Kirjoittajan arkistot:Minna

Ahkeruus on ilomme

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Olen ollut viime aikoina poikkeuksellisen aktiivinen ja tehokas. Kotona hääräilen lähes koko ajan jotain: normaalia pyykki- tai tiskaushuoltoa, kaappien siivoamista ja järjestämistä… Viimeksi Miran luona käydessä halusin välttämättä siivota vaatehuoneen. Eilen olimme käymässä mökillä ja pesin auton ja yhden (tosi pienen) maton, uin ja saunoin ihan himona.. Kotiin tullessa vielä jaksoin viikata pyykkejä ja reerata. Epänormaalia.

Ehkä minusta tulee tällainen, kun teen työt työaikana, eikä koko ajan tarvitse stressata tekemättömistä töistä niin kuin opiskeluaikoina. Olen kyllä kehittänyt vakavan riippuvuussuhteen työsähköposteihin. Viikonloppuna pidin itseni kurissa ja nuhteessa ja katsoin ne puhelimesta vain kerran… mieli olisi tehnyt katsoa useammankin kerran. Sain aina itseni kiinni ja irti puhelimesta ennen kuin painoin ”Sync”.

Opiskeluaikoina olin aina stressissa, koska olen deadline-ihminen… homma tehdään vasta sitten kun on oikeasti pakko. Ja koulussahan periaatteessa oikeasti pakko on silloin, kun haluaa valmistua. Joten joitain pikkujuttuja pystyy lykkäämään vuosikausia ja niiden aiheuttama stressi verrattuna työmäärään on kymmenkertainen. Töissä sen sijaan lykkääminen ei onnistu (ainakaan vuosikausiksi, hyvä jos päiviksi), joten homma hoituu ajallaan, eikä stressiä ole (niin paljon).

Talvellahan harkitsin opiskelua. Olin jo hakemassa erääseen koulutusohjelmaan. Jahkasin ja jahkasin. Vielä hakuajan viimeisenä päivänä mietin, mitä teen. Lopulta päädyin olemaan hakematta koulutukseen. Tiesin silloin, että työt jatkuvat vakituisena, joten olisi ollut pakko opiskella kokopäivätyön ohella. Lisäksi nautin vapaudestani. Jos haluan mennä töiden jälkeen kotiin ja olla tekemättä yhtään mitään, se onnistuu. Kyllä ne kotityöt odottavat… opiskelu taas ei olisi odottanut.

Olen kyllä edelleen yliopistossa kirjoilla, joten halutessani voin opiskella jotain kevyttä. Mutta minun ei ole pakko, eikä se ole osa velvollisuuksiani. Jos haluan harrastusmielessä lukea kasvatustieteitä, niin senkus, mutta minun ei tarvitse.

Tätä kirjoittaessani tulikin mieleeni yksi koulutus, joka minun pitäisi ihan oikeasti tänä syksynä aloittaa. Minun on pitänyt mennä Työväenopiston puutyökursseille jo varmaan viiden vuoden ajan, mutta aina on ollut jotain. Jospa tänä syksynä…

Kävelyä Tukholmassa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kuten varmaan aiemmista blogauksista on käynyt ilmi, Tukholmassa ollessamme kävelimme paljon. Onneksi olin ennakoinut tilanteen ja ottanut mukaan askelmittarin. Askelmittaristahan ei ole mitään iloa, ellei saa tehdä taulukoita ja käppyröitä, joten tässä pari…

Lukemia vääristää hieman se, että olemme molemmat käyttäneet mittaria. Miiran askel on pidempi, joten jos minä olisin käyttänyt mittaria joka päivä, olisi askelia enemmän. Keskiarvo on silti huikea. Huippua olisi, jos vastaavaa pystyisi jatkamaan kotona. Alkuun riittäisi, jos saisi edes 9000 askelta joka päivä rikki (tämän viikon aikana testaan, kuinka monta askelta tulee arkipäivinä).

Tukholma, päivä 1

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tänään on kävelty ja sen huomaa kyllä askeltenkin määrässä. Muistin ottaa askelmittarin mukaan ja se näyttää päivän saldoksi 25 166 askelta (tsiisus!). Aamulla kävelimme Viikkarin terminaalilta hotellille T-Centralenin lähelle. Koska laiva oli perillä jo puoli seitsemältä, olimme hotellilla hurjan aikaisin. Jätimme vain matkatavarat säilöön ja lähdimme muutamaksi tunniksi asioille.

Ensin haimme turisti-infon ticnetistä Europride-lippumme. Lipuilla saimme PrideHousesta (Kulturhuset) rannekkeet ja dogtagit. Plärättyämme jonkin aikaa virallista prideohjelmaa (järkyttävän paksu läpyskä), totesimme, että nähtävää ja koettavaa on ihan liikaa, emmekä koskaan ehdi tehdä kaikkea mitä haluamme.

Miira alkoi olla kärttyisä nälästä, joten menimme Kulturhusetin katolle syömään mainiot vegepiirakat. Aikaa tappaaksemme kävimme myös RFSL-husetissa. Viihtyisä paikka, mutta liukenimme aika nopeasti lepuutettuamme jalkojamme, koska siellä ilmeisesti alkoi joku seminaari.

Kun viimein 14.30 pääsimme huoneeseemme, olimme molemmat aika raatoja. Siihen mennessä mittarissa oli jo yli 16000 askelta. Miiran ollessa suihkussa simahdin täysin ja tulin tolkkuihini vasta lähemmäs seitsemää. Ensiksi oli hoidettava nälkä ja eväät, joten suuntasimme lähikauppamme Åhlensin Hemköpiin. Pastasalaattia nassuun ja kohti PrideParkkia.

Zinkensdamin ympäristö ei ollut muuttunut juuri yhtään sitten vuoden 1998. Miira oli ihan innoissaan päästessään puistoon ja hehkutti ihmisten määrää. Puistossa aloitteli Abba-kopio Arrival, kun olimme hetken kiertäneet. Naislaulajat olivat klooneja Agnethasta ja Fridasta. Vaikka Frida olikin hieman vanhempi versio ja Agnetha lopulta näytti enemmän Merja Larivaaralta.

Puistossa etsimme ja etsimme, mutta emme löytäneet virallisia Pride-paitoja. Miira kyseli parista paikasta tietoa niistä, mutta ilmeisesti niitä ei vain ole. Ihan tyhmää, T-paitakeräilijänä vituttaa suunnattomasti. Ehkä niitä löytyisi vielä? Kaikilla vapaaehtoisilla ja työntekijöillä on kyllä paidat, pitäisiköhän alkaa ostaa joltain sopivan kokoiselta sitä päältä?

Ai niin, hotelli ja huone ovat tosi kivat. Freys Hotelliin kannattaa tulla. Sijaintikin on todella hyvä.

Maanantaina

Julkaistu , kirjoittanut
2

16.27:56 <@mää> yritin päivittää mut kommun selain kaatuu joka kerta ku yritän ladata wordpressin kirjotusikkunaa
16.28:09 <@mää> pitänee ottaa selaimeks opera tähän
16.28:27 <@mira> x(
16.28:42 <@mää> aattele oisin ihan päivittäny
16.28:53 <@mira> hurja
16.29:16 <@mää> oisin kertonu että istun rantakalliolla ja 3 sorsaa on mun seurana
16.29:26 <@mira> :>
16.29:28 <@mira> awws
16.29:34 <@mää> Miira ja Piski nukkuu ja Stuba teki jotain koneella
16.30:15 <@mää> oltiin uimassa reilusti yli tunti päivällä
16.30:25 <@mää> mä olin pisimpään ku oon vesipeto
16.30:28 <@mira> yllättäen
16.30:37 <@mää> meil oli känny sielläkin ;)
16.30:44 <@mira> hehe
16.30:44 <@mää> puhallettava ;)
16.30:48 <@mira> :D
16.31:17 <@mää> tossa ne sorsat ny nauttii auringosta
16.31:34 <@mira> ja sä et yhtään vai?
16.31:48 <@mää> ne oli uimassa parin metrin päässä ja sit ne rantautu tohon vähän matkan päähän
16.34:10 <@mää> nynne sorsat lähti

16.34:37 <@mää> ne huomas et otin kameran esiin ja sohin niitä kohti :p
16.34:46 <@mira> hö
16.35:06 <@mää> ehkä mäkin meen pakkaamaan tavaroita tai tirsoille
16.35:10 <@mää> heippis
16.35:22 <@mira> moro

(Nickit muutettu viattomien suojelemiseksi.)

Loma puolessa välissä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kahden viikon lomani alkaa olla puolessa välissä, joten eilen oli pakko tarttua toimeen ja hoitaa rästissä olleet nörttäykset alta pois. Kannettavaan asentui Ubuntu ja Provon alustaksi vaihtui WordPress. Molempia hommia olen lykännyt aivan liian pitkään, Ubuntunkin asennuslevy oli viime vuoden marraskuulta. Kummassakaan asennuksessa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta se vain vaatii tietyn mielentilan ja aikaa. Valvoin koko yön ja pääsin nukkumaan yhdeksältä. Ei työpäivien lomassa nörtätä öitä. Pöh.

Nyt sitten sopii vain toivoa, että blogin uusi alusta innostaisi meitä bloggaamaan useammin. WordPressin helppokäyttöisyydellä vaimo ainakin minulle perusteli alustan vaihdon.

Huomenaamulla lähdetään Helsinkiin, sunnuntaina Lohjalle ja sitten maanantaina kotiin. Tiistaina pyykätään ja pakataan ja illalla laivaan ja kohti Tukholmaa. Olin 10 vuotta sitten Europrideilla Tukholmassa ja tänä vuonna sinne oli pakko päästä, koska paraati on sopivasti 6-vuotishääpäivänämme. Miira ei ole ollut prideilla Helsingin ulkopuolella, joten sekin oli yksi merkittävä tekijä. Tukholmassa luvassa Skansen, Gamla Stan, shoppailua ja loikoilua.

Tukholmasta kotiin palataan sunnuntaiaamuna, joten olenkin sitten pirteänä taas maanantaiaamuna töissä (ensi vuonna 4 viikkoa lomaa!). Miiralla sentään loma jatkuu vielä pari päivää pidempään.