Käytiin autokaupassa istumassa autoissa. Mukavaa ja opettavaista puuhaa. Jo ilman koeajoa pystyttiin toteamaan ”ei” ja ”kyllä” parille mallille. Mini ei hirveästi sykähdyttänyt sisältä, mutta sen sijaan halpisversio Ministä eli Suzuki Swift sykähdyttää aina vaan (olen ollut fani teini-iästä lähtien). Siinä yhdistyvät halpa hinta, kaunis ulkomuoto, meidän silmäämme sopiva sisätilan sisustus (mustaa!) ja pienestä koosta huolimatta hyvät sisätilat.

Hyundaitkin istuttiin läpi, mutta i30 ja Accent eivät miellyttäneet. Vaikka auto olisi halvahko, niin voisi se nyt edes yrittää olla vähemmän muovisen ja halvan oloinen. Miiran nauttiessa autokaupan automaatin mustikkakeitosta kiersin vaihtoautot läpi ja istuskelin muutamassa. Ökybemari nahkapenkkeineen ja puisine sisustuksineen oli aika hirveä.

Hyundai i30:n sisarautohan on Kia Cee’d, joka on miellyttänyt minua ulkoisen muotokielensä vuoksi… sehän on kuin Toyota Corolla/Auris hatchbackin klooni. Joten Kiat pitää vielä käydä istumassa ja sen jälkeen voidaan harkita, pitääkö joitain näistä autoista koeajaa, JOS jotain autoa ollaan ostamassa.

Miira on sangen innostunut autokaupoista ja vielä ihan ihmeissään, koska on niin innostunut täysin uuden auton ostamisesta. Niin se ajokortti muuttaa mieltä ja varsinkin, kun vanhan auton ajo ei miellytä ja stressaa…