Nyt.
Lomalle.
Vastaa
Kirjoittajan arkistot:Minna
En voi ymmärtää…
- Nyt on jo joulukuu.
- Lomaan on enää alle kolme viikkoa – 14 työpäivää tämän kamalan maanantain jälkeen.
- Olen selvinnyt työmäärästä suht selväjärkisenä (ei hirveätä poikkeamaa aikaisempaan sekopäisyyteen).
- Miten lankakerät lisääntyvät yksikseen? Aiemmin ne mahtuivat yhteen pieneen laatikkoon, nyt tarvittaisiin tilaa vähintään tuplaten.
- Mainitsinko jo, että lomaan on enää 107,5 työtuntia?
- Joulu on pian <3
- En voi ymmärtää lukuisia töihin liittyviä asioita.. Miksi ne on tehtävä mahdollisimman vaikeasti ja niin, että vitutuskäyrä hipoo taivaissa? Mutta hei, enää 6448 työminuuttia lomaan, joten en vaivaa sillä päätäni.
Kutileita
Lankahurmos on vain jatkunut, enkä enää edes pysy kärryillä, mitä kaikkia ihanuuksia kätköistä löytyy. Lisäksi tänä syksynä olen alkanut varustautua ihan eri tahdilla kuin aiempina vuosina. Eri kokoisia sukkapuikkoja on ilmiintynyt varastoon huomaamatta ja ostinpa ensimmäiset bambunikin. Niitä en ole kyllä vielä testannut. Olen sentään parit jutut kutonutkin jo, etten vain pelkkää lankaa hamstraa.
Elokuun lopussa ja syyskuun alussa verryttelin kolmen Tango Fani -kaulaliinan kanssa (petrooli, pinkki ja viininpunainen). Kaksi on jo löytänyt kodin, mutta tuo petrooli on vailla omistajaa. Miralle tein synttärilahjaksi syyskuussa villikset viheriästä raitaseiskaveikasta (hämäävä tuo kuva, siinä on oikeasti kaksi sukkaa, vaikka näyttää vain yhdeltä).
Kirjavasta sinivihreästä Nallesta tein ensimmäiset junasukkani. Tuli hieman isot ja seuraavaa versiota olenkin modannut pienemmiksi. Lähipiirissä syntyy nyt lapsia kuin sieniä sateella, joten kaikki lapselliset varokaa.. näitä voi ilmestyä ;-) Seiskaveikan ihanasta jättiraidasta tuli villikset eräälle kommenttiloodassa vapaaehtoiseksi sukkien vastaanottajaksi ilmoittautuneelle.
Nyt työn alla on pienemmät junasukat Nallen beige-harmaa-valkoisesta 2,5 mm:n puikoilla. Niiden jälkeen vaihdan 3 mm:n bambut ensi kertaa käsiini ja teen samasta langasta Marikalle sukat. Kutominen on kyllä ihanan terapeuttista työn vastapainoksi (enää 9 viikkoa lomaan ja 9,5 viikkoa jouluun!!).
Loppuvuoden suunnitelmia
Raskas työ vaatii vastapainokseen huveja. Osallistumisemme kulttuuritapahtumiin tulee tänä vuonna olemaan loppuvuosipainotteista. Liput on jo hankittu Hartwall-areenalle, jossa 27.11. raikaa Andrew Lloyd Webberin musiikki. Tähtivieraana Miiran ikisuosikki Elaine Paige.
Koska jouluun (ja lomaan!) on enää 14,5 viikkoa, piti joulukonserttiliputkin jo hankkia. Perinteiseen tapaan lauantaina 20.12. Johanneksen kirkossa aloitamme joulukauden Ylioppilaskunnan laulajien kanssa. Miirallehan joulumieli ei tule ilman YL:n joulukonserttia.
Lisäksi pitäisi hankkia liput Eijan ja Susan Laulun valo -joulukonserttiin 2.12. Espoon Sellosalissa. Niitä vain ei saanut Lippupalvelusta, joten ei tullut kerralla hoidettua koko loppuvuoden kulttuurielämyksiä kuntoon.
Suunnitelmissa on myös käydä risteilemässä Turusta Tukholmaan. Tanja tarjosi tänään ylimääräistä risteilykuponkiaan meille, joten saammekin Luxus-hytin alennettuun hintaan, eikä tarvitse edes harkita ”alempia” hyttejä. Tulee taas olemaan mielenkiintoista löytää sopiva ajankohta jatkuvaa vuorotyötä tekevän ja normaalia 9-17 -vuoroa tekevän ihmisen kalentereista.
Autoluteet autokaupassa
Käytiin autokaupassa istumassa autoissa. Mukavaa ja opettavaista puuhaa. Jo ilman koeajoa pystyttiin toteamaan ”ei” ja ”kyllä” parille mallille. Mini ei hirveästi sykähdyttänyt sisältä, mutta sen sijaan halpisversio Ministä eli Suzuki Swift sykähdyttää aina vaan (olen ollut fani teini-iästä lähtien). Siinä yhdistyvät halpa hinta, kaunis ulkomuoto, meidän silmäämme sopiva sisätilan sisustus (mustaa!) ja pienestä koosta huolimatta hyvät sisätilat.
Hyundaitkin istuttiin läpi, mutta i30 ja Accent eivät miellyttäneet. Vaikka auto olisi halvahko, niin voisi se nyt edes yrittää olla vähemmän muovisen ja halvan oloinen. Miiran nauttiessa autokaupan automaatin mustikkakeitosta kiersin vaihtoautot läpi ja istuskelin muutamassa. Ökybemari nahkapenkkeineen ja puisine sisustuksineen oli aika hirveä.
Hyundai i30:n sisarautohan on Kia Cee’d, joka on miellyttänyt minua ulkoisen muotokielensä vuoksi… sehän on kuin Toyota Corolla/Auris hatchbackin klooni. Joten Kiat pitää vielä käydä istumassa ja sen jälkeen voidaan harkita, pitääkö joitain näistä autoista koeajaa, JOS jotain autoa ollaan ostamassa.
Miira on sangen innostunut autokaupoista ja vielä ihan ihmeissään, koska on niin innostunut täysin uuden auton ostamisesta. Niin se ajokortti muuttaa mieltä ja varsinkin, kun vanhan auton ajo ei miellytä ja stressaa…
Autokuumetta
Autokuumeenihan on sitä sorttia, että se on aina aktiivinen. Nyt kun Hondamme matkamittari näyttää yli 300000 ajettua kilometriä, autokuumekin tuntuu 300000-kertaistuneen. (Ehkä liioittelen hieman.) Osaisin perustella itselleni ja Miiralle uuden auton hankinnan todella hyvin, mutta vielä olen hillinnyt itseni. Tiedän, että jos menisimme katsomaan autoja liikkeisiin, auto ostettaisiin aika nopeasti. Niinhän kävi asunnonkin kanssa. Voin siis katsella toimettomana etäältä ilman suurta vaaraa auton ostosta.
Töiden vuoksi tulee syksyn aikana ajettua väliä Turku-Espoo-Turku lukuisia kertoja, joten uusi auto olisi varmempi tien päällä. Lisäksi Miiran olisi helpompi harjoitella ajamista uudella autolla. Taloudellisestikin tähän olisi varaa, jos vain niin halutaan. Mutta toisaalta… kyllähän tuo vanhakin vielä toimii. Ja jos Miira oppii käsittelemään vanhaa autoa kunnolla, Miira osaa käsitellä mitä tahansa autoa. Ja onhan se nyt kätevämpää lyhentää asuntolainaa enemmän.
Mutta kun mä haluuuuuu-uuuuu-uuuuun… (tämä on se paras argumentti!).
Jos uuden auton hankintaan päädyttäisiin, ongelmana olisi vain merkin ja mallin päättäminen. Ykkösenä listalla on Mini, mutta se sopisi lähinnä kakkosautoksi, joten ensin pitää hankkia ykkösauto ja sitten minulle Mini :)
Uutuuslankoja ostettu
Työperäinen vitutus oli eilen korkeahko*, joten oli pakko mennä lankaostoksille. Shoppailu on parasta terapiaa ja silleen. Vapsukasta ostin Nallen uudesta Four seasons -mallista Syksyn (muitahan ei ole vielä lanseerattu) ja alennetun monivärimaastovihreän seiska veikan. Sitten kävin vielä sittarissa ruokaostoksilla ja lankaosastolta löysin seiska veikan Polkat! Ensin otin punaisen.. sitten harmaan.. sitten vihreän.. ja lopulta vielä ruskeankin. Toisin sanoen kaikki uudet Polkat löysivät kodin meiltä.
Miirakaan ei kommentoinut kuuden uuden lankakerän ilmestymistä mitenkään. Yrmyyteni oli sitä luokkaa, ettei olisi kannattanutkaan. Mutta ihania ihania lankoja :)
* Jouduin siirtämään uusien velvollisuuksien vuoksi lomaani. Aiemmin loman alkuun oli 4 viikkoa ja risat, nyt siihen on 17 viikkoa. Ainoa hyvä puoli tässä on se, että nyt lomani on joulun ja uuden vuoden ympärillä ja saan kahden viikon loman.
Akuutti tarve
Työperäisellä to do -listalla on jo jonkin aikaa ollut järjestelmänvalvojan oikeuksien hankkiminen työkoneelle. Tarve ei ole ollut akuutti, joten en ole sitä tehnyt. Nyt tarpeesta kuitenkin tuli akuutti, koska muuten en pääse siirtämään tiedostoja Topfieldista… tarvitsen järjestelmänvalvojan oikeuksia asentaakseni sen pirun ohjelmiston.
Vaihtoehtoja Topfield-ongelman ratkaisemiseksi on kolme:
- Local admin rights työkoneelle
- Reikä seinään, jotta USB-kaapelin saa vedettyä suoraan pöytäkoneelle (vaihtoehtona ei todellakaan ole koneen raahaaminen toiseen huoneeseen.. toisaalta sekin kyllä olisi mahdollista)
- Uusi kannettava kotikäyttöön
Vaihtoehto 3 houkuttaisi kovasti, koska lähipiirissä on viime aikoina osteltu uusia nättejä kannettavia. Mutta en uutta kannettavaa tarvitse, joten ei. Vaihtoehto 2a ei vain kannata, mutta ehkä tuo 2b, koneen siirto olohuoneeseen tilapäisesti, voisi olla hyvä, jos olisi aikaa ja viitseliäisyyttä. Päädyn siis vaihtoehtoon 1. Se on helpoin, halvin ja yksinkertaisin vaihtoehto ja se pitäisi joka tapauksessa jossain vaiheessa tehdä.
Pöytäkoneeni aiheuttaa minulle harmaita hiuksia, koska sivujen selaaminen on useimmiten todella hankalaa. Tulee kummallisia virheilmoituksia käytän sitten mitä tahansa selainta, joskus sivut aukeavat todella nopeasti ja joskus junnaa ja junnaa ja junnaa ja sitten viidennellä reloadilla aukeaa nätisti. Pöpöt on tutkittu, eikä mitään löydy. En ole vielä epätoivoinen, mutta stressitason noustessa tulevina kuukausina voi päästä kirosana jos toinenkin. Ongelma on pelkästään pöytäkoneellani – Miiran koneella ja kannettavalla kaikki on ok. Ärs.
Syksy (ja langat) huumaa
Syksy on tullut ja kynttilöitä palaa joka ilta. Jo kymmeneltä on ihanan pimeää, mutta silti lämmintä. Tykkään syksystä, mutta en silti haluaisi, että syksystä hypätään suoraan kevääseen. Marraskuun pimeät, synkät, märät, masentavat illat puhdistavat mieltä sopivasti.
Olen kaivanut puikot ja pari kerää lankaa esiin. Tänään telkkaria tuijotellessani aloitin kevyesti tekemällä ties kuinka monennen kerran Tango Fanista kaulaliinaa. Sen jälkeen sitten sorruinkin katsomaan Novitan syksy-talvi 2008-2009 -värikarttaa. Tähän asti olen pystynyt hillitsemään lanka-addiktiotani, mutta nyt se taitaa olla mahdotonta. Ihania monivärisiä uutuuksia! Mira tarvitsee ainakin parit sukat ja enköhän keksi muitakin ”uhreja”.
Tukholmassa kävimme NK:n lankaosastolla ja olisin ostanut vaikka mitä, mutta Miira oli tylsä ja sanoi, että saan ostaa vain pari kerää… en sitten ostanut mitään, koska en osannut päättää. Nyt Miira ei voi minua estää, vaan täydennän hieman varastoja Novitan uutuuksilla.
Tein myös inventaarion tämän hetkisistä langoista ja niitä on tosi vähän (kuten sanottu, Miira ei ole samaa mieltä):
- 7 veljestä vain 6 kerää! (4 yksiväristä, 2 moniväristä)
- Nallen monivärisiä 2 kerää
- Teddyä 7 kerää (näistä tulee poncho joskus)
- Tango Fania 17 kerää (tätä hamstrasin, kun tuote jäi tauolle)
Kuvassa NK:n ihanuuksia, olisin ennen kaikkea sortunut mahtavan värisiin pörrölankoihin.
Työn iloja
Tänään varmistui, ettei ainakaan seuraavien kuukausien aikana tarvitse pelätä tylsistyvänsä töissä… Tiimistämme lähtee yksi henkilö toisiin hommiin firman sisällä ja toinen äitiyslomalle ja heidän hommansa siirtyvät mukavasti minulle. Tilalle on tulossa jollain aikataululla yksi tai kaksi ihmistä, mutta siihen asti ainakin 80 % näiden ihmisten hommista on minulla. Jei!
Eipä ainakaan tule ongelmia siitä, miten viettäisi työaikansa… dediksetkin sattuvat kaikki sopivasti päällekkäin, joten mielenkiintoisia aikoja on edessä. Mutta mikäs siinä, homma hoituu niin kuin hoituu. Ja juuri viime viikon lopussa sain kuulla olevani paras, joten mikäs tässä. (Se oli selvästi johdon juoni siihen, etten revi pelihousujani, kun työkaverin siirto varmistuu…)