Töissä on taas Radio Nova -viikko, pahin kolmesta mahdollisesta. Meillä soi kolme eri radioasemaa vuoroviikoin: Nova, Rock ja Iskelmä (äänestyksen tulos: kolme eniten ääniä saanutta vuorottelevat). Muiltakin tulee ajoittain todella huonoa musiikkia ja muillakin on huonoja aamuohjelmia, typeriä kilpailuja, mukanokkelia juontajia, suppea musiikkivalikoima – mutta Nova on pahin. Kirottuja ne, jotka sitä äänestivät!

Olen ennenkin valittanut radiokanavien soittolistasysteemistä, koska on ärsyttävää kuulla sama kappale jopa neljä kertaa yhden työvuoron aikana. Myös talkkunapäistä olen purnannut. Mutta tästä en: Novalla on suorastaan raivostuttava tapa katkaista monet kappaleet – ja aina samasta kohdasta, joten kyse ei voi olla sattumasta! Esimerkiksi Don Huonojen Hyvää yötä ja huomenta sekä Madonnan Like a Prayer aloitetaan vasta ensimmäisen kertosäkeen kohdalta, ei kappaleen alusta. Moni kappale lopetetaan ratkaisevasta kohdasta juuri ennen kappaleen oikeaa loppua, kuten esimerkiksi Queenin Who Wants to Live Forever?, josta jää viimeinen säe, ”Who waits forever anyway” aina pois.

Tällainen omien versioiden tekeminen pätkimällä on minusta anteeksiantamatonta, viis siitä, pidänkö kappaleesta tai en. Vasta viime viikolla kuulin eräältä toiselta kanavalta Sealin Kiss From a Rose -biisin kokonaisuudessaan ja olin yllättynyt, että kappaleessa on oikea loppu eikä vain häivytystä kertosäkeessä.

Oma lukunsa ovat sitten Novan juontajat, jotka ovat oikeita talkkunapäiden talkkunapäitä. Tyypit eivät nimittäin vaikuta kuuntelevan soittamaansa musiikkia ollenkaan (no, tuskin minäkään vapaaehtoisesti sitä kuuntelisin.. ainakaan samaa kappaletta useampaan kertaan). Esimerkiksi murhaballadin Where the Wild Roses Grow jälkeen juontaja kommentoi jotain käsittämätöntä ”leppoisasta ja mukavasta” kappaleesta (siis täh??) ja Eric Claptonin akustisen Laylan jälkeen juontaja sanoi: ”Tämä oli siis Eric Clapton ja Laila”. Laila! Kun kappaleessa kuitenkin moneen kertaan lauletaan se nimi… joka englanniksi ääntyy ”leila”!

Omasta työpisteestäni saan radion pois päältä, mikä auttaa vain vähän. Ympärillä on kymmeniä muita työpisteitä, kaikissa radio. En siis ehkä joudu kuuntelemaan kaikkia puheita, mutta musiikilta ei pääse pakoon; aina sitä jostain tulee. Tänäänkin soi The Rasmuksen uusi sinkku aamukuuden ja kahden välillä niin monta kertaa, että en enää pysynyt laskuissa mukana. Neljä? Viisi? Eilen tuli Celine Dionia kaksi kertaa reilun tunnin sisällä (kaksi eri biisiä, mutta silti) – ja se on jo sietämätöntä.

Pakottakaa minut vähintään kahdeksaksi tunniksi suljettuun paikkaan, jossa soi vain Radio Nova, jota ei saa pois päältä, ja minäkin saattaisin olla valmis tapp …no, jotain.

Lyhytkin vapaapäivä voi olla nautittava, jos sen aloittaa oikein. Ensin nukutaan pitkään (olisin nukkunut pidempäänkin, ellei Minna olisi herättänyt minua noin kahtakymmentä vaille yhdeltätoista), sitten syödään vähän aamupalaa ja juodaan kaikessa rauhassa pannullinen teetä – lisäksi luetaan. Kun tee on lopussa ja kello reilusti iltapäivän puolella, suihkuun, puhtaat vaatteet päälle, ja ennen kuin ruvetaan kotitöihin, istutaan blogaamaan.

Päivän ohjelmaan kuuluu kauppa-, posti- ja apteekkireissu, mahdollisesti visiitti anoppilaan, puhtaan pyykin järjestelyä, keittiöhommia, parvekkeen valojen ripustaminen ja vaikka mitä. Tehtävälista kasvaa sitä mukaa kuin Minna hommia keksii; näin käy aina, kun Minnan etäpäivä ja minun vapaani osuvat samalle päivälle. Taitaa eukk– vaimokulta tehdä tämän tahallaan.

Niin, parvekkeen valot. Syksyä vartenkin on nyt parvekelamput: 20 valon sarja, näyttää pieniltä pyöreiltä paperilyhdyiltä, sopii sadonkorjuu- ja rapubileisiin. Jouluvalot ovat sitten vielä erikseen. Uusi kynttilälyhtykin ostettiin, kun vanha alkoi olla liian rähjäinen. Kynttilää on poltettu jo ainakin neljänä iltana, viime yönä se sai palaa loppuun asti eli pitkälle aamupäivään.

Selasin vanhoja arkistoja lyhtyjutun tueksi. Se vanha lyhty, joka on nyt heitetty pois, hankittiin marraskuussa 2003. Se siis kesti säitä ja kynttilöitä varsin hyvin, melkein viisi vuotta. Eikä se muistaakseni ollut edes kallis – kuten ei tämä nykyinenkään. Uuden luulisi kestävän kauemmin, sillä lasitetulla parvekkeella se ei joudu säiden armoille juuri ollenkaan.

Iltojen viilenemisen huomaa niin töistä tullessa kuin nukkumaan mennessäkin. Olen ottanut uuden Ikea-peittoni käyttöön (3+1 -yhdistelmästä sen 3:n) ja se on ihanan lämmin! Tosin aamuherätys on entistä ankeampi, kun sängyssä on niin mukavaa. Huominen aamuherätys on kuitenkin vasta iltapäivällä; tänään menen yövuoroon.

Ei päästy hihhuleita pakoon täälläkään, mutta meni sentään näin kauan (muutosta on nyt 11 kuukautta), ennen kuin oven takana kävivät ensimmäiset tyypit. Ei, en todellakaan avannut niille ovea vaan kurkkasin ovisilmästä. Kaksi keski-ikäistä miestä, siisteissä vaatteissa, toisella paksu mutta pienehkö kirja kädessä, rintaa vasten puristettuna. Mitäpä muutakaan ne olisivat, elleivät jotain perkuleen hihhuleita?

Meillä ei ole tapana avata ovea vieraille, ellei tiedetä, että joku on tulossa (esim. huoltomies, joka on varta vasten tilattu paikalle).

Hmph. Nyt menen kihisemään keittiöön; ruoka on valmista.

Kun ei suurta inspistä blogaamiseen vieläkään ole tullut, niin tehdään helppo listapolkkaus.

Tänään, juuri tällä hetkellä, ärsyttää:

• mahakrampit
• heinänuha
• leggingsit esim. hameen kanssa (vielä isompaa ärsytystä aiheuttaa kirjoitusasu, josta äng-äänteen g on pudotettu pois: legginsit, gansteri – siis voi helvetti oikeesti, ihmiset!)
• tuulinen sää, jonka vuoksi olohuoneeseen tulee heti liian kylmä, jos parvekkeen ovi on auki

Tänään ilahduttaa:

• se, että sain kuin sainkin itseni aikaisin ylös
• Mustin lähestyvä kotiutuminen sairaalasta (ensi viikon puolivälissä)
• hyvä yrttisato parvekkeella (myös chili- ja paprikasato näyttää hyvältä); pakastan tänään sitruunamelissaa ja rosmariinia

Jep, olin taas Helsingissä pari yötä. Tilanne näyttää taas paremmalta. Musti toipuu hitaasti mutta varmasti, ja pääsee pian kotiin (ja leikkausjonoon) apuvälineiden kera. Isäkin alkaa olla positiivisempi; aiemmin ei tainnut uskaltaakaan puhua kotiin pääsystä, mutta nyt on jo suunnitelmia ja juttuja. Äiti suunnittelee jo seuraavia kutsuja, kun rapujuhlat ja pari muuta juttua on mennyt mönkään.

Vähän ennen kotiin lähtöäni sain lahjarahaa – ”kun ei meillä ole sulle mitään synttärilahjaa nyt”. Kirjakaupat, täältä tullaan!