Eilen vietimme viimeistä vappuaattoa kaksistaan. Kuudeksi menimme Taidemuseonmäelle laittamaan lakit päähän tuhansien muiden turkulaisten tavoin. Se nyt on vain se ainoa, oikea tapa lakittaa itsensä – sitä tunnelmaa ei voi ylittää. Korkkasimme myös samppiksen perinteiseen tapaan. Tunsin itseni paheelliseksi juodessani omaa lasillistani, mutta oli se vaan hyvää!

Kumman vähän näimme tuttuja, mutta pallomahoja sitäkin enemmän. On se jännä, kun ennen homotutka piippasi sopivasti ihmisjoukoissa, mutta nyt homotutkan lisäksi on pallomahatutka. Pallomahatutka on kyllä huomattavasti helpompi kuin homotutka ja harvemmin pallomahojen kanssa on väärässä. Lisäksi koskaan ennen emme ole tarkkailleet rattaita ja vaunuja näin paljon. Kas ihmettä.

Torilta oli pakko saada metrilakua, mulle enimmäkseen kaikkia ihania hedelmähöttöjä ja Miiralle 4 metriä Porvoon lakritsia. Lisäksi korkkasimme virallisen pehmiskauden. ”Virallinen pehmis” on nimittäin tarkkaan määriteltyä puuhaa (Miiran toimesta): pehmis ei saa olla purkissa, se on ostettava jäätelökioskista ja syötävä liikkeellä (olettaisin kuitenkin, että saa istua välillä, jos vaikka menee nauttimaan jäätelöstä johonkin aurinkoiseen kohtaan). Saimme samalla sitten kaksi virallista pehmistä, koska olihan meidän testattava (kuten joka vuosi jossain kohtaa), kumpi on parempaa, Valio vai Ingman. Ingman voitti jälleen kerran. Koostumus on kiinteämpi ja maku suklaisempi (eilen siis testattiin suklaapehmiksillä).

Aikamme torilla palloiltuamme lähdimme kotiin tekemään ruokaa ja katsomaan snookeria ja mun hytkyvää mahaani (Sintillä oli metrilakubileet). Miira nautti täysin rinnoin omasta Asti-pullostaan ja mä jaksoin vaivoin yhden lasin alkoholitonta Ebony Valea. Vesi maistuu tällä hetkellä parhaalta ja sitä lipitänkin antaumuksella paljon. No okei, aamukahvia ei voita mikään.