Viikkokatsaus

Tällä viikolla on ehtinyt tapahtua todella paljon. Maanantaina aloitin kouluun liittyvän työssäoppimisjakson ja olen päässyt heti alkuun tekemään jotain ”ihan oikeaa”, eli käsittelemään kuvia ja taittamaan lehteä.

Tiistaina, kun työpäivä oli Salossa, kävin sanoutumassa irti kännykkätehtaasta. Sain ennakkoilmoituksen tulevasta irtisanomisesta jo pari kuukautta sitten, ja nyt otan rahat ja juoksen – ts. otan tukipaketin ja sanoudun itse irti, että saan tästä edes jotain hyötyä. Takaportti koulusta valmistumisen jälkeen meni siis kiinni, mutta muuten ei sureta. Puhuvat ihmisistä tärkeimpänä resurssinaan ja toisella kädellä puukottavat selkään: haistakoot siis…

Tällä viikolla käytiin myös neuvolalääkärin juttusilla ja toista kertaa Tietoa tuleville vanhemmille -luennolla. Niitä on vielä kahtena seuraavana tiistai-iltana.

Torstaina oli näillä näkymin viimeinen risteilymme vähään aikaan (ja todennäköisesti viimeinen risteily kahdestaan). Taas tyypillistä menoa: paljon ruokaa ja paljon nukkumista, vähän shoppailua eikä yhtään kännäystä. Suunnitelmissa oli ostaa vain muutama punaviini, mutta Viikkari olikin ottanut valikoimiinsa Essi Avellanin valitsemia samppanjoita, joiden joukossa oli monia uusia, vähemmän tunnettujen valmistajien tuotteita, ja pakkohan niitä oli ostaa! Tax-free -luettelossa oli myös Pimm’s, mutta sitä ei ollut vielä saatavilla. Pitää siis toivoa, että sitä vielä saadaan täksi kesäksi (jospa sitä tulisi Alkoonkin).

Perjantaina kävin paikkauttamassa hampaan, jonka vanha paikka (ja osa hammastakin) on ollut lohjenneena jo useamman vuoden. Koska siinä ei ole ollut särkyä, olen antanut sen olla, mutta nyt yritin päästä koko murheenkryynistä eroon (se on ollut jo puhjetessaan, silloin kun olin noin 6-vuotias, viallinen kappale). Lääkäri ei kuitenkaan suostunut, vaan oli sitä mieltä, että poistamisesta voisi tulla enemmän ongelmia. Murheenkryyni siis paikattiin taas. Puudutuksesta toipuminen kesti tunteja.

Eilen, lauantaina, osallistuttiin ensimmäistä kertaa taloyhtiön pihatalkoisiin ja tutustuttiin samalla vähän enemmän naapureihin. Talkoilemassa oli kuulemma yllättävän paljon porukkaa, ja työt tulivat valmiiksi todella nopeasti. Talkoiden jälkeen hengailua pihalla, makkaranpaistoa ja syömistä, olutta ja siideriä. Oli oikein mukavaa.

Tänään käytiin tekemässä Sinttiä varten ensimmäiset isot ostokset: rattaat sekä turvakaukalo ja sille Isofix-jalusta – kaikki Britax-merkkisiä, kaikki paikallisesta Lastentarvikkeesta. Siellä oli joku kanta-asiakaspäivä, joten liityttiin saman tien ja säästettiin jo siitä pitkästä pennistä, minkä kaukalo ja jalusta maksoivat, viisitoista prosenttia. Myyjän kanssa vielä testattiin jalustan ja kaukalon asennus autoon ja kokeiltiin, mahtuvatko rattaat takakonttiin (vaikka olihan mittoja jo netistä syynätty ja mittanauhan kanssa tarkistettu, että pitäisi mahtua). ”Ollaanko me ökypossuja?” kysyi Minna, kun päästiin kotiin.

Muotiblogausta… varmana joo

Noku kaverit yllytti naamakirjan puolella. Päivän asu tänään… hm, aika sama kuin eilen. Ja huomenna. Vain T-paita ja sukat vaihtuvat, ehkä tennaritkin.

Yläkropan peittona musta T-paita (edessä teksti ”Teatteriravintola Kaksi kanaa”, takana ”Kahdessa kanassa on tuplasti munaa!”), ohut ruudullinen (vaalealla pohjalla vihreää ja ruskeaa) flanellipaita (merkkiä Mister, Citymarket) sen päällä, mutta ajoittain pois päältä). Edellisen päällä vaalea monitaskuinen liivi (joku no-name, Tarjoustalo; kestänyt varmaan kymmenen vuotta jo), jonka kaikissa taskuissa on jotain.

Alakropan peittona suunnilleen capri-mittaiset housut, joissa on myös paljon taskuja, väri maastonvihreä (KappAhl, miestenosasto). Jalassa näin  shortsikaudella varrettomat sukat , niiden kanssa Converse-tennarit (mustat, keltaiset tai Marimekon monenkirjavat).

Tyyliä. Sitä piisaa.

Viimeinen vappu

Eilen vietimme viimeistä vappuaattoa kaksistaan. Kuudeksi menimme Taidemuseonmäelle laittamaan lakit päähän tuhansien muiden turkulaisten tavoin. Se nyt on vain se ainoa, oikea tapa lakittaa itsensä – sitä tunnelmaa ei voi ylittää. Korkkasimme myös samppiksen perinteiseen tapaan. Tunsin itseni paheelliseksi juodessani omaa lasillistani, mutta oli se vaan hyvää!

Kumman vähän näimme tuttuja, mutta pallomahoja sitäkin enemmän. On se jännä, kun ennen homotutka piippasi sopivasti ihmisjoukoissa, mutta nyt homotutkan lisäksi on pallomahatutka. Pallomahatutka on kyllä huomattavasti helpompi kuin homotutka ja harvemmin pallomahojen kanssa on väärässä. Lisäksi koskaan ennen emme ole tarkkailleet rattaita ja vaunuja näin paljon. Kas ihmettä.

Torilta oli pakko saada metrilakua, mulle enimmäkseen kaikkia ihania hedelmähöttöjä ja Miiralle 4 metriä Porvoon lakritsia. Lisäksi korkkasimme virallisen pehmiskauden. ”Virallinen pehmis” on nimittäin tarkkaan määriteltyä puuhaa (Miiran toimesta): pehmis ei saa olla purkissa, se on ostettava jäätelökioskista ja syötävä liikkeellä (olettaisin kuitenkin, että saa istua välillä, jos vaikka menee nauttimaan jäätelöstä johonkin aurinkoiseen kohtaan). Saimme samalla sitten kaksi virallista pehmistä, koska olihan meidän testattava (kuten joka vuosi jossain kohtaa), kumpi on parempaa, Valio vai Ingman. Ingman voitti jälleen kerran. Koostumus on kiinteämpi ja maku suklaisempi (eilen siis testattiin suklaapehmiksillä).

Aikamme torilla palloiltuamme lähdimme kotiin tekemään ruokaa ja katsomaan snookeria ja mun hytkyvää mahaani (Sintillä oli metrilakubileet). Miira nautti täysin rinnoin omasta Asti-pullostaan ja mä jaksoin vaivoin yhden lasin alkoholitonta Ebony Valea. Vesi maistuu tällä hetkellä parhaalta ja sitä lipitänkin antaumuksella paljon. No okei, aamukahvia ei voita mikään.

Ihana Miira

Miira on vannonut, ettei tule puhumaan mahalle. Ei ikinä, koskaan, milloinkaan. Mä sen sijaan olen vain odottanut, koska se tapahtuu…

Tänään oli se päivä. Miira istui koneellaan, tulin viereen seisomaan, Miira kääntyi, halasi ja pussasi mun mahaa ja sanoi ”Huomenta, Sintti.”

<3<3

Maaliskuun kirjoja

Edelliseen postaukseen viitaten, tässä vähän opiskeltua (osa jo aiempina kuukausina) ja sitten muutakin luettua.

Outi Gyldén (toim.): Suomalainen vauvakirja
Kattavanpuoleinen, asiallinen perusteos. Vaikuttaa hyödylliseltä ja tarpeelliselta.

Vauvasta leikki-ikäiseksi – kysymyksiä ja vastauksia lastenhoidosta
Alun perin englantilainen teos, erittäin helppolukuiseksi tehty opus… mutta ei tietoakaan tekijöistä, ja sisällöltään (koostaan ja painostaan huolimatta) aika heppoiselta vaikuttava kirja. Varmaan ihan ok (eihän tässä vaiheessa voi tietää…), mutta ans kattoo.

Minni Niemelä: Imetysopas, hyvinvointia vauvalle ja äidille
Tämä kirja ei juurikaan koske minua, kun en ole se synnyttävä osapuoli, mutta pitihän tämäkin lukea. Vaikuttaa hyvältä.

Katja Lahti ja Satu Rämö: Vuoden mutsi
Tietoa, jota muista alan kirjoista ei (ehkä?) löydy, hervotonta huumoria, inhorealismia ja itseironiaa. Loistokirja, jolle olemme kumpikin nauraneet ääneen, ja jonka tarjoama informaatio saattaa hyvinkin olla vähintään yhtä tärkeää ja hyödyllistä kuin edellisten.

George R.R. Martin: A Storm of Swords
Kolmas osa, luettu taas liian lyhyissä pätkissä. Pitää hankkia viides ennen kuin neljäs (jo aloitettu) loppuu!

Jostein Gaarder: Sofian maailma
Uusintaluku.

Tiedän, mitä teen ensi kesänä

Vuosikatsaukseen on lisättävää – aika paljonkin. Viime vuonna nimittäin alkoi vähän isompi projekti ja siihen liittyy todella monta ensimmäisen kerran koettua juttua. Sitä ei vain voinut vielä silloin julkistaa. Nyt voi, joten täältä pesee, uusia ekakertoja!

  • käynti Väestöliitossa
  • käynti psykologilla – pakollinen juttu kun käytetään luovutettuja sukusoluja
  • ovulaatio- ja raskaustestien näkeminen ja niiden käyttämisen näkeminen
  • piikittäminen (tuikkasin hormonipiikin Minnaan parikin kertaa; hiukan pelottavaa muttei vaikeaa)
  • ultraäänitutkimuksiin ja kaikkeen sellaiseen osallistuminen
  • inseminaatioon osallistuminen
  • positiivinen tulos raskaustestissä
  • ”sintin” näkeminen ensimmäistä kertaa, monitorista ja kuvaprintistä
  • tulevan lapsen eli sen sintin sydämen sykkeen kuuleminen

Eiköhän tässä ollut tärkein. Projekti lienee selvä: 10-vuotishääpäivämatkan asemesta saamme jotain, josta riittää iloa, huolta ja ohjelmaa loppuiäksi. Sintti on ehtinyt osoittautua vilkkaaksi mutta kameraa ujostelevaksi (rakenneultra oli tällä viikolla) ja se on jo ehtinyt potkia minua päähän.

Mutta mitään äitiysblogia tästä ei tule. Kiellettyihin sanoihin kuuluvat kaikki mamma-alkuiset (täällä päin mammalla viitataan isoäiteihin), kaikki ”äippä”-tyyppiset, masualkuiset (se on vatsa tai maha, masu on korkeintaan pikkulapsilla, niille puhuttaessa) ja… no, muuta ei juuri nyt tule mieleen. Opiskelu on alkanut, eikä se minun tapauksessani tarkoita äitiysfoorumeita.

Helmikuun kirjoja

Tuija Lehtinen: Miss Seinäruusu
Helppoa hömppää taas :-) Kuvioissa mm. avioero (ja kamalat appivanhemmat), ura paikallisradiossa, pikkupaikkakunnan pikkutapahtumat ja mitäkaikkee.. Ihan hilpeä, mutta ei ehkä parasta Lehtistä tässä lajissa.

Terry Pratchett: Unseen Academicals
Uusintaluku.

Tammikuun kirjoja

Reijo Mäki: Nuoruustango
Se Vares-stoori, joka nähtiin kesäteatterissa.

Juha Veli Jokinen (toim.): Homo! Lesbo! Tositarinoita 2000-luvun Suomesta
Kokoelma haastattelupätkiä ja elämäntarinoita julkkiksista tai muuten tunnetuista ihmisitä, jotka ovat homoja tai lesboja. Ihan kiinnostava, joistain henkilöistä tuli paljonkin uutta tietoa.

Reijo Mäki: Huhtikuun tytöt
Vares ja parikymmentä vuotta vanha ratkaisematon tapaus, muka rauhallista taustatutkimusta lehtijuttua varten. Tämä edeltää Nuoruustangoa, mutta järjestyksellä ei ole oikeastaan väliä.

Vuosikatsaus 2011, eli tiedän mitä tein viime vuonna

Erilaisia ekakertoja ja merkittäviä asioita tapahtui viime vuoden aikana melko paljon. Vähän yllätyin, kun selasin almanakkaani.

Heti tammikuussa tuli yksi merkintä, kun olin sairaalassa vuodeosastolla. Tosin se vuoteessa olo jäi vähäiseksi, kun menin kuitenkin yöksi kotiin enkä muutenkaan ollut mikään vuodepotilas. Tutkimuksia ja muuta oli kuitenkin sen verran, että minut niin sanotusti majoitettiin.

Kävin elokuvissa peräti kolme kertaa, mikä on nykyisellä mittapuullani todella paljon! Yleensä leffateatterikäyntejä tulee vuoden aikana korkeintaan yksi, koska tarjonta ei kiinnosta, en ole ehtinyt ja lippujen hinnat ovat liian korkeat ottaakseni riskin; mitä jos pätkä on surkea? Tätä pelkoa ei nyt ollut: Kova kuin kivi, viimeinen Harry Potter -elokuva ja Johnny English Reborn olivat kaikki hyviä.

Victoria ja Daniel päästiin näkemään livenä 20.9. Kuninkaallisia on nähty ennenkin, mutta ei näin läheltä.

Roxette nähtiin viime vuonna kaksi kertaa: ensin 16.7. Rowlitissa (paikallinen festari Paraisilla) ja 8.11. Helsingissä Hartwall-Areenalla.

Syksy oli taas kulttuuripitoinen. Linnateatterin produktioita nähtiin kaksi: ensin jo 12.8. kesäteatteriesitys Vares ja nuoruustango, 20.10. Mieletön Turun lähihistoria. Chorus Cathedralis Aboensis -kuoron ja Ars Musican kamariorkesterin esittämä Mozartin Requiem 28.10. oli upea elämys, ja muuten ensimmäinen kerta, kun kuulin sen livenä.

Teatteri Kantanäyn uusin kabaree Ei Turus mittä homoi oo Bar Suxesissa käytiin katsomassa (perinteisesti) kaksi kertaa, jälkimmäisen kerran eilen eli uudenvuodenaattona. Baarin poikien järjestämä yllätys (makaronilaatikkoa kaikille; liittyi läheisesti yhteen kabareen sketseistä) kruunasi vuoden viimeisen kulttuuripläjäyksen.

Yksi ekakerta saa minun puolestani jäädä ainoaksi: vierailu Tuurin kyläkaupassa. Sen sijaan samalla reissulla koettu Ähtärin eläinpuisto ja idyllinen Kristiinankaupunki ovat paikkoja, joihin menisin mielelläni uudestaan.

Loppuvuoden kirjoja

Laurie R. King: The Language of Bees
Holmesin ja Russellin myöhempiä seikkailuja taas. Tiukkaa, aika ajoin hengästyttävääkin menoa ympäri maailmaa…
Laurie R. King: The God of the Hive
…ja tarina, joka jatkuu suoraan seuraavassa kirjassa, eli ”olisko vähän ottanu päähän, jos olis pitäny odottaa tätä osaa.”

Terry Pratchett: I shall wear midnight
Neljäs Tiffany Aching -tarina. Petraa kuin sika (tai jänis) juoksuaan, en muuta sano.

Stephen King: Blockade Billy
Pienoisromaani baseballin maailmasta. Lyhyt ja ytimekäs dekkari.

Leena Lehtolainen: Oikeuden jalopeura
Henkivartija-kirjasta tutun Hilja Ilveskeron tarina jatkuu (ja selvästi tulossa on vielä lisää)… Ihan hyvä, mutta vähän kiireessä tehdyn makuinen.