Viikkokatsaus

Tällä viikolla on ehtinyt tapahtua todella paljon. Maanantaina aloitin kouluun liittyvän työssäoppimisjakson ja olen päässyt heti alkuun tekemään jotain ”ihan oikeaa”, eli käsittelemään kuvia ja taittamaan lehteä.

Tiistaina, kun työpäivä oli Salossa, kävin sanoutumassa irti kännykkätehtaasta. Sain ennakkoilmoituksen tulevasta irtisanomisesta jo pari kuukautta sitten, ja nyt otan rahat ja juoksen – ts. otan tukipaketin ja sanoudun itse irti, että saan tästä edes jotain hyötyä. Takaportti koulusta valmistumisen jälkeen meni siis kiinni, mutta muuten ei sureta. Puhuvat ihmisistä tärkeimpänä resurssinaan ja toisella kädellä puukottavat selkään: haistakoot siis…

Tällä viikolla käytiin myös neuvolalääkärin juttusilla ja toista kertaa Tietoa tuleville vanhemmille -luennolla. Niitä on vielä kahtena seuraavana tiistai-iltana.

Torstaina oli näillä näkymin viimeinen risteilymme vähään aikaan (ja todennäköisesti viimeinen risteily kahdestaan). Taas tyypillistä menoa: paljon ruokaa ja paljon nukkumista, vähän shoppailua eikä yhtään kännäystä. Suunnitelmissa oli ostaa vain muutama punaviini, mutta Viikkari olikin ottanut valikoimiinsa Essi Avellanin valitsemia samppanjoita, joiden joukossa oli monia uusia, vähemmän tunnettujen valmistajien tuotteita, ja pakkohan niitä oli ostaa! Tax-free -luettelossa oli myös Pimm’s, mutta sitä ei ollut vielä saatavilla. Pitää siis toivoa, että sitä vielä saadaan täksi kesäksi (jospa sitä tulisi Alkoonkin).

Perjantaina kävin paikkauttamassa hampaan, jonka vanha paikka (ja osa hammastakin) on ollut lohjenneena jo useamman vuoden. Koska siinä ei ole ollut särkyä, olen antanut sen olla, mutta nyt yritin päästä koko murheenkryynistä eroon (se on ollut jo puhjetessaan, silloin kun olin noin 6-vuotias, viallinen kappale). Lääkäri ei kuitenkaan suostunut, vaan oli sitä mieltä, että poistamisesta voisi tulla enemmän ongelmia. Murheenkryyni siis paikattiin taas. Puudutuksesta toipuminen kesti tunteja.

Eilen, lauantaina, osallistuttiin ensimmäistä kertaa taloyhtiön pihatalkoisiin ja tutustuttiin samalla vähän enemmän naapureihin. Talkoilemassa oli kuulemma yllättävän paljon porukkaa, ja työt tulivat valmiiksi todella nopeasti. Talkoiden jälkeen hengailua pihalla, makkaranpaistoa ja syömistä, olutta ja siideriä. Oli oikein mukavaa.

Tänään käytiin tekemässä Sinttiä varten ensimmäiset isot ostokset: rattaat sekä turvakaukalo ja sille Isofix-jalusta – kaikki Britax-merkkisiä, kaikki paikallisesta Lastentarvikkeesta. Siellä oli joku kanta-asiakaspäivä, joten liityttiin saman tien ja säästettiin jo siitä pitkästä pennistä, minkä kaukalo ja jalusta maksoivat, viisitoista prosenttia. Myyjän kanssa vielä testattiin jalustan ja kaukalon asennus autoon ja kokeiltiin, mahtuvatko rattaat takakonttiin (vaikka olihan mittoja jo netistä syynätty ja mittanauhan kanssa tarkistettu, että pitäisi mahtua). ”Ollaanko me ökypossuja?” kysyi Minna, kun päästiin kotiin.

Muotiblogausta… varmana joo

Noku kaverit yllytti naamakirjan puolella. Päivän asu tänään… hm, aika sama kuin eilen. Ja huomenna. Vain T-paita ja sukat vaihtuvat, ehkä tennaritkin.

Yläkropan peittona musta T-paita (edessä teksti ”Teatteriravintola Kaksi kanaa”, takana ”Kahdessa kanassa on tuplasti munaa!”), ohut ruudullinen (vaalealla pohjalla vihreää ja ruskeaa) flanellipaita (merkkiä Mister, Citymarket) sen päällä, mutta ajoittain pois päältä). Edellisen päällä vaalea monitaskuinen liivi (joku no-name, Tarjoustalo; kestänyt varmaan kymmenen vuotta jo), jonka kaikissa taskuissa on jotain.

Alakropan peittona suunnilleen capri-mittaiset housut, joissa on myös paljon taskuja, väri maastonvihreä (KappAhl, miestenosasto). Jalassa näin  shortsikaudella varrettomat sukat , niiden kanssa Converse-tennarit (mustat, keltaiset tai Marimekon monenkirjavat).

Tyyliä. Sitä piisaa.

Opiskelijaelämää

Kesällä hain ja pääsin Turun Ammatti-instituuttiin opiskelemaan painoviestintää. Otin töistä opintovapaata ja tämän kuun ensimmäisestä päivästä lähtien olen ollut täyspäiväinen opiskelija. Vuonna 2013 pitäisi taskussa olla painotuotantoassistentin paperit ja ehkä alan työpaikkakin.

On hiukan hankalaa tottua opiskelijaelämään kuuden ja puolen vuorotyövuoden jälkeen. Ei hullun aikaisia herätyksiä, ei töihin lähtöä viikonloppuiltoina, kun muualla on ilo ylimmillään… eikä tunnin istumista bussissa (per suunta). Kumma kyllä, mutta on todella outoa lähteä liikkeelle ilman kaulassa roikkuvaa avainnippua. On myös vähän outoa olla aamuruuhkissa ja liikkeellä samaan aikaa kuin melkein kaikki muutkin.

Tämä viikko oli ensimmäinen kokonainen ”lähiviikko”, eli  joka päivä koulussa. Koulu alkaa aina 8.30 ja loppuu kolmen maissa, yleensä vähän aiemmin. Lähiviikkoja ei ole kovin paljon, useimmilla viikoilla on varsinaisia koulupäiviä kaksi tai kolme, loput ovat etäpäiviä – ja niille tulee kotitehtäviä (tulikin heti ensimmäisestä koulupäivästä alkaen)!

Toistaiseksi ollaan opiskeltu InDesignin ja Wordin käyttöä eli taittoa ja tekstinkäsittelyä, Mac-ympäristöä yleensä ja valokuvausta. Uusin Word poikkeaa sen verran vanhoista, että koulutus oli ihan tarpeen, ja InDesign on ihan uusi ohjelma minulle. Tosin kun on vanhaa PageMakeria käyttänyt, ei uuden vastaavan ohjelman opettelu ollutkaan kovin vaikea juttu. Olin ollut siinä luulossa, että InDesign olisi hankala.

Valokuvaus on ollut aika mukavaa, vaikkei ”idioottikameralla” kovin kaksisia kuvia saakaan. Ohjelmassa on ollut mm. juoksentelua Kupittaanpuistossa kuvaamassa mitä tahansa mielenkiintoista kohdalle osuvaa, kiertelyä koulun käytävillä ja portaikoissa etsimässä erilaisia kuvakulmia, ja viimeisimpänä mustien ja valkoisten asioiden kuvaaminen – mustaa mustalla taustalla, valkoista valkoisella taustalla. Perjantaina meidät nakitettiin jokivarteen kuvaamaan kyldyyriä.

Mäkkiytyminen alkaa jo, oma MacBook Pro on tilattu ja Gigantista noudettu. Seuraavaksi pitää mennä reppuostoksille ja hankkia oma ohjelmapaketti (Adobe Design Premium; opiskelijaversio ei onneksi ole kovin kallis). Koulussa saa kyllä tehdä omiakin juttuja (ja ne etätehtävät), mutta siellä ei saa olla myöhään iltaisin ja luokat voivat olla varattuja.

Ensi viikolla mennään porukalla Finngraf-messuille Jyväskylään.

Railakas lauantai

Mistä on Minnan railakas lauantai tehty? Tänään siihen kuului tietokoneella istumista, exceleiden väkertelyä, 1,5 tunnin päikkärit*, 17 kilometrin pyörälenkki, koneellinen pyykkiä ja kohta siirryn illan kohokohtaan: sohvalle kutiloimaan sukkia ja nauttimaan aloitetusta kynttiläkaudesta.

Siideriä harkitsin, mutta haen Miiran pysäkiltä tunnin päästä, joten ei ainakaan vielä. Alkoholiongelmani on nykyisin sitä luokkaa, että tuskin juon sitten senkään jälkeen. Kun ei maistu, niin ei maistu ja silloin ei kannata juoda.

* Päikkäreitä nukun korkeintaan viisi kertaa vuodessa, mutta tänään heräsin seiskalta, enkä saanut enää unta. Pakko kompensoida nukkumalla päivällä, että jaksaa illalla.

Kyseenalainen kunnia

Kävimme iltapäivällä Onnimannissa ostamassa näppipyyhkeitä, sekä kotiin että lahjaksi (mutta lähinnä lahjaksi). Ehdimme katsella muutakin tarjontaa, mainostaa Miralle kissojen raapimapuita ja miettiä mm. keittiön kalusteita. Kun lopulta pääsimme kassalle, myyjä kysyi, olimmeko me ne, jotka olivat joskus käyneet ostamassa näppipyyhkeitä juuri ennen sulkemisaikaa! ”Teitä taisi olla kolmaskin, joka jäi ovelle ja sanoi varmistavansa, että pääsette vielä ulos…”

On ihan mukavaa, jos jossain kaupassa myyjä tuntee ja muistaa, mutta tämä olisi meidän puolestamme saanut olla muistamatta. Olemme tosiaan olleet siellä viime tingan ostoksilla, jopa kahteen kertaan (mutta toisella kertaa siellä taisivat olla vain Minna ja Mira, en minä). Ja se ovelle jäänyt oli Piski.

Hups.

Ensimmäistä kertaa unohdin koko kirjalistan enkä edes huomannut kuun vaihtumista, kun joulukuu tuli jotenkin… puun takaa. Olin myös niin keskittynyt lukemaan Stieg Larssonia, etten huomannut paljon muutakaan. Pitänee heittää kaikki loppuvuoden kirjat yhteen läjään huomenna (toivottavasti muistan!).

Joulumieli oli pitkään hukassa, jemmassa jossain – ehkä hangessa. Tänä vuonna on ollut kiireitä (myös jouluun liittyvä) ihan riittämiin, mutta muutakin häiritsevää on tapahtunut.

Niistä häiriötekijöistä muutama esimerkki… Kaksi vuotta sitten päädyin puolitahtomattani järjestöhommiin; nyt se on loppunut. Samaten kaksi vuotta sitten olin viimeksi oikein kunnolla selkävaivainen; nyt taas (sairauslomalla kuun puolivälistä vuoden loppuun). Tällä kertaa ei fysio taida rittää. Kaksi vuotta sitten olin pääsemässä kiinni WoWiin; nyt on kolmas lisäosa julkaistu ja pelin ”vanha maailma” on mennyt mullin mallin – ja pelaaminen on taas alkanut kiinnostaa enemmän.

Joulufiilis alkoi pikku hiljaa löytyä 22. päivänä kun olin matkalla Helsinkiin ja kuuntelin bussissa iiposta joulumusiikkia. Lopullinen niitti oli kuusen tuoksu (isä haki minut bussilta ja kävi samalla kuusiostoksilla; pitkästä aikaa). Itse joulu oli aika kiireinen juttu, kun viimeisiin päiviin ennen joulua oli pakkautunut melkoisesti tehtävää ja aattonakin oli vielä hommia kesken. Isäukolta puuttuu selkeästi ote laajempiin kokonaisuuksiin, mutta yksityiskohdat kyllä hoituvat; Musti taas ei pysty paljon tekemään, mutta ote, rutiini ja ”piällysmiehen” rooli löytyy. Ruokapöytään päästyä tilanne rauhoittui ja aattoilta meni ihan leppoisasti. En tosin jaksanut valvoa suklaata syöden kaiken yötä, niin kuin monena jouluna olen tehnyt…

Joulupäivänä takaisin Turkuun, appivanhemmille syömään ja taas lahjoja aukomaan, ja illalla omaan kotiin, omaan rauhaan. Tapaninpäivänä ei astuttu ulos ollenkaan, lojuttiin vain.

Nyt pitäisi valmistautua uuden vuoden juhlintaan ja käydä ostamassa muutamia paukkuja. Mieluummin pysyisin sisällä lämpimässä ja lukisin.

Kivaa ja vähemmän kivaa

Kivaa viime aikoina: U2 Suomessa (olin Piskin kanssa viime lauantaina naattimassa), paljon vapaa-aikaa, tarjouksessa olleet juustonachot, tämäniltainen ruoka – meksikolaisittain maustettua kanaa, itse tehtyä guacamolea ja vihanneksia kynttilänvalossa – ja kynttiläkauden avaus.

Vähemmän kivaa viime aikoina: säiden kylmeneminen (kohta pitää siirtyä käyttämään pitkiä housuja), sen vapaa-ajan syy: jännetuppitulehdus kummassakin ranteessa. Ei kovin mukavaa, koska moni ihan tavallinen asia teki kipeää ja jouduin pyytämään apua tai jättämään koko homman tekemättä.

Vielä vähän juustonachoja (harmi, että guacamole loppui jo) ja sitten nukkumaan. Huomenna on taas työpäivä.

Vaadimme tukanleikkuuta!

Arkihuttu, sosiaaliporno, haircut. Harmistuin tänään, kun emme enää dokumentoi elämäämme tänne tuolla tasolla. Itsesensuuri on iskenyt.

Tämä kaikki lähti siitä, että käly, jota natoksikin välillä kutsun, mainitsi jonkun kostean illan, jonka aikana olin mesettänyt myös hänen kanssaan. Minulla on noita kosteita iltoja harvakseltaan nykyisin, joten luulisi olevan helppo muistaa, mistä illasta on kyse. Mutta en saa millään päähäni kyseistä iltaa.

Spekseiksi annettiin tämä kevät, joku vanha tuttu kylässä ja baariin illalla. Tämän vuoden kevään kosteat illat on laskettavissa yhden käden sormilla, eikä yksikään niistä ole ollut vanhan tutun kanssa, eikä ainakaan baariin olla menty (paitsi ainakin kerran, mutta silloin kylässä olivat vain Mira ja Timo). Jos blogaisimme edelleen aktiivisesti, tämä ongelma olisi jo ratkaistu, koska arkistoistahan se löytyisi!

Lupaan parantaa tapani. Ainakin tämän postauksen verran.

Tänään tein töitä kotitoimistolla ja istuin palaverissa pari tuntia. (Hitto kun elämäni on superjännittävää.) Revin hiuksiani muutaman kerran ja raivosin sähköposteille verbaalisesti, mutta kirjoitin nätisti takaisin. Palaverin aikana viikkasin pari(kymmentä) pyyhettä ja tyynyliinaa kaappiin samalla kun osallistuin. Multitasking on päivän sana. Ja se, että työhuoneessa on myös liinavaatekaappi.

Työpäivän jälkeen Suski tuli käymään meillä kylässä. Emme ole nähneet vuosiin, mitä nyt Facebookissa on samoja pelejä pelattu. Näytimme Suskille asunnon ja Suski varasi pari huonekalua, kun aika meistä jättää. Sitten istuimmekin lähemmäs kolme tuntia keittiössä kahvin ja tarjottavien parissa ja juttelimme. Aika meni siivillä ja oli tosi mukavaa.

Kun Suski lähti kahdeksan kieppeillä, Miira pisti työkamppeet kasaan ja lähdimme kauppaan. Kaupasta ostimme Miiralle eväitä (pari banaania ja lihapiirakan) ja minulle täydennystä jääkaappiin (partista, punaista maitoa, fetaa ja tomaatteja). Niin ja Piskille ja Stuballe kertakäyttöhaarukoita, kun menemme viikonloppuna Lohjalle.

Miira jäi kauppareissulta suoraan pysäkille ja lähti töihin. Minä tulin kotiin. Tein ruokaa (pannuun öljyä, kesäkurpitsaa paloina ja yksi makkara pilkottuna perään, lisäksi tomaattia maustettuna balsamicolla). Katsoin digiboksilta sisustushömppäohjelmia, olin koneella ja kirjoitin tätä. Tai no edelleen kirjoitan.

Tarkoitukseni oli vaihtaa lakanat, mutta en jaksa tehdä sitä yksin, joten odotan vaikka huomiseen, niin teemme sen yhdessä Miiran kanssa. Otin uuden palasaippuan vessaan. Sunlightin vihreä saunasaippua on ihanaa, sen tuoksu tuo mieleen lapsuuden ja saunomisen Kuusistossa.

Kohta tai ainakin tunnin päästä menen nukkumaan.

Elämä on jännä

Tässä sitä elää arkea ja rutiinia ja miettii viattomasti uuden auton ostoa*. Sitten yhtäkkiä tulee miljoooona erilaista vaihtoehtoa, miten elää seuraava vuosi. Vaihtoehtoja kun piti olla vain kaksi: joko tehdään reilu ylimääräinen lyhennys asuntolainaan tai ostetaan uusi auto. Toki elämään liittyy muutakin kuin asuntolaina ja auto, mutta rahojen puolesta ne ovat suurimmat menoerät.

Nyt alkaa kuitenkin kolmas vaihtoehto saada yhä suuremman kannatuksen. Se sisältäisi Miiralle täysin uusia tuulia ja minulle ”same old, same old”. Eniten tietenkin harmittaisi tässä vaihtoehdossa uuden auton puute. Joojoo, tämä autokuume on jo naurettavaa, mutta minkäs teet. Suurin jarru kolmannelle vaihtoehdolle on Miira. Tämä kun tuli vähän liian äkkiä hitaalle männylleni.

Kun on antanut kolmannelle vaihtoehdolle mahdollisuuden päässään, tulee mieleen, että voisihan sitä tämän arjen elää eri tavallakin. Se, miten sen sitten rahoittaisi, on aina eri asia. Ihminen pelkää muutosta, mutta ei siedä arkea. Elä siinä sitten. Vaihtoehtoja on lukuisia lisää. Ei töissä ole pakko käydä, ei asuntoa ole pakko omistaa, voi tehdä elämällään ihan mitä vaan. Mutta moni vain haaveilee ja harva tekee.

* Tänne ei taida olla dokumentoitu, että kroonisen autokuumeen aikana vanha, melkein täysi-ikäinen Honda on jo vaihtunut toiseen autoon. Hieman nuorempaan, mutta jo kohta teini-ikäiseen Toyotaan. Nyt sitten autokuumeessa on vauvakuumeaika eli ihan uusi olisi kiikarissa.

Helluntai

Hemmetin Helluntai! Olin ihan shoppailufiiliksissä, mutta sitten pyhäpäivä iski kulman takaa. Kävimme kuitenkin puutarhakaupassa katselemassa, mutta ainakaan vielä emme ostaneet parvekkeen minipuutarhaamme mitään. Miira kyllä huokaisi helpotuksesta, kun selvisi, ettemme voikaan mennä vaateostoksille. Kumma tyyppi…

Puutarhakaupan jälkeen lähdimme seikkailuretkelle ja  suuntasimme Hirvensalon läpi Kakskertaan. Hienoja maisemia  ja mukavan mutkikas tie. Kakskerran kirkko on ihan komia – vanha, jylhä ja meren rannalla. Helluntaiheilan kanssa oli ihan mukava pussailla kirkon vieressä olevalla laiturilla.

Epätoivo meinasi kyllä iskeä, kun seikkailuretken päätteeksi oli saatava jätskiä. Satavan kyläkauppa olisi ollut auki, mutta hurautimme siitä ohi. Loogisesti (tai sitten ei) menimme tankkaamaan Kaarinaan ja siellä löytyi auki oleva jätskikioski! Tässä vaiheessa satoi jo vettä, joten hymyilimme kuin Naantalin aurinko syödessämme vesisateessa suklaapehmiksiämme.