Ensimmäistä kertaa unohdin koko kirjalistan enkä edes huomannut kuun vaihtumista, kun joulukuu tuli jotenkin… puun takaa. Olin myös niin keskittynyt lukemaan Stieg Larssonia, etten huomannut paljon muutakaan. Pitänee heittää kaikki loppuvuoden kirjat yhteen läjään huomenna (toivottavasti muistan!).
Joulumieli oli pitkään hukassa, jemmassa jossain – ehkä hangessa. Tänä vuonna on ollut kiireitä (myös jouluun liittyvä) ihan riittämiin, mutta muutakin häiritsevää on tapahtunut.
Niistä häiriötekijöistä muutama esimerkki… Kaksi vuotta sitten päädyin puolitahtomattani järjestöhommiin; nyt se on loppunut. Samaten kaksi vuotta sitten olin viimeksi oikein kunnolla selkävaivainen; nyt taas (sairauslomalla kuun puolivälistä vuoden loppuun). Tällä kertaa ei fysio taida rittää. Kaksi vuotta sitten olin pääsemässä kiinni WoWiin; nyt on kolmas lisäosa julkaistu ja pelin ”vanha maailma” on mennyt mullin mallin – ja pelaaminen on taas alkanut kiinnostaa enemmän.
Joulufiilis alkoi pikku hiljaa löytyä 22. päivänä kun olin matkalla Helsinkiin ja kuuntelin bussissa iiposta joulumusiikkia. Lopullinen niitti oli kuusen tuoksu (isä haki minut bussilta ja kävi samalla kuusiostoksilla; pitkästä aikaa). Itse joulu oli aika kiireinen juttu, kun viimeisiin päiviin ennen joulua oli pakkautunut melkoisesti tehtävää ja aattonakin oli vielä hommia kesken. Isäukolta puuttuu selkeästi ote laajempiin kokonaisuuksiin, mutta yksityiskohdat kyllä hoituvat; Musti taas ei pysty paljon tekemään, mutta ote, rutiini ja ”piällysmiehen” rooli löytyy. Ruokapöytään päästyä tilanne rauhoittui ja aattoilta meni ihan leppoisasti. En tosin jaksanut valvoa suklaata syöden kaiken yötä, niin kuin monena jouluna olen tehnyt…
Joulupäivänä takaisin Turkuun, appivanhemmille syömään ja taas lahjoja aukomaan, ja illalla omaan kotiin, omaan rauhaan. Tapaninpäivänä ei astuttu ulos ollenkaan, lojuttiin vain.
Nyt pitäisi valmistautua uuden vuoden juhlintaan ja käydä ostamassa muutamia paukkuja. Mieluummin pysyisin sisällä lämpimässä ja lukisin.
