Avainsana-arkisto: ruoka

Koomailua

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Toissapäivä oli ”pelkkä” hengailupäivä (eli pysyttiin mökillä ja laiskoteltiin), mutta eilen kävimme Jyväskylässä.

Jätimme aamiaisen väliin, koska suunnitelmissa oli mennä matkan varrella – mieluiten jollain näköalapaikalla tms. – kahville. Sopivaa taukopaikkaa ei kuitenkaan löytynyt, ja Jyväskylään päästessä meillä oli jo kiljuva nälkä.

Päädyimme Haraldiin syömään ja koska lounasaika siellä oli jo päättynyt, paikassa ei ollut meidän lisäksemme kuin kaksi asiakasta, ja hekin poistuivat meidän vielä syödessämme.  Alkupaloiksi Jumalten alkajaiskilpi, jolla oli kaikenlaista hyvää pienet annokset (yhteensä kuitenkin aika paljon), pääruoaksi Minnalle Härän pihviä Heimdalin tapaan eli ulkofilettä viinikastikkeessa juustoperunoiden ja hunajaisten juuresten kanssa, minulle Poronmaksaa Kaupangista, jonka lisukkeena oli mm. juures-perunamuhennosta ja sipulimarmeladia.

Ruokakooma oli täydellinen viimeistään siinä vaiheessa, kun ravintolasta poistuttuamme ja hiukan kaupoissa kierreltyämme ostimme ja söimme vielä pehmikset kävelykadulla. Pehmisten hinta on muuten pikku hiljaa noussut hävyttömän korkealle (Turussa 2,50 ja Jyväskylässä 2,70), mutta onneksi jäätelönmyyjät tekevät niistä isoja. Tämä kesä on meillä sitä paitsi julistettu pehmiskesäksi, joten jäätelöllä herkutellaan hinnasta riippumatta.

Paluumatkalla poikkesimme Seppälässä, jossa on yksi paikallisista markettikeskittymistä, ja ostimme ruokaa sekä juomia. Ei tarvinnut enää erikseen lähteä kauppaan.. eikä vielä tänäänkään. Illalla grillattiin pari lammasmakkaraa, lipitettiin siideriä ja koomailtiin lisää. Kun ilma viileni ja hiillos hiipui, oli pakko paeta hyttysiä sisälle (kuten edellisinäkin iltoina).

Nörtit matkalla jossain Suomessa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Loma on alkanut, samoin lomareissu. Samassa paikassa kuin viime kesänä, mutta nyt kauemmin. Tällä kertaa on mukana kokonainen autollinen varusteita (heh, viimeksi vain puoli autollista) kaikkiin mahdollisiin säihin, mutta myös miniläppärimme Nasu ja langaton netti (prepaid). Kyllä nyt kelpaa!

Saavuimme Heinolan Heilan kautta (matkaevästä ja ruokaa, mm. tänään itse marinoidut ja grillatut kassler-pihvit). Matkalla ei muuta sattunut kuin puhallusratsia – niitä onkin kuulemma tällä viikolla erityisen paljon. Perillä asetuimme taloksi, teimme välipalan jälkeen pikku kävelylenkin ja aloimme virittää nuotiota. Oli mukavaa pitkästä aikaa istua hyttyssavujen ympäröimänä grillillä, siemailla siideriä (Minna lonkeroa) ja kuunnella järven toisella puolella kukkuvaa käkeä.

Illan mittaan kuultiin myös kurkia ja kuikkia, nähtiin joutsenia ja tapettiin kymmenittäin hyttysiä. Tikanpesä-mökin päädyssä on seinähirsien välissä talitiaisen pesä, ja poikaset pitävät aikamoista metakkaa kaiken päivää. Kohta pitäisi mennä nukkumaan, mutta vielä ei malteta – on niin valoisaa ja mukavaa istuskella tuvassa.

Isän opetukset

Julkaistu , kirjoittanut
3

Isänpäivän kunniaksi pari asiaa omasta isäukostani. Joojoo, sekä minun että isäni mielestä koko isänpäivätouhu on turha juttu, mutta kun tästä aiheesta piti kuitenkin joskus polkata, niin menköön tälle päivälle.

Isä on opettanut minulle ainakin seuraavaa:

Tee ja hunaja voivat auttaa kipeään mahaan ja flunssaiseen oloon (kun olin pieni ja nuhainen, isä joskus laittoi kuumaa hunajavettä tai teetä ja hunajaa, jos olin mahaflunssassa).

Kuuma kaakao sokerittomasta kaakaojauheesta (van Houten tai vastaava) on tosi hyvää. Mukin pohjalle yhtä paljon kaakaojauhetta kuin sokeria (esim. 3 tl), tilkka maitoa ja sekoitetaan löysäksi tahnaksi. Päälle kuuma vesi, sekoitetaan hyvin ja juodaan. Jos ei halua käyttää maitoa ollenkaan, tehdään se tahna tilkalla kuumaa vettä.

Mallasviski on parempaa (maukkaampaa) kuin blended ja kun ”oikean aineen” makuun on päässyt, lähes savuton irkkuviski on kuin pahanmakuista vettä. Laphroaig ja Bowmore = herkkua. Eikä ole tarkoitus ottaa kännejä viskillä, yksi tai kaksi lasillista illassa on tarpeeksi.

Isä on myös muistaakseni näyttänyt, miten kala suolistetaan ja fileoidaan, ja miten katkaravut kuoritaan.

Punaviiniä voi nauttia milloin tahansa, myös kalaruoan kera. Hyvää punkkua ei välttämättä ole se kallein, mutta viinin täyteläisyys merkitsee paljon.

Tulipa juomapitoista juttua.. taidan olla janoinen, kun en juuri nyt muista muita asioita.

Viikonloppu keskellä viikkoa ja addiktiopäivitys

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tultiin vähän aikaa sitten risteilyltä. Kivaa oli, kuten aina: syötiin ja nukuttiin. Tällä kertaa poikkeuksellista oli se, että olimme iltalaivalla ja että laiva oli täynnä. Jopa vähän ahdistavan täynnä. Vikingillä oli Unkari-viikot ja à la carte -ravintolan ruoka sen mukaista. Huippuhyvää! Sisäfilepihvi esimerkiksi oli hintansa väärti ja enemmänkin, höysteet ja viini tekivät ateriasta elämyksen. Asiaan luultavasti vaikutti myös se, että naudanlihan hintojen takia emme ole herkutelleet sisäfileellä aikoihin.

Kunnon yöunet ja tuhdin aamiaisen jälkeiset pitkät päiväunet kuuluvat myös asiaan, niistä ei poikettu tälläkään kertaa. Lisäksi vähän ostoksia, hengailua hytissä, hiukan laivan tutkimista (saunaosaston vieressä on iso remppa käynnissä)… ja se siinä. Kotiin mukaan juomia, karkkeja ja jo jonkin verran suklaata jouluksi – ettei sitten tarvitse miettiä.

World of Warcraftia olen nyt pelannut kaksi kymmenen päivän koeaikaa. Jälkimmäisessä peli alkoi sujua paremmin, kun tajusin selkeämmin, missä mennään ja miten kannattaa toimia. Koeaika loppui eiliseen, ja lopettaessani olin päähahmoni kanssa tasolla 11. Nyt olisi kova into päästä siitä eteen päin, koska alkaa tuntua siltä, että 10-tason jälkeen homma vasta mielenkiintoiseksi muuttuukin, kun hahmon taitoja ja muuta osaamista voi alkaa kasvattaa kunnolla.

Pahus, taidan joutua syömään sanani ja ostamaan sen pelin. Ostoversiossa on mukana 30 päivää peliaikaa ja siitä eteen päin sitä voi ostaa lisää aina 30 päivää kerrallaan. Hinta, noin 15 euroa, ei minusta ole paha. Meillä on toinenkin peliin hurahtanut: Minna, joka on aivan innostunut Guitar Herosta. Suunnitteilla on uuden GH:nkin ostaminen; ovat yhdessä Miran kanssa tahkonneet GH III:a ja Minna hinkuu lisää.

Toistaiseksi pelaaminen ei ole vienyt aikaa netissä roikkumiselta tai esimerkiksi lukemiselta, niin että ehkä tämä ei ole kovin vaarallista…

Omin pikku kätösin

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Minnalla on kutomisinnostus, minä teen omenapiirakkaa. Tai sitten omenapiirakkaa. Tai jos vaikka… omenapiirakkaa? Piti soittaa Mustillekin ja leveillä leipomuksilla (Mustillehan kaikki leipomisen tapainenkin on stressaavaa ja kamalan vaikeaa; hassua, kun tyyppi muuten on mestarikokki).

Olemme saaneet eri tahoilta viime päivien mittaan läjäpäin omenoita, jotka on otettu mieluusti vastaan, mutta jotka sitten pitää myös käyttää. Tuoreena niitä ei kuitenkaan voi kaikkia syödä, koska niihin voi kyllästyä ja kolhiintuneet – yök. Tehdään siis omenapiirakkaa, joka on maailman helpoin juttu (no melkein). Pullapohja on sou ten jiers agou; nyt surrutetaan sähkövatkaimella toscakakun pohja ja pudotellaan omenapalat sille.

Tänään nukuin liian vähän yövuoron jälkeen ja herättyä oli pitkään huono olo silkasta väsymyksestä (yrjölle nyt vai heti?), mutta piti lähteä liikkeelle, kun Minna oli saanut autokaupalta mainospostia ja tietysti haluttiin tarkistaa arvontanumero. Ei voitettu Fiatia, mutta koeistuttiin muutamia – niin Fiateja kuin Kiojakin. Uusi Fiat 500 oli sisältä söpömpi kuin (edellisessä paikassa koeistuttu) Mini ja Kia Cee’d melkoisen houkutteleva.

Autokaupasta Miraa ja Börjeä hakemaan, sitten ruokakauppaan, pikavisiitti Vakkelle, Miran tavarat kotiin, Börje pois kyydistä ja omaan kotiinsa, lopulta meille tekemään ruokaa, syömään, tekemään pellillinen omenapiirakkaa Miran huomisille synttäreille ja pellillinen mansikka-raparperipiirakkaa meille. Pakastinta pitää tyhjentää, että mahtuu uutta tavaraa, siinä tekosyy, jossa pysymme. (Omnomnomnom…)

Sen omenapiirakan reunat piti tietysti syödä pois ja maistaa yksi normaali pala (varmistaa, että piirakkaa voi tarjota sukulaisille); lisäksi teetä ja vähän sipsejä Minnan pussista… ja tämä kaikki sen jälkeen, kun oli ensin syöty kunnon ateria (lehtipihvejä, ranskanperunoita ja salaattia). Yhtäkkiä totesin, ettei yhtään tee mieli juustiksia, joita minulla on jemmassa kokonainen megapussi.

Ei tee mieli oikein muutakaan.. paitsi ehkä yhtä pientä viskiä ja omaa sänkyä ja unta ainakin 10 tuntia.

Ei hassumpaa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

suklaakakku ja hamsteri-ilmapallo

Synttäristä tuli ihan mukava, vaikka tuleva työyö onkin koko ajan varjostanut olemista. En odottanut saavani mitään lahjoja, joten yllätys oli melkoinen, kun Mira toi mukanaan paketoituja herkkuja. Päivän varsinaiset syömiset oli suunniteltu ja otettu pakastimesta jo eilen, mutta yllätyksiä tuli vielä.

Ruokana meillä oli itse marinoituja naudan ulkofilepihvejä, pari ohutta broileripihviä ja maissintähkiä – kaikki grillattuja. Lisäksi tomaatti-mozzarellasalaattia ja grillillä paahdettua ruisleipää. Minna teki jälkiruoaksi suklaisen sokerikakun ja siihen vielä kuorrutuksen erittäin tummasta (70%) suklaasta. Huippuhyvää!

Nyt pitäisi jaksaa valmistautua töihin, mutta kaipa tästä selvitään: jos hyvin käy, edessä on vain yksi yö suunniteltujen kolmen sijaan. Oli vapaata tarjolla kun kiire yllättäen lopahtikin. Sitä paitsi otan evääksi mm. puolen litran pullon energiajuomaa ja ison palan kakkua.

Voisin käydä Helsingissä taas vaihteeksi; olisi tuliaisiakin (laivalta) vietäväksi. Kattellaan; ensin pitää tehdä tämä vuoro ja nukkua sen jälkeen.

Tukholma, päivä 4

Julkaistu , kirjoittanut
11

Paraatipäivä, hääpäivä, lähtöpäivä.

Aamiaisen jälkeen pantiin loput kamat kasaan, poistuttiin hotellista ja mentiin Vikingin terminaaliin. Jätettiin iso reppu, olkalaukku ja matkalaukku terminaalin säilytyslokeroon ja palattiin keskustaan. Vähän haahuilua, odottelua ostoskeskuksessa (ulkona oli alkanut sataa) ja lopulta paraati!

Minna on ollut mukana Europridessa kymmenen vuotta sitten, mutta minulle tämän kokoluokan tapahtuma oli ensimmäinen. Helsingin pride-paraati on ”vähän” eri juttu.

Stureplanilla oli aikamoinen tungos ja missasimme alkupään (Dykes on bikes esimerkiksi). Kävelimme kadunvartta eteen päin, etsimme sopivan katselupaikan ja samalla odotimme sopivaa väliä, johon voisi pujahtaa kävelemään mukana. Puolueiden ja muiden sellaisten riveihin ei haluttu, ja Minna alkoi jo olla kärsimätön.

Viimein kohdalle tuli sopiva väli, vähän ennen hilpeitä sambaajia, joten hyvä taustamusiikki oli taattu. Edellämme kulki Haket-pubin pieni joukko, johon osaksi sulauduimme, mutta johon myös pidimme pientä etäisyyttä. Takanamme tuli drag king -ryhmä Dragonkings (jota kuvattiin todella paljon) ja sitten sambaajat, joita oli todella iso ryhmä. Meidän kohdallemme tuli aina välillä muitakin yksittäisiä tai parittaisia marssijoita, mikä sopi oikein hyvin…

Matkalla sadetta ei enää huomannut; ilma oli lämmin, tunnelma korkealla ja minulla vielä lippalakki päässä, joten sade ei haitannut näköä eikä kuvien ottamista. Oli uskomatonta nähdä, kuinka paljon ihmisiä riitti koko paraatireitin varrelle katsomaan, taputtamaan, hurraamaan, ottamaan kuvia, vilkuttamaan.. jotkut roikkuivat korkealta ikkunoista, toiset olivat perustaneet katsomoita muurien tai jopa pakettiautojen (toivottavasti omiensa!) katoille.

Jossain matkan varrella joku pysäytti minut ja Minnan ja halusi ottaa kuvan. Näytti ammattikuvaajalta (iso järkkäri), mutta muuta en osaakaan sanoa. Minulla oli siinä vaiheessa kädessäni energiajuomatölkki – niitä jaettiin ilmaiseksi marssijoille… mutta en edes muista, missä kohdassa tämä tapahtui. Lisäenergia oli tarpeen, vaikka meillä oli omat vesipullot mukana (niistä otettiin huikka aina välillä).

Södermalmstorgetin kohdalla oli pakko pitää pieni tauko ja Minna sai pitkään haluamansa mehujään (jonkin matkaa edellämme ajoi auto, jonka takaosasta niitä jaettiin). Minä kyykistyin kadun reunaan ja otin kulauksen vettä… ja sitten voitiin taas jatkaa matkaa, tällä kertaa sambaajien takana (nyt muutkin lyömäsoittimet kuin rummut kuuluivat hyvin). Pian Hornsgatanille päästyämme vetäydyimme joukosta ja jäimme katsomaan kulkueen loppupäätä, jota riitti vielä pitkään.

Äänekkäimmät aplodit siinä kohtaa taisi saada vanhempien ryhmä, Nätverket Stolta Föräldrar till Homo- och Bisexuella barn, joka oli iso! Siellä täällä (siis muuallakin kulkueessa) oli mukana muitakin, jotka julistivat olevansa ”ylpeitä kavereita”, ”ylpeitä siskoja” tms. Sateenkaariperheillä oli hauska pieni ”juna”, ravintoloilla isot lavat ja äänentoistolaitteet, ja mukana oli useampiakin hevosia (joiden läjiä sai sitten väistellä).

Välittömästi kun paraatin loppupää oli ohittanut meidät, lähdimme taas liikkeelle, takaisin Slussenin suuntaan. Kaupunginmuseo oli auki vielä puolisen tuntia, ja siellä pidettiin sadetta, Minna kävi vaihtamassa paidan ja katsomassa museokaupan tarjontaa. Takaisin ulos vähän ennen museon sulkemista ja ruokapaikkaa etsimään. Melko läheltä löytyi tapaspaikka Bauer, jonka avaamisaika oli juuri, kun olimme sen ovella katsomassa listaa. Ovet tosin avattiin muutamaa minuuttia myöhemmin, jolloin sisäänpyrkijöitä oli jo isompi joukko.

Palvelu Bauerissa oli ystävällistä ja alkuruuhkaan nähden nopeaa. Saimme levätä, herkutella ja tappaa vähän aikaa ennen kuin piti lähteä terminaalille. Kumpikin meistä söi katkarapuempanadillan ja ryppyperunat, Minna lisäksi gazpachoa ja kanaa, minä etanoita taikinakuoressa ja valkosipuliliemessä sekä juustopalloja. Ramlösa maistui taas (se oli selkeästi koko reissun hittijuoma) palanpainikkeeksi.

Terminaalissa odottelua, laivalla pesu ja vaatteiden vaihto, ruokaa (menomatkan herkut päittäin vaihdettuna) ja hytissä nautittujen kuohuviinien jälkeen nukkumaan.

Olen vieläkin melko innoissani aina kun ajattelen paraatia…

Lisäys: Paraatikuvia voi nähdä esimerkiksi Tukholman Priden virallisilla sivuilla.. ja jos kuvagallerioita jaksaa kahlata läpi, niin kyllä meidätkin voi yhdessä kuvassa nähdä.

Tukholma, päivä 3

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Perjantai 1.8. oli shoppailupäivä. Ensin mentiin Odenplanille Lindexiin, koska nettisivujen mukaan siellä piti olla Generous-mallistoa. Muina päivinä oli etsitty tuloksetta eri Lindexeistä, mutta niissä tuppasi olemaan vain tavalliset naisten vaatteet, alusvaatteet ja lastenosasto. Odenplanilla tärppäsi, ja löysimme oikean osaston. Minna ei tosin silti löytänyt mitään mieluisaa, eikä varsinkaan ale-tuotteita. Minulle sen sijaan löytyi tarpeellisia alusvaatteita – ja ainahan voi ostaa sukkia. Niitä lähti mukaan muutama pari kummallekin.

Seuraavaksi mentiin Vanhaan kaupunkiin ja käveltiin siellä, pääkohteena Science Fiction bokhandeln, josta ostettiin sarjiksia ja Xena-juttuja (10th anniversary collection -DVD-boxi ja kirja, joka on ollut hankintalistalla vaikka kuinka kauan). Kassalla oli aika söpö myyjä, joka toivotti meille lopuksi ”Battle on!”

Kun tultiin taas ulos, oli ihmismäärä kadulla lisääntynyt melkoisesti. Aurinko paahtoi ja pari kortteliakin tuntui pitkältä matkalta. Helpotusta haettiin Murenista, josta minä ostin seljankukka-lime-sorbetin ja Minna pullon Ramlösaa. Seljan (fläder) käytön ruotsalaiset kyllä osaavat; sorbetti oli herkullista!

Sattumalta päästiin näkemään osa vahdinvaihtoakin, kun mentiin ylös kohti linnaa ja huomattiin, mihin ne kaikki muut turistit olivat menneet.

Keskustassa mentiin NK:hon, jossa hyödynnettiin vessa- ja ruokapalveluja. Kirjaosasto oli aivan sen kahvilan vieressä, jossa söimme välipalan, joten tietysti sielläkin piti käydä (mutta ensin Minna halusi koluta kerroksen muut osastot läpi). Ostettiin yksi Laurie R. King -dekkari ja Pride-viikon uutuuskirja (tai no, sen pokkaripainos), Bögjävlar.

Seuraava levähdyspaikka oli Kulturhusetin (joka koko viikon ajan oli Pride House) kirjasto. Istuskeltiin hetki paikoillamme ja lähdettiin sitten etsimään Hallongrottanin myyntipistettä. Sitä oli etsitty monta kertaa aiemminkin jo, mutta nyt oltiin jo sen verran epätoivoisia, että kysyttiin yhdeltä Pride-vapaaehtoiselta. Paikka löytyi sitten vihdoinkin, selattiin sateenkaarikrääsää, kirjoja, muita kamoja ja ostettiin Alison Bechdelin Fun Home -kirja, kun kerran kohdalle satuttiin eikä hintakaan ollut paha.

Minna oli katsonut ohjelmasta, että Pride Housen katolla oli kohta alkamassa Dildokubb-finaali, joka oli tietysti nähtävä. Katolle siis. Kubb osoittautui mölkyn tai kyykän tyyppiseksi peliksi, tässä vain heittokapulat olivat dildoja ja kisaamassa oli kaksi joukkuetta: toisessa kolme tyttöä, toisessa vain yksi, mutta sitäkin parempi – hän nimittäin voitti ylivoimaisesti.

Hilpeän ja lyhyen kisan jälkeen lähdettiin viimeinkin hotellille, kun taas oli kuuma ja jalkoja väsytti ja ähpuh. Minna poikkesi vielä pariin H&M:ään etsimään tuliaisia Miralle, minä menin suoraan hotelliin ja kirjoitin edellisen entryn.

Hotellissa lepäiltiin, minä kävin suihkussa ja sitten pähkäiltiin, mentäisikö illalla vielä johonkin. Biletuulella ei oikein oltu, PridePark oli nähty, kaupungilla ravaaminen riitti jo. Lähdettiin sitten vain Åhlénsin ruokaosastolle hakemaan vähän kotiin vietävää ja iltajuomaa (puolitoista litraa Ginger Alea!), minkä jälkeen Minna palasi kasseineen hotelliin ja minä hain parin korttelin päässä olevasta Chopsticks-ravintolasta kiinalaista ruokaa iltapalaksi.

Viimeisenä ohjelmanumerona oli tavaroiden pakkaaminen ennen nukkumaanmenoa.

Herkkuja laivalla

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Ollaan kerrankin kahdestaan Viking Isabellalla. Hassua, kun yleensä aina reissataan Amorellalla. Pientä hämmennystä aiheutti sekin, että Food Gardenissa oli Amorellalta tuttu tarjoilija.

Ruoka oli taas todella hyvää. Minä söin lampaanpaistia peruna-rosmariiniterriinin kera, Minnalla oli lohta korvasienikastikkeella. Jälkiruoaksi suklaa- ja mansikkapitoisia herkkuja kummallekin. Paluumatkalla luultavasti syödään samat pääruoat mutta päittäin vaihdettuna; oli sen verran herkkua, kun maistettiin toisiltamme.

Kohta hyttiin relaamaan ja juomaan jälkiruokajuomia. Laiva on ihan täynnä ja sen huomaa: ruuhkat ahdistavat vähän joka käänteessä. Mutta nyt on aamupalaleivätkin ostettu, joten ei ole mikään pakko enää hillua käytävillä tai baareissa muun rahvaan kanssa.

Ruuhkista huolimatta tähän asti oikein onnistunut reissu. Vielä parempaa on toivottavasti tulossa.

Hengissä Helsingissä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Helsingissä. Ajoin Lohjanharjulle asti, Minna perille. Vieressä istuminen on kuulemma tosi tylsää. Auto oli kuin nelipyöräinen sauna, ja kaikkialla muuallakin oli todella kuumaa.

Vähän aikaa tulomme jälkeen isä pani poropaistin uuniin ja sitten lähdettiin moikkaamaan Mustia – ilmastoidulla autolla. Musti oli pirteä ja vaikutti hyväkuntoiselta; viivyimme pari tuntia. Sitten laittamaan ruoka valmiiksi ja syömään… ja juomaan punaviiniä, jota meni aika reilu määrä kolmeen pekkaan. Jälkiruoan kanssa vielä jälkiruokaviiniä ja lopuksi yömyssyt.

Tällä hetkellä olen melko hyvin marinoitu, suihkupuhdas ja jokseenkin tyytyväinen olooni. Aika mennä nukkumaan.