Joulua…

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Hiukan poikkeuksellinen joulukuu, pitkästä aikaa. Ensinnäkin se, että minulla alkoi oikea joululoma, joka kestää loppiaisenkin yli. Toiseksi se, että yleensä en kyllästy jouluruokiin niin nopeasti kuin nyt. Kolme päivää oli enemmän kuin tarpeeksi, mutta neljäskin tuli, kaikesta huolimatta. Tänä vuonna ei ollut yksiäkään järjestettyjä pikkujouluja, joihin mennä, mutta kouluporukan kanssa käytiin glögeillä, siidereillä yms. heti koulun loputtua perjantaina 16.12. Se oli huippukivaa, eikä vähiten sen takia, että melkein kaikki lähtivät mukaan.

Sunnuntaina 18.12. mentiin pitkästä aikaa Suxesiin: ohjelmassa Teatteri Kantanäyn uusin kabaree, Ei Turus mittä homoi oo. Sitä ennen glögiä ja iltapalaa ja vähän joulumusiikkiakin Anun luona Xeniittikamujen kanssa. Anulta saatiin idea hankkia tekokuusi jouluksi: kun sitä kerran joka tapauksessa pidetään parvekkeella, ei ole väliä, onko kuusi aito vai ei. Tekokuusi tulee myös halvemmaksi (hinta oli sama kuin pikkukuusella, pari kymppiä) ja sottaa vähemmän. Eikä tarvitse miettiä, vuotaako valurautajalasta vettä parvekkeelle tai jäätyykö se.. Vain tuoksu puuttuu.

Itse joulusta selvittiin melko vähällä stressillä, mikä oli oikein mukavaa. Itse paistettu kinkku, kaupan laatikot, itse tehdyt silli ja graavilohi.. sekä hyvissä ajoin hankitut lahjat. Pakollisia kuvioita ei kuitenkaan (tänäkään vuonna) päästy pakoon, mutta ainakin olimme enemmän kotona kuin viime jouluna. Aattona Minnan ja Miran vanhemmat, Mira ja Timo olivat meillä syömässä ja lahjoja aukomassa, joulupäivänä oli yksi pakollinen sukulaisvisiitti (joka sujui yllättävän kivuttomasti) ja Tapanina röhnötettiin kotona käymättä kertaakaan ulkona; kukapa siihen myrskyyn olisi halunnutkaan.

Kävimme yhden yön reissulla Helsingissä 27. päivänä lahjoja vaihtamassa ja oikeaa kuusta haistelemassa, ja syömässä jouluruokia vielä viimeisen kerran.

Uutta vuotta aiomme juhlia kahden: ensin tosin muiden kanssa homokabareen merkeissä ja loppuillasta kotona. Hyvää ruokaa (kuten aina), samppanjaa, pari ilotulituspataa — muuta ei ole suunniteltu.

Testaa sukupuolesi

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tein taas pitkästä aikaa tämän Transtukipisteen testin sukupuolesta: http://www.transtukipiste.fi/pelit/ttp0902.php

Tulos ei kyllä yllättänyt yhtään :)

Vaihtoehdoista nainen, mies, androgyyni ja sukupuolineutraali,

SINÄ OLET ANDROGYYNI

Kuvauksesi

Sinussa on melko paljon sekä feminiinistä naista että maskuliinista miestä. Olet sukupuolisesti hyvin harmoninen. Mieheytesi ja naiseutesi ovat tasapainossa keskenään, eikä kumpikaan puolesi hallitse persoonaasi toisen kustannuksella.

Olet sukupuolishoppailija! Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon, sukupuoliroolit ja odotukset kriittisestikin. Et juurikaan välitä näihin odotuksiin vastaamisesta, vaan käyttäydyt melko sukupuolivapaasti. Olet sukupuolen suhteen melko itsevarma. Sinusta on luontevaa toteuttaa itseäsi sekä miehisten että naisellisten puoliesi kautta.

Tulet hyvin toimeen miesten, naisten ja sukupuolineutraalienkin kanssa, koska et itsekään ole niin kaukana näistä muista sukupuoliryhmistä.

Naisellisuuspisteesi: 10
Miehekkyyspisteesi: 6

Lokakuun kirjoja

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Eija Wager: Koirani haukkuu italiaksi
Valokuva-albuminomainen kokoelma pieniä tarinoita elämästä italialaisessa vuoristokylässä. Ihan kiva lisä edelliselle kirjalle; pääsi näkemään eläimiä ja ihmisiä, joista oli jo lukenut.

Eija Wager: Vuorten valo
Jatko-osa Tupaantuliaiset italiassa -kirjalle: elämä eläinlauman kanssa jatkuu takkuillen. Mutta nyt ei kirja takkuile niin pahasti (toimitustyötä ja oikolukua on tehty).

Eija Wager: Paluumuuttajan päiväkirja
Elämänmuutos ja paikanvaihdos Italiasta Suomeen. Nyt on haussa eteläsuomalainen maalaisidylli, mutta kulttuurishokki ehtii iskeä ennen asettumista.

Stephen King: Full dark, no stars
Viiden novellin kokoelma, taattua tavaraa Kingiltä.

Syyskuun kirjoja

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Val McDermid: A Darker Domain
Dekkari kahden rikosjutun selvittelystä, tyypilliseen McDermid-tyyliin. Juonia ja sivujuonia, pikimustaa huumoria ja tarkkaa kuvausta 80-luvun hiilikaivostyöläisten lakkojen ajalta.

J.K.Rowling: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban
J.K.Rowling: Harry Potter and the Goblet of Fire
…Taas vaihteeksi. Kaksi seuraavaa jätin väliin, sitten katsottiin viimeinen leffa, minkä jälkeen luin osan viimeisestä kirjasta uudestaan.

Eija Wager: Tupaantuliaiset Italiassa
Eloisa kuvaus talonrakennusprojektista ja kyläelämästä Italian vuoristossa. Kiva tarina, mutta paras lukea pienissä pätkissä. Syy: järkyttävä määrä erilaisia oikeinkirjoitus- ja kielioppivirheitä! Ilmeisesti tehty niin kiireellä, ettei edes oikolukijaa ole käytetty. Ja tietysti kirjastosta lainaamassani kirjassa oli vielä läjä jonkun toisen lukijan tekemiä korjauksia (osa niistäkin väärin).

Opiskelijaelämää

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kesällä hain ja pääsin Turun Ammatti-instituuttiin opiskelemaan painoviestintää. Otin töistä opintovapaata ja tämän kuun ensimmäisestä päivästä lähtien olen ollut täyspäiväinen opiskelija. Vuonna 2013 pitäisi taskussa olla painotuotantoassistentin paperit ja ehkä alan työpaikkakin.

On hiukan hankalaa tottua opiskelijaelämään kuuden ja puolen vuorotyövuoden jälkeen. Ei hullun aikaisia herätyksiä, ei töihin lähtöä viikonloppuiltoina, kun muualla on ilo ylimmillään… eikä tunnin istumista bussissa (per suunta). Kumma kyllä, mutta on todella outoa lähteä liikkeelle ilman kaulassa roikkuvaa avainnippua. On myös vähän outoa olla aamuruuhkissa ja liikkeellä samaan aikaa kuin melkein kaikki muutkin.

Tämä viikko oli ensimmäinen kokonainen ”lähiviikko”, eli  joka päivä koulussa. Koulu alkaa aina 8.30 ja loppuu kolmen maissa, yleensä vähän aiemmin. Lähiviikkoja ei ole kovin paljon, useimmilla viikoilla on varsinaisia koulupäiviä kaksi tai kolme, loput ovat etäpäiviä – ja niille tulee kotitehtäviä (tulikin heti ensimmäisestä koulupäivästä alkaen)!

Toistaiseksi ollaan opiskeltu InDesignin ja Wordin käyttöä eli taittoa ja tekstinkäsittelyä, Mac-ympäristöä yleensä ja valokuvausta. Uusin Word poikkeaa sen verran vanhoista, että koulutus oli ihan tarpeen, ja InDesign on ihan uusi ohjelma minulle. Tosin kun on vanhaa PageMakeria käyttänyt, ei uuden vastaavan ohjelman opettelu ollutkaan kovin vaikea juttu. Olin ollut siinä luulossa, että InDesign olisi hankala.

Valokuvaus on ollut aika mukavaa, vaikkei ”idioottikameralla” kovin kaksisia kuvia saakaan. Ohjelmassa on ollut mm. juoksentelua Kupittaanpuistossa kuvaamassa mitä tahansa mielenkiintoista kohdalle osuvaa, kiertelyä koulun käytävillä ja portaikoissa etsimässä erilaisia kuvakulmia, ja viimeisimpänä mustien ja valkoisten asioiden kuvaaminen – mustaa mustalla taustalla, valkoista valkoisella taustalla. Perjantaina meidät nakitettiin jokivarteen kuvaamaan kyldyyriä.

Mäkkiytyminen alkaa jo, oma MacBook Pro on tilattu ja Gigantista noudettu. Seuraavaksi pitää mennä reppuostoksille ja hankkia oma ohjelmapaketti (Adobe Design Premium; opiskelijaversio ei onneksi ole kovin kallis). Koulussa saa kyllä tehdä omiakin juttuja (ja ne etätehtävät), mutta siellä ei saa olla myöhään iltaisin ja luokat voivat olla varattuja.

Ensi viikolla mennään porukalla Finngraf-messuille Jyväskylään.

Elokuun kirjoja

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Bill Bryson: The Life and times of the Thunderbolt Kid
Humoristisen matkakirjailijan omaelämäkerta, eloisa kuvaus elämästä amerikkalaisessa pikkukaupungissa ”viattomalla” 50-luvulla.

Stephen Fry: Moab is my washpot
Stephen Fry: The Fry chronicles
Stephen Fryn omaelämäkerran kaksi ensimmäistä osaa; jälkimmäinen antaa ymmärtää, että kolmaskin osa on tulossa. Mukaansatempaavia tarinoita sisäoppilaitoselämästä, teatterista, addiktioista… lapsuuden karkkihimoista lähtien. Luin ensin jälkimmäisen osan, ja sitten oli ihan pakko ostaa edellinenkin.

J.K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher’s stone
J.K. Rowling: Harry Potter and the Chamber of secrets
Nämä on näköjään pakko lukea uudestaan aina parin vuoden välein…

George R.R. Martin: A Clash of Kings
Toinen osa A Song of Ice and Fire -sarjaa; koukuttava ja märehdittävä. Hahmoja kuin venäläisessä klassikossa ja juoni hurjempi kuin missään saippuaoopperassa ikinä. Lisää pitää saada! Onneksi varastossa on vielä kaksi ennen kuin pitää taas päästä ostoksille.

Railakas lauantai

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Mistä on Minnan railakas lauantai tehty? Tänään siihen kuului tietokoneella istumista, exceleiden väkertelyä, 1,5 tunnin päikkärit*, 17 kilometrin pyörälenkki, koneellinen pyykkiä ja kohta siirryn illan kohokohtaan: sohvalle kutiloimaan sukkia ja nauttimaan aloitetusta kynttiläkaudesta.

Siideriä harkitsin, mutta haen Miiran pysäkiltä tunnin päästä, joten ei ainakaan vielä. Alkoholiongelmani on nykyisin sitä luokkaa, että tuskin juon sitten senkään jälkeen. Kun ei maistu, niin ei maistu ja silloin ei kannata juoda.

* Päikkäreitä nukun korkeintaan viisi kertaa vuodessa, mutta tänään heräsin seiskalta, enkä saanut enää unta. Pakko kompensoida nukkumalla päivällä, että jaksaa illalla.

Kasva isoksi, älä aikuiseksi

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Viime viikolla täytin 40. Pidin parit pienet kutsut. Ideana oli yhdessäolo, hyvää ruokaa ja juomaa, muttei lahjoja. Niiltä ei kuitenkaan voinut välttyä. Sitä paitsi Minna oli juonitellut muutamankin tyypin kanssa ja niin sain muutaman täsmälahjan, jotka olivat todella iloisia yllätyksiä.

”Aikuisten lahjoja”, joita sain:

  • lahjakortti
  • rahaa
  • viiniä
  • olutta
  • siideriä
  • tyynyliina

”Lasten lahjoja”:

  • polkupyörä
  • muumimuki
  • tennarit
  • karkkia, suklaata ja muita herkkuja
  • leffoja

Noissa ”lasten lahjoissa” on se pikku juttu, että fillari oli aikuisten (hinta myös), tennarit Marimekko/Converse-kamaa (jipii!), osa herkuista ei todellakaan sellaista, mitä antaisin lapsille (vahvaa tummaa chilisuklaata ja voimakkaasti maustettua beef jerkyä) ja leffat Luc Bessonia. Ei Disneyä.

Eilen kävin kaupungilla ostamassa muutaman kirjan. Tänään, kun koko päivän on satanut, eikä loppua näy, olen melkein pelkästään istunut ja lukenut.

En haluaisi enää mistään hinnasta olla nuori tai lapsi. Nyt on hyvä.

Heinäkuun kirjoja

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Val McDermid: Union Jack
Val McDermid: Booked for Murder
McDermidin Lindsay Gordon -dekkareita, melkein yhtä kevyttä kamaa kuin viime kuussa lukemani Kate Brannigan -jutut. Gordon on journalisti, joka onnistuu sekaantumaan rikosjuttuihin, tyttöystävänsä harmiksi.

Val McDermid: The Torment of Others
Val McDermid: Beneath the Bleeding
Val McDermid: Fever of the Bone
Nämä kolme taas olivat McDermidin viimeisimmät Tony Hill -dekkarit. Niin hyviä, että teki mieli lukea yhdeltä istumalta, ja kaukana kevyestä.

Kolme seuraavaa ovat McDermidin itsenäisiä dekkareita, jotka eivät kuulu mihinkään sarjaan, vaikka joskus jossain kirjassa saatetaan mainita jossain toisessa kirjassa ollut hahmo.
Val McDermid: Killing the Shadows
Val McDermid: The Distant Echo
Val McDermid: The Grave Tattoo
Enemmän Tony Hill -meininkiä, kovaksikeitettyjä ja ajoittain epämiellyttäviä juttuja sarjamurhaajista ja muista ”kivoista” tyypeistä. Myös kirjallista meininkiä, historiaa ja yhteiskunnallisia aiheita.

Mikey Walsh: Gypsy Boy
Britanniassa elävän romanipojan omaelämäkerta, tarina yhteisöstä, jossa erilaisuutta suvaitaan vielä vähemmän kuin ”valkolaisten” keskuudessa, ja jossa säännöt (ja isät) hallitsevat.

Ishmael Beah: Leikin loppu – lapsisotilaan muistelmat
Omaelämäkerta, josta päällimmäiseksi jäi mieleen ajatus: lapset sopeutuvat helposti kaikkeen. Siis ihan kaikkeen.

Pieni kesäreissu

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tänä kesänä ei ollut suunnitteilla mitään isoa juttua eikä ulkomaanmatkaa. Minna halusi Tuuriin, ja kiltti kun olen, suostuin. Samalla voisi mennä Ähtärin Eläinpuistoon ja ehkä jonnekin muuallekin siinä matkan varrella.

Tuuriin mentiin. Mutta ensin se Ähtäri. Lähtö sunnuntaiaamuna, autossa molempien laukut, pieni kassi jossa pyyhkeet, muovipussi jossa vaihtokengät ja kylmälaukku eväineen. Matkalla totesimme, että Swift (uudenpuoleinen automme; Minna voisi ehkä kertoa siitä jotain…) on aivan riittävä parin-kolmen hengen kesäreissuun, koska takakontissa oli vielä hyvin tilaa ja vaikka takapenkillä olisi istunut yksi henkilö, siihenkin olisi viereen mahtunut ”vaikka mitä”. Nyt kylmälaukku oli kuskin takana helppoa käsittelyä varten.

Hotelli Mesikämmen osoittautui mielenkiintoiseksi, osaksi kallioon louhituksi rakennuskompleksiksi, jossa ei noustu hissillä yläkerroksiin, vaan mentiin alas päin. Huoneesta oli kaunis näkymä metsään ja järvelle, ravintolasta sai hyvää ruokaa ja runsaan aamiaisen, ja kylpyläkin oli… mutta sitä katselimme vain ulkoa päin. Ei jaksettu eikä viitsitty; oma suihku riitti hyvin.

Eläinpuistossa viihdyttiin pari tuntia ja joitain eläimiä, kuten leikkisää saukkoa, lumileopardeja ja pieniä näätäeläimiä olisi mieluusti katsonut pidempäänkin. Ehkä (toivottavasti!) mennään jonain vuonna uudestaan.

Seuraavana aamuna kohti Tuuria. Jo parkkipaikalla alkoi ahdistaa – ei Minnaa, vaan minua. Siellä näytti aivan liian täydeltä – ja oli vasta puolipäivä! Päädyimme hotellin/ruokakaupan toiselle sivulle, jossa oli vielä hyvin tilaa, ja Minnan vanhempia sekä Miraa odottaessamme käväisimme parkkipaikan toisella laidalla olevassa piha- ja puutarhamyymälässä. Hiukan myöhemmin, kun kaikki olivat paikalla ja oli käyty kahvilla, oli aika suunnata siihen varsinaiseen ostoshelvettiin. Onneksi ei oltu koko päivää; iso kauppa on iso kauppa… ja siinä kaikki. Mukaan sattui muutama vaatekappale, jumppamatto, pari emalista Muumi-mukia ja Minnan Nomination-rannekoruun uusi pala.

Lounas kuitattiin ostamalla ruokakaupasta salaattia, valmiita (kylmiä) kanavartaita yms. helppoa ja syömällä ne parkkipaikalla ennen lähtöä. Eipä tarvinnut jonottaa tai ahdistua (taas) ruuhkista.

Iltapäivällä ajettiin takaisin länsirannikolle, Kristiinankaupunkiin. Siellä majoituttiin Hotel Almaan, joka on entiseen paloasemarakennukseen tehty pieni hotelli. Huonejärjestelyjen (jotain säätöä, en kysynyt yksityiskohtia) takia ”jouduimme” tornisviittiin, mikä oli tietysti kovin ikävää ;-)

Kristiinankaupunki on idyllinen pieni paikka, täynnä kauniita puutaloja ja samantapaista tunnelmaa kuin Porvoossa tai Naantalissa, mutta vähemmällä turistihypetyksellä. Epäkaupallinen sopi meille hyvin ja viihdyimme loistavasti. Kuuma sää vähensi hiukan vaellushaluja, mutta ehdimme kyllä tehdä kävelyretkiä pikku kujilla, tehdä ostoksia, käydä vanhoilla hautausmailla, ihailla merta, juoda jääteetä ja syödä kakkua  Vinkelissä. Ihan mahtava kesäkaupunki; harmi vain, että sinne on matkaa…

Kotiin palattiin keskiviikkona. Oma peti paras peti, vaikka kyllä Almankin sängyssä hyvin nukkui.