Kivaa ja vähemmän kivaa

Kivaa viime aikoina: U2 Suomessa (olin Piskin kanssa viime lauantaina naattimassa), paljon vapaa-aikaa, tarjouksessa olleet juustonachot, tämäniltainen ruoka – meksikolaisittain maustettua kanaa, itse tehtyä guacamolea ja vihanneksia kynttilänvalossa – ja kynttiläkauden avaus.

Vähemmän kivaa viime aikoina: säiden kylmeneminen (kohta pitää siirtyä käyttämään pitkiä housuja), sen vapaa-ajan syy: jännetuppitulehdus kummassakin ranteessa. Ei kovin mukavaa, koska moni ihan tavallinen asia teki kipeää ja jouduin pyytämään apua tai jättämään koko homman tekemättä.

Vielä vähän juustonachoja (harmi, että guacamole loppui jo) ja sitten nukkumaan. Huomenna on taas työpäivä.

Kotiin

Mökkeilyviikon päätteeksi käytiin hoitamassa velvollisuuksia eli Mustin synttäreillä. Sieltä sunnuntai-iltana kotiin, kamat ulos autosta (ihan kuin ne olisivat lisääntyneet tavaratilassa!) ja omat koneet käyntiin.

Yöllä omaan sänkyyn nukkumaan. Parasta.

Hyvä viikko, vaikka sää olisi voinut olla parempikin. Ja se savusauna…!

Nyt on toinen lomaviikko alussa ja tavoitteenani on lukea, rentoutua, lukea ja unohtaa, mikä viikonpäivä on meneillään. Ja kun siihen tilaan on päästy, voisi taas.. lukea.

Koomailua

Toissapäivä oli ”pelkkä” hengailupäivä (eli pysyttiin mökillä ja laiskoteltiin), mutta eilen kävimme Jyväskylässä.

Jätimme aamiaisen väliin, koska suunnitelmissa oli mennä matkan varrella – mieluiten jollain näköalapaikalla tms. – kahville. Sopivaa taukopaikkaa ei kuitenkaan löytynyt, ja Jyväskylään päästessä meillä oli jo kiljuva nälkä.

Päädyimme Haraldiin syömään ja koska lounasaika siellä oli jo päättynyt, paikassa ei ollut meidän lisäksemme kuin kaksi asiakasta, ja hekin poistuivat meidän vielä syödessämme.  Alkupaloiksi Jumalten alkajaiskilpi, jolla oli kaikenlaista hyvää pienet annokset (yhteensä kuitenkin aika paljon), pääruoaksi Minnalle Härän pihviä Heimdalin tapaan eli ulkofilettä viinikastikkeessa juustoperunoiden ja hunajaisten juuresten kanssa, minulle Poronmaksaa Kaupangista, jonka lisukkeena oli mm. juures-perunamuhennosta ja sipulimarmeladia.

Ruokakooma oli täydellinen viimeistään siinä vaiheessa, kun ravintolasta poistuttuamme ja hiukan kaupoissa kierreltyämme ostimme ja söimme vielä pehmikset kävelykadulla. Pehmisten hinta on muuten pikku hiljaa noussut hävyttömän korkealle (Turussa 2,50 ja Jyväskylässä 2,70), mutta onneksi jäätelönmyyjät tekevät niistä isoja. Tämä kesä on meillä sitä paitsi julistettu pehmiskesäksi, joten jäätelöllä herkutellaan hinnasta riippumatta.

Paluumatkalla poikkesimme Seppälässä, jossa on yksi paikallisista markettikeskittymistä, ja ostimme ruokaa sekä juomia. Ei tarvinnut enää erikseen lähteä kauppaan.. eikä vielä tänäänkään. Illalla grillattiin pari lammasmakkaraa, lipitettiin siideriä ja koomailtiin lisää. Kun ilma viileni ja hiillos hiipui, oli pakko paeta hyttysiä sisälle (kuten edellisinäkin iltoina).

Kuninkaalliset häät

Lauantaina 19.6. ei voi muuta tehdä kuin istua kotona television ääressä ja nauttia kuninkaallisista häistä. En koskaan halunnut itselleni prinsessahäitä, mutta kun prinsessa menee naimisiin, niin tottahan toki minä niitä seuraan.

Vielä on kehitettävä kuninkaallisten häiden juhlamenu. Palaan tähän myöhemmin ideoituani sitä tarkemmin. Nyt kuitenkin takaisin IS:n Victorian häät -erikoislehden pariin.

Jos metsään haluat mennä nyt

Eilen käytiin patikoimassa lähellä olevassa kansallispuistossa. Ihmisiä ei nähty kuin neljä, mutta sitäkin enemmän hyttysiä, perhosia ja upeita maisemia. Teimme noin 7,5 kilometrin lenkin ja siinä oli kyllä meille ihan riittävästi. Puiston järjestelyt olivat loistavat, grillipaikat tosi siistejä ja hyvin varusteltuja.

Olimme suunnitelleet, että menisimme tällä viikolla vielä toisenkin kerran kansallispuistoon patikoimaan, mutta olen niin kaupunkilainen hienohelma, että toistamiseen en niiden miljoonien hyttysten syötäväksi mene. Saan puremia jo ihan tarpeeksi täällä mökilläkin.

Illalla saunatauolla katselimme mökin ikkunasta järveä ja näimme saukon sukeltelemassa!

Tänään suunnitelmissa on löhöilyä, lukemista ja ruokaa. Aamupala on jo nautittu ja päivän toinen ateria suunnitteilla. Kohta laitan grilliin tulen ja avaan lonkeron. Kellohan on jo reilusti yli kaksitoista.

Nörtit matkalla jossain Suomessa

Loma on alkanut, samoin lomareissu. Samassa paikassa kuin viime kesänä, mutta nyt kauemmin. Tällä kertaa on mukana kokonainen autollinen varusteita (heh, viimeksi vain puoli autollista) kaikkiin mahdollisiin säihin, mutta myös miniläppärimme Nasu ja langaton netti (prepaid). Kyllä nyt kelpaa!

Saavuimme Heinolan Heilan kautta (matkaevästä ja ruokaa, mm. tänään itse marinoidut ja grillatut kassler-pihvit). Matkalla ei muuta sattunut kuin puhallusratsia – niitä onkin kuulemma tällä viikolla erityisen paljon. Perillä asetuimme taloksi, teimme välipalan jälkeen pikku kävelylenkin ja aloimme virittää nuotiota. Oli mukavaa pitkästä aikaa istua hyttyssavujen ympäröimänä grillillä, siemailla siideriä (Minna lonkeroa) ja kuunnella järven toisella puolella kukkuvaa käkeä.

Illan mittaan kuultiin myös kurkia ja kuikkia, nähtiin joutsenia ja tapettiin kymmenittäin hyttysiä. Tikanpesä-mökin päädyssä on seinähirsien välissä talitiaisen pesä, ja poikaset pitävät aikamoista metakkaa kaiken päivää. Kohta pitäisi mennä nukkumaan, mutta vielä ei malteta – on niin valoisaa ja mukavaa istuskella tuvassa.

12 kysymystä kirjoista

Peräisin Börjeltä.

1. Ensimmäiset lempikirjasi? Toisin sanoen varhaisimmat kirjamuistosi?
Ensimmäiset kirjat, mitä muistan, ovat luultavasti Tammen Kultaiset kirjat: ne pienet kuvakirjat, joissa oli paksut pahvikannet ja kullanväriset selät. Niitä juttuja minulle luettiin ja niitä luin myöhemmin itsekin.

Näiden pikkukirjojen joukossa oli yksi aapinen (tai sen tapainen), Disney-kirja, jonka viimeistä sivua ihmettelin pitkään. Siinä luki jotain sen suuntaista kuin ”Kun nyt itse osaat lukea, aukeavat sinulle Satumaan portit.” Ja kuvassa muutama henkilö kävele läpi isoista porteista. En ymmärtänyt sitä ollenkaan, mutta ajattelin, että porteilla tarkoitetaan Disneylandin sisäänkäyntiä (Disney-kirja!). Moni aikuinen luulee lasten tajuavan kieli- ja vertauskuvia, mutta asia ei todellakaan ole näin. Kaikilla lapsilla on joku hassu, kummittelemaan jäänyt käsitys, jonka väärinymmärrys johtuu nimenomaan kielikuvista tai vastaavista.

Yksi ehdoton suosikkikirjani oli Astrid Lindgrenin iso kuvakirja Osaa Lottakin ajaa. Kun se lopulta hajosi korjauskelvottomaksi, olin jo yli 10-vuotias ja menin itse ostamaan uuden. Sen nyt vain kuuluu olla kirjahyllyssä.

2. Kuvaile kirjaharrastustasi ala-asteen aikana.
Luin melkein mitä vain, mitä käsiini sain. Kirjasto oli kahden korttelin päässä ja kannoin sieltä kirjoja kassikaupalla. Äiti yritti joskus hillitä kirjamäärää, mutta ei siitä mitään tullut, kun en vaivautunut kuuntelemaan. Oma kirjastokortti oli tosi tärkeä asia, enkä tainnut hukata sitä koskaan. Lastenosaston koluttuani siirryin nuortenosastolle ja siitä sitten pikku hiljaa (science fictionin perässä, mutta siinä vaiheessa olin jo yläasteella) aikuistenosastolle.

Ala-asteikäisenä luin tosin joitain ”aikuisempiakin” kirjoja kuten Seitsemän veljestä ja Kolme muskettisoturia (ei lasten painos).

3. Teini-iän kirjasuosikit?
Alkuun kelpasi kaikki, myös (vai etenkin?) sarjat. Blytonit, Narniat, 3 etsivää, Tiikeri-sarja (scifiä nuorille), S.E.Hintonin ja parin muun jengikuvaukset, klassikot, vanhat seikkailukirjat (Jack London!) ja tyttökirjat. Vain yksi maistui puulta: Neiti Etsivä, jota ”kaikki” luokan tytöt tuntuivat lukevan. ”Opettavaisia nuorisokertomuksia”* meni myös muiden seassa, mutta kiinnostus alkoi kääntyä jo melko aikaisin science fictioniin, fantasiaan ja kauhuun. Sormusten herra ja Robert Holdstockin Alkumetsä olivat räjäyttää pään.

4. Onko sinulla ollut erilaisia kausia kirjojen suhteen?
On, tietysti – eikö kaikilla? Christie-villitys iski jossain vaiheessa ja etsin kirjastosta ja tuttavien hyllyistä kaikki Agatha-tädin dekkarit mitä vain löysin, ja samoin kävi myöhemmin Dickensin, Hugon ja Peter von Baghin kohdalla (kun leffahulluus ja lukuvimma yhdistyivät). Jossain vaiheessa innostuin etenkin näyttelijöiden omaelämäkerroista ja luen niitä mielelläni edelleenkin.

5. Mitä ostat kirjahyllysi täytteeksi kaikkein mieluiten? Entä onko jotain, mitä sinun tekisi mieli ostaa, muttet raski?
Tuppaan ostamaan ”tuttuja ja turvallisia” kirjoja, joiden laatu yleensä on taattu. Terry Pratchettia, Stephen Kingiä, Robin Hobbia. Muut kirjat pitää lukea ensin ja sitten vasta ehkä ostaa ne (ei sikaa säkissä!).

6. Oudoin kirja, jonka olet lukenut?
Mikä on outoa? No, William S. Burroughsin Alaston lounas oli aika outo. Lukiossa piti lukea joitain novelleja, joissa ei tuntunut olevan päätä eikä häntää (eikä juonta edes nimeksi) ja silti niistä piti kirjoittaa tutkielmia sun muuta roinaa. Niitä voisi sanoa oudoiksi, mutta en enää muista niiden nimiä, kirjoittajista puhumattakaan.

7. Minkä kirjan luit viimeksi?
Taisi olla Täällä Pohjantähden alla, kunnon klassikko.

8. Luetko tällä hetkellä jotain kirjaa?
Tietysti. Minulla on aina useampi kirja kesken yhtä aikaa, luen niitä mielialojen ja ajan mukaan (esimerkiksi Pohjantähteä ei voinut lukea muutamaa sivua kerrallaan vaan se vaati pidempiaikaista keskittymistä).

9. Onko sinulla lempikirjailijaa? Jos on, kuvaile, miksi pidät hänen kirjoistaan.
Useita suosikkeja. Pratchett ja loistava satiiri, King (tai Lovecraft) ja aina taatut väristykset, Philip K. Dickin ajatuksia herättävät novellit, Ryôkanin ja Bo Carpelanin runot fiilistelyyn… onhan noita.

10. Inhoatko jonkun kirjailijan teoksia? Miksi?
Enpä usko inhoavani mitään. Tylsiä tai merkityksettömiä tai jopa huonoja kirjoja sattuu kohdalle silloin tällöin, mutta en taida inhota kenenkään tuotantoa. Monelle voi tosin nauraa vähemmän kiltisti… ;-)

11. Pidätkö joistakin tietynlaisista kirjoista erityisesti? Esim. tiettyyn maanosaan sijoittuvat kirjat?
Suosikkilajejani ovat jo edellä mainitut science fiction, fantasia ja kauhu. Fiktiota siis, vähemmän faktaa. Kirjojen tapahtumapaikoilla ei ole suurta merkitystä.

12. Lempikirjasi? Tiedän kyllä, miten kamala tämä kysymys on lukutoukalle, mutta yritä! :)
Niitäkin on useita. Parhaat pitää lukea aina silloin tällöin uudestaan. Näihin kuuluvat Taru Sormusten herrasta, Philip K. Dickin novellit, Pratchettin ja Neil Gaimanin Good Omens, Hugon Kurjat

*Tähän lajityyppiin kuuluvat kaikki kaavamaiset nuorisokirjat, joissa on joku nuorisoporukka, joka tekee jotain yhdessä (harrastaa, bilettää, on joutunut johonkin paikkaan) ja pyristelee, luultavasti rötöstelee vähän ja sählää. Yleensä päähenkilö irtautuu porukasta ja ”aikuistuu” (ts. lopettaa biletyksen ja sähläämisen) sen jälkeen, kun yhtä porukan jäsentä kohtaa jonkinlainen tragedia. Tämän käänteen jälkeen porukka usein myös hajoaa (tai on jo ollut hajoamassa esimerkiksi koulun loppumisen vuoksi). Näitä juttuja on tuhansia!

Vuosikatsausta

Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa:

  • ollut lomautettuna
  • käynyt Samppalinnassa uimassa
  • käynyt Mann’s Street -ravintolassa
  • ostanut design-huonekalun
  • kokenut talvi-ihon kaikkine kamaluuksineen (vanhuus ei tule yksin!)

Eipä siis mitään kovin suurta tänä vuonna. Lomautusten takia ei ehkä niin hyvä vuosi kuin olisi voinut olla, mutta toisaalta vapaa-aika on kivaa (ei se mitään, jos on vähemmän rahaa, kun kuitenkin on oma budjettipäällikkö). Ensi vuonna sama meno jatkuu ja tänä vuonna tapahtuneet ekakerrat uusitaan, jotkut asiat toivottavasti useamminkin.

Kulttuuria

Meillä on edessä ja osittain jo takanakin kulttuurin täyteinen loppuvuosi. Ensin olemme lähes koko vuoden kulttuurittomassa tilassa ja sitten räjäytetään potti kerralla.

Viime lauantaina olimme Miiran kanssa Salossa Kulttuuritalo Kivassa nauttimassa Susanna Haaviston ja Edith Piafin vuoropuhelusta. Pakko saada laulaa on jo parin vuoden takaa tuttu ja tuntui, että esitys oli vain parantunut. Esitys on paikoitellen hyvin hyvin rankka, ja esityksen aikana omat ajatukset liitelevätkin elämän eri laidoilla. Minulle syksy on aina itsetutkiskelun aikaa, eikä tämäkään vuosi ole tehnyt sen suhteen poikkeusta.

Tänään nautin hyvästä Xeniitti-seurasta Turun kaupunginteatterissa, kun kävimme porukalla katsomassa Ronja ryövärintyttären. Aikuisina olimme hyvin pieni vähemmistö yleisön joukossa, mutta eihän se menoa haittaa. Esityksessä oli mainiosti käytetty hyödyksi eri ilmaisun muotoja ja minuun se ainakin upposi. Olin varjellut itseäni, enkä  verestänyt muistiani lukemalla kirjaa ennen esitystä, mutta nyt voin sen tehdä.

Lauantaina pääsen taas erilaisen kulttuurin pariin – Sigyn-salissa on Mizmar ry:n 5-vuotisjuhlanäytös Raqs DeLilah ja luvassa on ”klassisen itämaisen tanssin lumoa ja kimallusta, modernin tribalin ja fuusion iloa, henkeä salpaavaa fantasiaa ja flamencon ylväyttä”. Kuulostaa aikast hyvältä.

Joulukuullekin olemme jo varanneet kolme kulttuuririentoa. Valitettavasti YL:n perinteinen joulukonsertti jää meiltä väliin, koska valitsimme kyseisen illan ohjelmistoksi mieluummin Eija Ahvon ja Susanna Haaviston joulukonsertin. Tässä kohtaa voi vaan miettiä, miksi kaikki kiva pitää olla samana iltana?

Elämäni teemaan sopii Teatteri Kantanäyn uusin ravintolakabaree Homo ei vanhene koskaan (ikäkriisi ei vielä kolkuta ovellani, mutta ehkä senkin aika joskus on, XXX ei taida riittää). Ei kerta homoo tee oli niin mainio, että olemme varanneet jo liput kahteen näytökseen (osittain kyllä käytännön syistä, kun kaikki, joiden kanssa haluamme esityksen nähdä, eivät päässeet samaan näytökseen).