Vuosikatsausta

Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa:

  • ollut lomautettuna
  • käynyt Samppalinnassa uimassa
  • käynyt Mann’s Street -ravintolassa
  • ostanut design-huonekalun
  • kokenut talvi-ihon kaikkine kamaluuksineen (vanhuus ei tule yksin!)

Eipä siis mitään kovin suurta tänä vuonna. Lomautusten takia ei ehkä niin hyvä vuosi kuin olisi voinut olla, mutta toisaalta vapaa-aika on kivaa (ei se mitään, jos on vähemmän rahaa, kun kuitenkin on oma budjettipäällikkö). Ensi vuonna sama meno jatkuu ja tänä vuonna tapahtuneet ekakerrat uusitaan, jotkut asiat toivottavasti useamminkin.

Lamalomaa

Taas lomautusviikko töistä. Olen ottanut tämän loman kannalta, kävin Helsingissä (kivaa oli, kiitos asianomaisille!) ja hengailen. Työvuorosysteemi menee nyt niin, että meillä on aina viikko kerrallaan yhtä vuoroa ja joka neljäs viikko on lomautusviikko. Paussi auttaa kummasti jaksamaan, koska esimerkiksi viisi peräkkäistä aamuvuoroa on ihan tappavaa.

Minnalla oli suunnitelmissa keskittyä kodinhoidollisiin asioihin sillä aikaa kun olen Helsingissä, mutta flunssa ärhäköityi uudestaan. Potilas siis potee ja minulle lankeaa perjantainen siivouspäivä. Toivottavasti työnjohtaja nukkuu eikä ehdi johtaa, kun lusm– siivoilen huomenna.

Viime aikoina olen lukenut enemmän vanhoja National Geographic -lehtiä kuin kirjoja (siksi viime kuulta ei ole kirjalistaa). On hulppeaa lukea juttuja syvän meren salaisuuksista ja avaruustutkimuksesta ajalta, jolloin se kaikki oli vielä uutta, Dian Fosseyn raportteja vuorigorillojen parista, ja nähdä Jane Goodall nuorena simpanssitutkijana. Melkoista aikamatkailua.

Hajahuomioita

Ilman Iippoa*) bussimatkat olisivat kidutusta. Voisipa sitä kuunnella töissäkin, kun taukotilan kälättäjät alkavat olla liikaa.

Tuuli on todella kova, jos joutuu polkemaan alamäkeen!

Syksy, joka on yhtä lämmin kuin kesä, ei ole yhtään hassumpi. Saisi jatkua vielä pitkään.

Aamuvuoroviikot tuntuvat vähintään tuplasti pidemmiltä kuin mitkä tahansa muut.

*) iPod Shuffle

Maailma muuttuu, Eskoseni

Hyvä uutinen Intiasta: homoseksuaalisuus ei enää ole rikos. Vain viikko tai pari sitten näin jonkun tv-ohjelman, jossa mainittiin, että homous (tai lähinnä homoseksi) on Intiassa rikos, mutta ettei siitä juuri tule tuomioita, ellei jää kiinni ”rysän päältä”. Siinä tapauksessa tuomiot voivat olla koviakin. Nyt on kuitenkin luvassa parannus tilanteeseen, mikä kertoo asennemuutoksesta oikeaan suuntaan.

Pienimuotoisempi asennemuutos oli havaittavissa, kun viimeksi kävin vanhempiani moikkaamassa. Jossain vaiheessa tuli puhetta uusien kesävaatteiden (lähinnä shortsien) hankkimisesta, ja valittelin sopivien mallien vähäistä määrää. Retkeily- ja skeittikauppojen mallit ovat oikeita, mutta etenkin edellisistä on vaikea löytää kokoja ja hinnat voivat olla hurjia. Naisten vaateliikkeistä voi löytää kokoja, mutta laatu voi olla surkeaa ja olennaisia osia (kuten vyölenkit ja vähintään yksi reisitasku) puuttuu. Ihan kuin naiset eivät tarvitsisi oikeita vöitä.

No, äiti ehdotti ostospaikaksi Dressmannia; ”sieltä Piskikin shortsinsa on ostanut”. Ja tämä on se muutos: aiemmin minulle valitettiin, jos ostin vaatteita miestenosastoilta, mutta vahvistetusti heterolle siskolleni ei. Ikinä! Mutta saattaisin olla aika paljon rikkaampi, jos olisin jokaisesta miestenvaatepurnauksesta saanut kymmenenkin senttiä.

Nyt on hankittu kahdet uudet shortsit (valikoimaa olisi ollut enemmänkin, mutta ei nyt ruveta tuhlureiksi) ja yksi lyhythihainen kesäpaita – miesten vaatekaupasta ja vieläpä äitikullan kehotuksesta! En ehkä kuitenkaan mainitse tätä asennemuutosta kun seuraavan kerran tavataan; todennäköisesti äiti on autuaasti unohtanut koko jutun (tai ei myönnä muistavansa).

Kesä(duuni)blues

Juhannus oli ja meni (oli kivaa, oltiin kotona, grillailtiin, pelattiin pokeria ja lautapelejä, ei ryypätty), mutta WoWissa juhannus (Midsummer Fire Festival) kokkoineen ja juhannussalkoineen jatkuu vielä reilun viikon. Juhannukseen kuuluvat tehtävät tuovat niin helposti pisteitä, että olen muutamassa päivässä noussut kolme tasoa ylemmäs.

Hankimme Wrath of the Lich King -lisäosan tällä viikolla ja Minna on perustanut kaksi Death Knight -hahmoa. Niillä ei tosin ole vielä ehditty paljonkaan pelata. Vaihteeksi mukavaa, ettei uutta hahmoa tarvitse kehittää ykköstasosta alkaen.

Juhannuksen jälkeen vasta tuli kesä, ja vaikka onkin liian kuuma, kieltäydyn valittamasta. Sen sijaan iloitsen Piskin puolesta, koska mökillä alkaa vihdoinkin olla uimakelpoinen vesi.

On epäreilua, että lomaan on vielä yli kuukausi. Työt ärsyttävät päivä päivältä enemmän ja varsinkin tämä viikko on ollut aivan älytön. Enkä nyt tarkoita sitä, että koko tämä viikko oli yövuoroja (ah, viikonloppu!), vaan niiden vuorojen sisältöä.

Tilanne on esimerkiksi se, että tänään tulee uusi, tiukkaakin tiukempi määräys, joka hidastaa töitä ja ärsyttää kaikkia. Silti tehdään määräysten mukaan, koska virheistä joutuu maksamaan. Huomenna määräys on kumottu ja hommia jatketaan entiseen tapaan. Ensi viikolla tämänpäiväinen määräys otetaan uudestaan käyttöön ja uhkaillaan sanktioilla, jos sitä ei noudateta. Samalla kun valitetaan lamaa ja tilauskannan pienuutta, on koko ajan kiire ja tilauksista ollaan jäljessä. Tarjotaan ylitöitä. Ihmiset tietenkin ottavat mielellään ylitöitä vastaan, koska keväällä oli joitain lomautuspäiviä ja niitä on syksyllä tiedossa lisää. Jos ylitöitä tehdessä sattuu virhe, tulee määräaikainen kielto tehdä ylitöitä. Motivoivaa? Kenet pitää tappaa, että homma muuttuu inhimillisemmäksi?

Puljusta pitäisi päästä pois, mutta muutakaan ei oikein ole tarjolla ja tämä on elämäni ensimmäinen vakituinen työpaikka. Järkevin vaihtoehto (ilman hemmetinmoista onnenpotkua) taitaisi olla paluu koulunpenkille, eikä se todellakaan nappaa.

Tänä iltana aion koittaa unohtaa kaikki stressinaiheet ja pitää hauskaa.. kotona. Tiedossa ainakin sauna ja grillattuja herkkuja, ehkä pelejäkin. Ja yhden punkun voisi korkata.

Kirkko luhistuu! Yhteiskunta romuttuu! Taivas putoaa!

Mahtavaa, perheensisäinen adoptio meni läpi! Oli sitä odotettukin; en uskonut hetkeäkään, että ahdasmielisiä idiootteja olisi niin paljon, että ne saisivat järjen äänen jyrätyksi. Nyt tietenkin vastustajat – ” maalaistollot”, muka kristilliset ja muut pösilöt – ovat sitä mieltä, että tämä maa on menossa suorinta tietä helvettiin, koska homoparien lapsilla alkaa olla paremmat oikeudet.

Ja vuonna 2002, kun laki rekisteröidystä parisuhteesta oli menossa läpi, olivat vastustajien kommentit hämmentävän samanlaisia. Seitsemässä vuodessa maailma menee eteenpäin, mutta ääliöt pysyvät samanlaisina. Silloinkin oli eläimiinsekaantuminen puheena. Hohhoijaa.

Kun tilastoja katsoo, niin kyllä meikäläisten naimisiinmeno onkin valtaisa uhka: viime vuonna vähän päälle 31 000 avioliittoa ja – hirveää! – peräti 249 parisuhteen rekisteröintiä. On se hurjaa. Kyllä tämä ihmismäärä horjuttaa koko yhteiskuntaa, huhhuh.

Tilastoista löytyi muutakin kiinnostavaa: eroja on kaiken aikaa (vuodesta 2000 lähtien) ollut suunnilleen puolet siitä, mitä solmittuja avioliittoja, mutta rekisteröidyistä parisuhteista eroja on ollut huomattavasti vähemmän. Tämän perusteella voisi arvella meikäläisten toimivan huomattavasti harkitummin kuin heteroiden…

Tänään, homofobian vastaisena päivänä, toivoisin, että edes muutama ääliö oppisi ajattelemaan itse, tutustuisi homoihin (edes yhteen), ja tajuaisi, ettei homofobialla saavuteta yhtään mitään.

Palvelua

Olimme tässä jonkin aikaa sitten viikonloppuna ostoksilla keskustassa. Hajaannuimme, kun kummallakin oli omia ostoksia tehtävänä. Kierrellessäni huomasin Crocs-kaupan edessä tarjouslätkän. Sisään vain ja (naurettavan halpoja) sandaaleja hankkimaan! Myyjän mielestä olisi melkein pitänyt ottaa minusta kuva, kun sandaalien väri sopi täydellisesti muihin ylläni oleviin vaatteisiin. No, kesävermeetkin usein ovat samoissa sävyissä (murrettua vihreää, ruskeaa ja mausteeksi mustaa)…

Minnan taas tavatessani esittelin ostokseni ja pian oli palattava Crocs-kauppaan, kun Minnakin halusi sandaalit. Hän löysi toisetkin kengät, joissa oli alehinta.. ja myyjän kanssa jutellen tehtiin kaupat vielä kaksista jalkineista. Päivä oli kuulemma ollut kiireinen ja keskusta täynnä väkeä.

Kaupunkireissun jälkeen käytiin vielä ruokakaupassa, mutta jossain vaiheessa Minna alkoi miettiä, minkä verran rahaa sinne Crocs-kauppaan oikein meni ja oliko kaikesta otettu alennusprosentit. Parkkihallissa tutkittiin kuitteja ja Minna totesi, että hänen Santa Cruz -loaferinsa oli lyöty kassakoneeseen normaalihintaisina. Soitto kauppaan ja nokka taas kohti keskustaa.

Tässä vaiheessa oli pyöritty ympäriinsä jo niin paljon, että ruokaa oli saatava pian. Taas hajaannuttiin: minä Subwayhin ja Minna laskua selvittelemään. Kun tapasimme lähellä autoa, Minna kantoi mukanaan jotain ylimääräistä ja kertoi, että hinnan hyvityksen ja asiaankuuluvien pahoittelujen lisäksi myyjä oli antanut mukaan kaksi Crocs-lippistä, yhden kummallekin. Taisi tietää, mistä narusta vetää…

Toinen tavallaan palveluun liittyvä juttu, mutta lähinnä iloinen uutinen on se, että Old Rosie -siideriä saa taas Alkosta! Se oli pitkään poissa valikoimista, mutta sitä saattoi saada joistain baareista. Mukavampaa kuitenkin ostaa herkkua kotiin.

Maija tietää

Mä en halua olla töissä enää
Mä en ikinä riitä
Mä raadan ja raadan mutta kukaan ei nää
Kukaan ei kiitä

Mä haluun naimisiin
Mä haluun koiran ja Talon kukkuloilta

Niin ja miehen ja sillä on vaativa työ
Ja minulla on aikaa
Joku keittäjä keittää sen minkä mä syön
Ja minulla on aikaa
Hosuu ja huolehtii
Ettei kiloja kerry
Ehkä pieni sherry
Ja illalla miehelle viski
Kun sil on se työ
Ja minulla on aikaa

Mä en halua miettii enää miten elää
Kuka jaksaa taistella siitä et oonko minä sydän vai pää
Ja mitä se maksaa

Mä haluun naimisiin
Mä haluun koiran ja talon kukkuloilta

Niin ja miehen ja sillä on vaativa työ
Ja minulla on aikaa
Joku keittäjä keittää sen minkä mä syön
Ja minulla on aikaa
Hosuu ja huolehtii
Ettei kiloja kerry
Ehkä pieni sherry
Ja illalla miehelle viski
Kun sil on se työ
Ja minulla on aikaa

Mä luulin et ois voitto
Olla joukossa niiden joil on
Liian suuret päät
Tule yö
Ja tule aamunkoitto
Tuo rauha ja tuo mun häät

Ja mies ja sit sillä on vaativa työ
Ja minulla on aikaa
Joku keittäjä keittää sen minkä mä syön
Ja minulla on aikaa
Hosuu ja huolehtii
Ettei kiloja kerry
Ehkä pieni sherry
Ja illalla miehelle viski
Kun sil on se työ
Ja minulla on aikaa

Ja mä kuuntelen kuinka mun rinnassa lyö
Kun minulla on aikaa

Niin on kaunis ja huutavan hiljainen yö
Kun minulla on aikaa

Kannattaa kuunnella (0:51 alkaa):  http://www.youtube.com/watch?v=2oSbCT_h9mo (Maija Vilkkumaa: Mä haluun naimisiin)

Kuinkas sitten kävikään

Viimeksi ei ollut mitään sanottavaa eikä kerrottavaa. Nyt on niin paljon, etten tiedä, mistä pitäisi aloittaa!

Ehkä pitäisi aloittaa siitä tärkeimmästä. Päädyin jotenkin isoon ja jossain määrin näkyvään ”virkaan” – järjestöjuttuja, tuttu yhdistys – ja nyt on isot saappaat täytettävänä, kalenteri pian pullollaan kaikenlaista ja harmostuttaa. Minä tässä tilanteessa – minä, joka en ole koskaan halunnut isoa vastuuta (pienet on hei OK, mä voin hoitaa kyllä ton jutun ja ton kans, mutta en mä noin isoja osaa…)!

”Jotenkin” on ehkä liioittelua; totuus on, että on vaikea sanoa uskottavasti ei, kun oma uteliaisuus ja kymmenen silmäparia haluavat myöntävää vastausta.

Ensi viikolla menen opettelemaan hommaan liittyviä asioita ja perehtymään uusien tietokoneohjelmien saloihin. Tästä se lähtee.

Muita juttuja: WoW valtaa alaa ja ajatuksia. Jo toinen kahden kuukauden peliaikakortti käytössä (aloitettu tänään), kuusi eri hahmoa, paljon kivaa: maailman tutkimista, uusien paikkojen löytämistä, kaupantekoa ja ammattien oppimista, pahisten ja ölliäisten tappamista, kalastusta ja kokkausta…

Fysioterapiasta on ollut hyötyä. Selkä voi keskimäärin paremmin kuin ennen ja nyt meille on hankittu vähän apuvälineitä – esimerkiksi jumppapallosta on hyötyä meille molemmille. Vielä pitäisi voittaa oma luontainen laiskuutensa ja voimistella, venytellä, liikkua ja kiikkua joka päivä. Siinä lieneekin se isoin haaste.

Päivän söpöin löytö on jo parin päivän takaa, mutta kun en tuolla sivustolla käy kuin noin kerran viikossa: Mäykky possun keinoemona!

Arki on

Arki alkoi pari viikkoa sitten ja nyt on pakerrettu täysiä taas.  Loma meni siivillä, koska olin ohjelmoinut sen tehokkaasti täyteen kaikenlaista. En sano, etteikö loman aikaiset kiireet olisivat olleet kivoja ja mukavia, mutta reilun kahden viikon loman aikana ei pahemmin ehdi levätä, jos ensin reilun viikon hössöttää joulua, sitten pari päivää muita juttuja ja sitten alkaakin jo miettiä töitä. Loman aikana sain sentään aikaiseksi blogialustan päivityksen, vaikka jo pelkäsin, etten sitäkään ”ehdi”.

Viime viikolla oli työpaikan muutto 50 kilometrin päähän, sepäs se vasta töihin köröttelyn motivaatiota kohottaakin. Aiemmin töihin hurautti 10 minuutissa, nyt menee puoli tuntia lisää. Lisäksi muutto 5 hengen huoneesta 50 hengen avokonttoriin on aika karua. Missä on rauha ja hiljaisuus? Sijainti taukotilan vieressä ei auta asiaa. Olen jo yhden päivän jälkeen kypsä.

Onnistun kyllä sotkemaan viikonlopun aikana rytmini ihan täydellisesti, enkä sitä saa viikolla oikeastaan koskaan kunnolla oikaistua. Ei huvita mennä nukkumaan, koska sitten herää nopeammin ja pitää nousta ja mennä töihin. Tietenkään logiikkaani ei hetkauta se, että olisi mukavampi herätä, jos olisi nukkunut enemmän.

Autokin vituttaa. Tuulilasiin on ilmestynyt eilen halkeama. Takalasin lämppäri ei ole toiminut enää pitkään aikaan. Antenni katkesi. Katsastus pitäisi hoitaa 11.2. mennessä ja pari lamppua on vaihdettava sitä ennen (muuta en aio auton hyväksi tehdä). Priorisoin silti edelleen muut asiat uuden auton edelle. Jos edes osaisi päättää, minkä auton haluaisi.

Lisäksi vituttaa, että narisen turhia. Kaikki on ihan hyvin. On asunto, auto, toimiva parisuhde, töitä molemmilla ja hyviä ystäviä. Jos maanantaista tulisi vapaapäivä, olisiko maanantai-iltana sunnuntain maanantaivitutus ja tulisiko tiistaista uusi maanantai?