”Ei mul mittän kuulu…”

Taaskaan ei tunnu olevan mitään erityistä kerrottavaa. Alkukuusta olin viikon verran sairaslomalla selkäni takia, ja täysin kivuttomia päiviä on sen jälkeen ollut vain muutama. Särkylääkkeitä ja relaksantteja kuluu aina välillä, aamujumitus on melkein samaa luokkaa kuin ennen diagnoosia (joskus 1993) ja jokaisen työpäivän jälkeen on selkä taas kipeä.

Töissä on moni muukin, siis normaalisti terve ihminen, alkanut saada selkäkipuja, ja syy lienee yksinomaan ergonomian (joka on huonoakin huonompi). Minulle tilanne on pahempi. Tällä viikolla pomo passitti minut työpaikkalääkärille, ja käynti oli ennakkoaavistuksista huolimatta ihan positiivinen. Lähetteitä tuli mm. verikokeisiin (tulehdusarvot pitää tsekata; reuma lienee taas aktivoitunut) ja fysioterapiaan. Ehkä tämä tästä…

Muuta tapahtunutta: eilen oli Hartwall-areenalla Andrew Lloyd Webberin synttärikonsertti, eli kaksi ja puoli tuntia musikaalihittejä. Kyllä kannatti! Hyvää musiikkia, loistava orkesteri, ja vaikka kaikki solistit eivät olleetkaan ihan meidän makuumme, niin Jacqui Scott ja Elaine Paige (yksi pienistä suurista suosikeistani) veivät pisteet kotiin. Scott sitä paitsi kuulosti samantapaiselta kuin Paige nuorempana.

Jouluvalmistelut etenevät: keittiöön on tilattu uusi pöytä (se lienee haettavissa huomenna), pikkujoulun kunniaksi jouluvalot on ripustettu parvekkeelle ja korttihässäkkä on vielä aloittamatta – ihan tyypillisesti.

Vapaapäivinä, joita on viime aikoina ollut aika paljon, olen pelannut WoWia, viimeisten parin viikon aikana enimmäkseen kalastamalla ja myymällä saaliitani. Pääasiassa odotan, että Börje saa haltiahahmonsa lähemmäs minun vastaavani tasoa, jotta voimme pelata yhdessä. Aikataulut eivät vain tunnu järjestyvän sopiviksi, mutta käy tämä näinkin. Kummallinen peli: silloinkaan, kun siinä ei tee mitään erityistä tai haastavaa, on tosi kivaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *