Reilut kaksi kuukautta on kulunut Sintin syntymästä. Elämä pyörii niin paljon uuden tulokkaan ympärillä, etten ole juurikaan ehtinyt lukea (ts. ei kirjalistapostauksia viime aikoina) tai tehdä mitään kovin luovaa (paitsi ne pakolliset: kouluhommat ja Sintin nimijuhliin liittyvät asiat).
En silti suostu valittamaan. Sintti on aika ihana otus, vaikka vie unet, vaatii paljon ja välillä tekee minut kuuroksi. Hassuja sattumuksia en aio kertoa, vaikka kerrottavaa olisi, sillä en halua nolata Sinttiä. Olisi aika inhottavaa teini-ikäisenä lukea äitien blogia ja löytää seikkaperäinen selostus siitäkin yhdestä kerrasta kun— Juuei.
Samasta syystä Sintin kuvia ei tänne tule, ainakaan mitään tunnistettavaa.
Aiomme toimia Ei oo totta -blogin ohjeiden mukaan (tosin olimme olleet jo samoilla linjoilla ennen kuin joku fiksumpi puki kaiken sanoiksi) emmekä tee Sintistä julkista eläintä. Perustakoon oman blogin sitten joskus, jos haluaa.
Kiva lukea tätä blogia, kiitos. :) minusta on hyvä päätös olla laittamatta lapsenkuvia sun muuta, vaikka olisikin niitä niin ihana nähdä. :) meillä sateenkaariperhe haaveilu jatkuu vielä.
Kiitos itsellesi käynnistä ja kommentista! Nyt kun jälkeen päin miettii, niin eihän täällä ole paljon kuvia meistäkään… niin miksi sitten pitäisi olla Sintistä?