Ihanat löylyt,
upea tunnelma &
samppanja maistuu.
Kirjoittajan arkistot:Minna
Kuninkaalliset häät
Lauantaina 19.6. ei voi muuta tehdä kuin istua kotona television ääressä ja nauttia kuninkaallisista häistä. En koskaan halunnut itselleni prinsessahäitä, mutta kun prinsessa menee naimisiin, niin tottahan toki minä niitä seuraan.
Vielä on kehitettävä kuninkaallisten häiden juhlamenu. Palaan tähän myöhemmin ideoituani sitä tarkemmin. Nyt kuitenkin takaisin IS:n Victorian häät -erikoislehden pariin.
Jos metsään haluat mennä nyt
Eilen käytiin patikoimassa lähellä olevassa kansallispuistossa. Ihmisiä ei nähty kuin neljä, mutta sitäkin enemmän hyttysiä, perhosia ja upeita maisemia. Teimme noin 7,5 kilometrin lenkin ja siinä oli kyllä meille ihan riittävästi. Puiston järjestelyt olivat loistavat, grillipaikat tosi siistejä ja hyvin varusteltuja.
Olimme suunnitelleet, että menisimme tällä viikolla vielä toisenkin kerran kansallispuistoon patikoimaan, mutta olen niin kaupunkilainen hienohelma, että toistamiseen en niiden miljoonien hyttysten syötäväksi mene. Saan puremia jo ihan tarpeeksi täällä mökilläkin.
Illalla saunatauolla katselimme mökin ikkunasta järveä ja näimme saukon sukeltelemassa!
Tänään suunnitelmissa on löhöilyä, lukemista ja ruokaa. Aamupala on jo nautittu ja päivän toinen ateria suunnitteilla. Kohta laitan grilliin tulen ja avaan lonkeron. Kellohan on jo reilusti yli kaksitoista.
Hiipivä tiikeri… eiku loma
Meillä molemmilla alkaa loma ensi viikon puolessa välissä ja nyt heräsin siihen, että sitä pitäisi kenties ihan vähän edes suunnitella. On meillä jo mökki varattuna viikoksi, mutta siihenkin liittyen voisi edes vähän katsella, mitä haluaisi tehdä ja nähdä Joutsan ympäristössä. Tietenkin pääpaino on grillaamisella ja relaamisella, mutta en edes kuvittele voivani olla paikoillani koko viikkoa.
Kartasta kun tuota aluetta katselee, niin juma siellä on järviä! Tämän ei ehkä pitäisi tulla yllärinä… Jyväskylässä haluan käydä, mutta en kyllä tiedä, mitä siellä on. Paitsi että siellä ei ole huvipuistoa. Kouvolaan jos hurauttaisi yhtenä päivänä, niin pääsisi Tykkimäelle (paras meidän testaamistamme huvipuistoista Suomessa). Onhan sinne Joutsasta matkaa, mutta huomattavasti vähemmän kuin Turusta.
Mökkiviikon jälkeen jääkin kolme viikkoa Turulle. Kerrankin meillä on kunnolla aikaa kotiseutumatkailuun, mutta ehkä suurin osa siitä menee sisätiloissa WoWia pelatessa ;-)
Helluntai
Hemmetin Helluntai! Olin ihan shoppailufiiliksissä, mutta sitten pyhäpäivä iski kulman takaa. Kävimme kuitenkin puutarhakaupassa katselemassa, mutta ainakaan vielä emme ostaneet parvekkeen minipuutarhaamme mitään. Miira kyllä huokaisi helpotuksesta, kun selvisi, ettemme voikaan mennä vaateostoksille. Kumma tyyppi…
Puutarhakaupan jälkeen lähdimme seikkailuretkelle ja suuntasimme Hirvensalon läpi Kakskertaan. Hienoja maisemia ja mukavan mutkikas tie. Kakskerran kirkko on ihan komia – vanha, jylhä ja meren rannalla. Helluntaiheilan kanssa oli ihan mukava pussailla kirkon vieressä olevalla laiturilla.
Epätoivo meinasi kyllä iskeä, kun seikkailuretken päätteeksi oli saatava jätskiä. Satavan kyläkauppa olisi ollut auki, mutta hurautimme siitä ohi. Loogisesti (tai sitten ei) menimme tankkaamaan Kaarinaan ja siellä löytyi auki oleva jätskikioski! Tässä vaiheessa satoi jo vettä, joten hymyilimme kuin Naantalin aurinko syödessämme vesisateessa suklaapehmiksiämme.
Lintsu 18.4.2007-22.11.2009
Viimeinen mohikaanimme Satumetsän Unilintu, tuttavallisemmin vain Lintsu, on nyt siirtynyt ajasta ikuisuuteen.

Lintsu meni saappaat jalassa – vielä varttia ennen terraariosta kuului normaali hääräily. Osasimme odottaa Lintsun kuolemaa: 2 vuotta 7 kuukautta on kunnioitettava ikä kääpiöhamsterille ja meidän hamstereistamme Lintsu olikin vanhin. Lintsu oli ihana, kaunis, touhukas ja puhelias hamsteri, joka rakasti mantelilastuja.
Käärimme Lintsun, kuten aiemmat hamsterimmekin, talouspaperiin ja pakkasimme pieneen pahviseen lamppupakettiin. Väliaikaisesti muru pääsi pakastimeen, mutta hautaus suoritettaneen hyvin pian, maa kun on vielä sula.
Kulttuuria
Meillä on edessä ja osittain jo takanakin kulttuurin täyteinen loppuvuosi. Ensin olemme lähes koko vuoden kulttuurittomassa tilassa ja sitten räjäytetään potti kerralla.
Viime lauantaina olimme Miiran kanssa Salossa Kulttuuritalo Kivassa nauttimassa Susanna Haaviston ja Edith Piafin vuoropuhelusta. Pakko saada laulaa on jo parin vuoden takaa tuttu ja tuntui, että esitys oli vain parantunut. Esitys on paikoitellen hyvin hyvin rankka, ja esityksen aikana omat ajatukset liitelevätkin elämän eri laidoilla. Minulle syksy on aina itsetutkiskelun aikaa, eikä tämäkään vuosi ole tehnyt sen suhteen poikkeusta.
Tänään nautin hyvästä Xeniitti-seurasta Turun kaupunginteatterissa, kun kävimme porukalla katsomassa Ronja ryövärintyttären. Aikuisina olimme hyvin pieni vähemmistö yleisön joukossa, mutta eihän se menoa haittaa. Esityksessä oli mainiosti käytetty hyödyksi eri ilmaisun muotoja ja minuun se ainakin upposi. Olin varjellut itseäni, enkä verestänyt muistiani lukemalla kirjaa ennen esitystä, mutta nyt voin sen tehdä.
Lauantaina pääsen taas erilaisen kulttuurin pariin – Sigyn-salissa on Mizmar ry:n 5-vuotisjuhlanäytös Raqs DeLilah ja luvassa on ”klassisen itämaisen tanssin lumoa ja kimallusta, modernin tribalin ja fuusion iloa, henkeä salpaavaa fantasiaa ja flamencon ylväyttä”. Kuulostaa aikast hyvältä.
Joulukuullekin olemme jo varanneet kolme kulttuuririentoa. Valitettavasti YL:n perinteinen joulukonsertti jää meiltä väliin, koska valitsimme kyseisen illan ohjelmistoksi mieluummin Eija Ahvon ja Susanna Haaviston joulukonsertin. Tässä kohtaa voi vaan miettiä, miksi kaikki kiva pitää olla samana iltana?
Elämäni teemaan sopii Teatteri Kantanäyn uusin ravintolakabaree Homo ei vanhene koskaan (ikäkriisi ei vielä kolkuta ovellani, mutta ehkä senkin aika joskus on, XXX ei taida riittää). Ei kerta homoo tee oli niin mainio, että olemme varanneet jo liput kahteen näytökseen (osittain kyllä käytännön syistä, kun kaikki, joiden kanssa haluamme esityksen nähdä, eivät päässeet samaan näytökseen).
Maija tietää
Mä en halua olla töissä enää
Mä en ikinä riitä
Mä raadan ja raadan mutta kukaan ei nää
Kukaan ei kiitä
Mä haluun naimisiin
Mä haluun koiran ja Talon kukkuloilta
Niin ja miehen ja sillä on vaativa työ
Ja minulla on aikaa
Joku keittäjä keittää sen minkä mä syön
Ja minulla on aikaa
Hosuu ja huolehtii
Ettei kiloja kerry
Ehkä pieni sherry
Ja illalla miehelle viski
Kun sil on se työ
Ja minulla on aikaa
Mä en halua miettii enää miten elää
Kuka jaksaa taistella siitä et oonko minä sydän vai pää
Ja mitä se maksaa
Mä haluun naimisiin
Mä haluun koiran ja talon kukkuloilta
Niin ja miehen ja sillä on vaativa työ
Ja minulla on aikaa
Joku keittäjä keittää sen minkä mä syön
Ja minulla on aikaa
Hosuu ja huolehtii
Ettei kiloja kerry
Ehkä pieni sherry
Ja illalla miehelle viski
Kun sil on se työ
Ja minulla on aikaa
Mä luulin et ois voitto
Olla joukossa niiden joil on
Liian suuret päät
Tule yö
Ja tule aamunkoitto
Tuo rauha ja tuo mun häät
Ja mies ja sit sillä on vaativa työ
Ja minulla on aikaa
Joku keittäjä keittää sen minkä mä syön
Ja minulla on aikaa
Hosuu ja huolehtii
Ettei kiloja kerry
Ehkä pieni sherry
Ja illalla miehelle viski
Kun sil on se työ
Ja minulla on aikaa
Ja mä kuuntelen kuinka mun rinnassa lyö
Kun minulla on aikaa
Niin on kaunis ja huutavan hiljainen yö
Kun minulla on aikaa
Kannattaa kuunnella (0:51 alkaa): http://www.youtube.com/watch?v=2oSbCT_h9mo (Maija Vilkkumaa: Mä haluun naimisiin)
Loppuvuoden 2008 kutileet
Novitan beige-harmaat langat ovat olleen aika pop syksyn aikana. Alla ensimmäisessä kuvassa junasukat Nallesta parin kuukauden ikäiselle ja seiskaveikan Polkasta tavalliset villikset 3-vuotiaalle. Polkka toimii mielestäni hyvin, vaikka sitä ei kohdistakaan. 3-vuotiaan villiksissä jumitin jonkin aikaa, koska olen kyseisen neidon nähnyt viimeksi vauvana. Ensin mietin varren pituutta, sitten jalkaterää (onneksi lähellä oleva 3-vuotias lainasi jalkaansa mittaukseen) ja sen jälkeen sitä, kohdistanko langan vai jatkanko suoraan. Kuulemma koko oli juuri sopiva. Huh.

Marikalle tein myös villikset Nallen beige-harmaasta. Näissä käytin ensimmäisen kerran bambupuikkoja ja rakastuin ensikosketukselle. Sittemmin olenkin varustautunut kunnolla ja nyt on bambuja joka lähtöön. Jalkaterän kuvio on bongattu Piskin jalassa olleista villasukista (joka toinen kerros 2×2-joustinta ja joka toinen kerros pelkkää oikeaa). Tätä mallia aion käyttää jatkossakin ja parit on jo suunnitteilla.

Syksyn isoin projekti oli äitin poncho. Olin varannut siihen Teddyä 8 kerää (2 punaista, 3 ruskeaa ja 3 vihreää) ja lopulta puoli kerää punaista jäi, joten aika hyvin mitoitettu. Loppua kohden työn tekeminen hidastui, koska ei vaan huvittanut. Tähtäsin tämän kanssa jouluun, mutta valmiiksi sain uudenvuodenpäivänä.

Syyskauden kokonaissaldo:
- 3 kaulaliinaa Tango Fanista
- 3 villasukat 7 Veljeksestä (2 aikuisten kokoa ja 1 lasten)
- 3 villasukat Nallesta (1 aikuisten kokoa ja 2 ”junasukat”)
- poncho Teddystä
Ainoastaan ensimmäiset junasukat on vielä vailla kotia. Muuten olenkin tehnyt aika tarkkaan jollekin tietylle ihmiselle, koska se on paljon mukavampaa niin. Tällä hetkellä listalla on yhdet junasukat, säärystimet ja parit villasukat. Vielä pitäisi saada vain aikaiseksi aloittaa.
Arki on
Arki alkoi pari viikkoa sitten ja nyt on pakerrettu täysiä taas. Loma meni siivillä, koska olin ohjelmoinut sen tehokkaasti täyteen kaikenlaista. En sano, etteikö loman aikaiset kiireet olisivat olleet kivoja ja mukavia, mutta reilun kahden viikon loman aikana ei pahemmin ehdi levätä, jos ensin reilun viikon hössöttää joulua, sitten pari päivää muita juttuja ja sitten alkaakin jo miettiä töitä. Loman aikana sain sentään aikaiseksi blogialustan päivityksen, vaikka jo pelkäsin, etten sitäkään ”ehdi”.
Viime viikolla oli työpaikan muutto 50 kilometrin päähän, sepäs se vasta töihin köröttelyn motivaatiota kohottaakin. Aiemmin töihin hurautti 10 minuutissa, nyt menee puoli tuntia lisää. Lisäksi muutto 5 hengen huoneesta 50 hengen avokonttoriin on aika karua. Missä on rauha ja hiljaisuus? Sijainti taukotilan vieressä ei auta asiaa. Olen jo yhden päivän jälkeen kypsä.
Onnistun kyllä sotkemaan viikonlopun aikana rytmini ihan täydellisesti, enkä sitä saa viikolla oikeastaan koskaan kunnolla oikaistua. Ei huvita mennä nukkumaan, koska sitten herää nopeammin ja pitää nousta ja mennä töihin. Tietenkään logiikkaani ei hetkauta se, että olisi mukavampi herätä, jos olisi nukkunut enemmän.
Autokin vituttaa. Tuulilasiin on ilmestynyt eilen halkeama. Takalasin lämppäri ei ole toiminut enää pitkään aikaan. Antenni katkesi. Katsastus pitäisi hoitaa 11.2. mennessä ja pari lamppua on vaihdettava sitä ennen (muuta en aio auton hyväksi tehdä). Priorisoin silti edelleen muut asiat uuden auton edelle. Jos edes osaisi päättää, minkä auton haluaisi.
Lisäksi vituttaa, että narisen turhia. Kaikki on ihan hyvin. On asunto, auto, toimiva parisuhde, töitä molemmilla ja hyviä ystäviä. Jos maanantaista tulisi vapaapäivä, olisiko maanantai-iltana sunnuntain maanantaivitutus ja tulisiko tiistaista uusi maanantai?

