Helluntai

Hemmetin Helluntai! Olin ihan shoppailufiiliksissä, mutta sitten pyhäpäivä iski kulman takaa. Kävimme kuitenkin puutarhakaupassa katselemassa, mutta ainakaan vielä emme ostaneet parvekkeen minipuutarhaamme mitään. Miira kyllä huokaisi helpotuksesta, kun selvisi, ettemme voikaan mennä vaateostoksille. Kumma tyyppi…

Puutarhakaupan jälkeen lähdimme seikkailuretkelle ja  suuntasimme Hirvensalon läpi Kakskertaan. Hienoja maisemia  ja mukavan mutkikas tie. Kakskerran kirkko on ihan komia – vanha, jylhä ja meren rannalla. Helluntaiheilan kanssa oli ihan mukava pussailla kirkon vieressä olevalla laiturilla.

Epätoivo meinasi kyllä iskeä, kun seikkailuretken päätteeksi oli saatava jätskiä. Satavan kyläkauppa olisi ollut auki, mutta hurautimme siitä ohi. Loogisesti (tai sitten ei) menimme tankkaamaan Kaarinaan ja siellä löytyi auki oleva jätskikioski! Tässä vaiheessa satoi jo vettä, joten hymyilimme kuin Naantalin aurinko syödessämme vesisateessa suklaapehmiksiämme.

Huhtikuun kirjoja

Jo Nesbø: Punarinta

Jo Nesbø: Suruton

Jo Nesbø: Veritimantit

Jo Nesbø: Pelastaja

Jo Nesbø: Lumiukko

Loistavia, koukuttavia dekkareita, joiden päähenkilö on todellinen antisankari ja tapahtumapaikkana useimmiten kylmä ja harmaa Oslo. Varsinkin kolme viimeistä oli sellaisia, ettei niitä halunnut päästää käsistään ennen viimeisenkin sivun lukemista (silti oli pakko keskeyttää pari kertaa). Nyt puuttuu välistä yksi.. ja sitten vielä se uusin. Pitänee etsiä kirjakaupoista.

Helmikuun kirjoja

Jo Nesbø: Lepakkomies
Ensimmäinen Nesbø-dekkari, oikein hyvä. Tätä pitää saada lisää.

Leena Lehtolainen: Henkivartija
Ei Kallio-dekkari, mutta tavallaan samantyyppinen. Päähenkilö oli kuitenkin ihan eri lajia (ei poliisi).

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Klassikko, joka on odottanut lukemistaan jo liiankin kauan. Alku oli vähän kankea, mutta päästiinhän siinä vauhtiin. Kakkososaa lukiessa kiehuin ja puhisin ihmisten typerää nöyryyttä ja ihmettelin, mikseivät ne kaikki lähteneet kapinoimaan – tai edes jotenkin panneet hanttiin… Kolmososassa sivuttiin (tietysti) Tuntematonta sotilasta ja nyt tekee mieli lukea se taas uudestaan.

Terry Pratchett: Equal Rites
Uusintaluku, wanhaa Pratchettia.

12 kysymystä kirjoista

Peräisin Börjeltä.

1. Ensimmäiset lempikirjasi? Toisin sanoen varhaisimmat kirjamuistosi?
Ensimmäiset kirjat, mitä muistan, ovat luultavasti Tammen Kultaiset kirjat: ne pienet kuvakirjat, joissa oli paksut pahvikannet ja kullanväriset selät. Niitä juttuja minulle luettiin ja niitä luin myöhemmin itsekin.

Näiden pikkukirjojen joukossa oli yksi aapinen (tai sen tapainen), Disney-kirja, jonka viimeistä sivua ihmettelin pitkään. Siinä luki jotain sen suuntaista kuin ”Kun nyt itse osaat lukea, aukeavat sinulle Satumaan portit.” Ja kuvassa muutama henkilö kävele läpi isoista porteista. En ymmärtänyt sitä ollenkaan, mutta ajattelin, että porteilla tarkoitetaan Disneylandin sisäänkäyntiä (Disney-kirja!). Moni aikuinen luulee lasten tajuavan kieli- ja vertauskuvia, mutta asia ei todellakaan ole näin. Kaikilla lapsilla on joku hassu, kummittelemaan jäänyt käsitys, jonka väärinymmärrys johtuu nimenomaan kielikuvista tai vastaavista.

Yksi ehdoton suosikkikirjani oli Astrid Lindgrenin iso kuvakirja Osaa Lottakin ajaa. Kun se lopulta hajosi korjauskelvottomaksi, olin jo yli 10-vuotias ja menin itse ostamaan uuden. Sen nyt vain kuuluu olla kirjahyllyssä.

2. Kuvaile kirjaharrastustasi ala-asteen aikana.
Luin melkein mitä vain, mitä käsiini sain. Kirjasto oli kahden korttelin päässä ja kannoin sieltä kirjoja kassikaupalla. Äiti yritti joskus hillitä kirjamäärää, mutta ei siitä mitään tullut, kun en vaivautunut kuuntelemaan. Oma kirjastokortti oli tosi tärkeä asia, enkä tainnut hukata sitä koskaan. Lastenosaston koluttuani siirryin nuortenosastolle ja siitä sitten pikku hiljaa (science fictionin perässä, mutta siinä vaiheessa olin jo yläasteella) aikuistenosastolle.

Ala-asteikäisenä luin tosin joitain ”aikuisempiakin” kirjoja kuten Seitsemän veljestä ja Kolme muskettisoturia (ei lasten painos).

3. Teini-iän kirjasuosikit?
Alkuun kelpasi kaikki, myös (vai etenkin?) sarjat. Blytonit, Narniat, 3 etsivää, Tiikeri-sarja (scifiä nuorille), S.E.Hintonin ja parin muun jengikuvaukset, klassikot, vanhat seikkailukirjat (Jack London!) ja tyttökirjat. Vain yksi maistui puulta: Neiti Etsivä, jota ”kaikki” luokan tytöt tuntuivat lukevan. ”Opettavaisia nuorisokertomuksia”* meni myös muiden seassa, mutta kiinnostus alkoi kääntyä jo melko aikaisin science fictioniin, fantasiaan ja kauhuun. Sormusten herra ja Robert Holdstockin Alkumetsä olivat räjäyttää pään.

4. Onko sinulla ollut erilaisia kausia kirjojen suhteen?
On, tietysti – eikö kaikilla? Christie-villitys iski jossain vaiheessa ja etsin kirjastosta ja tuttavien hyllyistä kaikki Agatha-tädin dekkarit mitä vain löysin, ja samoin kävi myöhemmin Dickensin, Hugon ja Peter von Baghin kohdalla (kun leffahulluus ja lukuvimma yhdistyivät). Jossain vaiheessa innostuin etenkin näyttelijöiden omaelämäkerroista ja luen niitä mielelläni edelleenkin.

5. Mitä ostat kirjahyllysi täytteeksi kaikkein mieluiten? Entä onko jotain, mitä sinun tekisi mieli ostaa, muttet raski?
Tuppaan ostamaan ”tuttuja ja turvallisia” kirjoja, joiden laatu yleensä on taattu. Terry Pratchettia, Stephen Kingiä, Robin Hobbia. Muut kirjat pitää lukea ensin ja sitten vasta ehkä ostaa ne (ei sikaa säkissä!).

6. Oudoin kirja, jonka olet lukenut?
Mikä on outoa? No, William S. Burroughsin Alaston lounas oli aika outo. Lukiossa piti lukea joitain novelleja, joissa ei tuntunut olevan päätä eikä häntää (eikä juonta edes nimeksi) ja silti niistä piti kirjoittaa tutkielmia sun muuta roinaa. Niitä voisi sanoa oudoiksi, mutta en enää muista niiden nimiä, kirjoittajista puhumattakaan.

7. Minkä kirjan luit viimeksi?
Taisi olla Täällä Pohjantähden alla, kunnon klassikko.

8. Luetko tällä hetkellä jotain kirjaa?
Tietysti. Minulla on aina useampi kirja kesken yhtä aikaa, luen niitä mielialojen ja ajan mukaan (esimerkiksi Pohjantähteä ei voinut lukea muutamaa sivua kerrallaan vaan se vaati pidempiaikaista keskittymistä).

9. Onko sinulla lempikirjailijaa? Jos on, kuvaile, miksi pidät hänen kirjoistaan.
Useita suosikkeja. Pratchett ja loistava satiiri, King (tai Lovecraft) ja aina taatut väristykset, Philip K. Dickin ajatuksia herättävät novellit, Ryôkanin ja Bo Carpelanin runot fiilistelyyn… onhan noita.

10. Inhoatko jonkun kirjailijan teoksia? Miksi?
Enpä usko inhoavani mitään. Tylsiä tai merkityksettömiä tai jopa huonoja kirjoja sattuu kohdalle silloin tällöin, mutta en taida inhota kenenkään tuotantoa. Monelle voi tosin nauraa vähemmän kiltisti… ;-)

11. Pidätkö joistakin tietynlaisista kirjoista erityisesti? Esim. tiettyyn maanosaan sijoittuvat kirjat?
Suosikkilajejani ovat jo edellä mainitut science fiction, fantasia ja kauhu. Fiktiota siis, vähemmän faktaa. Kirjojen tapahtumapaikoilla ei ole suurta merkitystä.

12. Lempikirjasi? Tiedän kyllä, miten kamala tämä kysymys on lukutoukalle, mutta yritä! :)
Niitäkin on useita. Parhaat pitää lukea aina silloin tällöin uudestaan. Näihin kuuluvat Taru Sormusten herrasta, Philip K. Dickin novellit, Pratchettin ja Neil Gaimanin Good Omens, Hugon Kurjat

*Tähän lajityyppiin kuuluvat kaikki kaavamaiset nuorisokirjat, joissa on joku nuorisoporukka, joka tekee jotain yhdessä (harrastaa, bilettää, on joutunut johonkin paikkaan) ja pyristelee, luultavasti rötöstelee vähän ja sählää. Yleensä päähenkilö irtautuu porukasta ja ”aikuistuu” (ts. lopettaa biletyksen ja sähläämisen) sen jälkeen, kun yhtä porukan jäsentä kohtaa jonkinlainen tragedia. Tämän käänteen jälkeen porukka usein myös hajoaa (tai on jo ollut hajoamassa esimerkiksi koulun loppumisen vuoksi). Näitä juttuja on tuhansia!

Tammikuun kirjoja

Jan Löfström: Sukupuoliero agraarikulttuurissa
Varhaista HLBT-historiaa Suomesta, tiittejä, ehkä-homoja ja muita ”outoja” ihmisiä. Melkoisen mielenkiintoinen.

Melissa Good: Red Sky at Morning

Melissa Good: Terrors of the High Seas

Melissa Good: Tropical Convergence

Melissa Good: Tropical Storm
”Missyn” Dar & Kerry -sarjaa, uusintalukuja oikeastaan kaikki, mutta osa on luettu vain netistä (eli viimeistelemättöminä versioina). Tropical Storm, sarjan ensimmäinen, on uusittu painos, josta joitain kohtia on poistettu, toisia hieman muutettu (lisätty selittäviä lauseita) jne, mutta vieläkin olisi tarvittu vähän editointia. Nämä on toisaalta painettu on demand -kirjoina, joten kustannustoimittaminen lienee minimaalista. Viihdyttäviä joka tapauksessa.

Joulukuun kirjoja

Leena Lehtolainen: Ennen lähtöä
Vähän vanhempi dekkari, joka jostain syystä oli jäänyt lukematta. Ihan hyvä, taattua laatua ja hiukan hlbt-juttua höysteeksi.

Stephern King: The Eyes of the Dragon
Uusintaluku, ilmeisesti nuoremmille lukijoille suunnattu fantasiakertomus. Ensimmäisellä lukukerralla paljon parempi, nyt tuntui vähän tylsältä ja simppeliltä.

Vuosikatsausta

Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa:

  • ollut lomautettuna
  • käynyt Samppalinnassa uimassa
  • käynyt Mann’s Street -ravintolassa
  • ostanut design-huonekalun
  • kokenut talvi-ihon kaikkine kamaluuksineen (vanhuus ei tule yksin!)

Eipä siis mitään kovin suurta tänä vuonna. Lomautusten takia ei ehkä niin hyvä vuosi kuin olisi voinut olla, mutta toisaalta vapaa-aika on kivaa (ei se mitään, jos on vähemmän rahaa, kun kuitenkin on oma budjettipäällikkö). Ensi vuonna sama meno jatkuu ja tänä vuonna tapahtuneet ekakerrat uusitaan, jotkut asiat toivottavasti useamminkin.

Lintsu 18.4.2007-22.11.2009

Viimeinen mohikaanimme Satumetsän Unilintu, tuttavallisemmin vain Lintsu, on nyt siirtynyt ajasta ikuisuuteen.

Lintsu 2 vee

Lintsu meni saappaat jalassa –  vielä varttia ennen terraariosta kuului normaali hääräily. Osasimme odottaa Lintsun kuolemaa: 2 vuotta 7 kuukautta on kunnioitettava ikä kääpiöhamsterille ja meidän hamstereistamme Lintsu olikin vanhin. Lintsu oli ihana, kaunis, touhukas ja puhelias hamsteri, joka rakasti mantelilastuja.

Käärimme Lintsun, kuten aiemmat hamsterimmekin, talouspaperiin ja pakkasimme pieneen pahviseen lamppupakettiin. Väliaikaisesti muru pääsi pakastimeen, mutta hautaus suoritettaneen hyvin pian, maa kun on vielä sula.

Kulttuuria

Meillä on edessä ja osittain jo takanakin kulttuurin täyteinen loppuvuosi. Ensin olemme lähes koko vuoden kulttuurittomassa tilassa ja sitten räjäytetään potti kerralla.

Viime lauantaina olimme Miiran kanssa Salossa Kulttuuritalo Kivassa nauttimassa Susanna Haaviston ja Edith Piafin vuoropuhelusta. Pakko saada laulaa on jo parin vuoden takaa tuttu ja tuntui, että esitys oli vain parantunut. Esitys on paikoitellen hyvin hyvin rankka, ja esityksen aikana omat ajatukset liitelevätkin elämän eri laidoilla. Minulle syksy on aina itsetutkiskelun aikaa, eikä tämäkään vuosi ole tehnyt sen suhteen poikkeusta.

Tänään nautin hyvästä Xeniitti-seurasta Turun kaupunginteatterissa, kun kävimme porukalla katsomassa Ronja ryövärintyttären. Aikuisina olimme hyvin pieni vähemmistö yleisön joukossa, mutta eihän se menoa haittaa. Esityksessä oli mainiosti käytetty hyödyksi eri ilmaisun muotoja ja minuun se ainakin upposi. Olin varjellut itseäni, enkä  verestänyt muistiani lukemalla kirjaa ennen esitystä, mutta nyt voin sen tehdä.

Lauantaina pääsen taas erilaisen kulttuurin pariin – Sigyn-salissa on Mizmar ry:n 5-vuotisjuhlanäytös Raqs DeLilah ja luvassa on ”klassisen itämaisen tanssin lumoa ja kimallusta, modernin tribalin ja fuusion iloa, henkeä salpaavaa fantasiaa ja flamencon ylväyttä”. Kuulostaa aikast hyvältä.

Joulukuullekin olemme jo varanneet kolme kulttuuririentoa. Valitettavasti YL:n perinteinen joulukonsertti jää meiltä väliin, koska valitsimme kyseisen illan ohjelmistoksi mieluummin Eija Ahvon ja Susanna Haaviston joulukonsertin. Tässä kohtaa voi vaan miettiä, miksi kaikki kiva pitää olla samana iltana?

Elämäni teemaan sopii Teatteri Kantanäyn uusin ravintolakabaree Homo ei vanhene koskaan (ikäkriisi ei vielä kolkuta ovellani, mutta ehkä senkin aika joskus on, XXX ei taida riittää). Ei kerta homoo tee oli niin mainio, että olemme varanneet jo liput kahteen näytökseen (osittain kyllä käytännön syistä, kun kaikki, joiden kanssa haluamme esityksen nähdä, eivät päässeet samaan näytökseen).

Isän opetukset

Isänpäivän kunniaksi pari asiaa omasta isäukostani. Joojoo, sekä minun että isäni mielestä koko isänpäivätouhu on turha juttu, mutta kun tästä aiheesta piti kuitenkin joskus polkata, niin menköön tälle päivälle.

Isä on opettanut minulle ainakin seuraavaa:

Tee ja hunaja voivat auttaa kipeään mahaan ja flunssaiseen oloon (kun olin pieni ja nuhainen, isä joskus laittoi kuumaa hunajavettä tai teetä ja hunajaa, jos olin mahaflunssassa).

Kuuma kaakao sokerittomasta kaakaojauheesta (van Houten tai vastaava) on tosi hyvää. Mukin pohjalle yhtä paljon kaakaojauhetta kuin sokeria (esim. 3 tl), tilkka maitoa ja sekoitetaan löysäksi tahnaksi. Päälle kuuma vesi, sekoitetaan hyvin ja juodaan. Jos ei halua käyttää maitoa ollenkaan, tehdään se tahna tilkalla kuumaa vettä.

Mallasviski on parempaa (maukkaampaa) kuin blended ja kun ”oikean aineen” makuun on päässyt, lähes savuton irkkuviski on kuin pahanmakuista vettä. Laphroaig ja Bowmore = herkkua. Eikä ole tarkoitus ottaa kännejä viskillä, yksi tai kaksi lasillista illassa on tarpeeksi.

Isä on myös muistaakseni näyttänyt, miten kala suolistetaan ja fileoidaan, ja miten katkaravut kuoritaan.

Punaviiniä voi nauttia milloin tahansa, myös kalaruoan kera. Hyvää punkkua ei välttämättä ole se kallein, mutta viinin täyteläisyys merkitsee paljon.

Tulipa juomapitoista juttua.. taidan olla janoinen, kun en juuri nyt muista muita asioita.