Lokakuun kirjoja

P.D.James: Yksityispotilas
Adam Dalgliesh ja murhattu toimittaja. Taattua, tasaista ja ehkä vähän kuivakkaa Jamesia – olen lukenut parempaakin.

Esko Valtaoja: Ihmeitä
Älyttömän mielenkiintoinen kirja! Ajatuksia herättäviä pohdintoja kaiken maailman ihmeistä (ja mitä voi pitää ihmeinä), paljon tietoa ja tiedettä, mutta ymärrettävästi ja vielä hauskasti kirjoitettuna. Tätä pitää saada lisää – helppo homma, koska tämä on jo kolmas kirja, ja Valtaojalta on tullut (tietääkseni) neljä tämäntyyppistä teosta.

Syyskuun kirjoja

Charlaine Harris: A Touch of dead
Pieni kokoelma Sookie Stackhouse -novelleja, yhteensä viisi tarinaa. Ei hassumpi välipala.

Charlaine Harris: Dead in the family
Viimeisin, tänä vuonna ilmesynyt, Sookie Stackhouse -kirja. Nyt ovat ihmissudet ja muutkin muodonmuuttajat ulkona kaapista. Sookie yrittää toipua edellisen kirjan tapahtumista, mutta uusia pukkaa…

Patricia Cornwell: Scarpetta
Nämä alkavat jo junnata paikoillaan, mutta näköjään uusin pitää silti aina lukea, kun kohdalle osuu. Nyt Scarpetta on CNN-julkkis, josta kirjoitellaan ilkeitä netissä. Voi raukkaa.

Elokuun kirjoja

Carrie Fisher: Wishful Drinking
Lyhyt, mutta jokseenkin hervoton omaelämäkerta, joka perustuu samannimiseen yhden hengen show’hun (tai toisin päin).

Ei muita loppuun asti luettuja tässä kuussa; ensi kuussa on paremmin.

Kivaa ja vähemmän kivaa

Kivaa viime aikoina: U2 Suomessa (olin Piskin kanssa viime lauantaina naattimassa), paljon vapaa-aikaa, tarjouksessa olleet juustonachot, tämäniltainen ruoka – meksikolaisittain maustettua kanaa, itse tehtyä guacamolea ja vihanneksia kynttilänvalossa – ja kynttiläkauden avaus.

Vähemmän kivaa viime aikoina: säiden kylmeneminen (kohta pitää siirtyä käyttämään pitkiä housuja), sen vapaa-ajan syy: jännetuppitulehdus kummassakin ranteessa. Ei kovin mukavaa, koska moni ihan tavallinen asia teki kipeää ja jouduin pyytämään apua tai jättämään koko homman tekemättä.

Vielä vähän juustonachoja (harmi, että guacamole loppui jo) ja sitten nukkumaan. Huomenna on taas työpäivä.

Jos

Jos saisin juuri nyt tehdä ihan mitä vain, tekisin nämä:

  • olisin puoli vuotta töistä pois
  • laihduttaisin 20 kiloa sinä aikana
  • kuntoilisin päivittäin
  • alkaisin hölkätä
  • nukkuisin hyvin
  • kokkaisin kaikkea kivaa
  • nauttisin elämästä
  • nauttisin syksystä

Herään yleensä syksyisin eloon ja näköjään se alkaa tapahtua nyt. Koulut alkavat ja sisäinen kelloni kyllä tietää sen.

Vaadimme tukanleikkuuta!

Arkihuttu, sosiaaliporno, haircut. Harmistuin tänään, kun emme enää dokumentoi elämäämme tänne tuolla tasolla. Itsesensuuri on iskenyt.

Tämä kaikki lähti siitä, että käly, jota natoksikin välillä kutsun, mainitsi jonkun kostean illan, jonka aikana olin mesettänyt myös hänen kanssaan. Minulla on noita kosteita iltoja harvakseltaan nykyisin, joten luulisi olevan helppo muistaa, mistä illasta on kyse. Mutta en saa millään päähäni kyseistä iltaa.

Spekseiksi annettiin tämä kevät, joku vanha tuttu kylässä ja baariin illalla. Tämän vuoden kevään kosteat illat on laskettavissa yhden käden sormilla, eikä yksikään niistä ole ollut vanhan tutun kanssa, eikä ainakaan baariin olla menty (paitsi ainakin kerran, mutta silloin kylässä olivat vain Mira ja Timo). Jos blogaisimme edelleen aktiivisesti, tämä ongelma olisi jo ratkaistu, koska arkistoistahan se löytyisi!

Lupaan parantaa tapani. Ainakin tämän postauksen verran.

Tänään tein töitä kotitoimistolla ja istuin palaverissa pari tuntia. (Hitto kun elämäni on superjännittävää.) Revin hiuksiani muutaman kerran ja raivosin sähköposteille verbaalisesti, mutta kirjoitin nätisti takaisin. Palaverin aikana viikkasin pari(kymmentä) pyyhettä ja tyynyliinaa kaappiin samalla kun osallistuin. Multitasking on päivän sana. Ja se, että työhuoneessa on myös liinavaatekaappi.

Työpäivän jälkeen Suski tuli käymään meillä kylässä. Emme ole nähneet vuosiin, mitä nyt Facebookissa on samoja pelejä pelattu. Näytimme Suskille asunnon ja Suski varasi pari huonekalua, kun aika meistä jättää. Sitten istuimmekin lähemmäs kolme tuntia keittiössä kahvin ja tarjottavien parissa ja juttelimme. Aika meni siivillä ja oli tosi mukavaa.

Kun Suski lähti kahdeksan kieppeillä, Miira pisti työkamppeet kasaan ja lähdimme kauppaan. Kaupasta ostimme Miiralle eväitä (pari banaania ja lihapiirakan) ja minulle täydennystä jääkaappiin (partista, punaista maitoa, fetaa ja tomaatteja). Niin ja Piskille ja Stuballe kertakäyttöhaarukoita, kun menemme viikonloppuna Lohjalle.

Miira jäi kauppareissulta suoraan pysäkille ja lähti töihin. Minä tulin kotiin. Tein ruokaa (pannuun öljyä, kesäkurpitsaa paloina ja yksi makkara pilkottuna perään, lisäksi tomaattia maustettuna balsamicolla). Katsoin digiboksilta sisustushömppäohjelmia, olin koneella ja kirjoitin tätä. Tai no edelleen kirjoitan.

Tarkoitukseni oli vaihtaa lakanat, mutta en jaksa tehdä sitä yksin, joten odotan vaikka huomiseen, niin teemme sen yhdessä Miiran kanssa. Otin uuden palasaippuan vessaan. Sunlightin vihreä saunasaippua on ihanaa, sen tuoksu tuo mieleen lapsuuden ja saunomisen Kuusistossa.

Kohta tai ainakin tunnin päästä menen nukkumaan.

Voi. Pyhät. Pyssyt.

Olen tyypillisesti vähän myöhään raportoimassa asioista, mutta parempi myöhään ja silleen.

Meidät on huomattu, bongattu, listattu… CisionPoint-niminen firma teki listauksen sateenkaariblogeista ja päädyimme – kääk – ykkösiksi! En tiedä, millä kriteereillä ja millainen raati oli kyseessä, mutta ihan kiva juttu. No, ainakin tämä blogi on ollut aika pitkään pystyssä, jo vuodesta 2003. Muitakin listalla olevia blogeja kannattaa käydä katsomassa (edellä olevassa linkissä, sivun alaosassa), otin niistä muutaman vakituiseen tarkkailuun.

Jaha, Arvopaperi/Talouselämä-sivulla selvitetään kriteerejäkin.

Pikkuinen paniikinpoikanen tuli siinä vaiheessa, kun kuultiin listauksen (tai uutisen listauksesta) päätyneen myös Aamuset-lehteen. Se on paikallinen ilmaisjakelulehti, jota ”kaikki lukee”. Paitsi me ja muutama muu, joilla on ”ei ilmaisjakelua” -lappu postiluukullaan. Paniikinpoikanen johtui siitä, että artikkelissa mainittiin nimemme, täällä päin kun ei tietääksemme ole kovin monta naisparia juuri näillä nimillä. Kääk, mitäs jos sukulaiset löytää meiän jutut? Entäs työkaverit? Hui kamalaa :-D ! Aamusetin näköislehteä pääsee lukemaan arkistosta, valitsee vain 7.7.2010 numeron ja selaa sivulle 12.

Jaha, olikos meidän 15-minuuttisemme sitten tässä? Kivakiittimoi.

Elämä on jännä

Tässä sitä elää arkea ja rutiinia ja miettii viattomasti uuden auton ostoa*. Sitten yhtäkkiä tulee miljoooona erilaista vaihtoehtoa, miten elää seuraava vuosi. Vaihtoehtoja kun piti olla vain kaksi: joko tehdään reilu ylimääräinen lyhennys asuntolainaan tai ostetaan uusi auto. Toki elämään liittyy muutakin kuin asuntolaina ja auto, mutta rahojen puolesta ne ovat suurimmat menoerät.

Nyt alkaa kuitenkin kolmas vaihtoehto saada yhä suuremman kannatuksen. Se sisältäisi Miiralle täysin uusia tuulia ja minulle ”same old, same old”. Eniten tietenkin harmittaisi tässä vaihtoehdossa uuden auton puute. Joojoo, tämä autokuume on jo naurettavaa, mutta minkäs teet. Suurin jarru kolmannelle vaihtoehdolle on Miira. Tämä kun tuli vähän liian äkkiä hitaalle männylleni.

Kun on antanut kolmannelle vaihtoehdolle mahdollisuuden päässään, tulee mieleen, että voisihan sitä tämän arjen elää eri tavallakin. Se, miten sen sitten rahoittaisi, on aina eri asia. Ihminen pelkää muutosta, mutta ei siedä arkea. Elä siinä sitten. Vaihtoehtoja on lukuisia lisää. Ei töissä ole pakko käydä, ei asuntoa ole pakko omistaa, voi tehdä elämällään ihan mitä vaan. Mutta moni vain haaveilee ja harva tekee.

* Tänne ei taida olla dokumentoitu, että kroonisen autokuumeen aikana vanha, melkein täysi-ikäinen Honda on jo vaihtunut toiseen autoon. Hieman nuorempaan, mutta jo kohta teini-ikäiseen Toyotaan. Nyt sitten autokuumeessa on vauvakuumeaika eli ihan uusi olisi kiikarissa.

Heinäkuun kirjoja

Charlaine Harris: All Together Dead
Charlaine Harris: From Dead to Worse
Charlaine Harris:  Dead and Gone

Kaksi viimeistä pokkaria ostamastani setistä ja erikseen ostettu sarjan viimeisin pokkarina ilmestynyt kirja. Nyt vain odotellaan, että uusin tulee myös pokkarina…

Jerome K. Jerome: Kolme miestä pyörillä
Itsenäinen jatko-osa Kolmelle miehelle veneessä; tämä ei vain ollut alkuunkaan yhtä hauska.

Annie Proulx: Postcards
Ilmeisesti Proulxin esikoisromaani. Ihan mielenkiintoinen ideana, mutta vähän tylsä.

Anne Tyler: Pyhimys sattuman oikusta
Ihmissuhdejutut eivät taida olla minun juttuni. Tämä ei sytyttänyt ollenkaan.

Jo Nesbø: Torakat
Se ”välistä puuttuva” Harry Hole -juttu. Tällä kertaa seikkailu Thaimaassa.

Susan Smith: Of Drag Kings and the Wheel of Fate
Fanficcina alkanut, itsenäiseksi päätynyt romaani …no, drag kingeistä, mytologiasta ja vähän muustakin.

Olen jäänyt koukkuun

Maaliskuussa päässäni naksahti ja päätin, että kuntoilen neljänä päivänä viikossa. Tavoite oli selvitä ensimmäisestä viikosta kunnialla. Eilen tuli täyteen 20. viikko, jolloin olen kuntoillut vähintään neljänä päivänä viikossa. Paatuneelle sohvaperunalle aivan järjetön saavutus.

Numeroina tämä tarkoittaa 84 kuntoilupäivää eli neljänä viikkona olen ylittänyt itseni ja kuntoillut viitenä päivänä viikossa. Vertailun vuoksi tämän vuoden viikoilla 1-9 kalenterissa on vain 10 kuntoilupäivää… Vyötäröltä on kadonnut 9 senttiä ja painosta 5 kiloa (vain!) kuntoiluputken aloittamisen jälkeen.

Päivien määrä on oleellista ei ole väliä, onko yhden päivän aikana useita harjoittelukertoja. Lajeina on ollut  muun muassa kävely, uinti, sauvakävely, jumppa, lihasharjoitukset kotona (kahvakuula <3), hölkkä (!!), pyöräily ja itämainen tanssi. Liikkeelle olen lähtenyt kelissä kuin kelissä: räntäsateessa, kamalissa pakkasissa, kaatosateessa, hirveissä helteissä ja ihan mukavissakin olosuhteissa.

Hölkkääminen oli jotain uskomatonta. En olisi uskonut, että koskaan pystyn siihen. Vielä vähemmän olisin uskonut, että pitäisin siitä. Vauhti oli etanamaisen hidasta, mutta mitäs siitä. Minä hölkkäsin 30 minuuttia ja putkeen. Pelottavaa on, että haluan tehdä sen uudelleen.