Meidän Sinttimme saapui viimeinkin kaksi viikkoa sitten. Raskausviikolla 41+1 tarkemmin sanottuna. Synnyin itsekin 8 päivää lasketun ajan jälkeen, joten täsmällinen kaveri. Synnytys meni juuri niin kuin en olisi halunnut. Ensin 12 tuntia synnytyskipuja ja sen jälkeen päätös kiireellisestä sektiosta, koska homma ei vaan edennyt ja lapsivesien menosta oli jo 2,5 vuorokautta. Mutta kivut unohtuvat ja sektiohaava paranee, kun palkintona on maailman kaunein lapsi.
Sintti hurmasi jo sairaalassa kaikki hoitsut ja on jatkanut naisten (ja miesten) ihastuttamista myös sairaalan ulkopuolella. Mites muuten, kun on perinyt äitinsä ”maailman söpöin vauva” -tittelin? Me äidit emme kyllä taida olla kovinkaan puolueettomia arvioitsijoita ;-)
Arki alkaa vähitellen hahmottua, vaikka tuntuu, että joka päivä se on erilaista. Joku juttu helpompaa ja toinen taas vaikeampaa. Ihan helppoa ei aina ole tulkita, mitä toinen haluaa, mutta ihmekös tuo, kun apuna on vain erilaiset äännähdykset, kitinä ja ”maailmanloppu tulee just” -itku.
Nyt täytyy taas mennä, vaippa on vaihdettava ja jätkällä on sen jälkeen mitä todennäköisimmin nälkä. Rankkaa puuhaa olla vauva :-)
