Avainsana-arkisto: arki

En voi ymmärtää…

Julkaistu , kirjoittanut
2
  • Nyt on jo joulukuu.
  • Lomaan on enää alle kolme viikkoa – 14 työpäivää tämän kamalan maanantain jälkeen.
  • Olen selvinnyt työmäärästä suht selväjärkisenä (ei hirveätä poikkeamaa aikaisempaan sekopäisyyteen).
  • Miten lankakerät lisääntyvät yksikseen? Aiemmin ne mahtuivat yhteen pieneen laatikkoon, nyt tarvittaisiin tilaa vähintään tuplaten.
  • Mainitsinko jo, että lomaan on enää 107,5 työtuntia?
  • Joulu on pian <3
  • En voi ymmärtää lukuisia töihin liittyviä asioita.. Miksi ne on tehtävä mahdollisimman vaikeasti ja niin, että vitutuskäyrä hipoo taivaissa? Mutta hei, enää 6448 työminuuttia lomaan, joten en vaivaa sillä päätäni.

”Ei mul mittän kuulu…”

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Taaskaan ei tunnu olevan mitään erityistä kerrottavaa. Alkukuusta olin viikon verran sairaslomalla selkäni takia, ja täysin kivuttomia päiviä on sen jälkeen ollut vain muutama. Särkylääkkeitä ja relaksantteja kuluu aina välillä, aamujumitus on melkein samaa luokkaa kuin ennen diagnoosia (joskus 1993) ja jokaisen työpäivän jälkeen on selkä taas kipeä.

Töissä on moni muukin, siis normaalisti terve ihminen, alkanut saada selkäkipuja, ja syy lienee yksinomaan ergonomian (joka on huonoakin huonompi). Minulle tilanne on pahempi. Tällä viikolla pomo passitti minut työpaikkalääkärille, ja käynti oli ennakkoaavistuksista huolimatta ihan positiivinen. Lähetteitä tuli mm. verikokeisiin (tulehdusarvot pitää tsekata; reuma lienee taas aktivoitunut) ja fysioterapiaan. Ehkä tämä tästä…

Muuta tapahtunutta: eilen oli Hartwall-areenalla Andrew Lloyd Webberin synttärikonsertti, eli kaksi ja puoli tuntia musikaalihittejä. Kyllä kannatti! Hyvää musiikkia, loistava orkesteri, ja vaikka kaikki solistit eivät olleetkaan ihan meidän makuumme, niin Jacqui Scott ja Elaine Paige (yksi pienistä suurista suosikeistani) veivät pisteet kotiin. Scott sitä paitsi kuulosti samantapaiselta kuin Paige nuorempana.

Jouluvalmistelut etenevät: keittiöön on tilattu uusi pöytä (se lienee haettavissa huomenna), pikkujoulun kunniaksi jouluvalot on ripustettu parvekkeelle ja korttihässäkkä on vielä aloittamatta – ihan tyypillisesti.

Vapaapäivinä, joita on viime aikoina ollut aika paljon, olen pelannut WoWia, viimeisten parin viikon aikana enimmäkseen kalastamalla ja myymällä saaliitani. Pääasiassa odotan, että Börje saa haltiahahmonsa lähemmäs minun vastaavani tasoa, jotta voimme pelata yhdessä. Aikataulut eivät vain tunnu järjestyvän sopiviksi, mutta käy tämä näinkin. Kummallinen peli: silloinkaan, kun siinä ei tee mitään erityistä tai haastavaa, on tosi kivaa.

Pätkäpostaus kun ajatus ei luista

Julkaistu , kirjoittanut
4

· Olen ilmeisesti allerginen jollekin pähkinälle. Pitää tutkia vielä mille; asia selvisi, kun pistin suuhuni hyppysellisen Minnan ostamaa pähkinäsekoitusta ja hetken kuluttua alkoi suuta ja kitalakea kutittaa. Ei onneksi kestänyt kauan.

· Olen alkanut lämmetä nettiroolipeleille (MMORPG). Kokeilin yhtä, jonka laitteistovaatimukset olivat jokseenkin vähäiset (tämä ei ole mikään pelikone). Liian monimutkainen, tuskastuin heti alkuvaiheessa. Seuraavaksi otin 10 päivän koeversion World of Warcraftista, ja sillä menee jo paremmin. Tuskastuin kyllä, mutta enemmän itseeni kuin peliin. En silti ole rupeamassa WoWittajaksi, vaikka Mira ja Börje kuinka toivoisivat. Börje saa silti toimittaa minulle kutsun (uudet 10 päivää) joskus myöhemmässä vaiheessa ;-)

· Viime kuulta ei ole kirjalistaa, koska ainoa kirja, jonka luin loppuun, oli viimeinen Potter (ja se oli uusintakierros).

· Aika hemmetin härskiä ja avointa syrjintää Almamediassa. Kuolisivat pois kaikki foobikot!

Edit 30.10.: Teimme vähän testejä ja lopputulos on se, että olen allerginen saksanpähkinälle. Maistelin epäilyksenalaisia pähkinöitä erikseen (pieninä määrinä, tauko välissä) ja vain saksanpähkinästä tuli reaktio.

Hynysen sanoin: Muuten olen sitä mieltä, että Radio Nova on tuhottava

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Töissä on taas Radio Nova -viikko, pahin kolmesta mahdollisesta. Meillä soi kolme eri radioasemaa vuoroviikoin: Nova, Rock ja Iskelmä (äänestyksen tulos: kolme eniten ääniä saanutta vuorottelevat). Muiltakin tulee ajoittain todella huonoa musiikkia ja muillakin on huonoja aamuohjelmia, typeriä kilpailuja, mukanokkelia juontajia, suppea musiikkivalikoima – mutta Nova on pahin. Kirottuja ne, jotka sitä äänestivät!

Olen ennenkin valittanut radiokanavien soittolistasysteemistä, koska on ärsyttävää kuulla sama kappale jopa neljä kertaa yhden työvuoron aikana. Myös talkkunapäistä olen purnannut. Mutta tästä en: Novalla on suorastaan raivostuttava tapa katkaista monet kappaleet – ja aina samasta kohdasta, joten kyse ei voi olla sattumasta! Esimerkiksi Don Huonojen Hyvää yötä ja huomenta sekä Madonnan Like a Prayer aloitetaan vasta ensimmäisen kertosäkeen kohdalta, ei kappaleen alusta. Moni kappale lopetetaan ratkaisevasta kohdasta juuri ennen kappaleen oikeaa loppua, kuten esimerkiksi Queenin Who Wants to Live Forever?, josta jää viimeinen säe, ”Who waits forever anyway” aina pois.

Tällainen omien versioiden tekeminen pätkimällä on minusta anteeksiantamatonta, viis siitä, pidänkö kappaleesta tai en. Vasta viime viikolla kuulin eräältä toiselta kanavalta Sealin Kiss From a Rose -biisin kokonaisuudessaan ja olin yllättynyt, että kappaleessa on oikea loppu eikä vain häivytystä kertosäkeessä.

Oma lukunsa ovat sitten Novan juontajat, jotka ovat oikeita talkkunapäiden talkkunapäitä. Tyypit eivät nimittäin vaikuta kuuntelevan soittamaansa musiikkia ollenkaan (no, tuskin minäkään vapaaehtoisesti sitä kuuntelisin.. ainakaan samaa kappaletta useampaan kertaan). Esimerkiksi murhaballadin Where the Wild Roses Grow jälkeen juontaja kommentoi jotain käsittämätöntä ”leppoisasta ja mukavasta” kappaleesta (siis täh??) ja Eric Claptonin akustisen Laylan jälkeen juontaja sanoi: ”Tämä oli siis Eric Clapton ja Laila”. Laila! Kun kappaleessa kuitenkin moneen kertaan lauletaan se nimi… joka englanniksi ääntyy ”leila”!

Omasta työpisteestäni saan radion pois päältä, mikä auttaa vain vähän. Ympärillä on kymmeniä muita työpisteitä, kaikissa radio. En siis ehkä joudu kuuntelemaan kaikkia puheita, mutta musiikilta ei pääse pakoon; aina sitä jostain tulee. Tänäänkin soi The Rasmuksen uusi sinkku aamukuuden ja kahden välillä niin monta kertaa, että en enää pysynyt laskuissa mukana. Neljä? Viisi? Eilen tuli Celine Dionia kaksi kertaa reilun tunnin sisällä (kaksi eri biisiä, mutta silti) – ja se on jo sietämätöntä.

Pakottakaa minut vähintään kahdeksaksi tunniksi suljettuun paikkaan, jossa soi vain Radio Nova, jota ei saa pois päältä, ja minäkin saattaisin olla valmis tapp …no, jotain.

Omin pikku kätösin

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Minnalla on kutomisinnostus, minä teen omenapiirakkaa. Tai sitten omenapiirakkaa. Tai jos vaikka… omenapiirakkaa? Piti soittaa Mustillekin ja leveillä leipomuksilla (Mustillehan kaikki leipomisen tapainenkin on stressaavaa ja kamalan vaikeaa; hassua, kun tyyppi muuten on mestarikokki).

Olemme saaneet eri tahoilta viime päivien mittaan läjäpäin omenoita, jotka on otettu mieluusti vastaan, mutta jotka sitten pitää myös käyttää. Tuoreena niitä ei kuitenkaan voi kaikkia syödä, koska niihin voi kyllästyä ja kolhiintuneet – yök. Tehdään siis omenapiirakkaa, joka on maailman helpoin juttu (no melkein). Pullapohja on sou ten jiers agou; nyt surrutetaan sähkövatkaimella toscakakun pohja ja pudotellaan omenapalat sille.

Tänään nukuin liian vähän yövuoron jälkeen ja herättyä oli pitkään huono olo silkasta väsymyksestä (yrjölle nyt vai heti?), mutta piti lähteä liikkeelle, kun Minna oli saanut autokaupalta mainospostia ja tietysti haluttiin tarkistaa arvontanumero. Ei voitettu Fiatia, mutta koeistuttiin muutamia – niin Fiateja kuin Kiojakin. Uusi Fiat 500 oli sisältä söpömpi kuin (edellisessä paikassa koeistuttu) Mini ja Kia Cee’d melkoisen houkutteleva.

Autokaupasta Miraa ja Börjeä hakemaan, sitten ruokakauppaan, pikavisiitti Vakkelle, Miran tavarat kotiin, Börje pois kyydistä ja omaan kotiinsa, lopulta meille tekemään ruokaa, syömään, tekemään pellillinen omenapiirakkaa Miran huomisille synttäreille ja pellillinen mansikka-raparperipiirakkaa meille. Pakastinta pitää tyhjentää, että mahtuu uutta tavaraa, siinä tekosyy, jossa pysymme. (Omnomnomnom…)

Sen omenapiirakan reunat piti tietysti syödä pois ja maistaa yksi normaali pala (varmistaa, että piirakkaa voi tarjota sukulaisille); lisäksi teetä ja vähän sipsejä Minnan pussista… ja tämä kaikki sen jälkeen, kun oli ensin syöty kunnon ateria (lehtipihvejä, ranskanperunoita ja salaattia). Yhtäkkiä totesin, ettei yhtään tee mieli juustiksia, joita minulla on jemmassa kokonainen megapussi.

Ei tee mieli oikein muutakaan.. paitsi ehkä yhtä pientä viskiä ja omaa sänkyä ja unta ainakin 10 tuntia.

”Vapaapäivä”

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Lyhytkin vapaapäivä voi olla nautittava, jos sen aloittaa oikein. Ensin nukutaan pitkään (olisin nukkunut pidempäänkin, ellei Minna olisi herättänyt minua noin kahtakymmentä vaille yhdeltätoista), sitten syödään vähän aamupalaa ja juodaan kaikessa rauhassa pannullinen teetä – lisäksi luetaan. Kun tee on lopussa ja kello reilusti iltapäivän puolella, suihkuun, puhtaat vaatteet päälle, ja ennen kuin ruvetaan kotitöihin, istutaan blogaamaan.

Päivän ohjelmaan kuuluu kauppa-, posti- ja apteekkireissu, mahdollisesti visiitti anoppilaan, puhtaan pyykin järjestelyä, keittiöhommia, parvekkeen valojen ripustaminen ja vaikka mitä. Tehtävälista kasvaa sitä mukaa kuin Minna hommia keksii; näin käy aina, kun Minnan etäpäivä ja minun vapaani osuvat samalle päivälle. Taitaa eukk– vaimokulta tehdä tämän tahallaan.

Niin, parvekkeen valot. Syksyä vartenkin on nyt parvekelamput: 20 valon sarja, näyttää pieniltä pyöreiltä paperilyhdyiltä, sopii sadonkorjuu- ja rapubileisiin. Jouluvalot ovat sitten vielä erikseen. Uusi kynttilälyhtykin ostettiin, kun vanha alkoi olla liian rähjäinen. Kynttilää on poltettu jo ainakin neljänä iltana, viime yönä se sai palaa loppuun asti eli pitkälle aamupäivään.

Selasin vanhoja arkistoja lyhtyjutun tueksi. Se vanha lyhty, joka on nyt heitetty pois, hankittiin marraskuussa 2003. Se siis kesti säitä ja kynttilöitä varsin hyvin, melkein viisi vuotta. Eikä se muistaakseni ollut edes kallis – kuten ei tämä nykyinenkään. Uuden luulisi kestävän kauemmin, sillä lasitetulla parvekkeella se ei joudu säiden armoille juuri ollenkaan.

Iltojen viilenemisen huomaa niin töistä tullessa kuin nukkumaan mennessäkin. Olen ottanut uuden Ikea-peittoni käyttöön (3+1 -yhdistelmästä sen 3:n) ja se on ihanan lämmin! Tosin aamuherätys on entistä ankeampi, kun sängyssä on niin mukavaa. Huominen aamuherätys on kuitenkin vasta iltapäivällä; tänään menen yövuoroon.

Loppuvuoden suunnitelmia

Julkaistu , kirjoittanut
3

Raskas työ vaatii vastapainokseen huveja. Osallistumisemme kulttuuritapahtumiin tulee tänä vuonna olemaan loppuvuosipainotteista. Liput on jo hankittu Hartwall-areenalle, jossa 27.11. raikaa Andrew Lloyd Webberin musiikki. Tähtivieraana Miiran ikisuosikki Elaine Paige.

Koska jouluun (ja lomaan!) on enää 14,5 viikkoa, piti joulukonserttiliputkin jo hankkia. Perinteiseen tapaan lauantaina 20.12. Johanneksen kirkossa aloitamme joulukauden Ylioppilaskunnan laulajien kanssa. Miirallehan joulumieli ei tule ilman YL:n joulukonserttia.

Lisäksi pitäisi hankkia liput Eijan ja Susan Laulun valo -joulukonserttiin 2.12. Espoon Sellosalissa. Niitä vain ei saanut Lippupalvelusta, joten ei tullut kerralla hoidettua koko loppuvuoden kulttuurielämyksiä kuntoon.

Suunnitelmissa on myös käydä risteilemässä Turusta Tukholmaan. Tanja tarjosi tänään ylimääräistä risteilykuponkiaan meille, joten saammekin Luxus-hytin alennettuun hintaan, eikä tarvitse edes harkita ”alempia” hyttejä. Tulee taas olemaan mielenkiintoista löytää sopiva ajankohta jatkuvaa vuorotyötä tekevän ja normaalia 9-17 -vuoroa tekevän ihmisen kalentereista.

Ei haircuttia vaan housuasiaa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tänään oli ensimmäistä kertaa niin kylmä päivä, että vaihdoin pitkin housuihin ensimmäisen kerran sitten – öh, enpäs osaakaan sanoa. Ehkä toukokuun lopun? Muistan että piknikillä 25.5. olin vielä pitkissä housuissa mutta lahkeet käärittyinä ja pian sen jälkeen lämpeni sen verran, että aloitin shortsikauden.

Kai tässä on pakko myöntää, että on syksy.

Säiden viiletessä pitää taas ajatella vaatteita. Minnalta puuttuu syys- ja talvikengät, minulta ehjiä housuja. Tilasin viime viikolla kokeeksi yhdet suorat mutta reisitaskulliset housut Varustelekasta, joka myy armeijan ylijäämäkamaa ihan uskomattoman halvalla (Brimille kiitos vinkistä!). Hain housut postista tänään ja olen niihin niin tyytyväinen, että tilasin saman tien kahdet lisää. Eipä tarvitse juosta vaatekaupoissa, hikoilla sovituskopeissa – eikä maksaa itseään kipeäksi! Joskus keväällä etsin tyyliini sopivia housuja partiokaupasta, mutta 90 euron hinta puuvillasta (ei edes Gore-Texiä) on ”vähän” liikaa.

Minna ja Mira tietysti repivät ilkeää huumoria riemustani ja siitä, että heti vedin uudet housut jalkaan (pitäähän ne ajaa sisään, höh), mutta en anna sen häiritä. Tämä on ollut kaikin puolin hyvä päivä: työviikkoni on lopussa (uusi alkaa sunnuntaiaamuna), housuasia on kunnossa, kotisivuprojekti etenee, sain omenapiirakkaa kun Minna ja Mira tekivät – ja mikä parasta, tänään ei satanut. Kävin kaupungillakin (hain Subit meille). Seuraavaksi viimeinen mukillinen teetä ja ehkä joku ohjelma.

Täälläkin!

Julkaistu , kirjoittanut
2

Ei päästy hihhuleita pakoon täälläkään, mutta meni sentään näin kauan (muutosta on nyt 11 kuukautta), ennen kuin oven takana kävivät ensimmäiset tyypit. Ei, en todellakaan avannut niille ovea vaan kurkkasin ovisilmästä. Kaksi keski-ikäistä miestä, siisteissä vaatteissa, toisella paksu mutta pienehkö kirja kädessä, rintaa vasten puristettuna. Mitäpä muutakaan ne olisivat, elleivät jotain perkuleen hihhuleita?

Meillä ei ole tapana avata ovea vieraille, ellei tiedetä, että joku on tulossa (esim. huoltomies, joka on varta vasten tilattu paikalle).

Hmph. Nyt menen kihisemään keittiöön; ruoka on valmista.

Yövuorojen välissä on zombipäivä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Eilen illalla oli Tarjan ja Lauran läksiäiset. Ei mitään kovin virallista, vain porukkaa koolla Suxesissa paikan aukeamisesta asti. Minä ja Minna ehdimme viipyä vain reilun tunnin, mutta mukavaa oli silti.. ja pidempäänkin olisi viihdytty. Yövuoro kuitenkin esti: piti lähteä jo yksien tuopillisten jälkeen kotiin. Tai no, minun piti – olisihan Minna voinut jäädä, jos olisi halunnut…

Töissä oli sitä tavallista: kiirettä ja odottelua – mutta myös uusi tuote. Vaihtelu virkistää! Toivottavasti ensi yönäkin pääsen tekemään sitä uutta vehjettä; haluan oppia sen mahdollisimman pian (ja se toinen, jota nyt ollaan viikon verran tehty yhteen menoon, on huono, kamala ja kökkö – teen mieluummin mitä tahansa paitsi sitä).

Minna aikoo tänään mennä Ikeaan. Ostoslistalla on mm. minulle Mysa 365+ -niminen peitto, jonka idea on loistava: se toimii joko paksuhkona peittona keväällä ja syksyllä, ohuena kesäpeittona tai tosi paksuna talvipeittona: kaksi eripaksuista osaa voi kiinnittää neppareilla yhteen! Tähän asti minulla on ollut yksi paksu peitto tai pelkkä pussilakana, mutta välillä tarvitaan jotain välimuotoa… ja ohut torkkupeitto + pussilakana ei oikein toimi, ne kun ovat eri kokoiset.

Tämän julkaistuani menen nukkumaan pussilakanan alle. Jos tulee kylmä, voin käyttää Minnaa lämpöpatterina (ikkuna on sentään kiinni). Aamu on viileä, vaikka päivällä vielä pärjää shortseissa ja T-paidassa.