Karvaisia, paksuja tai muuten isokokoisia, ehkä vähän vanhempia miespuolisia homoja sanotaan karhuiksi tai nalleiksi (englanniksi bear). Voisivatko samanmalliset lepakot olla sitten hobitteja?
Onko tämä juttu jo keksitty aikaisemmin, ja niin ollen ”wanha!” …vai olenko ensimmäinen, joka tätä julkisesti ehdottaa?
Kävimme iltapäivällä Onnimannissa ostamassa näppipyyhkeitä, sekä kotiin että lahjaksi (mutta lähinnä lahjaksi). Ehdimme katsella muutakin tarjontaa, mainostaa Miralle kissojen raapimapuita ja miettiä mm. keittiön kalusteita. Kun lopulta pääsimme kassalle, myyjä kysyi, olimmeko me ne, jotka olivat joskus käyneet ostamassa näppipyyhkeitä juuri ennen sulkemisaikaa! ”Teitä taisi olla kolmaskin, joka jäi ovelle ja sanoi varmistavansa, että pääsette vielä ulos…”
On ihan mukavaa, jos jossain kaupassa myyjä tuntee ja muistaa, mutta tämä olisi meidän puolestamme saanut olla muistamatta. Olemme tosiaan olleet siellä viime tingan ostoksilla, jopa kahteen kertaan (mutta toisella kertaa siellä taisivat olla vain Minna ja Mira, en minä). Ja se ovelle jäänyt oli Piski.
Åsa Larsson: Sudentaival
Åsa Larsson: Musta polku
Lisää Larssonia, nämä ”ankeat Kiiruna-dekkarit” ovatkin aika koukuttavia. Ajan kulu on ”oikea”, hahmot kaikessa kahjoudessaan (no, jotkut niistä) uskottavia ja… olen tilannut kirjastosta seuraavan.
Erika Lopez: Flaming Iguanas
Uusintaluku, koominen juttu siitä kun pari tytsyä lähtee moottoripyörillä seikkailemaan USA:n halki.
Terry Pratchett: Guards! Guards!
Terry Pratchett: Men at Arms
Terry Pratchett: Jingo
Terry Pratchett: Wee Free Men
Terry Pratchett: A Hat Full of Sky
Lisää Pratchettia, nuo viimeiset uutta Tiffany Aching -kirjaa odotellessa. Se on ilmestynyt jo, mutta pokkariversiota pitää odottaa syksyyn asti. Ei oo helppoo.
Val McDermid: Kick Back
Val McDermid: Crack Down
Val McDermid: Blue Genes
Dekkareita, joiden pääosassa on yksityisetsivä Kate Brannigan. Kaikin puolin kevyempää kamaa kuin Tony Hill -jutut: näissä ei yhtä lukuunottamatta ollut murhien selvittelyä, mutta huumoria ja toimintaa sitäkin enemmän.
Åsa Larsson: Aurinkomyrsky
Dekkari Kiirunasta. Larsson aloitti tällä kirjallaan Kiirunaan sijoittuvien kirjojensa sarjan, joissa risteillään nopean, pinnallisen Tukholman ja ankean, nurkkakuntaisen Pohjois-Ruotsin välillä. Vaikutti sen verran hyvältä, että jatko-osat pitänee lukea.
Anna Jansson: Outoja lintuja
Dekkari Visbystä (Janssonin Maria Wern -sarjan päähenkilö on vaihtanut Örebrosta Gotlantiin – kirja on siis sarjan keskeltä). Sekä tämä että edellinen ovat minulle tuntemattomia suuruuksia, mutta sopivia kun teki mieli lukea pohjoismaisia dekkareita…
Shauna Reid: Dieettitytön huimat seikkailut
Aussitytön laihdutusblogiin perustuva kirja valtavasta elämäntapamuutoksesta (ei vain laihdutuskuurista). Yllättävän mukaansatempaavaja hauska kirja. Oli kiva tehdä vertailuja omaan elämään.. Välillä teki mieli kirota tietyt ihmiset (ei voi oikein puhua kirjan hahmoista, koska tämä ei ole fiktiota) alimpaan helvettiin. Blogi on edelleen olemassa, osoite on http://www.dietgirl.org/dietgirl
Terry Pratchett: Going Postal
Terry Pratchett: Making Money
Terry Pratchett: Carpe Jugulum
Terry Pratchett: The Fifth Elephant
Uusintalukuja uusia kirjoja odotellessa…
Kelley Armstrong: Stolen
Toinen osa Armstrongin fantasiasarjasta Women of the Otherworld. Maailman ainoa naispuolinen ihmissusi ja sekalainen seurakunta muita yliluonnollisia tyyppejä vastaan upporikas pahis ja sen ”tieteellinen tutkimusryhmä”. Ihan viihdyttävä, vaan ei koukuttava. Ehkä olisi pitänyt lukea ensimmäinen osa ensin…
Nick Hornby: Juliet riisuttuna
Pakkomielteinen fani, sen puolisko ja fanituksen kohde jonkinmoisessa kolmiodraamassa. Paikoin hauska ja samalla tyypillisen hornbymainen (vähän traaginen, paljon ajatuksia herättävä) juttu erilaisista tyypeistä, ehkä luusereista.
Tässä kuussa ehdin lukea enemmän kuin aikoihin, koska töissä on ollut joitain hiljaisia päiviä (ja niiden varalta minulla on aina kirja mukana). Useimmat näistä nyt luetuista ovat myös olleet ohuita.
Wil Wheaton: Dancing Barefoot
Omaelämäkerrallisia pikku tarinoita entiseltä lapsitähdeltä, nykyiseltä blogaajalta/kirjailijalta.
Jan Guillou: Coq Rouge
Ruotsalainen dekkari, joka aloitti Carl Hamilton -kirjojen sarjan. Ihan hyvä stoori, mutta maailma on muuttunut 80-luvun puolivälistä niin paljon, että tämä oli paikoin auttamattoman vanhanaikainen.
Hanna Tuuri: Irlantilainen aamiainen
Pikkujuttuja ja tunnelmapaloja leppoisasta, joskus turhauttavasta elämästä Irlannissa. Kasvatti matkakuumetta.
Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
Tragikomedia tyypistä, joka haluaa olla ruotsalainen, hinnalla millä hyvänsä.
Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet
Viimeisin Maria Kallio -dekkari; kadonneiden maahanmuuttajatyttöjen mysteeri.
Jo Nesbø: Panssarisydän
Harry Hole ja vielä yksi keikka..? Sarjamurhaajajahti vie Norjan lumista Kongon helteisiin ja takaisin. Tämä olisi pitänyt saada lukea yhdeltä istumalta, mutta välillä oli pakko keskeyttää (kun töissäkin piti käydä)…
Sarah Waters: The Night Watch
Sota-ajan Lontooseen sijoittuva juttu epätavallisista ihmisistä ja ihmissuhteista. Tosi hyvä ja mukaansatempaava, myös takaperoisen kronologiansa takia.
J.R.R. Tolkien: Satujen valtakunta
Neljä lyhyttä tarinaa plus essee saduista. Ihan hyvä hankinta, koska en ole aiemmin ostanut esim. Maamiestä ja lohikäärmettä. Bonuksena tässä on Alan Leen kuvitus.
J.R.R. Tolkien: The Two Towers
J.R.R. Tolkien: Return of the King
Ensimmäinen lukukerta englanniksi. Wau.
Hannu Väisänen: Kuperat ja koverat
Jatkoa Toisille kengille. Iloista (?) opiskelijaelämää Helsingissä kaikenlaisten hörhöjen parissa.
Tuija Lehtinen: Kolme miestä netissä
Hilpeää hömppää (yhden illan lukupaketti) siirtolapuutarhaelämästä, nettiromansseista ja mutkikkaista perhesuhteista.
Olen yrittänyt miettiä, mitä merkittävää viime vuonna tapahtui, tai mitä tein ensimmäistä kertaa. Eipä ollut monia asioita..
Keväällä hoidin autokoulun II-vaiheen ajoissa pois (no, aikaa oli noin kuukausi) ja sain ”oikean” ajokortin.
Kesällä oli U2:n konsertti Helsingissä (elämäni toinen, mutta merkittävä juttu silti).
Marraskuun 12. päivänä olin ensimmäistä kertaa magneettikuvauksessa, ja se oli aika outo kokemus.
Itsenäisyyspäivän jälkeisenä yönä jonotin Minnan kanssa WoWin Cataclysm-lisäosaa (ehkä nörteimpiä juttuja, mitä olen tehnyt).
Ja… ööh… siinä se. Ihan hyvä vuosi silti.
Stieg Larsson: Män som hatar kvinnor
Stieg Larsson: Flickan som lekte med elden
Stieg Larsson: Luftslottet som sprängdes
Millennium-trilogia: parhaat dekkarit pitkään aikaan. Näitä lukiessa oli yhtä aikaa sellainen olo, että saisipa tämän nyt nopeasti loppuun, että tietäisi, kuinka käy, ja sellainen, että eihän tämä vielä lopu… eihän? Ihan loistavia kirjoja!
Charlotte Brontë: Jane Eyre
Sekoitus romantiikkaa, kasvutarinaa, goottilaista mysteeriä ja suurta melodraamaa, ajoittain tahattoman koomisesti (johtunee siitä, ettei enää eletä 1800-luvulla).. mutta tajuan kyllä, miksi tämä on saanut klassikon aseman.
Ensimmäistä kertaa unohdin koko kirjalistan enkä edes huomannut kuun vaihtumista, kun joulukuu tuli jotenkin… puun takaa. Olin myös niin keskittynyt lukemaan Stieg Larssonia, etten huomannut paljon muutakaan. Pitänee heittää kaikki loppuvuoden kirjat yhteen läjään huomenna (toivottavasti muistan!).
Joulumieli oli pitkään hukassa, jemmassa jossain – ehkä hangessa. Tänä vuonna on ollut kiireitä (myös jouluun liittyvä) ihan riittämiin, mutta muutakin häiritsevää on tapahtunut.
Niistä häiriötekijöistä muutama esimerkki… Kaksi vuotta sitten päädyin puolitahtomattani järjestöhommiin; nyt se on loppunut. Samaten kaksi vuotta sitten olin viimeksi oikein kunnolla selkävaivainen; nyt taas (sairauslomalla kuun puolivälistä vuoden loppuun). Tällä kertaa ei fysio taida rittää. Kaksi vuotta sitten olin pääsemässä kiinni WoWiin; nyt on kolmas lisäosa julkaistu ja pelin ”vanha maailma” on mennyt mullin mallin – ja pelaaminen on taas alkanut kiinnostaa enemmän.
Joulufiilis alkoi pikku hiljaa löytyä 22. päivänä kun olin matkalla Helsinkiin ja kuuntelin bussissa iiposta joulumusiikkia. Lopullinen niitti oli kuusen tuoksu (isä haki minut bussilta ja kävi samalla kuusiostoksilla; pitkästä aikaa). Itse joulu oli aika kiireinen juttu, kun viimeisiin päiviin ennen joulua oli pakkautunut melkoisesti tehtävää ja aattonakin oli vielä hommia kesken. Isäukolta puuttuu selkeästi ote laajempiin kokonaisuuksiin, mutta yksityiskohdat kyllä hoituvat; Musti taas ei pysty paljon tekemään, mutta ote, rutiini ja ”piällysmiehen” rooli löytyy. Ruokapöytään päästyä tilanne rauhoittui ja aattoilta meni ihan leppoisasti. En tosin jaksanut valvoa suklaata syöden kaiken yötä, niin kuin monena jouluna olen tehnyt…
Joulupäivänä takaisin Turkuun, appivanhemmille syömään ja taas lahjoja aukomaan, ja illalla omaan kotiin, omaan rauhaan. Tapaninpäivänä ei astuttu ulos ollenkaan, lojuttiin vain.
Nyt pitäisi valmistautua uuden vuoden juhlintaan ja käydä ostamassa muutamia paukkuja. Mieluummin pysyisin sisällä lämpimässä ja lukisin.