Avainsana-arkisto: HLBT/queer

Vuosikatsausta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa:

  • ollut lomautettuna
  • käynyt Samppalinnassa uimassa
  • käynyt Mann’s Street -ravintolassa
  • ostanut design-huonekalun
  • kokenut talvi-ihon kaikkine kamaluuksineen (vanhuus ei tule yksin!)

Eipä siis mitään kovin suurta tänä vuonna. Lomautusten takia ei ehkä niin hyvä vuosi kuin olisi voinut olla, mutta toisaalta vapaa-aika on kivaa (ei se mitään, jos on vähemmän rahaa, kun kuitenkin on oma budjettipäällikkö). Ensi vuonna sama meno jatkuu ja tänä vuonna tapahtuneet ekakerrat uusitaan, jotkut asiat toivottavasti useamminkin.

Kulttuuria

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Meillä on edessä ja osittain jo takanakin kulttuurin täyteinen loppuvuosi. Ensin olemme lähes koko vuoden kulttuurittomassa tilassa ja sitten räjäytetään potti kerralla.

Viime lauantaina olimme Miiran kanssa Salossa Kulttuuritalo Kivassa nauttimassa Susanna Haaviston ja Edith Piafin vuoropuhelusta. Pakko saada laulaa on jo parin vuoden takaa tuttu ja tuntui, että esitys oli vain parantunut. Esitys on paikoitellen hyvin hyvin rankka, ja esityksen aikana omat ajatukset liitelevätkin elämän eri laidoilla. Minulle syksy on aina itsetutkiskelun aikaa, eikä tämäkään vuosi ole tehnyt sen suhteen poikkeusta.

Tänään nautin hyvästä Xeniitti-seurasta Turun kaupunginteatterissa, kun kävimme porukalla katsomassa Ronja ryövärintyttären. Aikuisina olimme hyvin pieni vähemmistö yleisön joukossa, mutta eihän se menoa haittaa. Esityksessä oli mainiosti käytetty hyödyksi eri ilmaisun muotoja ja minuun se ainakin upposi. Olin varjellut itseäni, enkä  verestänyt muistiani lukemalla kirjaa ennen esitystä, mutta nyt voin sen tehdä.

Lauantaina pääsen taas erilaisen kulttuurin pariin – Sigyn-salissa on Mizmar ry:n 5-vuotisjuhlanäytös Raqs DeLilah ja luvassa on ”klassisen itämaisen tanssin lumoa ja kimallusta, modernin tribalin ja fuusion iloa, henkeä salpaavaa fantasiaa ja flamencon ylväyttä”. Kuulostaa aikast hyvältä.

Joulukuullekin olemme jo varanneet kolme kulttuuririentoa. Valitettavasti YL:n perinteinen joulukonsertti jää meiltä väliin, koska valitsimme kyseisen illan ohjelmistoksi mieluummin Eija Ahvon ja Susanna Haaviston joulukonsertin. Tässä kohtaa voi vaan miettiä, miksi kaikki kiva pitää olla samana iltana?

Elämäni teemaan sopii Teatteri Kantanäyn uusin ravintolakabaree Homo ei vanhene koskaan (ikäkriisi ei vielä kolkuta ovellani, mutta ehkä senkin aika joskus on, XXX ei taida riittää). Ei kerta homoo tee oli niin mainio, että olemme varanneet jo liput kahteen näytökseen (osittain kyllä käytännön syistä, kun kaikki, joiden kanssa haluamme esityksen nähdä, eivät päässeet samaan näytökseen).

Maailma muuttuu, Eskoseni

Julkaistu , kirjoittanut
1

Hyvä uutinen Intiasta: homoseksuaalisuus ei enää ole rikos. Vain viikko tai pari sitten näin jonkun tv-ohjelman, jossa mainittiin, että homous (tai lähinnä homoseksi) on Intiassa rikos, mutta ettei siitä juuri tule tuomioita, ellei jää kiinni ”rysän päältä”. Siinä tapauksessa tuomiot voivat olla koviakin. Nyt on kuitenkin luvassa parannus tilanteeseen, mikä kertoo asennemuutoksesta oikeaan suuntaan.

Pienimuotoisempi asennemuutos oli havaittavissa, kun viimeksi kävin vanhempiani moikkaamassa. Jossain vaiheessa tuli puhetta uusien kesävaatteiden (lähinnä shortsien) hankkimisesta, ja valittelin sopivien mallien vähäistä määrää. Retkeily- ja skeittikauppojen mallit ovat oikeita, mutta etenkin edellisistä on vaikea löytää kokoja ja hinnat voivat olla hurjia. Naisten vaateliikkeistä voi löytää kokoja, mutta laatu voi olla surkeaa ja olennaisia osia (kuten vyölenkit ja vähintään yksi reisitasku) puuttuu. Ihan kuin naiset eivät tarvitsisi oikeita vöitä.

No, äiti ehdotti ostospaikaksi Dressmannia; ”sieltä Piskikin shortsinsa on ostanut”. Ja tämä on se muutos: aiemmin minulle valitettiin, jos ostin vaatteita miestenosastoilta, mutta vahvistetusti heterolle siskolleni ei. Ikinä! Mutta saattaisin olla aika paljon rikkaampi, jos olisin jokaisesta miestenvaatepurnauksesta saanut kymmenenkin senttiä.

Nyt on hankittu kahdet uudet shortsit (valikoimaa olisi ollut enemmänkin, mutta ei nyt ruveta tuhlureiksi) ja yksi lyhythihainen kesäpaita – miesten vaatekaupasta ja vieläpä äitikullan kehotuksesta! En ehkä kuitenkaan mainitse tätä asennemuutosta kun seuraavan kerran tavataan; todennäköisesti äiti on autuaasti unohtanut koko jutun (tai ei myönnä muistavansa).

Kirkko luhistuu! Yhteiskunta romuttuu! Taivas putoaa!

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Mahtavaa, perheensisäinen adoptio meni läpi! Oli sitä odotettukin; en uskonut hetkeäkään, että ahdasmielisiä idiootteja olisi niin paljon, että ne saisivat järjen äänen jyrätyksi. Nyt tietenkin vastustajat – ” maalaistollot”, muka kristilliset ja muut pösilöt – ovat sitä mieltä, että tämä maa on menossa suorinta tietä helvettiin, koska homoparien lapsilla alkaa olla paremmat oikeudet.

Ja vuonna 2002, kun laki rekisteröidystä parisuhteesta oli menossa läpi, olivat vastustajien kommentit hämmentävän samanlaisia. Seitsemässä vuodessa maailma menee eteenpäin, mutta ääliöt pysyvät samanlaisina. Silloinkin oli eläimiinsekaantuminen puheena. Hohhoijaa.

Kun tilastoja katsoo, niin kyllä meikäläisten naimisiinmeno onkin valtaisa uhka: viime vuonna vähän päälle 31 000 avioliittoa ja – hirveää! – peräti 249 parisuhteen rekisteröintiä. On se hurjaa. Kyllä tämä ihmismäärä horjuttaa koko yhteiskuntaa, huhhuh.

Tilastoista löytyi muutakin kiinnostavaa: eroja on kaiken aikaa (vuodesta 2000 lähtien) ollut suunnilleen puolet siitä, mitä solmittuja avioliittoja, mutta rekisteröidyistä parisuhteista eroja on ollut huomattavasti vähemmän. Tämän perusteella voisi arvella meikäläisten toimivan huomattavasti harkitummin kuin heteroiden…

Tänään, homofobian vastaisena päivänä, toivoisin, että edes muutama ääliö oppisi ajattelemaan itse, tutustuisi homoihin (edes yhteen), ja tajuaisi, ettei homofobialla saavuteta yhtään mitään.

Pätkäpostaus kun ajatus ei luista

Julkaistu , kirjoittanut
4

· Olen ilmeisesti allerginen jollekin pähkinälle. Pitää tutkia vielä mille; asia selvisi, kun pistin suuhuni hyppysellisen Minnan ostamaa pähkinäsekoitusta ja hetken kuluttua alkoi suuta ja kitalakea kutittaa. Ei onneksi kestänyt kauan.

· Olen alkanut lämmetä nettiroolipeleille (MMORPG). Kokeilin yhtä, jonka laitteistovaatimukset olivat jokseenkin vähäiset (tämä ei ole mikään pelikone). Liian monimutkainen, tuskastuin heti alkuvaiheessa. Seuraavaksi otin 10 päivän koeversion World of Warcraftista, ja sillä menee jo paremmin. Tuskastuin kyllä, mutta enemmän itseeni kuin peliin. En silti ole rupeamassa WoWittajaksi, vaikka Mira ja Börje kuinka toivoisivat. Börje saa silti toimittaa minulle kutsun (uudet 10 päivää) joskus myöhemmässä vaiheessa ;-)

· Viime kuulta ei ole kirjalistaa, koska ainoa kirja, jonka luin loppuun, oli viimeinen Potter (ja se oli uusintakierros).

· Aika hemmetin härskiä ja avointa syrjintää Almamediassa. Kuolisivat pois kaikki foobikot!

Edit 30.10.: Teimme vähän testejä ja lopputulos on se, että olen allerginen saksanpähkinälle. Maistelin epäilyksenalaisia pähkinöitä erikseen (pieninä määrinä, tauko välissä) ja vain saksanpähkinästä tuli reaktio.

Tukholma, päivä 4

Julkaistu , kirjoittanut
11

Paraatipäivä, hääpäivä, lähtöpäivä.

Aamiaisen jälkeen pantiin loput kamat kasaan, poistuttiin hotellista ja mentiin Vikingin terminaaliin. Jätettiin iso reppu, olkalaukku ja matkalaukku terminaalin säilytyslokeroon ja palattiin keskustaan. Vähän haahuilua, odottelua ostoskeskuksessa (ulkona oli alkanut sataa) ja lopulta paraati!

Minna on ollut mukana Europridessa kymmenen vuotta sitten, mutta minulle tämän kokoluokan tapahtuma oli ensimmäinen. Helsingin pride-paraati on ”vähän” eri juttu.

Stureplanilla oli aikamoinen tungos ja missasimme alkupään (Dykes on bikes esimerkiksi). Kävelimme kadunvartta eteen päin, etsimme sopivan katselupaikan ja samalla odotimme sopivaa väliä, johon voisi pujahtaa kävelemään mukana. Puolueiden ja muiden sellaisten riveihin ei haluttu, ja Minna alkoi jo olla kärsimätön.

Viimein kohdalle tuli sopiva väli, vähän ennen hilpeitä sambaajia, joten hyvä taustamusiikki oli taattu. Edellämme kulki Haket-pubin pieni joukko, johon osaksi sulauduimme, mutta johon myös pidimme pientä etäisyyttä. Takanamme tuli drag king -ryhmä Dragonkings (jota kuvattiin todella paljon) ja sitten sambaajat, joita oli todella iso ryhmä. Meidän kohdallemme tuli aina välillä muitakin yksittäisiä tai parittaisia marssijoita, mikä sopi oikein hyvin…

Matkalla sadetta ei enää huomannut; ilma oli lämmin, tunnelma korkealla ja minulla vielä lippalakki päässä, joten sade ei haitannut näköä eikä kuvien ottamista. Oli uskomatonta nähdä, kuinka paljon ihmisiä riitti koko paraatireitin varrelle katsomaan, taputtamaan, hurraamaan, ottamaan kuvia, vilkuttamaan.. jotkut roikkuivat korkealta ikkunoista, toiset olivat perustaneet katsomoita muurien tai jopa pakettiautojen (toivottavasti omiensa!) katoille.

Jossain matkan varrella joku pysäytti minut ja Minnan ja halusi ottaa kuvan. Näytti ammattikuvaajalta (iso järkkäri), mutta muuta en osaakaan sanoa. Minulla oli siinä vaiheessa kädessäni energiajuomatölkki – niitä jaettiin ilmaiseksi marssijoille… mutta en edes muista, missä kohdassa tämä tapahtui. Lisäenergia oli tarpeen, vaikka meillä oli omat vesipullot mukana (niistä otettiin huikka aina välillä).

Södermalmstorgetin kohdalla oli pakko pitää pieni tauko ja Minna sai pitkään haluamansa mehujään (jonkin matkaa edellämme ajoi auto, jonka takaosasta niitä jaettiin). Minä kyykistyin kadun reunaan ja otin kulauksen vettä… ja sitten voitiin taas jatkaa matkaa, tällä kertaa sambaajien takana (nyt muutkin lyömäsoittimet kuin rummut kuuluivat hyvin). Pian Hornsgatanille päästyämme vetäydyimme joukosta ja jäimme katsomaan kulkueen loppupäätä, jota riitti vielä pitkään.

Äänekkäimmät aplodit siinä kohtaa taisi saada vanhempien ryhmä, Nätverket Stolta Föräldrar till Homo- och Bisexuella barn, joka oli iso! Siellä täällä (siis muuallakin kulkueessa) oli mukana muitakin, jotka julistivat olevansa ”ylpeitä kavereita”, ”ylpeitä siskoja” tms. Sateenkaariperheillä oli hauska pieni ”juna”, ravintoloilla isot lavat ja äänentoistolaitteet, ja mukana oli useampiakin hevosia (joiden läjiä sai sitten väistellä).

Välittömästi kun paraatin loppupää oli ohittanut meidät, lähdimme taas liikkeelle, takaisin Slussenin suuntaan. Kaupunginmuseo oli auki vielä puolisen tuntia, ja siellä pidettiin sadetta, Minna kävi vaihtamassa paidan ja katsomassa museokaupan tarjontaa. Takaisin ulos vähän ennen museon sulkemista ja ruokapaikkaa etsimään. Melko läheltä löytyi tapaspaikka Bauer, jonka avaamisaika oli juuri, kun olimme sen ovella katsomassa listaa. Ovet tosin avattiin muutamaa minuuttia myöhemmin, jolloin sisäänpyrkijöitä oli jo isompi joukko.

Palvelu Bauerissa oli ystävällistä ja alkuruuhkaan nähden nopeaa. Saimme levätä, herkutella ja tappaa vähän aikaa ennen kuin piti lähteä terminaalille. Kumpikin meistä söi katkarapuempanadillan ja ryppyperunat, Minna lisäksi gazpachoa ja kanaa, minä etanoita taikinakuoressa ja valkosipuliliemessä sekä juustopalloja. Ramlösa maistui taas (se oli selkeästi koko reissun hittijuoma) palanpainikkeeksi.

Terminaalissa odottelua, laivalla pesu ja vaatteiden vaihto, ruokaa (menomatkan herkut päittäin vaihdettuna) ja hytissä nautittujen kuohuviinien jälkeen nukkumaan.

Olen vieläkin melko innoissani aina kun ajattelen paraatia…

Lisäys: Paraatikuvia voi nähdä esimerkiksi Tukholman Priden virallisilla sivuilla.. ja jos kuvagallerioita jaksaa kahlata läpi, niin kyllä meidätkin voi yhdessä kuvassa nähdä.

Tukholma, päivä 3

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Perjantai 1.8. oli shoppailupäivä. Ensin mentiin Odenplanille Lindexiin, koska nettisivujen mukaan siellä piti olla Generous-mallistoa. Muina päivinä oli etsitty tuloksetta eri Lindexeistä, mutta niissä tuppasi olemaan vain tavalliset naisten vaatteet, alusvaatteet ja lastenosasto. Odenplanilla tärppäsi, ja löysimme oikean osaston. Minna ei tosin silti löytänyt mitään mieluisaa, eikä varsinkaan ale-tuotteita. Minulle sen sijaan löytyi tarpeellisia alusvaatteita – ja ainahan voi ostaa sukkia. Niitä lähti mukaan muutama pari kummallekin.

Seuraavaksi mentiin Vanhaan kaupunkiin ja käveltiin siellä, pääkohteena Science Fiction bokhandeln, josta ostettiin sarjiksia ja Xena-juttuja (10th anniversary collection -DVD-boxi ja kirja, joka on ollut hankintalistalla vaikka kuinka kauan). Kassalla oli aika söpö myyjä, joka toivotti meille lopuksi ”Battle on!”

Kun tultiin taas ulos, oli ihmismäärä kadulla lisääntynyt melkoisesti. Aurinko paahtoi ja pari kortteliakin tuntui pitkältä matkalta. Helpotusta haettiin Murenista, josta minä ostin seljankukka-lime-sorbetin ja Minna pullon Ramlösaa. Seljan (fläder) käytön ruotsalaiset kyllä osaavat; sorbetti oli herkullista!

Sattumalta päästiin näkemään osa vahdinvaihtoakin, kun mentiin ylös kohti linnaa ja huomattiin, mihin ne kaikki muut turistit olivat menneet.

Keskustassa mentiin NK:hon, jossa hyödynnettiin vessa- ja ruokapalveluja. Kirjaosasto oli aivan sen kahvilan vieressä, jossa söimme välipalan, joten tietysti sielläkin piti käydä (mutta ensin Minna halusi koluta kerroksen muut osastot läpi). Ostettiin yksi Laurie R. King -dekkari ja Pride-viikon uutuuskirja (tai no, sen pokkaripainos), Bögjävlar.

Seuraava levähdyspaikka oli Kulturhusetin (joka koko viikon ajan oli Pride House) kirjasto. Istuskeltiin hetki paikoillamme ja lähdettiin sitten etsimään Hallongrottanin myyntipistettä. Sitä oli etsitty monta kertaa aiemminkin jo, mutta nyt oltiin jo sen verran epätoivoisia, että kysyttiin yhdeltä Pride-vapaaehtoiselta. Paikka löytyi sitten vihdoinkin, selattiin sateenkaarikrääsää, kirjoja, muita kamoja ja ostettiin Alison Bechdelin Fun Home -kirja, kun kerran kohdalle satuttiin eikä hintakaan ollut paha.

Minna oli katsonut ohjelmasta, että Pride Housen katolla oli kohta alkamassa Dildokubb-finaali, joka oli tietysti nähtävä. Katolle siis. Kubb osoittautui mölkyn tai kyykän tyyppiseksi peliksi, tässä vain heittokapulat olivat dildoja ja kisaamassa oli kaksi joukkuetta: toisessa kolme tyttöä, toisessa vain yksi, mutta sitäkin parempi – hän nimittäin voitti ylivoimaisesti.

Hilpeän ja lyhyen kisan jälkeen lähdettiin viimeinkin hotellille, kun taas oli kuuma ja jalkoja väsytti ja ähpuh. Minna poikkesi vielä pariin H&M:ään etsimään tuliaisia Miralle, minä menin suoraan hotelliin ja kirjoitin edellisen entryn.

Hotellissa lepäiltiin, minä kävin suihkussa ja sitten pähkäiltiin, mentäisikö illalla vielä johonkin. Biletuulella ei oikein oltu, PridePark oli nähty, kaupungilla ravaaminen riitti jo. Lähdettiin sitten vain Åhlénsin ruokaosastolle hakemaan vähän kotiin vietävää ja iltajuomaa (puolitoista litraa Ginger Alea!), minkä jälkeen Minna palasi kasseineen hotelliin ja minä hain parin korttelin päässä olevasta Chopsticks-ravintolasta kiinalaista ruokaa iltapalaksi.

Viimeisenä ohjelmanumerona oli tavaroiden pakkaaminen ennen nukkumaanmenoa.

Tukholma, päivä 2

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Eilen käveltiin taas. Vietettiin päivä Skansenilla: katsottiin eläimiä, vanhoja taloja, käsityöläisten työnäytöksiä ja syötiin. Aurinko paistoi täysillä, joten juotiin myös paljon – pelkkää vettä ja kivennäisvettä.

Skansenille mentiin lautalla, takaisin palattiin vanhalla raitiovaunulla. Hotellilla taas välipysähdys, suihku ja vaatteiden vaihto. Illalla PrideParkiin taas.. siellä oli vielä enemmän ihmisiä kuin toissapäivänä, ja päiväliput oli myyty loppuun. Syynä oli Schlagerkväll eli ilmeisesti yksi Tukholman Priden kohokohdista: iskelmämusiikkia ja eurohumppaa niin että heikompia hirvittää. Illan kakkossession alkupuoli vielä jotenkin menetteli, mutta Lilin & Sussin esityksen jälkeen aloimme saada tarpeeksemme.

Hotellissa maisteltiin päivällä ostettuja siidereitä ja simahdettiin melko aikaisin (no, ainakin Minna…).

Tätä kirjoittaessa ollaan taas hotellin aulassa, seuraavaksi suihku ja paussi sekä illan ohjelman miettiminen.

Tukholma, päivä 1

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tänään on kävelty ja sen huomaa kyllä askeltenkin määrässä. Muistin ottaa askelmittarin mukaan ja se näyttää päivän saldoksi 25 166 askelta (tsiisus!). Aamulla kävelimme Viikkarin terminaalilta hotellille T-Centralenin lähelle. Koska laiva oli perillä jo puoli seitsemältä, olimme hotellilla hurjan aikaisin. Jätimme vain matkatavarat säilöön ja lähdimme muutamaksi tunniksi asioille.

Ensin haimme turisti-infon ticnetistä Europride-lippumme. Lipuilla saimme PrideHousesta (Kulturhuset) rannekkeet ja dogtagit. Plärättyämme jonkin aikaa virallista prideohjelmaa (järkyttävän paksu läpyskä), totesimme, että nähtävää ja koettavaa on ihan liikaa, emmekä koskaan ehdi tehdä kaikkea mitä haluamme.

Miira alkoi olla kärttyisä nälästä, joten menimme Kulturhusetin katolle syömään mainiot vegepiirakat. Aikaa tappaaksemme kävimme myös RFSL-husetissa. Viihtyisä paikka, mutta liukenimme aika nopeasti lepuutettuamme jalkojamme, koska siellä ilmeisesti alkoi joku seminaari.

Kun viimein 14.30 pääsimme huoneeseemme, olimme molemmat aika raatoja. Siihen mennessä mittarissa oli jo yli 16000 askelta. Miiran ollessa suihkussa simahdin täysin ja tulin tolkkuihini vasta lähemmäs seitsemää. Ensiksi oli hoidettava nälkä ja eväät, joten suuntasimme lähikauppamme Åhlensin Hemköpiin. Pastasalaattia nassuun ja kohti PrideParkkia.

Zinkensdamin ympäristö ei ollut muuttunut juuri yhtään sitten vuoden 1998. Miira oli ihan innoissaan päästessään puistoon ja hehkutti ihmisten määrää. Puistossa aloitteli Abba-kopio Arrival, kun olimme hetken kiertäneet. Naislaulajat olivat klooneja Agnethasta ja Fridasta. Vaikka Frida olikin hieman vanhempi versio ja Agnetha lopulta näytti enemmän Merja Larivaaralta.

Puistossa etsimme ja etsimme, mutta emme löytäneet virallisia Pride-paitoja. Miira kyseli parista paikasta tietoa niistä, mutta ilmeisesti niitä ei vain ole. Ihan tyhmää, T-paitakeräilijänä vituttaa suunnattomasti. Ehkä niitä löytyisi vielä? Kaikilla vapaaehtoisilla ja työntekijöillä on kyllä paidat, pitäisiköhän alkaa ostaa joltain sopivan kokoiselta sitä päältä?

Ai niin, hotelli ja huone ovat tosi kivat. Freys Hotelliin kannattaa tulla. Sijaintikin on todella hyvä.

Loma puolessa välissä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kahden viikon lomani alkaa olla puolessa välissä, joten eilen oli pakko tarttua toimeen ja hoitaa rästissä olleet nörttäykset alta pois. Kannettavaan asentui Ubuntu ja Provon alustaksi vaihtui WordPress. Molempia hommia olen lykännyt aivan liian pitkään, Ubuntunkin asennuslevy oli viime vuoden marraskuulta. Kummassakaan asennuksessa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta se vain vaatii tietyn mielentilan ja aikaa. Valvoin koko yön ja pääsin nukkumaan yhdeksältä. Ei työpäivien lomassa nörtätä öitä. Pöh.

Nyt sitten sopii vain toivoa, että blogin uusi alusta innostaisi meitä bloggaamaan useammin. WordPressin helppokäyttöisyydellä vaimo ainakin minulle perusteli alustan vaihdon.

Huomenaamulla lähdetään Helsinkiin, sunnuntaina Lohjalle ja sitten maanantaina kotiin. Tiistaina pyykätään ja pakataan ja illalla laivaan ja kohti Tukholmaa. Olin 10 vuotta sitten Europrideilla Tukholmassa ja tänä vuonna sinne oli pakko päästä, koska paraati on sopivasti 6-vuotishääpäivänämme. Miira ei ole ollut prideilla Helsingin ulkopuolella, joten sekin oli yksi merkittävä tekijä. Tukholmassa luvassa Skansen, Gamla Stan, shoppailua ja loikoilua.

Tukholmasta kotiin palataan sunnuntaiaamuna, joten olenkin sitten pirteänä taas maanantaiaamuna töissä (ensi vuonna 4 viikkoa lomaa!). Miiralla sentään loma jatkuu vielä pari päivää pidempään.