Kesäkuun kirjoja

Charlaine Harris: Dead Until Dark
Charlaine Harris: Living Dead in Dallas

Charlaine Harris: Club Dead

Charlaine Harris: Dead to the World

Charlaine Harris: Dead as a Doornail

Charlaine Harris: Definitely Dead

Sookie Stackhouse- eli True blood -kirjoja. Vampyyrejä, ihmissusia ja muita yliluonnollisia tyyppejä Syvässä Etelässä; pimeällä huumorilla höystettyä dekkarimaista meininkiä. Täydellistä kesälukemista ja sen verran viihdyttävää, että nyt se sarja on pakko nähdä.

Terry Pratchett: Unseen Academicals
Jalkapallo tulee Discworldiin. Pisteliästä kommenttia mm. joukkueurheilusta yleensä, perinteistä, faniudesta, supermalleista… ja siinä sivussa kaikesta mahdollisesta. Ehkä ensimmäinen kerta, kun mainitaan homo hahmo Discworld-kirjoissa?

Kesän ”iloja”

Mökkiviikon jälkeen olin parina iltana kotonakin hyttysparanoian valtaama: luulin vähän väliä kuulevani hyttysen ininää huoneessa (makkarissa, sängyssä lukiessani). Ei niitä kuitenkaan koskaan oikeasti meillä sisällä ollut, ja niinpä paranoia pikku hiljaa katosi.

Eilen illalla, kun olimme olleet ulkona Minnan pyörää rukkaamassa (ja hyttysiä härnäämässä – oli sen verran myöhäistä), paranoia palasi. Vähän ennen nukahtamistani olin taas kuulevinani ainakin yhden hyttysen ininää. Kivat.

Tänä vuonna on ollut aikamoinen heinänuhakesä, mutta lääkityksellä on pärjätty paremmin kuin hyvin. En vain muistanut (eikä Minnakaan) niitä siitepölyallergioihin liittyviä ruoka-aineallergioita. Menin, tyhmä, syömään eilen illalla puolikkaan omenan. Siihen kutinaan ja räkään tarvittiinkin sitten vähän enemmän nappeja. Vielä tänäkin aamuna oli olo aika idioottimainen.

Kotiin

Mökkeilyviikon päätteeksi käytiin hoitamassa velvollisuuksia eli Mustin synttäreillä. Sieltä sunnuntai-iltana kotiin, kamat ulos autosta (ihan kuin ne olisivat lisääntyneet tavaratilassa!) ja omat koneet käyntiin.

Yöllä omaan sänkyyn nukkumaan. Parasta.

Hyvä viikko, vaikka sää olisi voinut olla parempikin. Ja se savusauna…!

Nyt on toinen lomaviikko alussa ja tavoitteenani on lukea, rentoutua, lukea ja unohtaa, mikä viikonpäivä on meneillään. Ja kun siihen tilaan on päästy, voisi taas.. lukea.

Koomailua

Toissapäivä oli ”pelkkä” hengailupäivä (eli pysyttiin mökillä ja laiskoteltiin), mutta eilen kävimme Jyväskylässä.

Jätimme aamiaisen väliin, koska suunnitelmissa oli mennä matkan varrella – mieluiten jollain näköalapaikalla tms. – kahville. Sopivaa taukopaikkaa ei kuitenkaan löytynyt, ja Jyväskylään päästessä meillä oli jo kiljuva nälkä.

Päädyimme Haraldiin syömään ja koska lounasaika siellä oli jo päättynyt, paikassa ei ollut meidän lisäksemme kuin kaksi asiakasta, ja hekin poistuivat meidän vielä syödessämme.  Alkupaloiksi Jumalten alkajaiskilpi, jolla oli kaikenlaista hyvää pienet annokset (yhteensä kuitenkin aika paljon), pääruoaksi Minnalle Härän pihviä Heimdalin tapaan eli ulkofilettä viinikastikkeessa juustoperunoiden ja hunajaisten juuresten kanssa, minulle Poronmaksaa Kaupangista, jonka lisukkeena oli mm. juures-perunamuhennosta ja sipulimarmeladia.

Ruokakooma oli täydellinen viimeistään siinä vaiheessa, kun ravintolasta poistuttuamme ja hiukan kaupoissa kierreltyämme ostimme ja söimme vielä pehmikset kävelykadulla. Pehmisten hinta on muuten pikku hiljaa noussut hävyttömän korkealle (Turussa 2,50 ja Jyväskylässä 2,70), mutta onneksi jäätelönmyyjät tekevät niistä isoja. Tämä kesä on meillä sitä paitsi julistettu pehmiskesäksi, joten jäätelöllä herkutellaan hinnasta riippumatta.

Paluumatkalla poikkesimme Seppälässä, jossa on yksi paikallisista markettikeskittymistä, ja ostimme ruokaa sekä juomia. Ei tarvinnut enää erikseen lähteä kauppaan.. eikä vielä tänäänkään. Illalla grillattiin pari lammasmakkaraa, lipitettiin siideriä ja koomailtiin lisää. Kun ilma viileni ja hiillos hiipui, oli pakko paeta hyttysiä sisälle (kuten edellisinäkin iltoina).

Nörtit matkalla jossain Suomessa

Loma on alkanut, samoin lomareissu. Samassa paikassa kuin viime kesänä, mutta nyt kauemmin. Tällä kertaa on mukana kokonainen autollinen varusteita (heh, viimeksi vain puoli autollista) kaikkiin mahdollisiin säihin, mutta myös miniläppärimme Nasu ja langaton netti (prepaid). Kyllä nyt kelpaa!

Saavuimme Heinolan Heilan kautta (matkaevästä ja ruokaa, mm. tänään itse marinoidut ja grillatut kassler-pihvit). Matkalla ei muuta sattunut kuin puhallusratsia – niitä onkin kuulemma tällä viikolla erityisen paljon. Perillä asetuimme taloksi, teimme välipalan jälkeen pikku kävelylenkin ja aloimme virittää nuotiota. Oli mukavaa pitkästä aikaa istua hyttyssavujen ympäröimänä grillillä, siemailla siideriä (Minna lonkeroa) ja kuunnella järven toisella puolella kukkuvaa käkeä.

Illan mittaan kuultiin myös kurkia ja kuikkia, nähtiin joutsenia ja tapettiin kymmenittäin hyttysiä. Tikanpesä-mökin päädyssä on seinähirsien välissä talitiaisen pesä, ja poikaset pitävät aikamoista metakkaa kaiken päivää. Kohta pitäisi mennä nukkumaan, mutta vielä ei malteta – on niin valoisaa ja mukavaa istuskella tuvassa.

Toukokuun kirjoja

Brendan Halpin: Two of Us
Koominen pikku juttu tytöstä, jonka äidit kuolevat ja joka joutuu isänsä (spermanluovuttajan) luo asumaan. Ei mitään yhteistä?

Manuel Puig: Hämähäkkinaisen suudelma
Kirja, joka on pitänyt lukea jo kauan.. suunnilleen siitä asti, kun leffan nähtyäni sain selville, että tämä on myös kirjana. Mutt nyt pitäisi päästä näkemään leffa uudestaan.

Elizabeth Gaskell: Cranfordin naiset
Tätä etsin Cranford-minisarjan näkemisestä lähtien; kirja löytyikin yllättävän läheltä. Pieniksi episodeiksi pätkitty tarina (no, se ilmestyi osina jossain lehdessä alun perin) englantilaisesta kylästä, joka on jumittunut ”esihistoriaan” ja jossa naiset pyörittävät tapahtumia.

Huhtikuun kirjoja

Jo Nesbø: Punarinta

Jo Nesbø: Suruton

Jo Nesbø: Veritimantit

Jo Nesbø: Pelastaja

Jo Nesbø: Lumiukko

Loistavia, koukuttavia dekkareita, joiden päähenkilö on todellinen antisankari ja tapahtumapaikkana useimmiten kylmä ja harmaa Oslo. Varsinkin kolme viimeistä oli sellaisia, ettei niitä halunnut päästää käsistään ennen viimeisenkin sivun lukemista (silti oli pakko keskeyttää pari kertaa). Nyt puuttuu välistä yksi.. ja sitten vielä se uusin. Pitänee etsiä kirjakaupoista.

Helmikuun kirjoja

Jo Nesbø: Lepakkomies
Ensimmäinen Nesbø-dekkari, oikein hyvä. Tätä pitää saada lisää.

Leena Lehtolainen: Henkivartija
Ei Kallio-dekkari, mutta tavallaan samantyyppinen. Päähenkilö oli kuitenkin ihan eri lajia (ei poliisi).

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Klassikko, joka on odottanut lukemistaan jo liiankin kauan. Alku oli vähän kankea, mutta päästiinhän siinä vauhtiin. Kakkososaa lukiessa kiehuin ja puhisin ihmisten typerää nöyryyttä ja ihmettelin, mikseivät ne kaikki lähteneet kapinoimaan – tai edes jotenkin panneet hanttiin… Kolmososassa sivuttiin (tietysti) Tuntematonta sotilasta ja nyt tekee mieli lukea se taas uudestaan.

Terry Pratchett: Equal Rites
Uusintaluku, wanhaa Pratchettia.

12 kysymystä kirjoista

Peräisin Börjeltä.

1. Ensimmäiset lempikirjasi? Toisin sanoen varhaisimmat kirjamuistosi?
Ensimmäiset kirjat, mitä muistan, ovat luultavasti Tammen Kultaiset kirjat: ne pienet kuvakirjat, joissa oli paksut pahvikannet ja kullanväriset selät. Niitä juttuja minulle luettiin ja niitä luin myöhemmin itsekin.

Näiden pikkukirjojen joukossa oli yksi aapinen (tai sen tapainen), Disney-kirja, jonka viimeistä sivua ihmettelin pitkään. Siinä luki jotain sen suuntaista kuin ”Kun nyt itse osaat lukea, aukeavat sinulle Satumaan portit.” Ja kuvassa muutama henkilö kävele läpi isoista porteista. En ymmärtänyt sitä ollenkaan, mutta ajattelin, että porteilla tarkoitetaan Disneylandin sisäänkäyntiä (Disney-kirja!). Moni aikuinen luulee lasten tajuavan kieli- ja vertauskuvia, mutta asia ei todellakaan ole näin. Kaikilla lapsilla on joku hassu, kummittelemaan jäänyt käsitys, jonka väärinymmärrys johtuu nimenomaan kielikuvista tai vastaavista.

Yksi ehdoton suosikkikirjani oli Astrid Lindgrenin iso kuvakirja Osaa Lottakin ajaa. Kun se lopulta hajosi korjauskelvottomaksi, olin jo yli 10-vuotias ja menin itse ostamaan uuden. Sen nyt vain kuuluu olla kirjahyllyssä.

2. Kuvaile kirjaharrastustasi ala-asteen aikana.
Luin melkein mitä vain, mitä käsiini sain. Kirjasto oli kahden korttelin päässä ja kannoin sieltä kirjoja kassikaupalla. Äiti yritti joskus hillitä kirjamäärää, mutta ei siitä mitään tullut, kun en vaivautunut kuuntelemaan. Oma kirjastokortti oli tosi tärkeä asia, enkä tainnut hukata sitä koskaan. Lastenosaston koluttuani siirryin nuortenosastolle ja siitä sitten pikku hiljaa (science fictionin perässä, mutta siinä vaiheessa olin jo yläasteella) aikuistenosastolle.

Ala-asteikäisenä luin tosin joitain ”aikuisempiakin” kirjoja kuten Seitsemän veljestä ja Kolme muskettisoturia (ei lasten painos).

3. Teini-iän kirjasuosikit?
Alkuun kelpasi kaikki, myös (vai etenkin?) sarjat. Blytonit, Narniat, 3 etsivää, Tiikeri-sarja (scifiä nuorille), S.E.Hintonin ja parin muun jengikuvaukset, klassikot, vanhat seikkailukirjat (Jack London!) ja tyttökirjat. Vain yksi maistui puulta: Neiti Etsivä, jota ”kaikki” luokan tytöt tuntuivat lukevan. ”Opettavaisia nuorisokertomuksia”* meni myös muiden seassa, mutta kiinnostus alkoi kääntyä jo melko aikaisin science fictioniin, fantasiaan ja kauhuun. Sormusten herra ja Robert Holdstockin Alkumetsä olivat räjäyttää pään.

4. Onko sinulla ollut erilaisia kausia kirjojen suhteen?
On, tietysti – eikö kaikilla? Christie-villitys iski jossain vaiheessa ja etsin kirjastosta ja tuttavien hyllyistä kaikki Agatha-tädin dekkarit mitä vain löysin, ja samoin kävi myöhemmin Dickensin, Hugon ja Peter von Baghin kohdalla (kun leffahulluus ja lukuvimma yhdistyivät). Jossain vaiheessa innostuin etenkin näyttelijöiden omaelämäkerroista ja luen niitä mielelläni edelleenkin.

5. Mitä ostat kirjahyllysi täytteeksi kaikkein mieluiten? Entä onko jotain, mitä sinun tekisi mieli ostaa, muttet raski?
Tuppaan ostamaan ”tuttuja ja turvallisia” kirjoja, joiden laatu yleensä on taattu. Terry Pratchettia, Stephen Kingiä, Robin Hobbia. Muut kirjat pitää lukea ensin ja sitten vasta ehkä ostaa ne (ei sikaa säkissä!).

6. Oudoin kirja, jonka olet lukenut?
Mikä on outoa? No, William S. Burroughsin Alaston lounas oli aika outo. Lukiossa piti lukea joitain novelleja, joissa ei tuntunut olevan päätä eikä häntää (eikä juonta edes nimeksi) ja silti niistä piti kirjoittaa tutkielmia sun muuta roinaa. Niitä voisi sanoa oudoiksi, mutta en enää muista niiden nimiä, kirjoittajista puhumattakaan.

7. Minkä kirjan luit viimeksi?
Taisi olla Täällä Pohjantähden alla, kunnon klassikko.

8. Luetko tällä hetkellä jotain kirjaa?
Tietysti. Minulla on aina useampi kirja kesken yhtä aikaa, luen niitä mielialojen ja ajan mukaan (esimerkiksi Pohjantähteä ei voinut lukea muutamaa sivua kerrallaan vaan se vaati pidempiaikaista keskittymistä).

9. Onko sinulla lempikirjailijaa? Jos on, kuvaile, miksi pidät hänen kirjoistaan.
Useita suosikkeja. Pratchett ja loistava satiiri, King (tai Lovecraft) ja aina taatut väristykset, Philip K. Dickin ajatuksia herättävät novellit, Ryôkanin ja Bo Carpelanin runot fiilistelyyn… onhan noita.

10. Inhoatko jonkun kirjailijan teoksia? Miksi?
Enpä usko inhoavani mitään. Tylsiä tai merkityksettömiä tai jopa huonoja kirjoja sattuu kohdalle silloin tällöin, mutta en taida inhota kenenkään tuotantoa. Monelle voi tosin nauraa vähemmän kiltisti… ;-)

11. Pidätkö joistakin tietynlaisista kirjoista erityisesti? Esim. tiettyyn maanosaan sijoittuvat kirjat?
Suosikkilajejani ovat jo edellä mainitut science fiction, fantasia ja kauhu. Fiktiota siis, vähemmän faktaa. Kirjojen tapahtumapaikoilla ei ole suurta merkitystä.

12. Lempikirjasi? Tiedän kyllä, miten kamala tämä kysymys on lukutoukalle, mutta yritä! :)
Niitäkin on useita. Parhaat pitää lukea aina silloin tällöin uudestaan. Näihin kuuluvat Taru Sormusten herrasta, Philip K. Dickin novellit, Pratchettin ja Neil Gaimanin Good Omens, Hugon Kurjat

*Tähän lajityyppiin kuuluvat kaikki kaavamaiset nuorisokirjat, joissa on joku nuorisoporukka, joka tekee jotain yhdessä (harrastaa, bilettää, on joutunut johonkin paikkaan) ja pyristelee, luultavasti rötöstelee vähän ja sählää. Yleensä päähenkilö irtautuu porukasta ja ”aikuistuu” (ts. lopettaa biletyksen ja sähläämisen) sen jälkeen, kun yhtä porukan jäsentä kohtaa jonkinlainen tragedia. Tämän käänteen jälkeen porukka usein myös hajoaa (tai on jo ollut hajoamassa esimerkiksi koulun loppumisen vuoksi). Näitä juttuja on tuhansia!

Tammikuun kirjoja

Jan Löfström: Sukupuoliero agraarikulttuurissa
Varhaista HLBT-historiaa Suomesta, tiittejä, ehkä-homoja ja muita ”outoja” ihmisiä. Melkoisen mielenkiintoinen.

Melissa Good: Red Sky at Morning

Melissa Good: Terrors of the High Seas

Melissa Good: Tropical Convergence

Melissa Good: Tropical Storm
”Missyn” Dar & Kerry -sarjaa, uusintalukuja oikeastaan kaikki, mutta osa on luettu vain netistä (eli viimeistelemättöminä versioina). Tropical Storm, sarjan ensimmäinen, on uusittu painos, josta joitain kohtia on poistettu, toisia hieman muutettu (lisätty selittäviä lauseita) jne, mutta vieläkin olisi tarvittu vähän editointia. Nämä on toisaalta painettu on demand -kirjoina, joten kustannustoimittaminen lienee minimaalista. Viihdyttäviä joka tapauksessa.