Äh. Mitä tehdä, kun blogituttaisi, mutta mikään teksti ei kelpaa? Normaalisti jättäisin kirjoittamatta, mutta nyt kirjoittamisen himo on valtaisa. Pitäisi myös olla tekemässä jotain muuta, joten sijaistoimintonakin tämä on oiva.

Itsesensuuri on valitettavasti oletus nykyisin blogia kirjoittaessa. Nuorempana oli helpompaa ;) ja ehkä olimme aidommin anonyymejä. Suhtautumiseni blogiin ylipäänsä muuttui, kun vaimon lapsuusaikaisten perheystävien serkku (toisin sanoen ihan joku no name minulle) ilmoitti meille ”lukevansa meitä kiinnostuneena”. Hei, ei sitä kuulu kertoa!! Minä pidän teidät blogin lukijat mieluusti tuntemattomina tai sitten oikeasti tuttuina.

Kaksinaismoralistista toki multa, koska luen itsekin blogeja tirkistelymielessä. Microbloggaamiseen on FB, Twitter ja Instagram (en linkkaa profiileihini, tutut tietävät ne ja tuntemattomat löytävät ne halutessaan), mutta tällaiseen ”oikeaan” bloggaamiseen kuuluu oikea aihe, loogisuus ja sisältö. Tällä perusteella voisin kyllä poistaa 90 % bloggauksistamme :D

Oh well, menkööt. Koska kerran haluan blogata, enkä muuta nyt saa aikaiseksi. Pitäisi oikeastaan olla jo menossa, haluaisin hakea pari geokätköä ennen kuin menemme mummulaan hakemaan Murusta ja syömään hernekeittoa ja pannaria.

Haircuttia muuten kaipaan eniten bloggaamisessa. Siitä oli niin helppo tarkistaa juttuja ja muistella myöhemmin, mitä kaikkea onkaan tehnyt.