• Eilisen ostoslistan mukaan Miira halusi ostaa kikkeleitä, mutta kuulemma se olikin leikkeleitä. Kaikenlaista sitä.
• Murusen ensimmäinen yhdyssana oli ”kakka-auto”, paremmin suomeksi tunnettu rekka-autona.
• Autot, vauvat ja hauvat, pienen pojan elämän ihanimmat asiat. Niin ja äiti ja pappa + 45 muuta sanaa. Juttua riittää, vaikka aina ei ihan ymmärretäkään kaikkea.
• Tosi kiva, että tuli lunta viimeinkin, mutta pitikö sen inhan pakkasen tulla samalla? Perverssiä on todeta auringonpaisteessa ja lämpötilan ollessa -9 ”täällä on lämmintä” kun vertaa edellisen päivän -16 asteeseen. Lisäksi luntakin saisi olla vähän lisää, että pääsisi pulkkailemaan. Ja hei, vähän TARKOITTAA sitten ihan oikeasti vähän, jotain 20 cm, ei enempää.
• Lidlistä saatava Bananalicious on ihan kuin Ben&Jerry’sin Chunky Monkey. Hinta sen sijaan on ihan eri – Bananaliciousia saa kaksi purkkia yhden Chunky Monkeyn hinnalla.

Kestovaippaviikon kunniaksi viimeinkin tämä vaippapostaus valmiiksi! Murunen on käyttänyt kaksiviikkoisesta asti kestovaippoja. Ensin ajatuksella ”yksi kesto päivässä on yksi kertsi vähemmän kaatopaikalla”, aika pian jo siirtyen useampaan per päivä. Parin kuukauden ikäisenä oltiin jo päiväkestoilussa, eli vain öisin ja reissuilla oli kertsi. Silloin aloiteltiin myös pissattaminen ja kakattaminen pytyllä. Sitten vähitellen siirryttiin reissuillakin käyttämään pääasiassa kestoja. Nyt ollaan jo uskallettu* kokeilla yökestoiluakin!

Kestojen käyttö päätettiin jo raskausaikana. Molemmista ajatus tuntui hyvältä ja oikealta, koska taloudesta löytyy myös kesto-phs:iä ja kuukuppi. Lähdimme kuitenkin rennosti liikkeelle, eli onnistuu, jos on onnistuakseen. Meistä minä olen se shoppailuhirmu, joten hankintavastuu lankesi allekirjoittaneelle. Alkuun vaippojen kuosilla ei ollut mitään väliä, mutta sitten tajusin taskuvaippojen kuosit ja niiden kauneuden. Ah, ihanuutta.

Kestoihin  ja kestoileviin lapsiin/perheisiin liittyy mitä mielenkiintoisimpia uskomuksia:

• Kestot falskaavat aina –> eivät falskaa. Tietenkin lapselle on löydettävä sopivat vaipat, mutta sama pätee ihan yhtä lailla kertseihin.
• Niitä on niiiiin rasittava pestä –> kone ne meillä pesee – toki kakkavaipat huuhdellaan ennen koneeseen laittoa.
• Lapsi ei opi kääntymään/konttaamaan/kävelemään/ties mitä –> hyvin on oppinut, eikä todellakaan menoa haittaa!
• Kestoilevan perheen on pakko olla ekohörhöjen perikuvia ja/tai sitten tosi köyhiä –> no ei olla, kumpaakaan. Ekologisuus on yksi kriteeri meilläkin kestojen käyttöön ja kyllä noihin vaippoihin halutessaan saisi rahaa palamaan vaikka kuinka. En halua ostaa kuin kotimaisten yrittäjien vaippoja ja se näkyy kyllä heti hinnassa, myös käytettyjen.

Siinä se Murunen kävelee, vaikka on kestokin päällä…

Meillä kaikki vaipat ovat kotimaisten yrittäjien vaippoja, eikä ulkomaisia merkkejä meille tule. Parhaita merkkejä Murusen pyllylle ovat Hahtuvahullu, Neppula, Omama ja Mannamaa. Kotimaisuus pätee myös kertseihin, eli käytössä on Muumit, jotka onneksi myös sopivat Muruselle.

Ennen Murusen syntymää osa kavereista oli ihan varmoja, ettemme jaksa kestoja, koska ”kyllä sitä pyykkiä tulee muutenkin ja on se vauva-aika niin rankkaa”. Lisäksi joidenkin mielestä homma on pelleilyä (jokainen saa kai pelleillä ihan miten lystää). Tosi paljon kuulee ”kyllä meidänkin piti, mutta…”. Jos oikeasti kiinnostusta on, niin olen lainannut kestoja, kertonut niiden käytöstä ja tsempannut. Kun se yksikin kesto päivässä on ihan jees. Lisäksi kestoilun voi aloittaa sen vauvavuoden jälkeen, jos vain haluaa.

Tunnustan, että inhoan viedä roskia ja tykkään pestä pyykkiä. Kertsit haisevat mielestäni aivan hirveälle. Ei se paska missään vaipassa ruusuille tuoksu, mutta kestossa paljon paremmalta. Kesto on helpompi pukea (tästä kyllä useat ovat eri mieltä, mutta mä en tule toimeen kertsien kanssa). Tarralliset vaipat toimivat tosi hyvin siihen asti, kunnes Murunen tajusi avaamisen ihanuuden (ihan sama teippikertseillä). Sivunepilliset taskuvaipat** ovat aivan parhautta.

Taskuvaipat ja imut odottamassa kasaamista.

Siihen pyykinpesuun vielä. Meillä on taskuvaippoja 21 kpl + 1 sisävaippa/villahousu-yhdistelmä + 2 harkkahousut. Suurin osa ostettu käytettynä, alle kolmasosa uutena. Pesen vaipat pari kertaa viikossa (7 kg:n kone) ja ne kuivataan meillä narulla. Kerran kuussa teen imuille ja vaipoille keittopesun (koneessa!! olen kuullut, että joku ihan oikeasti luulee, että vaipat pestään kattilassa välillä). Villikset ovat vasta nyt tulleet aktiivikäyttöön yökestoilukokeilujen myötä, mutta niiden ensisijainen hoitomuoto onkin tuuletus. Pesu+lanoliinitus vain tarvittaessa. Voin sanoa, että vaippojen pesu ei ole paha rasti. Ei ollenkaan.

Vaippojen täyttö hoituu helposti telkkaria katsellessa iltaisin tai sitten päivällä pikkuapurin ollessa hereillä. Välillä niitä taskuja ja imuja katoilee sohvalta leikkeihin, mutta sitten etsitään :) Useimmiten koneessa ei pyöri kaikki vaipat kerralla, joten ei ole niin kiire täytönkään kanssa.

Valmis! Pikkuapuri antoi kerrankin vaippojen olla suht nätisti sohvalta heittämässäni kasassa.

Suoraan sanottuna kestovaippailu on minulle tällä hetkellä harrastus. Kotiäitinä on aikaa ihan eri tavalla kuin töissä ollessa ja tämä on juuri sopiva juttu. Lisäksi tässä saa kivasti toteuttaa vähän jopa aivojaan, shoppailuhimojaan, estetiikan nälkäänsä ja ekohörhöyttään. Se sopii meidän perheelle, mutta se ei tarkoita, etteikö muitakin valintoja olisi voinut tehdä. Meillä käytetään myös kertsejä, erityisesti öisin ja pidemmillä reissuilla sekä mummulassa ja näin tulee jatkumaan luultavasti vaipattamisen loppuun saakka.

* Murunen alkoi nukkua täysiä öitä 7 viikon ikäisenä (toisin sanoen aika tarkalleen tasan vuosi sitten!). Siitä syystä uskalsimme vasta Murusen ollessa reilun 13 kuukauden ikäinen kokeilla yökestoilua. Sulounia ei olla haluttu riskeerata millään :D

** Taskuvaipassa on kosteutta pitävä pinta (PUL) ja tasku, johon imut sujautetaan. Imuja on kaikenlaisia erilaisia, mutta helpoimmalla pääsee joko jonkun muun (=vaippayrittäjän) valmiiksi mietityillä imuilla (esim. Mannamaa, Helli) tai sitten taittoimuilla (esim. Myllymuksujen taittoimuja saa ihan Prismasta). Imuina voi oikeastaan käyttää ihan mitä vaan ja kokemus opettaa, jos haluaa testailla. Tietty aina voi kysyä kaverilta, googlelta tai OMV:ltä (maailman mahtavin kestovaippa- ja kantovälineryhmä FB:ssä). Taittoimun voi taittaa ihan vaikka kolmeen osaan ja se on siinä. Aina voi alkaa hifistellä, ja kun kerran törmäsin kravattitaittoon imuissa, niin en ole muuta enää käyttänytkään.

Pistetään vielä linkki Miuskin kestoiluoppaaseen: http://omvkestoiluopas.suntuubi.com/

Reilut kaksi kuukautta on kulunut Sintin syntymästä. Elämä pyörii niin paljon uuden tulokkaan ympärillä, etten ole juurikaan ehtinyt lukea (ts. ei kirjalistapostauksia viime aikoina) tai tehdä mitään kovin luovaa (paitsi ne pakolliset: kouluhommat ja Sintin nimijuhliin liittyvät asiat).

En silti suostu valittamaan. Sintti on aika ihana otus, vaikka vie unet, vaatii paljon ja välillä tekee minut kuuroksi. Hassuja sattumuksia en aio kertoa, vaikka kerrottavaa olisi, sillä en halua nolata Sinttiä. Olisi aika inhottavaa teini-ikäisenä lukea äitien blogia ja löytää seikkaperäinen selostus siitäkin yhdestä kerrasta kun— Juuei.

Samasta syystä Sintin kuvia ei tänne tule, ainakaan mitään tunnistettavaa.

Aiomme toimia Ei oo totta -blogin ohjeiden mukaan (tosin olimme olleet jo samoilla linjoilla ennen kuin joku fiksumpi puki kaiken sanoiksi) emmekä tee Sintistä julkista eläintä. Perustakoon oman blogin sitten joskus, jos haluaa.

Meidän Sinttimme saapui viimeinkin kaksi viikkoa sitten. Raskausviikolla 41+1 tarkemmin sanottuna. Synnyin itsekin 8 päivää lasketun ajan jälkeen, joten täsmällinen kaveri. Synnytys meni juuri niin kuin en olisi halunnut. Ensin 12 tuntia synnytyskipuja ja sen jälkeen päätös kiireellisestä sektiosta, koska homma ei vaan edennyt ja lapsivesien menosta oli jo 2,5 vuorokautta. Mutta kivut unohtuvat ja sektiohaava paranee, kun palkintona on maailman kaunein lapsi.

Sintti hurmasi jo sairaalassa kaikki hoitsut ja on jatkanut naisten (ja miesten) ihastuttamista myös sairaalan ulkopuolella. Mites muuten, kun on perinyt äitinsä ”maailman söpöin vauva” -tittelin? Me äidit emme kyllä taida olla kovinkaan puolueettomia arvioitsijoita ;-)

Arki alkaa vähitellen hahmottua, vaikka tuntuu, että joka päivä se on erilaista. Joku juttu helpompaa ja toinen taas vaikeampaa. Ihan helppoa ei aina ole tulkita, mitä toinen haluaa, mutta ihmekös tuo, kun apuna on vain erilaiset äännähdykset, kitinä ja ”maailmanloppu tulee just” -itku.

Nyt täytyy taas mennä, vaippa on vaihdettava ja jätkällä on sen jälkeen mitä todennäköisimmin nälkä. Rankkaa puuhaa olla vauva :-)

Tällä viikolla on ehtinyt tapahtua todella paljon. Maanantaina aloitin kouluun liittyvän työssäoppimisjakson ja olen päässyt heti alkuun tekemään jotain ”ihan oikeaa”, eli käsittelemään kuvia ja taittamaan lehteä.

Tiistaina, kun työpäivä oli Salossa, kävin sanoutumassa irti kännykkätehtaasta. Sain ennakkoilmoituksen tulevasta irtisanomisesta jo pari kuukautta sitten, ja nyt otan rahat ja juoksen – ts. otan tukipaketin ja sanoudun itse irti, että saan tästä edes jotain hyötyä. Takaportti koulusta valmistumisen jälkeen meni siis kiinni, mutta muuten ei sureta. Puhuvat ihmisistä tärkeimpänä resurssinaan ja toisella kädellä puukottavat selkään: haistakoot siis…

Tällä viikolla käytiin myös neuvolalääkärin juttusilla ja toista kertaa Tietoa tuleville vanhemmille -luennolla. Niitä on vielä kahtena seuraavana tiistai-iltana.

Torstaina oli näillä näkymin viimeinen risteilymme vähään aikaan (ja todennäköisesti viimeinen risteily kahdestaan). Taas tyypillistä menoa: paljon ruokaa ja paljon nukkumista, vähän shoppailua eikä yhtään kännäystä. Suunnitelmissa oli ostaa vain muutama punaviini, mutta Viikkari olikin ottanut valikoimiinsa Essi Avellanin valitsemia samppanjoita, joiden joukossa oli monia uusia, vähemmän tunnettujen valmistajien tuotteita, ja pakkohan niitä oli ostaa! Tax-free -luettelossa oli myös Pimm’s, mutta sitä ei ollut vielä saatavilla. Pitää siis toivoa, että sitä vielä saadaan täksi kesäksi (jospa sitä tulisi Alkoonkin).

Perjantaina kävin paikkauttamassa hampaan, jonka vanha paikka (ja osa hammastakin) on ollut lohjenneena jo useamman vuoden. Koska siinä ei ole ollut särkyä, olen antanut sen olla, mutta nyt yritin päästä koko murheenkryynistä eroon (se on ollut jo puhjetessaan, silloin kun olin noin 6-vuotias, viallinen kappale). Lääkäri ei kuitenkaan suostunut, vaan oli sitä mieltä, että poistamisesta voisi tulla enemmän ongelmia. Murheenkryyni siis paikattiin taas. Puudutuksesta toipuminen kesti tunteja.

Eilen, lauantaina, osallistuttiin ensimmäistä kertaa taloyhtiön pihatalkoisiin ja tutustuttiin samalla vähän enemmän naapureihin. Talkoilemassa oli kuulemma yllättävän paljon porukkaa, ja työt tulivat valmiiksi todella nopeasti. Talkoiden jälkeen hengailua pihalla, makkaranpaistoa ja syömistä, olutta ja siideriä. Oli oikein mukavaa.

Tänään käytiin tekemässä Sinttiä varten ensimmäiset isot ostokset: rattaat sekä turvakaukalo ja sille Isofix-jalusta – kaikki Britax-merkkisiä, kaikki paikallisesta Lastentarvikkeesta. Siellä oli joku kanta-asiakaspäivä, joten liityttiin saman tien ja säästettiin jo siitä pitkästä pennistä, minkä kaukalo ja jalusta maksoivat, viisitoista prosenttia. Myyjän kanssa vielä testattiin jalustan ja kaukalon asennus autoon ja kokeiltiin, mahtuvatko rattaat takakonttiin (vaikka olihan mittoja jo netistä syynätty ja mittanauhan kanssa tarkistettu, että pitäisi mahtua). ”Ollaanko me ökypossuja?” kysyi Minna, kun päästiin kotiin.