Erilaisia ekakertoja ja merkittäviä asioita tapahtui viime vuoden aikana melko paljon. Vähän yllätyin, kun selasin almanakkaani.

Heti tammikuussa tuli yksi merkintä, kun olin sairaalassa vuodeosastolla. Tosin se vuoteessa olo jäi vähäiseksi, kun menin kuitenkin yöksi kotiin enkä muutenkaan ollut mikään vuodepotilas. Tutkimuksia ja muuta oli kuitenkin sen verran, että minut niin sanotusti majoitettiin.

Kävin elokuvissa peräti kolme kertaa, mikä on nykyisellä mittapuullani todella paljon! Yleensä leffateatterikäyntejä tulee vuoden aikana korkeintaan yksi, koska tarjonta ei kiinnosta, en ole ehtinyt ja lippujen hinnat ovat liian korkeat ottaakseni riskin; mitä jos pätkä on surkea? Tätä pelkoa ei nyt ollut: Kova kuin kivi, viimeinen Harry Potter -elokuva ja Johnny English Reborn olivat kaikki hyviä.

Victoria ja Daniel päästiin näkemään livenä 20.9. Kuninkaallisia on nähty ennenkin, mutta ei näin läheltä.

Roxette nähtiin viime vuonna kaksi kertaa: ensin 16.7. Rowlitissa (paikallinen festari Paraisilla) ja 8.11. Helsingissä Hartwall-Areenalla.

Syksy oli taas kulttuuripitoinen. Linnateatterin produktioita nähtiin kaksi: ensin jo 12.8. kesäteatteriesitys Vares ja nuoruustango, 20.10. Mieletön Turun lähihistoria. Chorus Cathedralis Aboensis -kuoron ja Ars Musican kamariorkesterin esittämä Mozartin Requiem 28.10. oli upea elämys, ja muuten ensimmäinen kerta, kun kuulin sen livenä.

Teatteri Kantanäyn uusin kabaree Ei Turus mittä homoi oo Bar Suxesissa käytiin katsomassa (perinteisesti) kaksi kertaa, jälkimmäisen kerran eilen eli uudenvuodenaattona. Baarin poikien järjestämä yllätys (makaronilaatikkoa kaikille; liittyi läheisesti yhteen kabareen sketseistä) kruunasi vuoden viimeisen kulttuuripläjäyksen.

Yksi ekakerta saa minun puolestani jäädä ainoaksi: vierailu Tuurin kyläkaupassa. Sen sijaan samalla reissulla koettu Ähtärin eläinpuisto ja idyllinen Kristiinankaupunki ovat paikkoja, joihin menisin mielelläni uudestaan.