Ihana Miira

Miira on vannonut, ettei tule puhumaan mahalle. Ei ikinä, koskaan, milloinkaan. Mä sen sijaan olen vain odottanut, koska se tapahtuu…

Tänään oli se päivä. Miira istui koneellaan, tulin viereen seisomaan, Miira kääntyi, halasi ja pussasi mun mahaa ja sanoi ”Huomenta, Sintti.”

<3<3

Tiedän, mitä teen ensi kesänä

Vuosikatsaukseen on lisättävää – aika paljonkin. Viime vuonna nimittäin alkoi vähän isompi projekti ja siihen liittyy todella monta ensimmäisen kerran koettua juttua. Sitä ei vain voinut vielä silloin julkistaa. Nyt voi, joten täältä pesee, uusia ekakertoja!

  • käynti Väestöliitossa
  • käynti psykologilla – pakollinen juttu kun käytetään luovutettuja sukusoluja
  • ovulaatio- ja raskaustestien näkeminen ja niiden käyttämisen näkeminen
  • piikittäminen (tuikkasin hormonipiikin Minnaan parikin kertaa; hiukan pelottavaa muttei vaikeaa)
  • ultraäänitutkimuksiin ja kaikkeen sellaiseen osallistuminen
  • inseminaatioon osallistuminen
  • positiivinen tulos raskaustestissä
  • ”sintin” näkeminen ensimmäistä kertaa, monitorista ja kuvaprintistä
  • tulevan lapsen eli sen sintin sydämen sykkeen kuuleminen

Eiköhän tässä ollut tärkein. Projekti lienee selvä: 10-vuotishääpäivämatkan asemesta saamme jotain, josta riittää iloa, huolta ja ohjelmaa loppuiäksi. Sintti on ehtinyt osoittautua vilkkaaksi mutta kameraa ujostelevaksi (rakenneultra oli tällä viikolla) ja se on jo ehtinyt potkia minua päähän.

Mutta mitään äitiysblogia tästä ei tule. Kiellettyihin sanoihin kuuluvat kaikki mamma-alkuiset (täällä päin mammalla viitataan isoäiteihin), kaikki ”äippä”-tyyppiset, masualkuiset (se on vatsa tai maha, masu on korkeintaan pikkulapsilla, niille puhuttaessa) ja… no, muuta ei juuri nyt tule mieleen. Opiskelu on alkanut, eikä se minun tapauksessani tarkoita äitiysfoorumeita.