinen hammasharja, joka tulee käyttöön aikanaan… Aletaan olla tyypin tuloon valmiita; varsinkin Minna on jo ihan kypsä.

Kuvahaastekuvia, ei mitään asiaa

Eilinen kuva-aihe oli vähän hankalampi, siksi viive.

ultraäänikuva sikiön kädestä

Photo a day 15: Finger. Tässä 3D-ultrakuvassa niitä näkyy vähän useampiakin, vaikka kuvan laatu onkin aika onneton. Tämä on ruutukaappaus videopätkästä, joka on otettu tasan kolme kuukautta sitten.

Tämänpäiväinen kuva oli sattumalta löydetty. Kävimme kaupassa ja – no, katsokaa itse.

kaupan hyllyvälikilpi, käytävä 8

Photo a day 16: Sign. Siis tex-mex ja pähkinätkin ovat eläintenruokaa? Kauppa on K-Supermarket Katariina, Kaarinassa.

Uusin huonekalu

Hankittiin jonkin aikaa sitten Minnalle tuoli makuuhuoneen nurkkaan, pinnasängyn viereen. Sitä voi sitten hyödyntää tulevissa yösyötöissä …ja muutenkin. Vaikka Sintin kyttäämiseen kun se nukkuu (toivottavasti nukkuu hyvin).

tuoli ja pinnasängyn kulma

Photo a day 6: Chair. Makuuhuoneen kalustusta on mennyt vähän uusiksi. Viimeisimmät hankinnat sinne ovat kuvan tuoli ja lapsellinen kattolamppu. Siniset öttiäisverhot hankittiin jo pian tänne muuton jälkeen. Meille.

Kiirettä pitää

Minnan äitiysloma on alkanut ja ilmassa alkaa olla pientä paniikkia, kun yhtä sun toista pitäisi vielä järjestellä (on kyllä järjesteltykin) ja henkisesti pitäisi varautua siihen, että Sintti voi tulla piankin. Laskettuun aikaan on enää reilu kuukausi.

Lisää hankintoja Sinttiä varten on tehty, mm. petivaatteita Ikeasta. Sinne tehtiin viikonloppuna täsmäisku kiertämättä koko hemmetin huonekalunäyttelyä läpi. Sintin kummeilta ja Minnan vanhemmiltakin (hamsterit! Vaikka kuinka paljon Minnan omia vauvanvaatteita vielä tallessa!) on tullut tavaraa, myös paljon sellaista, joka ei vielä ole ajankohtaista.

Lopuksi päivän kuva. Aihe on ”busy” eli kiireinen. Olin ajatellut ottaa kuvan töissä tänään, mutta siellä olikin niin kiire, etten ehtinyt. Seuraava kuva kelvannee: töiden jälkeen oli kiire tehdä ruokaa, koska nälkä oli aikamoinen.

ruoanlaitto

Photo a day 2: Busy. Intialais-thaimaalaisittain maustettua suikalehässäkkää kookosmaidossa, päivän ruoka ehkä huomennakin (sitä tuli paljon!).

Viikkokatsaus

Tällä viikolla on ehtinyt tapahtua todella paljon. Maanantaina aloitin kouluun liittyvän työssäoppimisjakson ja olen päässyt heti alkuun tekemään jotain ”ihan oikeaa”, eli käsittelemään kuvia ja taittamaan lehteä.

Tiistaina, kun työpäivä oli Salossa, kävin sanoutumassa irti kännykkätehtaasta. Sain ennakkoilmoituksen tulevasta irtisanomisesta jo pari kuukautta sitten, ja nyt otan rahat ja juoksen – ts. otan tukipaketin ja sanoudun itse irti, että saan tästä edes jotain hyötyä. Takaportti koulusta valmistumisen jälkeen meni siis kiinni, mutta muuten ei sureta. Puhuvat ihmisistä tärkeimpänä resurssinaan ja toisella kädellä puukottavat selkään: haistakoot siis…

Tällä viikolla käytiin myös neuvolalääkärin juttusilla ja toista kertaa Tietoa tuleville vanhemmille -luennolla. Niitä on vielä kahtena seuraavana tiistai-iltana.

Torstaina oli näillä näkymin viimeinen risteilymme vähään aikaan (ja todennäköisesti viimeinen risteily kahdestaan). Taas tyypillistä menoa: paljon ruokaa ja paljon nukkumista, vähän shoppailua eikä yhtään kännäystä. Suunnitelmissa oli ostaa vain muutama punaviini, mutta Viikkari olikin ottanut valikoimiinsa Essi Avellanin valitsemia samppanjoita, joiden joukossa oli monia uusia, vähemmän tunnettujen valmistajien tuotteita, ja pakkohan niitä oli ostaa! Tax-free -luettelossa oli myös Pimm’s, mutta sitä ei ollut vielä saatavilla. Pitää siis toivoa, että sitä vielä saadaan täksi kesäksi (jospa sitä tulisi Alkoonkin).

Perjantaina kävin paikkauttamassa hampaan, jonka vanha paikka (ja osa hammastakin) on ollut lohjenneena jo useamman vuoden. Koska siinä ei ole ollut särkyä, olen antanut sen olla, mutta nyt yritin päästä koko murheenkryynistä eroon (se on ollut jo puhjetessaan, silloin kun olin noin 6-vuotias, viallinen kappale). Lääkäri ei kuitenkaan suostunut, vaan oli sitä mieltä, että poistamisesta voisi tulla enemmän ongelmia. Murheenkryyni siis paikattiin taas. Puudutuksesta toipuminen kesti tunteja.

Eilen, lauantaina, osallistuttiin ensimmäistä kertaa taloyhtiön pihatalkoisiin ja tutustuttiin samalla vähän enemmän naapureihin. Talkoilemassa oli kuulemma yllättävän paljon porukkaa, ja työt tulivat valmiiksi todella nopeasti. Talkoiden jälkeen hengailua pihalla, makkaranpaistoa ja syömistä, olutta ja siideriä. Oli oikein mukavaa.

Tänään käytiin tekemässä Sinttiä varten ensimmäiset isot ostokset: rattaat sekä turvakaukalo ja sille Isofix-jalusta – kaikki Britax-merkkisiä, kaikki paikallisesta Lastentarvikkeesta. Siellä oli joku kanta-asiakaspäivä, joten liityttiin saman tien ja säästettiin jo siitä pitkästä pennistä, minkä kaukalo ja jalusta maksoivat, viisitoista prosenttia. Myyjän kanssa vielä testattiin jalustan ja kaukalon asennus autoon ja kokeiltiin, mahtuvatko rattaat takakonttiin (vaikka olihan mittoja jo netistä syynätty ja mittanauhan kanssa tarkistettu, että pitäisi mahtua). ”Ollaanko me ökypossuja?” kysyi Minna, kun päästiin kotiin.

Viimeinen vappu

Eilen vietimme viimeistä vappuaattoa kaksistaan. Kuudeksi menimme Taidemuseonmäelle laittamaan lakit päähän tuhansien muiden turkulaisten tavoin. Se nyt on vain se ainoa, oikea tapa lakittaa itsensä – sitä tunnelmaa ei voi ylittää. Korkkasimme myös samppiksen perinteiseen tapaan. Tunsin itseni paheelliseksi juodessani omaa lasillistani, mutta oli se vaan hyvää!

Kumman vähän näimme tuttuja, mutta pallomahoja sitäkin enemmän. On se jännä, kun ennen homotutka piippasi sopivasti ihmisjoukoissa, mutta nyt homotutkan lisäksi on pallomahatutka. Pallomahatutka on kyllä huomattavasti helpompi kuin homotutka ja harvemmin pallomahojen kanssa on väärässä. Lisäksi koskaan ennen emme ole tarkkailleet rattaita ja vaunuja näin paljon. Kas ihmettä.

Torilta oli pakko saada metrilakua, mulle enimmäkseen kaikkia ihania hedelmähöttöjä ja Miiralle 4 metriä Porvoon lakritsia. Lisäksi korkkasimme virallisen pehmiskauden. ”Virallinen pehmis” on nimittäin tarkkaan määriteltyä puuhaa (Miiran toimesta): pehmis ei saa olla purkissa, se on ostettava jäätelökioskista ja syötävä liikkeellä (olettaisin kuitenkin, että saa istua välillä, jos vaikka menee nauttimaan jäätelöstä johonkin aurinkoiseen kohtaan). Saimme samalla sitten kaksi virallista pehmistä, koska olihan meidän testattava (kuten joka vuosi jossain kohtaa), kumpi on parempaa, Valio vai Ingman. Ingman voitti jälleen kerran. Koostumus on kiinteämpi ja maku suklaisempi (eilen siis testattiin suklaapehmiksillä).

Aikamme torilla palloiltuamme lähdimme kotiin tekemään ruokaa ja katsomaan snookeria ja mun hytkyvää mahaani (Sintillä oli metrilakubileet). Miira nautti täysin rinnoin omasta Asti-pullostaan ja mä jaksoin vaivoin yhden lasin alkoholitonta Ebony Valea. Vesi maistuu tällä hetkellä parhaalta ja sitä lipitänkin antaumuksella paljon. No okei, aamukahvia ei voita mikään.