Tänä kesänä ei ollut suunnitteilla mitään isoa juttua eikä ulkomaanmatkaa. Minna halusi Tuuriin, ja kiltti kun olen, suostuin. Samalla voisi mennä Ähtärin Eläinpuistoon ja ehkä jonnekin muuallekin siinä matkan varrella.
Tuuriin mentiin. Mutta ensin se Ähtäri. Lähtö sunnuntaiaamuna, autossa molempien laukut, pieni kassi jossa pyyhkeet, muovipussi jossa vaihtokengät ja kylmälaukku eväineen. Matkalla totesimme, että Swift (uudenpuoleinen automme; Minna voisi ehkä kertoa siitä jotain…) on aivan riittävä parin-kolmen hengen kesäreissuun, koska takakontissa oli vielä hyvin tilaa ja vaikka takapenkillä olisi istunut yksi henkilö, siihenkin olisi viereen mahtunut ”vaikka mitä”. Nyt kylmälaukku oli kuskin takana helppoa käsittelyä varten.
Hotelli Mesikämmen osoittautui mielenkiintoiseksi, osaksi kallioon louhituksi rakennuskompleksiksi, jossa ei noustu hissillä yläkerroksiin, vaan mentiin alas päin. Huoneesta oli kaunis näkymä metsään ja järvelle, ravintolasta sai hyvää ruokaa ja runsaan aamiaisen, ja kylpyläkin oli… mutta sitä katselimme vain ulkoa päin. Ei jaksettu eikä viitsitty; oma suihku riitti hyvin.
Eläinpuistossa viihdyttiin pari tuntia ja joitain eläimiä, kuten leikkisää saukkoa, lumileopardeja ja pieniä näätäeläimiä olisi mieluusti katsonut pidempäänkin. Ehkä (toivottavasti!) mennään jonain vuonna uudestaan.
Seuraavana aamuna kohti Tuuria. Jo parkkipaikalla alkoi ahdistaa – ei Minnaa, vaan minua. Siellä näytti aivan liian täydeltä – ja oli vasta puolipäivä! Päädyimme hotellin/ruokakaupan toiselle sivulle, jossa oli vielä hyvin tilaa, ja Minnan vanhempia sekä Miraa odottaessamme käväisimme parkkipaikan toisella laidalla olevassa piha- ja puutarhamyymälässä. Hiukan myöhemmin, kun kaikki olivat paikalla ja oli käyty kahvilla, oli aika suunnata siihen varsinaiseen ostoshelvettiin. Onneksi ei oltu koko päivää; iso kauppa on iso kauppa… ja siinä kaikki. Mukaan sattui muutama vaatekappale, jumppamatto, pari emalista Muumi-mukia ja Minnan Nomination-rannekoruun uusi pala.
Lounas kuitattiin ostamalla ruokakaupasta salaattia, valmiita (kylmiä) kanavartaita yms. helppoa ja syömällä ne parkkipaikalla ennen lähtöä. Eipä tarvinnut jonottaa tai ahdistua (taas) ruuhkista.
Iltapäivällä ajettiin takaisin länsirannikolle, Kristiinankaupunkiin. Siellä majoituttiin Hotel Almaan, joka on entiseen paloasemarakennukseen tehty pieni hotelli. Huonejärjestelyjen (jotain säätöä, en kysynyt yksityiskohtia) takia ”jouduimme” tornisviittiin, mikä oli tietysti kovin ikävää ;-)
Kristiinankaupunki on idyllinen pieni paikka, täynnä kauniita puutaloja ja samantapaista tunnelmaa kuin Porvoossa tai Naantalissa, mutta vähemmällä turistihypetyksellä. Epäkaupallinen sopi meille hyvin ja viihdyimme loistavasti. Kuuma sää vähensi hiukan vaellushaluja, mutta ehdimme kyllä tehdä kävelyretkiä pikku kujilla, tehdä ostoksia, käydä vanhoilla hautausmailla, ihailla merta, juoda jääteetä ja syödä kakkua Vinkelissä. Ihan mahtava kesäkaupunki; harmi vain, että sinne on matkaa…
Kotiin palattiin keskiviikkona. Oma peti paras peti, vaikka kyllä Almankin sängyssä hyvin nukkui.
