Otsikosta inspiroituneena katsoin youtubesta tuon Ultra Bran biisin. Voi hellanlettas, miten nuoria ja pieniä ja viattomia tyypit olivat silloin 1996!! Samaa voisi sanoa allekirjoittaneesta, mutta ei mennä siihen :D

Maaliskuun alusta olen ollut vapaaherratar ja kolmantena päivänä siitä voisi kirjoittaakin jotain. Perjantaina oli viimeinen työpäivä, koska kuun viimeinen päivä oli lauantai. Ihana vapauden tunne valtasi mut, kun palautin läppärin oheiskrääsineen, kulkuläpyskän ja badgen. Ah. Edelleen velvollisuudentunto urputtaa ja olenkin hakenut muutamaa työpaikkaa. Niistä ei ole kyllä kuulunut mitään, joten ehkä tässä kohta osaisi jo olla tekemättä a) yhtään b) mitään. Kevät tulee ja kätköilykin on taas superkiinnostavaa, kotona tekemistä riittää ja onhan se nyt vaan mahtavaa voida tehdä ihan mitä haluaa.

Mutta en minä ole ainoa, jolle on tapahtunut isoja asioita. Murunen aloitti virallisesti eilen leikkikoulun kolmesti viikossa. Viime viikolla Miira ja Murunen kävivät jo tutustumassa ja kuulemma poikanen oli heti kuin vanha tekijä. Leikkikoulun virallinen alaikäraja on 3 vuotta, mutta jotkut harvat superlahjakkaat ja -älykkäät (tekstissä voi olla havaittavissa pientä ”ylpeä äiti” -lisää…) voivat aloittaa jo 2,5-vuotiaina, kuten meidän Murusemme. Murunen tykkää, kun saa oman ikäistä seuraa ilman äitejä ja äidit tykkää, kun saa omaa aikaa ilman jatkuvaa viihdyttämisen tarvetta.

Yritin saada puoli tuntia sitten Murusta ja Miiraa ylös päikkäreiltä. Kumpikin katsoivat pahasti ja käänsivät kylkeä. No, tein taikinan ja alan paistaa plätyi, kunhan postaan tämän. Jos eivät nouse, syön kaiken itse. Uhkaus on sen verran vakava, että veikkaan saavani kaksikon ylös todella nopeasti.