Maaliskuun kirjoja

Edelliseen postaukseen viitaten, tässä vähän opiskeltua (osa jo aiempina kuukausina) ja sitten muutakin luettua.

Outi Gyldén (toim.): Suomalainen vauvakirja
Kattavanpuoleinen, asiallinen perusteos. Vaikuttaa hyödylliseltä ja tarpeelliselta.

Vauvasta leikki-ikäiseksi – kysymyksiä ja vastauksia lastenhoidosta
Alun perin englantilainen teos, erittäin helppolukuiseksi tehty opus… mutta ei tietoakaan tekijöistä, ja sisällöltään (koostaan ja painostaan huolimatta) aika heppoiselta vaikuttava kirja. Varmaan ihan ok (eihän tässä vaiheessa voi tietää…), mutta ans kattoo.

Minni Niemelä: Imetysopas, hyvinvointia vauvalle ja äidille
Tämä kirja ei juurikaan koske minua, kun en ole se synnyttävä osapuoli, mutta pitihän tämäkin lukea. Vaikuttaa hyvältä.

Katja Lahti ja Satu Rämö: Vuoden mutsi
Tietoa, jota muista alan kirjoista ei (ehkä?) löydy, hervotonta huumoria, inhorealismia ja itseironiaa. Loistokirja, jolle olemme kumpikin nauraneet ääneen, ja jonka tarjoama informaatio saattaa hyvinkin olla vähintään yhtä tärkeää ja hyödyllistä kuin edellisten.

George R.R. Martin: A Storm of Swords
Kolmas osa, luettu taas liian lyhyissä pätkissä. Pitää hankkia viides ennen kuin neljäs (jo aloitettu) loppuu!

Jostein Gaarder: Sofian maailma
Uusintaluku.

Tiedän, mitä teen ensi kesänä

Vuosikatsaukseen on lisättävää – aika paljonkin. Viime vuonna nimittäin alkoi vähän isompi projekti ja siihen liittyy todella monta ensimmäisen kerran koettua juttua. Sitä ei vain voinut vielä silloin julkistaa. Nyt voi, joten täältä pesee, uusia ekakertoja!

  • käynti Väestöliitossa
  • käynti psykologilla – pakollinen juttu kun käytetään luovutettuja sukusoluja
  • ovulaatio- ja raskaustestien näkeminen ja niiden käyttämisen näkeminen
  • piikittäminen (tuikkasin hormonipiikin Minnaan parikin kertaa; hiukan pelottavaa muttei vaikeaa)
  • ultraäänitutkimuksiin ja kaikkeen sellaiseen osallistuminen
  • inseminaatioon osallistuminen
  • positiivinen tulos raskaustestissä
  • ”sintin” näkeminen ensimmäistä kertaa, monitorista ja kuvaprintistä
  • tulevan lapsen eli sen sintin sydämen sykkeen kuuleminen

Eiköhän tässä ollut tärkein. Projekti lienee selvä: 10-vuotishääpäivämatkan asemesta saamme jotain, josta riittää iloa, huolta ja ohjelmaa loppuiäksi. Sintti on ehtinyt osoittautua vilkkaaksi mutta kameraa ujostelevaksi (rakenneultra oli tällä viikolla) ja se on jo ehtinyt potkia minua päähän.

Mutta mitään äitiysblogia tästä ei tule. Kiellettyihin sanoihin kuuluvat kaikki mamma-alkuiset (täällä päin mammalla viitataan isoäiteihin), kaikki ”äippä”-tyyppiset, masualkuiset (se on vatsa tai maha, masu on korkeintaan pikkulapsilla, niille puhuttaessa) ja… no, muuta ei juuri nyt tule mieleen. Opiskelu on alkanut, eikä se minun tapauksessani tarkoita äitiysfoorumeita.

Helmikuun kirjoja

Tuija Lehtinen: Miss Seinäruusu
Helppoa hömppää taas :-) Kuvioissa mm. avioero (ja kamalat appivanhemmat), ura paikallisradiossa, pikkupaikkakunnan pikkutapahtumat ja mitäkaikkee.. Ihan hilpeä, mutta ei ehkä parasta Lehtistä tässä lajissa.

Terry Pratchett: Unseen Academicals
Uusintaluku.

Tammikuun kirjoja

Reijo Mäki: Nuoruustango
Se Vares-stoori, joka nähtiin kesäteatterissa.

Juha Veli Jokinen (toim.): Homo! Lesbo! Tositarinoita 2000-luvun Suomesta
Kokoelma haastattelupätkiä ja elämäntarinoita julkkiksista tai muuten tunnetuista ihmisitä, jotka ovat homoja tai lesboja. Ihan kiinnostava, joistain henkilöistä tuli paljonkin uutta tietoa.

Reijo Mäki: Huhtikuun tytöt
Vares ja parikymmentä vuotta vanha ratkaisematon tapaus, muka rauhallista taustatutkimusta lehtijuttua varten. Tämä edeltää Nuoruustangoa, mutta järjestyksellä ei ole oikeastaan väliä.

Vuosikatsaus 2011, eli tiedän mitä tein viime vuonna

Erilaisia ekakertoja ja merkittäviä asioita tapahtui viime vuoden aikana melko paljon. Vähän yllätyin, kun selasin almanakkaani.

Heti tammikuussa tuli yksi merkintä, kun olin sairaalassa vuodeosastolla. Tosin se vuoteessa olo jäi vähäiseksi, kun menin kuitenkin yöksi kotiin enkä muutenkaan ollut mikään vuodepotilas. Tutkimuksia ja muuta oli kuitenkin sen verran, että minut niin sanotusti majoitettiin.

Kävin elokuvissa peräti kolme kertaa, mikä on nykyisellä mittapuullani todella paljon! Yleensä leffateatterikäyntejä tulee vuoden aikana korkeintaan yksi, koska tarjonta ei kiinnosta, en ole ehtinyt ja lippujen hinnat ovat liian korkeat ottaakseni riskin; mitä jos pätkä on surkea? Tätä pelkoa ei nyt ollut: Kova kuin kivi, viimeinen Harry Potter -elokuva ja Johnny English Reborn olivat kaikki hyviä.

Victoria ja Daniel päästiin näkemään livenä 20.9. Kuninkaallisia on nähty ennenkin, mutta ei näin läheltä.

Roxette nähtiin viime vuonna kaksi kertaa: ensin 16.7. Rowlitissa (paikallinen festari Paraisilla) ja 8.11. Helsingissä Hartwall-Areenalla.

Syksy oli taas kulttuuripitoinen. Linnateatterin produktioita nähtiin kaksi: ensin jo 12.8. kesäteatteriesitys Vares ja nuoruustango, 20.10. Mieletön Turun lähihistoria. Chorus Cathedralis Aboensis -kuoron ja Ars Musican kamariorkesterin esittämä Mozartin Requiem 28.10. oli upea elämys, ja muuten ensimmäinen kerta, kun kuulin sen livenä.

Teatteri Kantanäyn uusin kabaree Ei Turus mittä homoi oo Bar Suxesissa käytiin katsomassa (perinteisesti) kaksi kertaa, jälkimmäisen kerran eilen eli uudenvuodenaattona. Baarin poikien järjestämä yllätys (makaronilaatikkoa kaikille; liittyi läheisesti yhteen kabareen sketseistä) kruunasi vuoden viimeisen kulttuuripläjäyksen.

Yksi ekakerta saa minun puolestani jäädä ainoaksi: vierailu Tuurin kyläkaupassa. Sen sijaan samalla reissulla koettu Ähtärin eläinpuisto ja idyllinen Kristiinankaupunki ovat paikkoja, joihin menisin mielelläni uudestaan.

Loppuvuoden kirjoja

Laurie R. King: The Language of Bees
Holmesin ja Russellin myöhempiä seikkailuja taas. Tiukkaa, aika ajoin hengästyttävääkin menoa ympäri maailmaa…
Laurie R. King: The God of the Hive
…ja tarina, joka jatkuu suoraan seuraavassa kirjassa, eli ”olisko vähän ottanu päähän, jos olis pitäny odottaa tätä osaa.”

Terry Pratchett: I shall wear midnight
Neljäs Tiffany Aching -tarina. Petraa kuin sika (tai jänis) juoksuaan, en muuta sano.

Stephen King: Blockade Billy
Pienoisromaani baseballin maailmasta. Lyhyt ja ytimekäs dekkari.

Leena Lehtolainen: Oikeuden jalopeura
Henkivartija-kirjasta tutun Hilja Ilveskeron tarina jatkuu (ja selvästi tulossa on vielä lisää)… Ihan hyvä, mutta vähän kiireessä tehdyn makuinen.

Joulua…

Hiukan poikkeuksellinen joulukuu, pitkästä aikaa. Ensinnäkin se, että minulla alkoi oikea joululoma, joka kestää loppiaisenkin yli. Toiseksi se, että yleensä en kyllästy jouluruokiin niin nopeasti kuin nyt. Kolme päivää oli enemmän kuin tarpeeksi, mutta neljäskin tuli, kaikesta huolimatta. Tänä vuonna ei ollut yksiäkään järjestettyjä pikkujouluja, joihin mennä, mutta kouluporukan kanssa käytiin glögeillä, siidereillä yms. heti koulun loputtua perjantaina 16.12. Se oli huippukivaa, eikä vähiten sen takia, että melkein kaikki lähtivät mukaan.

Sunnuntaina 18.12. mentiin pitkästä aikaa Suxesiin: ohjelmassa Teatteri Kantanäyn uusin kabaree, Ei Turus mittä homoi oo. Sitä ennen glögiä ja iltapalaa ja vähän joulumusiikkiakin Anun luona Xeniittikamujen kanssa. Anulta saatiin idea hankkia tekokuusi jouluksi: kun sitä kerran joka tapauksessa pidetään parvekkeella, ei ole väliä, onko kuusi aito vai ei. Tekokuusi tulee myös halvemmaksi (hinta oli sama kuin pikkukuusella, pari kymppiä) ja sottaa vähemmän. Eikä tarvitse miettiä, vuotaako valurautajalasta vettä parvekkeelle tai jäätyykö se.. Vain tuoksu puuttuu.

Itse joulusta selvittiin melko vähällä stressillä, mikä oli oikein mukavaa. Itse paistettu kinkku, kaupan laatikot, itse tehdyt silli ja graavilohi.. sekä hyvissä ajoin hankitut lahjat. Pakollisia kuvioita ei kuitenkaan (tänäkään vuonna) päästy pakoon, mutta ainakin olimme enemmän kotona kuin viime jouluna. Aattona Minnan ja Miran vanhemmat, Mira ja Timo olivat meillä syömässä ja lahjoja aukomassa, joulupäivänä oli yksi pakollinen sukulaisvisiitti (joka sujui yllättävän kivuttomasti) ja Tapanina röhnötettiin kotona käymättä kertaakaan ulkona; kukapa siihen myrskyyn olisi halunnutkaan.

Kävimme yhden yön reissulla Helsingissä 27. päivänä lahjoja vaihtamassa ja oikeaa kuusta haistelemassa, ja syömässä jouluruokia vielä viimeisen kerran.

Uutta vuotta aiomme juhlia kahden: ensin tosin muiden kanssa homokabareen merkeissä ja loppuillasta kotona. Hyvää ruokaa (kuten aina), samppanjaa, pari ilotulituspataa — muuta ei ole suunniteltu.

Lokakuun kirjoja

Eija Wager: Koirani haukkuu italiaksi
Valokuva-albuminomainen kokoelma pieniä tarinoita elämästä italialaisessa vuoristokylässä. Ihan kiva lisä edelliselle kirjalle; pääsi näkemään eläimiä ja ihmisiä, joista oli jo lukenut.

Eija Wager: Vuorten valo
Jatko-osa Tupaantuliaiset italiassa -kirjalle: elämä eläinlauman kanssa jatkuu takkuillen. Mutta nyt ei kirja takkuile niin pahasti (toimitustyötä ja oikolukua on tehty).

Eija Wager: Paluumuuttajan päiväkirja
Elämänmuutos ja paikanvaihdos Italiasta Suomeen. Nyt on haussa eteläsuomalainen maalaisidylli, mutta kulttuurishokki ehtii iskeä ennen asettumista.

Stephen King: Full dark, no stars
Viiden novellin kokoelma, taattua tavaraa Kingiltä.

Syyskuun kirjoja

Val McDermid: A Darker Domain
Dekkari kahden rikosjutun selvittelystä, tyypilliseen McDermid-tyyliin. Juonia ja sivujuonia, pikimustaa huumoria ja tarkkaa kuvausta 80-luvun hiilikaivostyöläisten lakkojen ajalta.

J.K.Rowling: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban
J.K.Rowling: Harry Potter and the Goblet of Fire
…Taas vaihteeksi. Kaksi seuraavaa jätin väliin, sitten katsottiin viimeinen leffa, minkä jälkeen luin osan viimeisestä kirjasta uudestaan.

Eija Wager: Tupaantuliaiset Italiassa
Eloisa kuvaus talonrakennusprojektista ja kyläelämästä Italian vuoristossa. Kiva tarina, mutta paras lukea pienissä pätkissä. Syy: järkyttävä määrä erilaisia oikeinkirjoitus- ja kielioppivirheitä! Ilmeisesti tehty niin kiireellä, ettei edes oikolukijaa ole käytetty. Ja tietysti kirjastosta lainaamassani kirjassa oli vielä läjä jonkun toisen lukijan tekemiä korjauksia (osa niistäkin väärin).

Opiskelijaelämää

Kesällä hain ja pääsin Turun Ammatti-instituuttiin opiskelemaan painoviestintää. Otin töistä opintovapaata ja tämän kuun ensimmäisestä päivästä lähtien olen ollut täyspäiväinen opiskelija. Vuonna 2013 pitäisi taskussa olla painotuotantoassistentin paperit ja ehkä alan työpaikkakin.

On hiukan hankalaa tottua opiskelijaelämään kuuden ja puolen vuorotyövuoden jälkeen. Ei hullun aikaisia herätyksiä, ei töihin lähtöä viikonloppuiltoina, kun muualla on ilo ylimmillään… eikä tunnin istumista bussissa (per suunta). Kumma kyllä, mutta on todella outoa lähteä liikkeelle ilman kaulassa roikkuvaa avainnippua. On myös vähän outoa olla aamuruuhkissa ja liikkeellä samaan aikaa kuin melkein kaikki muutkin.

Tämä viikko oli ensimmäinen kokonainen ”lähiviikko”, eli  joka päivä koulussa. Koulu alkaa aina 8.30 ja loppuu kolmen maissa, yleensä vähän aiemmin. Lähiviikkoja ei ole kovin paljon, useimmilla viikoilla on varsinaisia koulupäiviä kaksi tai kolme, loput ovat etäpäiviä – ja niille tulee kotitehtäviä (tulikin heti ensimmäisestä koulupäivästä alkaen)!

Toistaiseksi ollaan opiskeltu InDesignin ja Wordin käyttöä eli taittoa ja tekstinkäsittelyä, Mac-ympäristöä yleensä ja valokuvausta. Uusin Word poikkeaa sen verran vanhoista, että koulutus oli ihan tarpeen, ja InDesign on ihan uusi ohjelma minulle. Tosin kun on vanhaa PageMakeria käyttänyt, ei uuden vastaavan ohjelman opettelu ollutkaan kovin vaikea juttu. Olin ollut siinä luulossa, että InDesign olisi hankala.

Valokuvaus on ollut aika mukavaa, vaikkei ”idioottikameralla” kovin kaksisia kuvia saakaan. Ohjelmassa on ollut mm. juoksentelua Kupittaanpuistossa kuvaamassa mitä tahansa mielenkiintoista kohdalle osuvaa, kiertelyä koulun käytävillä ja portaikoissa etsimässä erilaisia kuvakulmia, ja viimeisimpänä mustien ja valkoisten asioiden kuvaaminen – mustaa mustalla taustalla, valkoista valkoisella taustalla. Perjantaina meidät nakitettiin jokivarteen kuvaamaan kyldyyriä.

Mäkkiytyminen alkaa jo, oma MacBook Pro on tilattu ja Gigantista noudettu. Seuraavaksi pitää mennä reppuostoksille ja hankkia oma ohjelmapaketti (Adobe Design Premium; opiskelijaversio ei onneksi ole kovin kallis). Koulussa saa kyllä tehdä omiakin juttuja (ja ne etätehtävät), mutta siellä ei saa olla myöhään iltaisin ja luokat voivat olla varattuja.

Ensi viikolla mennään porukalla Finngraf-messuille Jyväskylään.