Lyhytkin vapaapäivä voi olla nautittava, jos sen aloittaa oikein. Ensin nukutaan pitkään (olisin nukkunut pidempäänkin, ellei Minna olisi herättänyt minua noin kahtakymmentä vaille yhdeltätoista), sitten syödään vähän aamupalaa ja juodaan kaikessa rauhassa pannullinen teetä – lisäksi luetaan. Kun tee on lopussa ja kello reilusti iltapäivän puolella, suihkuun, puhtaat vaatteet päälle, ja ennen kuin ruvetaan kotitöihin, istutaan blogaamaan.

Päivän ohjelmaan kuuluu kauppa-, posti- ja apteekkireissu, mahdollisesti visiitti anoppilaan, puhtaan pyykin järjestelyä, keittiöhommia, parvekkeen valojen ripustaminen ja vaikka mitä. Tehtävälista kasvaa sitä mukaa kuin Minna hommia keksii; näin käy aina, kun Minnan etäpäivä ja minun vapaani osuvat samalle päivälle. Taitaa eukk– vaimokulta tehdä tämän tahallaan.

Niin, parvekkeen valot. Syksyä vartenkin on nyt parvekelamput: 20 valon sarja, näyttää pieniltä pyöreiltä paperilyhdyiltä, sopii sadonkorjuu- ja rapubileisiin. Jouluvalot ovat sitten vielä erikseen. Uusi kynttilälyhtykin ostettiin, kun vanha alkoi olla liian rähjäinen. Kynttilää on poltettu jo ainakin neljänä iltana, viime yönä se sai palaa loppuun asti eli pitkälle aamupäivään.

Selasin vanhoja arkistoja lyhtyjutun tueksi. Se vanha lyhty, joka on nyt heitetty pois, hankittiin marraskuussa 2003. Se siis kesti säitä ja kynttilöitä varsin hyvin, melkein viisi vuotta. Eikä se muistaakseni ollut edes kallis – kuten ei tämä nykyinenkään. Uuden luulisi kestävän kauemmin, sillä lasitetulla parvekkeella se ei joudu säiden armoille juuri ollenkaan.

Iltojen viilenemisen huomaa niin töistä tullessa kuin nukkumaan mennessäkin. Olen ottanut uuden Ikea-peittoni käyttöön (3+1 -yhdistelmästä sen 3:n) ja se on ihanan lämmin! Tosin aamuherätys on entistä ankeampi, kun sängyssä on niin mukavaa. Huominen aamuherätys on kuitenkin vasta iltapäivällä; tänään menen yövuoroon.