Vietimme tänä vuonna erilaisen joulun risteillen Tukholmaan ja takaisin, astumatta kertaakaan laivan ulkopuolelle. Laiva lähti aattona klo 14 satamasta ja paluu oli joulupäivänä klo 20. Koko perhe lähti mukaan, toisin sanoen myös auto (=Viikuna) oli laivassa mukana. Viikunalle tämä oli ensimmäinen risteily ja mulle ensimmäinen risteily koskaan autolla. Vähän jänskätti auton check-in ja laivaan ajo, mutta ihan helppojahan ne.
Aattona katsottiin joulurauhan julistus ensin kotona ja sitten alettiin valmistautua lähtöön. Lähtöhärdelli oli tavallista lapsiperhekaaoslähtöä ja matkaan lähtiessä se vielä korostuu, kun kaikkia jännittää. Autoon päästiin kuitenkin aikataulussa klo 12.30. Koska meiltä ajaa satamaan sen vartin, niin olimme jonottamassa satamassa jo 12.45 ja check-in oli tehty klo 13.00. Sitten vain suoraan laivaan. Saimme auton hissien oven viereen ja siitä suoraan ylös ja vähän kävelyä hyttiin.
Käymme yleensä risteilemässä Amorellalla. Aamulähdöt sopivat paremmin meidän vuorokausirytmiimme (tai siis Murusen vuorokausirytmiin, aikuisten rytmi olisi kyllä iltapainotteisempi (kävimme kyllä ennen Murusen syntymääkin aina Amorellalla…)). Lisäksi Amorellalla saa ison hytin pilkkahintaan verrattuna Graceen. Tämä oli toinen kerta Gracella, ensimmäinen oli Murusen ollessa 10 kk vanha. Silloinkin meillä oli sama hytti eli Premium. Premium on Gracella vain 2,2 m² pienempi kuin Amorellan LXA Premium (normaali hyttimme Amolla), mutta tuntuu reilusti pienemmältä. Samat ominaisuudet kuitenkin molemmissa, parisänky + vuodesohva.
Laivalla oli todella paljon ohjelmaa lapsille, jopa niin paljon, että sitä pystyi surutta skippaamaan. Osan skippasimme Murusen iän vuoksi, osan päällekkäisyyksien vuoksi, osan siksi, ettei Miira halunnut bingoon (!! en ole katkera, mutta… :D). Gracella leikkihuoneet on jaoteltu iän mukaan, me vietimme aikaa 0-6-vuotiaiden leikkihuoneessa ja toisessa kerroksessa olevassa peuhuhuoneessa. Tonttupajassa Murunen pääsi koristelemaan piparin ja tekemään rintamerkin. Joulupäivän tonttupaja osui ruokailun kanssa päällekkäin, joten silloin Murunen ehti saada vain piparin. Tatuoinninkin olisi ehtinyt tehdä, mutta viime hetkellä ujous iski.
Aattoiltana Murunen pääsi myös näkemään joulupukin ja saamaan pienen paketin joulupukilta. Joulupukki oli aika jännä ja yhdessä haimme paketin. Osaksi myös käytännön syistä, koska Murunen olisi jäänyt jalkoihin isompien rynniessä hakemaan pakettia. Paketissa oli karkkiaski ja purkkaa. Ei siis mitään isoa lahjaa, mutta voitte arvata, että lapsi, joka sai nyt ensimmäisen karkkiaskinsa ikinä, oli ihan täpinöissään. Varsinkin kun äidit vielä antoivat syödäkin sen…
Olimme avanneet kotona olevat paketit jo aattoaamuna, mutta yksi oli jätetty tarkoituksella laivalle. Se avattiin sitten joulupukin tapaamisen jälkeen hytissä. Puuha-Pete -dvd oli odotetusti hitti, jonka Murunen katsoi heti seuraavana aamuna.
Risteilylle oli pakko ottaa ateriapaketti, joka sisälsi joulubuffetin aattona sekä brunssin ja juhlabuffetin joulupäivänä. Laivan kaikki kolme ravintolaa oli valjastettu näille buffeteille. Ainoastaan brunssille mennessä sai vapaasti valita minne ja milloin, muiden ruokien ajat oli päätetty jo varatessa ja paikat saatiin tietää check-inissä.
Ruoat olivat todella hyviä! Keskityin molempina päivinä vain kylmiin alkupaloihin ja jälkkäriin. Kuumat ruoat skippasin kumpanakin päivänä. Miira söi kuumia yhden lautasellisen joulupäivänä, kun ensin oli herkutellut muun muassa ravunpyrstöillä ja simpukoilla. Muruselle löytyi myös sopivaa syötävää, sekä lasten pöydästä, että ”aikuisten” ruoista.
Aaton joulubuffetissa tapahtui jotain, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut – Murunen sammui pöytään. Ensin Murunen nuokkui käsivarttani vasten ja lopulta hän otti puolen tunnin power napit pää pöytään nojaten. Takana oli kuitenkin jännä päivä, eikä päiväunia oltu maltettu nukkua autossa tai hytissä. Nukkuva 2-vuotias on aika suloinen ja sen kyllä huomasi ruokaseuramme ja tarjoilijoiden ilmeistä.
Ruokaseuramme molempina päivinä oli pariskunta Ruokolahdelta. Murunen hurmasi erityisesti pariskunnan naisen joulupäivänä (jouluaattona papupatamme oli väsymyksestä johtuen todella hiljainen, joulupäivänä päiväunet oli nukuttu ennen ruokailua). Kun tarjoilija haki Muruselta tyhjän lautasen, Murunen sanoi ”oli tosi hyvää ruokaa” ja tarjoilija oli myyty. Murunen kävi Miiran kanssa sanomassa sitten ruokailun lopuksi saman myös kokeille, ja kokitkin olivat aika myytyjä. Muutenkin Murunen sai kehuja hyvistä tavoistaan… onneksi tahtoikäinen osaa myös halutessaan käyttäytyä sillä tavalla, että tietää joidenkin oppien menneen perillekin asti. Me olimme tietysti älyttömän ylpeitä kohteliaasta ja hurmaavasta pojastamme.
Murunen sai joululahjarahaa ja pääsi sitten heti laivalla tuhlaamaan. Minä valkkasin Muruselle pari vaatetta ja Murunen itse valitsi Ferrareita ja pehmolampaan. Miira valkkasi muutaman pullon viinejä omilla joululahjarahoillaan ja minä päätin tuhlata omani maissa.
Kaiken kaikkiaan risteily oli onnistunut, eikä aika tullut pitkäksi. Voisimme hyvin viettää jatkossakin joulun laivalla. Ihanaa, kun sai kävellä valmiiseen pöytään, eikä tarvinnut syödä jouluruokia vain siksi, että on joulu ja se kuuluu asiaan.
