Leena Lehtolainen: Ennen lähtöä
Vähän vanhempi dekkari, joka jostain syystä oli jäänyt lukematta. Ihan hyvä, taattua laatua ja hiukan hlbt-juttua höysteeksi.
Stephern King: The Eyes of the Dragon
Uusintaluku, ilmeisesti nuoremmille lukijoille suunnattu fantasiakertomus. Ensimmäisellä lukukerralla paljon parempi, nyt tuntui vähän tylsältä ja simppeliltä.
Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa:
Eipä siis mitään kovin suurta tänä vuonna. Lomautusten takia ei ehkä niin hyvä vuosi kuin olisi voinut olla, mutta toisaalta vapaa-aika on kivaa (ei se mitään, jos on vähemmän rahaa, kun kuitenkin on oma budjettipäällikkö). Ensi vuonna sama meno jatkuu ja tänä vuonna tapahtuneet ekakerrat uusitaan, jotkut asiat toivottavasti useamminkin.
Isänpäivän kunniaksi pari asiaa omasta isäukostani. Joojoo, sekä minun että isäni mielestä koko isänpäivätouhu on turha juttu, mutta kun tästä aiheesta piti kuitenkin joskus polkata, niin menköön tälle päivälle.
Isä on opettanut minulle ainakin seuraavaa:
Tee ja hunaja voivat auttaa kipeään mahaan ja flunssaiseen oloon (kun olin pieni ja nuhainen, isä joskus laittoi kuumaa hunajavettä tai teetä ja hunajaa, jos olin mahaflunssassa).
Kuuma kaakao sokerittomasta kaakaojauheesta (van Houten tai vastaava) on tosi hyvää. Mukin pohjalle yhtä paljon kaakaojauhetta kuin sokeria (esim. 3 tl), tilkka maitoa ja sekoitetaan löysäksi tahnaksi. Päälle kuuma vesi, sekoitetaan hyvin ja juodaan. Jos ei halua käyttää maitoa ollenkaan, tehdään se tahna tilkalla kuumaa vettä.
Mallasviski on parempaa (maukkaampaa) kuin blended ja kun ”oikean aineen” makuun on päässyt, lähes savuton irkkuviski on kuin pahanmakuista vettä. Laphroaig ja Bowmore = herkkua. Eikä ole tarkoitus ottaa kännejä viskillä, yksi tai kaksi lasillista illassa on tarpeeksi.
Isä on myös muistaakseni näyttänyt, miten kala suolistetaan ja fileoidaan, ja miten katkaravut kuoritaan.
Punaviiniä voi nauttia milloin tahansa, myös kalaruoan kera. Hyvää punkkua ei välttämättä ole se kallein, mutta viinin täyteläisyys merkitsee paljon.
Tulipa juomapitoista juttua.. taidan olla janoinen, kun en juuri nyt muista muita asioita.
P.G.Wodehouse: The Pothunters and other school stories
Novelleja ajalta ennen Jeeves-kirjojen suosiota (julkaistu alun perin vuonna 1902). Koomisia sisäoppilaitoksiin sijoittuvia tarinoita, jotka on ilmeisesti suunnattu kouluikäisille. Ihan hauskoja, mutta saadakseen tarinoista mahdollisimman paljon irti pitäisi olla ainakin jossain määrin perehtynyt rugbyyn ja krikettiin sekä sisäoppilaitosjärjestelmään. Jutut ovat myös selvästi vanhoja, niiden kieli on vähän huvittavaa.
Terry Pratchett: The Truth
Uusintaluku, sanomalehdet tulevat Discworldiin.
Taas lomautusviikko töistä. Olen ottanut tämän loman kannalta, kävin Helsingissä (kivaa oli, kiitos asianomaisille!) ja hengailen. Työvuorosysteemi menee nyt niin, että meillä on aina viikko kerrallaan yhtä vuoroa ja joka neljäs viikko on lomautusviikko. Paussi auttaa kummasti jaksamaan, koska esimerkiksi viisi peräkkäistä aamuvuoroa on ihan tappavaa.
Minnalla oli suunnitelmissa keskittyä kodinhoidollisiin asioihin sillä aikaa kun olen Helsingissä, mutta flunssa ärhäköityi uudestaan. Potilas siis potee ja minulle lankeaa perjantainen siivouspäivä. Toivottavasti työnjohtaja nukkuu eikä ehdi johtaa, kun lusm– siivoilen huomenna.
Viime aikoina olen lukenut enemmän vanhoja National Geographic -lehtiä kuin kirjoja (siksi viime kuulta ei ole kirjalistaa). On hulppeaa lukea juttuja syvän meren salaisuuksista ja avaruustutkimuksesta ajalta, jolloin se kaikki oli vielä uutta, Dian Fosseyn raportteja vuorigorillojen parista, ja nähdä Jane Goodall nuorena simpanssitutkijana. Melkoista aikamatkailua.
Ilman Iippoa*) bussimatkat olisivat kidutusta. Voisipa sitä kuunnella töissäkin, kun taukotilan kälättäjät alkavat olla liikaa.
Tuuli on todella kova, jos joutuu polkemaan alamäkeen!
Syksy, joka on yhtä lämmin kuin kesä, ei ole yhtään hassumpi. Saisi jatkua vielä pitkään.
Aamuvuoroviikot tuntuvat vähintään tuplasti pidemmiltä kuin mitkä tahansa muut.
*) iPod Shuffle
Matti Rönkä: Tappajan näköinen mies
Matti Rönkä: Hyvä veli, paha veli
Matti Rönkä: Ystävät kaukana
Matti Rönkä: Isä, poika ja paha henki
Lomadekkareina neljä Viktor Kärppä -juttua (en edes tiedä, onko niitä ilmestynyt enempää). Juuri sopivaa kesälukemista, tarpeeksi koukuttavia dekkareita että menee pitkälle iltaan… tai yöhön.
Stephen King: Just after sunset
Kingin viimeisin novellikokoelma, sekoitus uusia ja vanhoja stooreja. Osa oli selkeää kauhua, osa ei. Mukana myös pitkähköjä novelleja. Oikein mukava.
Terry Pratchett: Moving pictures
Uusintaluku.
Lian Hearn: Nurmi vuoteenaan
Kakkososa Otorin klaanin tarinaa. Alkuun oli vähän vaikeaa päästä kärryille, koska ykkösosan (Satakielilattia) lukemisesta oli niin kauan. Nyt kun saisi kolmososan äkkiä käsiinsä…
On maanantai, joka ei tällä hetkellä eroa muista päivistä juuri muuten kuin että useampi kauppa on auki (jos niitä nyt sattuisi tarvitsemaan) ja että Hesarin nettisivujen Erikoinen tapaus -palstalle ilmestyy uusia juttuja. Palsta on aina luettava, vaikka juttujen taso (ymmärrettävästi) vaihtelee ja välillä tulee mieleen, että kannattiko tuota nyt edes kertoa.
Tulipa tänään mieleeni yksi omalle kohdalleni osunut ”erikoinen tapaus”, joka on erikoinen ehkä vain samassa mielessä kuin se epätavallinen (kohtelias) bussinkuljettaja…
Olin ollut Piskin kanssa Kaapelitehtaalla Miljoonasateen ilmaiskonsertissa, vuosi oli 1989 tai 1990. Käpylässä vaihdoimme bussia ja odottelimme pysäkillä (jossain yhdentoista – kahdentoista välillä illalla), kun kohdalle pysähtyi musta maija. Poliisit (ihan tuntemattomia tyyppejä) ihmettelivät, mitä teimme ulkona siihen aikaan, ja kerroimme olevamme matkalla kotiin – bussin piti tulla ihan pian.
Seuraavaksi poliisit alkoivat udella, missä asuimme, ja minä aloin jo tulla epäluuloiseksi. Vastasimme, mutta sopivan epämääräisesti – kerroimme vain, että Malmin suunnalla. Yllättäen kysymyksiä ei tullut enempää, vaan kyytitarjous! Pääsisimme maijan kyydissä kotiin. Epäröimme jonkin aikaa (minä olin jo todella epäluuloinen tyyppien motiiveista), mutta suostuimme sitten.Nyt kerroimme osoitteen ja annoimme ajo-ohjeita – mutta kun oli päästy Patolan kohdalle ja poliisit ajoivat harhaan (päätyen jollekin umpinaiselle pikkutielle), sydän hyppäsi kurkkuun. Olin varma, että harhaan ajo oli tahallinen temppu ja meille kävisi todella huonosti.
Auto kuitenkin käännettiin ympäri, poliisipojat (aika nuoriahan he olivat) tutkivat karttaa ja perille päästiin. Muistaakseni sen jälkeen, kun olimme jääneet kyydistä, he eivät lähteneet liikkeelle ennen kuin olimme menneet sisään pihaan. Taisivat sittenkin vain haluta taukokahveille Malmin asemalle… ja meidän kuskaamisemme oli hyvä tekosyy ajaa sinne päin.
Eipä kovin erityistä tälle kuulle, vain läjä Pratchettia uusintalukuina.
Terry Pratchett: Soul Music, Making Money, Wintersmith, Thief of Time
Helppoa ja tuttua luettavaa työmatkoille.
Mutta nyt on loma alussa ja toivottavasti luen muutakin kuin vanhaa tuttua… Kolme dekkaria ja neljä keskeneräistä kirjaa odottaa.
Viikonloppuna tehtiin pikavisiitti Helsinkiin. Perjantai-iltana ruokaa, juomaa, hengailua ja yöpyminen, lauantaiaamuna epäinhimillisen aikainen nousu (viikonlopuksi) ja Kaapelitehtaalle.
Matkalla koettiin jotain uskomatonta: kohtelias HKL:n (suomalainen) bussikuski! Tyyppi toivotti hyvät huomenet, kun noustiin kyytiin, ja kun Koskelan hallien kohdalla tuli kuljettajanvaihto, tämä poistuva sanoi ”näkemiin” ja uusi kuski tervehti taas. Kyydissä oli ehkä kuusi henkeä, me mukaan lukien.
Raitiovaunu, jolla piti päästä kätevästi Kaapelille, oli poikkeusreitillä (vain viikonlopun), ja matkaan tuli ylimääräinen, tosi pitkä kierros, kun Urheilutalolta ei päässytkään suoraan Oopperatalon risteykseen. No, perille päästiin ennen Finnconin aukeamisaikaa, mikä oli pääasia.
Jo lähellä Kaapelia minua alkoi ahdistaa animenuorison määrä, eikä tunne päivän mittaan juurikaan helpottanut. Myös näkyvimmät myyntipöydät notkuivat animea ja mangaa. Ainoa animehörhövapaa alue oli scifi-lounge, joka olikin rauhallinen, rento ja aika ajoin tyhjä alue.
Xeniittien fanipöytä oli lähellä yhtä ulko-ovea, mikä oli onnenpotku. Paikka kuumeni saunaksi ja oli hyvä, että edes meidän lähellämme aika ajoin tuntui lievä tuulenvire. Pari kunnon tuulenpuuskaakin ehti tulla: pahvinen luonnollisen kokoinen Xena-ständi meni nurin kaksi kertaa.
Pahvi-Xenan lisäksi huomionherättäjinä toimi pari isoa Xena-julistetta takanamme olevalla seinällä ja pöydällä monitorissa pyörivä Xeniittien mainosvideo. Muuten pöytä oli kaikenlaisen Xena- ja Xeniitti-aiheisen paperisälän peitossa (tosin pleksilasin alla) ja jaossa oli tulevien tapahtumien esitteitä sekä TuseXen ja Paulin Xena-sivujen käyntikortteja.
Pöydän luona kävi alkuvaiheessa vain vähän ihmisiä, mutta iltapäivällä vilkastui. Löytyi monia kiinnostuneita Xeniittejä, joista osa näytti siltä, kuin olisivat löytäneet kauan kateissa olleen perheenjäsenen… tai jotain. ”Mulla ei ollu aavistustakaan, että Suomessa on tällasta toimintaa!” Nämä toivon mukaan liittyvät postilistoille ja tulevat mukaan toimintaan.
Välillä tunsi itsensä vanhaksi, kun ihmiset sanoivat katsoneensa sarjaa lapsina. Eihän kymmenen vuotta nyt niin pitkä aika ole..?
Taukojen aikana kävimme Ruoholahden kauppakeskuksessa syömässä ja ostoksilla (eikä animehörhöiltä päässyt pakoon missään), sekä tietysti kiertelemässä conialuetta. Ostettiin Finncon-paidat, kangaskassi ja Suomen Tolkien-Seuran paidat. Minä ostin lisäksi Minnalle napin, jota kumpikin meistä arvostaa: ”True Hobbits never shave!”
Viiden maissa alettiin purkaa pöytää ja tehdä lähtöä. Sälä jäi pleksin alle, esitteitä niput pöydän päälle, että kiinnostuneet voivat ottaa lappuja mukaansa, ja pari kuvaa ja lappusta seinälle. Sunnuntaina ei Xeniittejä enää ollut päivystämässä, panostimme tärkeimpään päivään.
Lauantain saldo: a) liikaa animehörhöjä, b) yksi blogaajabongaus (se stetsoniin sonnustautunut nainen Kirjastotäti-paitaan pukeutuneen ison miehen kanssa oli 99,5% varmuudella Antitäti) ja c) yksi blogaajan paitojen bongaus (Ninnin paitoja Genrewearin pöydällä, ei lähelle pääsyn mahdollisuutta, kun ks. kohta a).
Kysymyksiäkin heräsi. Esimerkiksi: