Arki alkoi pari viikkoa sitten ja nyt on pakerrettu täysiä taas.  Loma meni siivillä, koska olin ohjelmoinut sen tehokkaasti täyteen kaikenlaista. En sano, etteikö loman aikaiset kiireet olisivat olleet kivoja ja mukavia, mutta reilun kahden viikon loman aikana ei pahemmin ehdi levätä, jos ensin reilun viikon hössöttää joulua, sitten pari päivää muita juttuja ja sitten alkaakin jo miettiä töitä. Loman aikana sain sentään aikaiseksi blogialustan päivityksen, vaikka jo pelkäsin, etten sitäkään ”ehdi”.

Viime viikolla oli työpaikan muutto 50 kilometrin päähän, sepäs se vasta töihin köröttelyn motivaatiota kohottaakin. Aiemmin töihin hurautti 10 minuutissa, nyt menee puoli tuntia lisää. Lisäksi muutto 5 hengen huoneesta 50 hengen avokonttoriin on aika karua. Missä on rauha ja hiljaisuus? Sijainti taukotilan vieressä ei auta asiaa. Olen jo yhden päivän jälkeen kypsä.

Onnistun kyllä sotkemaan viikonlopun aikana rytmini ihan täydellisesti, enkä sitä saa viikolla oikeastaan koskaan kunnolla oikaistua. Ei huvita mennä nukkumaan, koska sitten herää nopeammin ja pitää nousta ja mennä töihin. Tietenkään logiikkaani ei hetkauta se, että olisi mukavampi herätä, jos olisi nukkunut enemmän.

Autokin vituttaa. Tuulilasiin on ilmestynyt eilen halkeama. Takalasin lämppäri ei ole toiminut enää pitkään aikaan. Antenni katkesi. Katsastus pitäisi hoitaa 11.2. mennessä ja pari lamppua on vaihdettava sitä ennen (muuta en aio auton hyväksi tehdä). Priorisoin silti edelleen muut asiat uuden auton edelle. Jos edes osaisi päättää, minkä auton haluaisi.

Lisäksi vituttaa, että narisen turhia. Kaikki on ihan hyvin. On asunto, auto, toimiva parisuhde, töitä molemmilla ja hyviä ystäviä. Jos maanantaista tulisi vapaapäivä, olisiko maanantai-iltana sunnuntain maanantaivitutus ja tulisiko tiistaista uusi maanantai?