Viime kesänä olimme (ensimmäistä kertaa) Sateenkaariperheiden kesäleirillä. Leiri pidettiin meille tutussa paikassa ja siellä oli ohjelmaa kaikenikäisille lapsille, joten lähdimme mukaan.
Yksi ohjelmanumero oli aikuisille ja isommille lapsille: geokätköily. Lähdin retkelle mukaan uteliaisuuttani ja sitä mukaa kuin opastus eteni, minun kiinnostukseni kasvoi. Tämä siitäkin huolimatta, että kaikkein ensimmäinen kätkö oli hankalan kiipeilymatkan päässä, kallion huipulla (maastoluokitus 3,5), enkä minä todellakaan ole urheilullinen tyyppi!
Ensimmäisin kätköihin merkkasin nimeni muun ryhmän mukana, ja ennen kuin leiri oli lopussa, olin luonut itselleni tunnuksen kätköilysivustolle. Minna oli luonut oman tunnuksensa joskus aiemmin, muttei ollut aloittanut kätköilyä yksinään. Pian kotiin palattuamme hain näiltä nurkilta yhden kätkön ihan omin päin. Minna oli kateellinen kun olin mennyt yksin; hän sai hakea purkin heti seuraavana päivänä ja siitä lähtien olemme etsineet kätköjä enimmäkseen yhdessä.
Kesän ja alkusyksyn aikana kätköilimme ahkerasti pitkin Turkua ja lähiseutuja, ja Helsingissä käydessämme haimme pari helppoa purkkia. Mutta kun ilmat kylmenivät ja muuttuivat sateisemmiksi, innostus lopahti. Nyt kun alkaa taas lämmetä ja lumi sulaa, olen kuin talviunilta herännyt: suunnittelen uusia kätköjä, mietin, mitä hakea seuraavaksi ja yritän taas hakea ainakin yhden purkin joka päivä.
Ensimmäisen oman kätköni piilotin loppusyksystä, vähän sen jälkeen kun olin löytänyt sata kätköä. Pian häämöttää 250 löytöä, ja vaikka suunnitelma toisesta omasta purkista on ollut mielessä jo kauan, on sen toteutus lähempänä vasta nyt.
Tällaiselle pentuna vakoilu- ja salapoliisileikkejä harrastaneelle geokätköily on aivan täydellinen harrastus! Lisäksi siihen saa yhdistää ulkoilun halutessaan – jos siis menee etsimään metsäpurkkeja kaupunkikätköjen sijasta, ja kävelee sen sijaan, että ajaisi autolla aina kätkön viereen (”park & grab” -kätköjä on yllättävän paljon).
Jos tämä postaus oli aivan hepreaa, niin lyhyt infopaketti kätköilystä löytyy esimerkiksi Geocahe.fi -sivustolta (sivun alempi puolikas). Aloittamiseen tarvitaan vain käyttäjätunnus, puhelin, jossa on GPS, ja kynä. Ja mieluiten joku pidempään harrastanut, joka voi opastaa alkuun; pelkkien netistä luettujen ohjeiden varassa voi moni asia jäädä hämäräksi.