Viimeksi ei ollut mitään sanottavaa eikä kerrottavaa. Nyt on niin paljon, etten tiedä, mistä pitäisi aloittaa!

Ehkä pitäisi aloittaa siitä tärkeimmästä. Päädyin jotenkin isoon ja jossain määrin näkyvään ”virkaan” – järjestöjuttuja, tuttu yhdistys – ja nyt on isot saappaat täytettävänä, kalenteri pian pullollaan kaikenlaista ja harmostuttaa. Minä tässä tilanteessa – minä, joka en ole koskaan halunnut isoa vastuuta (pienet on hei OK, mä voin hoitaa kyllä ton jutun ja ton kans, mutta en mä noin isoja osaa…)!

”Jotenkin” on ehkä liioittelua; totuus on, että on vaikea sanoa uskottavasti ei, kun oma uteliaisuus ja kymmenen silmäparia haluavat myöntävää vastausta.

Ensi viikolla menen opettelemaan hommaan liittyviä asioita ja perehtymään uusien tietokoneohjelmien saloihin. Tästä se lähtee.

Muita juttuja: WoW valtaa alaa ja ajatuksia. Jo toinen kahden kuukauden peliaikakortti käytössä (aloitettu tänään), kuusi eri hahmoa, paljon kivaa: maailman tutkimista, uusien paikkojen löytämistä, kaupantekoa ja ammattien oppimista, pahisten ja ölliäisten tappamista, kalastusta ja kokkausta…

Fysioterapiasta on ollut hyötyä. Selkä voi keskimäärin paremmin kuin ennen ja nyt meille on hankittu vähän apuvälineitä – esimerkiksi jumppapallosta on hyötyä meille molemmille. Vielä pitäisi voittaa oma luontainen laiskuutensa ja voimistella, venytellä, liikkua ja kiikkua joka päivä. Siinä lieneekin se isoin haaste.

Päivän söpöin löytö on jo parin päivän takaa, mutta kun en tuolla sivustolla käy kuin noin kerran viikossa: Mäykky possun keinoemona!