Kiven sisässä

Kesän viimeinen ohjelmanumero koettiin sunnuntaina, kun lähdettiin Kakolan kierrokselle. Homma oli varattu jo kesäkuun lopulla, kun huomattiin, että paikat hupenivat vauhdilla. Kesän viimeisellä kierroksella oli vielä tilaa, joten varattiin se.

Mentiin keskustaan, Aurakadulle, josta lähti tilausajobussi Kakolaan. Olimme näköjään viimeiset, koska meiltä varmistettiin vain, että meitä oli kaksi, ja bussi lähti heti kun olimme istuneet paikoillemme. Matkalla oppaamme, Markku Laakso, kertoi vähän paikan historiasta, nimen alkuperästä (Kakola tosiaan viittaa kakoihin eli hulluihin, nimi on vanhempi kuin vankila) ja siitä, miten kierroksella pitää toimia. Kuvien ottaminen sallittua, ovien sulkeminen ei; jos joku sisäpuolen ovista, esim. sellin ovi menee lukkoon, hänellä ei ole avaimia.

Varsinainen vankilakierros aloitettiin vanhasta päärakennuksesta, sisääntuloaulasta, jossa oli hälytysjärjestelmän ohjaustaulu ja josta pääsi Philadelphia- ja Auburn-mallien mukaan rakennetuille osastoille. Edellisessä viivyttiin pidempään – siellä oli kolmessa kerroksessa päiväsellejä, joissa jokaisessa oli ikkuna. Vessoja ei ollut, vaan jokaisessa sellissä oli paljukaappi, jossa pidettiin ämpäriä eli paljua. Paljut tyhjennettiin sitten kaatoselliin aina aamuisin. Kaappeja, niin kuin monia muitakaan paikkoja, ei ollut turhan tarkkaan siivottu vankilan muuton jälkeen…

Jotkut sellit oli jätetty kokonaan ennalleen ja niissä oli viimeiseltä asukkaalta jäänyttä irtaimistoa, kalusteet ja muutakin rompetta. Opas kertoi kuuluisista rikollisista (mm. Haapojasta ja Volvo-Markkasesta), vankilan ajanviettotavoista – kiljun keittämisestä, salakuljetuksesta ja muista puuhista, sekä siitä, miten uudessa vankilassa on joka sellissä esim. TV jo valmiiksi.

Käytiin myös kellarissa katsomassa ”rundia” eli eristysselliosastoa, jossa oli vielä ankeampaa kuin ylemmissä selleissä. Tuplaovet, ja yhdessä vanhassa kopissa vielä malliksi ”karhunhäkki” eli sisempi selli, jonka kaksi seinää oli pelkkiä kaltereita. Rundissa oli vessanpönttö ja betonilaveri, siinä kaikki. Niihin jos joutui, ei saanut edes vaatteita mukaansa.

Auburn-mallin osastolla oli pieniä yösellejä, joissa ei ollut ikkunaa vaan kalteriovet ja sen yläpuolella vielä kaltereilla varustettu osa. Ikkunat olivat käytävällä, ylhäällä seinällä, ja niiden kautta tuli luonnonvaloa niin paljon kuin oven leveydeltä saattoi tulla.

Seuraavaksi käytiin katsomassa pientä vierailuhuonetta: pöydällä ja pleksiseinämällä jaettu tila, jossa oli kolme ”karsinaa” ja niiden kohdalla seinämässä reiät, joiden läpi saattoi puhua. Perhevierailuhuone oli oikeastaan pieni huoneisto, jossa oli erillinen wc, makuuhuone, olohuone ja olohuoneen yhdessä nurkassa (oli ollut) pieni keittiöntapainen.

Henkilökunnan ruokalankin läpi ehdittiin mennä. Se näytti aika samanlaiselta kuin monen koulun ruokala, hienoa vanhaa puukattoa lukuunottamatta.

Vankila oli melkoisen sokkeloinen paikka, enkä edes tajunnut, missä osassa rakennusta olimme, ennen kuin tulimme takaisin siihen kohtaan, josta kierros oli aloitettu.

Piha oli vankilan pihaksi oikein viihtyisä. Puita, ruohoa, hiekkakenttää, valoa ja varjoa. Pallokenttä ja alue, jolla on ennen nosteltu painoja. Yhdessä nurkassa näkyi kasvavan metsä(vai onko se aho-?)mansikkaa, toisaalla kissankelloja. Mutta siellä oli myös korkea, pieni aitaus, tarkoitettu erittäin vaarallisten tapausten ulkoiluun yksin. Kauempana pihalla oli vielä metallinen aurinkokello ja nurmikolla iso shakkilauta.

Piha-aluetta ympäröivät vähän uudemmat rakennukset, työpajat, leipomo ja keittiö – kaikki tehty paikallisesta graniitista.

Pihan toisesta päästä mentiin taas sisään; entiseen kanttiiniin, ja opas selvitti vankien raha-asioita. Työstä saa pientä palkkaa, tai sitten saa toimintarahaa, joka on vielä vähemmän, mutta käteistä ei käytetä. Vangeilla on tilit, joille rahat talletetaan. Niistä ei mene veroa, niitä ei voi ulosmitata tms., ne vain ovat. Ei kuluja muttei korkojakaan. Kanttiinin hinnat ovat alhaisempia kuin tavallisissa kaupoissa, mutta voivat silti tuntua kalliilta (no jos tienaa 1,20 tunnissa, niin kaikki on kallista!) – ja jos vanki haluaa tilata ulkopuolelta jotain sellaista tavaraa, jota kanttiinissa ei myydä, siitä joutuu maksamaan täyden hinnan.

Jossain vaiheessa käytiin katsomassa vankilan kirkkoa, joka ei enää ole kirkkona. Risti kuitenkin oli vielä seinällä ja penkit paikoillaan. Urkuparvellakaan ei enää ollut urkuja, vaan ne oli myyty johonkin toiseen kirkkoon.

Yläkerrassa oli upea ”elokuvateatteri”, isokokoinen sosiaalitila jossa voi vaikkapa järjestää elokuvanäytöksen. Tietysti siellä myös pelattiin, askarreltiin, maalattiin.. Tilassa oli ikkunat kolmeen eri suuntaan, joten näkymät olivat mahtavat. Ruotsinlaiva tuli satamaa kohti juuri, kun olimme ylhäällä ja aika moni otti siitä kuvia. Turun linnakin näkyi tietysti hyvin. Vastakkaisella puolella näkyi mm. Mikaelinkirkko.

Kakolaan ajettiin vanhan louhoksen, nyt jo ruohoa kasvavan ison montun, ohi. Siitä oli vuosien saatossa louhittu tonnikaupalla graniittia vankilan rakennustarpeiksi, ja siinä oli myös uimapaikka vangeille, kun osa monttua täyttyi vedellä. Muukin osa toimi virkistysalueena – siellä oli mm. jalkapallomaalit.

Lopuksi käytiin vielä lääninvankilan puolella katsomassa vankilan kirkkoa, joka oli paljon keskusvankilan kirkkoa kauniimpi. Katossa oli puuverhoilu, ikkunoissa lasimaalauksia, seinäpinnatkin jotain ihan muuta kuin tasaisen harmaata. Tämä kirkko on vielä käytössä.

Viimeiset kuvat otin lääninvankilan portilta. Paluumatkalla opas vielä näytti, mistä vangit vietiin sisään (aika huomaamaton ovi) ja kertoi mm. vankilanjohtajan talosta. Se tai jokin muu ympäröivistä taloista ei olisi yhtään hassumpi asuinpaikka, mutta vankilan muurien sisällä en haluaisi öitäni viettää.

Muistoksi tästä linnareissusta jäi läjä digikuvia (kuvitusta tulee, kunhan saan kuvat käsitellyksi) ja ulospääsylippu.

Täälläkin!

Ei päästy hihhuleita pakoon täälläkään, mutta meni sentään näin kauan (muutosta on nyt 11 kuukautta), ennen kuin oven takana kävivät ensimmäiset tyypit. Ei, en todellakaan avannut niille ovea vaan kurkkasin ovisilmästä. Kaksi keski-ikäistä miestä, siisteissä vaatteissa, toisella paksu mutta pienehkö kirja kädessä, rintaa vasten puristettuna. Mitäpä muutakaan ne olisivat, elleivät jotain perkuleen hihhuleita?

Meillä ei ole tapana avata ovea vieraille, ellei tiedetä, että joku on tulossa (esim. huoltomies, joka on varta vasten tilattu paikalle).

Hmph. Nyt menen kihisemään keittiöön; ruoka on valmista.

Kesän kirjalista

Tässä lista kirjoista, jotka olen lukenut (loppuun asti) kesä-elokuun aikana. Keskeneräisiä on edelleen läjä, mutta niitähän ei lasketa.

Stephen King: Cujo
Uusintaluku, wanha kauhujuttu vesikauhuisesta hurtasta.

Reginald Hill: The Wood Beyond
Dalziel ja Pascoe -dekkari ensimmäisen maailmansodan aikaisesta mysteeristä.

Reginald Hill: Death’s Jest-Book
Dalziel ja Pascoe -dekkari pakkomielteisistä tyypeistä… Olisi auttanut, jos olisin lukenut tätä edeltävän kirjan, mutta toimi tämä itsenäisenäkin teoksena.

John Steinbeck: Vihan hedelmät
Klassikko, jonka viimeinkin lainasin isältä ja Mustilta joskus keväällä. 30-luvun lama ja yhden perheen vaellus Oklahomasta Kaliforniaan. Ei järin kiinnostava, mutta teos, joka ”pitää” tuntea.

Mary Higgins Clark: We’ll Meet Again
Vähän tylsä dekkari. Eikös Clark ollut se, jonka päähenkilöt olivat aina jollain tavalla huijattuja naisparkoja, ihan viime sivuille asti?

Kyllikki Villa: Tyttö sodassa
Nuoren lotan kirjeenvaihtoa äitinsä kanssa, välissä päiväkirjaotteita.

Risto Vahanen, Seppo Fränti: Jolo – 140 päivää panttivankeina viidakossa
Tämäkin jonkinlaista päiväkirjailua siitä jutusta, jonka suunnilleen kaikki muistavat. Ensin sissien, sitten tavallaan median vankeina.

Chick Palahniuk: Fight Club
Piti lukea, kun leffankin olin nähnyt. Kiva nähdä, että leffa oli melko tarkkaan kirjan mukaan tehty.

Terry Pratchett: Making Money
Viimeisin Pratchett-pokkari. Ammattihuijari siirtyy postilaitoksen pelastamisesta pankkihommiin. Taattua Pratchett-kamaa.

Yövuorojen välissä on zombipäivä

Eilen illalla oli Tarjan ja Lauran läksiäiset. Ei mitään kovin virallista, vain porukkaa koolla Suxesissa paikan aukeamisesta asti. Minä ja Minna ehdimme viipyä vain reilun tunnin, mutta mukavaa oli silti.. ja pidempäänkin olisi viihdytty. Yövuoro kuitenkin esti: piti lähteä jo yksien tuopillisten jälkeen kotiin. Tai no, minun piti – olisihan Minna voinut jäädä, jos olisi halunnut…

Töissä oli sitä tavallista: kiirettä ja odottelua – mutta myös uusi tuote. Vaihtelu virkistää! Toivottavasti ensi yönäkin pääsen tekemään sitä uutta vehjettä; haluan oppia sen mahdollisimman pian (ja se toinen, jota nyt ollaan viikon verran tehty yhteen menoon, on huono, kamala ja kökkö – teen mieluummin mitä tahansa paitsi sitä).

Minna aikoo tänään mennä Ikeaan. Ostoslistalla on mm. minulle Mysa 365+ -niminen peitto, jonka idea on loistava: se toimii joko paksuhkona peittona keväällä ja syksyllä, ohuena kesäpeittona tai tosi paksuna talvipeittona: kaksi eripaksuista osaa voi kiinnittää neppareilla yhteen! Tähän asti minulla on ollut yksi paksu peitto tai pelkkä pussilakana, mutta välillä tarvitaan jotain välimuotoa… ja ohut torkkupeitto + pussilakana ei oikein toimi, ne kun ovat eri kokoiset.

Tämän julkaistuani menen nukkumaan pussilakanan alle. Jos tulee kylmä, voin käyttää Minnaa lämpöpatterina (ikkuna on sentään kiinni). Aamu on viileä, vaikka päivällä vielä pärjää shortseissa ja T-paidassa.

Äksöniä ja tsillausta

Helsingissä, isän ja Mustin luona. Nyt on Mustikin kotona, mutta ottaa pakostakin rauhallisesti. Ei kotitöitä, ei kokkausta, ei oikeastaan muuta kuin istuskelua ja loikoilua. Liikkuminen paikasta toiseen tapahtuu rollaattorin avulla ja isän komennossa, Musti kun on edelleen hosuja, joka haluaisi liikkua nopeammin, vaikkei pysty.

Tulomatkalla Minna ajoi Muurlaan asti ja kyllästyi. Vaihdettiin kuskia lasitehtaan parkkipaikalla, ja siinä tuli auton konepellille västäräkki, katsoi minua suoraan silmiin, käänteli päätään ja heilutti pyrstöä (niin kuin västit aina)… ja vasta pitkän tarkastelun jälkeen lennähti pois. Käynnistin auton vasta sen mentyä.

Perjantai-iltapäivän liikenne maantiellä taitaa olla minulle vielä vähän liian jännittävä; vastaantulevien kaistalla oli muutama pelottava ohittelija ja melkein takapuskurissa kiinni bussi… Äksöniä oli enemmän kuin tarpeeksi, ja kun lähestyttiin Helsinkiä, tehtiin uusi kuskinvaihto Myllylammella. Minna sai taas ajaa tylsää moottoritietä ja Kehä I:stä.

Täällä ollaan enimmäkseen rentouduttu – juteltu, katseltu olympialaisia, juotu mm. teetä ja punaviiniä (ei yhtä aikaa) ja herkuteltu. Olemme tehneet sämpylöitä (Mustille kaikenlainen leipominen on kauhistus ja suuri stressin aihe, joten minun tekemäni uunituoreet sämpylät ovat suurta herkkua) ja makaronilaatikkoa, sunnuntain päivälliseksi on luvassa broileripihvejä ja kuskussalaattia Minnan tapaan.

Hot or not

Kun ei suurta inspistä blogaamiseen vieläkään ole tullut, niin tehdään helppo listapolkkaus.

Tänään, juuri tällä hetkellä, ärsyttää:

  • mahakrampit
  • heinänuha
  • leggingsit esim. hameen kanssa (vielä isompaa ärsytystä aiheuttaa kirjoitusasu, josta äng-äänteen g on pudotettu pois: legginsit, gansteri – siis voi helvetti oikeesti, ihmiset!)
  • tuulinen sää, jonka vuoksi olohuoneeseen tulee heti liian kylmä, jos parvekkeen ovi on auki

Tänään ilahduttaa:

  • se, että sain kuin sainkin itseni aikaisin ylös
  • Mustin lähestyvä kotiutuminen sairaalasta (ensi viikon puolivälissä)
  • hyvä yrttisato parvekkeella (myös chili- ja paprikasato näyttää hyvältä); pakastan tänään sitruunamelissaa ja rosmariinia

Jep, olin taas Helsingissä pari yötä. Tilanne näyttää taas paremmalta. Musti toipuu hitaasti mutta varmasti, ja pääsee pian kotiin (ja leikkausjonoon) apuvälineiden kera. Isäkin alkaa olla positiivisempi; aiemmin ei tainnut uskaltaakaan puhua kotiin pääsystä, mutta nyt on jo suunnitelmia ja juttuja. Äiti suunnittelee jo seuraavia kutsuja, kun rapujuhlat ja pari muuta juttua on mennyt mönkään.

Vähän ennen kotiin lähtöäni sain lahjarahaa – ”kun ei meillä ole sulle mitään synttärilahjaa nyt”. Kirjakaupat, täältä tullaan!

Ei hassumpaa

suklaakakku ja hamsteri-ilmapallo

Synttäristä tuli ihan mukava, vaikka tuleva työyö onkin koko ajan varjostanut olemista. En odottanut saavani mitään lahjoja, joten yllätys oli melkoinen, kun Mira toi mukanaan paketoituja herkkuja. Päivän varsinaiset syömiset oli suunniteltu ja otettu pakastimesta jo eilen, mutta yllätyksiä tuli vielä.

Ruokana meillä oli itse marinoituja naudan ulkofilepihvejä, pari ohutta broileripihviä ja maissintähkiä – kaikki grillattuja. Lisäksi tomaatti-mozzarellasalaattia ja grillillä paahdettua ruisleipää. Minna teki jälkiruoaksi suklaisen sokerikakun ja siihen vielä kuorrutuksen erittäin tummasta (70%) suklaasta. Huippuhyvää!

Nyt pitäisi jaksaa valmistautua töihin, mutta kaipa tästä selvitään: jos hyvin käy, edessä on vain yksi yö suunniteltujen kolmen sijaan. Oli vapaata tarjolla kun kiire yllättäen lopahtikin. Sitä paitsi otan evääksi mm. puolen litran pullon energiajuomaa ja ison palan kakkua.

Voisin käydä Helsingissä taas vaihteeksi; olisi tuliaisiakin (laivalta) vietäväksi. Kattellaan; ensin pitää tehdä tämä vuoro ja nukkua sen jälkeen.

Tukholma, päivä 4

Paraatipäivä, hääpäivä, lähtöpäivä.

Aamiaisen jälkeen pantiin loput kamat kasaan, poistuttiin hotellista ja mentiin Vikingin terminaaliin. Jätettiin iso reppu, olkalaukku ja matkalaukku terminaalin säilytyslokeroon ja palattiin keskustaan. Vähän haahuilua, odottelua ostoskeskuksessa (ulkona oli alkanut sataa) ja lopulta paraati!

Minna on ollut mukana Europridessa kymmenen vuotta sitten, mutta minulle tämän kokoluokan tapahtuma oli ensimmäinen. Helsingin pride-paraati on ”vähän” eri juttu.

Stureplanilla oli aikamoinen tungos ja missasimme alkupään (Dykes on bikes esimerkiksi). Kävelimme kadunvartta eteen päin, etsimme sopivan katselupaikan ja samalla odotimme sopivaa väliä, johon voisi pujahtaa kävelemään mukana. Puolueiden ja muiden sellaisten riveihin ei haluttu, ja Minna alkoi jo olla kärsimätön.

Viimein kohdalle tuli sopiva väli, vähän ennen hilpeitä sambaajia, joten hyvä taustamusiikki oli taattu. Edellämme kulki Haket-pubin pieni joukko, johon osaksi sulauduimme, mutta johon myös pidimme pientä etäisyyttä. Takanamme tuli drag king -ryhmä Dragonkings (jota kuvattiin todella paljon) ja sitten sambaajat, joita oli todella iso ryhmä. Meidän kohdallemme tuli aina välillä muitakin yksittäisiä tai parittaisia marssijoita, mikä sopi oikein hyvin…

Matkalla sadetta ei enää huomannut; ilma oli lämmin, tunnelma korkealla ja minulla vielä lippalakki päässä, joten sade ei haitannut näköä eikä kuvien ottamista. Oli uskomatonta nähdä, kuinka paljon ihmisiä riitti koko paraatireitin varrelle katsomaan, taputtamaan, hurraamaan, ottamaan kuvia, vilkuttamaan.. jotkut roikkuivat korkealta ikkunoista, toiset olivat perustaneet katsomoita muurien tai jopa pakettiautojen (toivottavasti omiensa!) katoille.

Jossain matkan varrella joku pysäytti minut ja Minnan ja halusi ottaa kuvan. Näytti ammattikuvaajalta (iso järkkäri), mutta muuta en osaakaan sanoa. Minulla oli siinä vaiheessa kädessäni energiajuomatölkki – niitä jaettiin ilmaiseksi marssijoille… mutta en edes muista, missä kohdassa tämä tapahtui. Lisäenergia oli tarpeen, vaikka meillä oli omat vesipullot mukana (niistä otettiin huikka aina välillä).

Södermalmstorgetin kohdalla oli pakko pitää pieni tauko ja Minna sai pitkään haluamansa mehujään (jonkin matkaa edellämme ajoi auto, jonka takaosasta niitä jaettiin). Minä kyykistyin kadun reunaan ja otin kulauksen vettä… ja sitten voitiin taas jatkaa matkaa, tällä kertaa sambaajien takana (nyt muutkin lyömäsoittimet kuin rummut kuuluivat hyvin). Pian Hornsgatanille päästyämme vetäydyimme joukosta ja jäimme katsomaan kulkueen loppupäätä, jota riitti vielä pitkään.

Äänekkäimmät aplodit siinä kohtaa taisi saada vanhempien ryhmä, Nätverket Stolta Föräldrar till Homo- och Bisexuella barn, joka oli iso! Siellä täällä (siis muuallakin kulkueessa) oli mukana muitakin, jotka julistivat olevansa ”ylpeitä kavereita”, ”ylpeitä siskoja” tms. Sateenkaariperheillä oli hauska pieni ”juna”, ravintoloilla isot lavat ja äänentoistolaitteet, ja mukana oli useampiakin hevosia (joiden läjiä sai sitten väistellä).

Välittömästi kun paraatin loppupää oli ohittanut meidät, lähdimme taas liikkeelle, takaisin Slussenin suuntaan. Kaupunginmuseo oli auki vielä puolisen tuntia, ja siellä pidettiin sadetta, Minna kävi vaihtamassa paidan ja katsomassa museokaupan tarjontaa. Takaisin ulos vähän ennen museon sulkemista ja ruokapaikkaa etsimään. Melko läheltä löytyi tapaspaikka Bauer, jonka avaamisaika oli juuri, kun olimme sen ovella katsomassa listaa. Ovet tosin avattiin muutamaa minuuttia myöhemmin, jolloin sisäänpyrkijöitä oli jo isompi joukko.

Palvelu Bauerissa oli ystävällistä ja alkuruuhkaan nähden nopeaa. Saimme levätä, herkutella ja tappaa vähän aikaa ennen kuin piti lähteä terminaalille. Kumpikin meistä söi katkarapuempanadillan ja ryppyperunat, Minna lisäksi gazpachoa ja kanaa, minä etanoita taikinakuoressa ja valkosipuliliemessä sekä juustopalloja. Ramlösa maistui taas (se oli selkeästi koko reissun hittijuoma) palanpainikkeeksi.

Terminaalissa odottelua, laivalla pesu ja vaatteiden vaihto, ruokaa (menomatkan herkut päittäin vaihdettuna) ja hytissä nautittujen kuohuviinien jälkeen nukkumaan.

Olen vieläkin melko innoissani aina kun ajattelen paraatia…

Lisäys: Paraatikuvia voi nähdä esimerkiksi Tukholman Priden virallisilla sivuilla.. ja jos kuvagallerioita jaksaa kahlata läpi, niin kyllä meidätkin voi yhdessä kuvassa nähdä.

Tukholma, päivä 3

Perjantai 1.8. oli shoppailupäivä. Ensin mentiin Odenplanille Lindexiin, koska nettisivujen mukaan siellä piti olla Generous-mallistoa. Muina päivinä oli etsitty tuloksetta eri Lindexeistä, mutta niissä tuppasi olemaan vain tavalliset naisten vaatteet, alusvaatteet ja lastenosasto. Odenplanilla tärppäsi, ja löysimme oikean osaston. Minna ei tosin silti löytänyt mitään mieluisaa, eikä varsinkaan ale-tuotteita. Minulle sen sijaan löytyi tarpeellisia alusvaatteita – ja ainahan voi ostaa sukkia. Niitä lähti mukaan muutama pari kummallekin.

Seuraavaksi mentiin Vanhaan kaupunkiin ja käveltiin siellä, pääkohteena Science Fiction bokhandeln, josta ostettiin sarjiksia ja Xena-juttuja (10th anniversary collection -DVD-boxi ja kirja, joka on ollut hankintalistalla vaikka kuinka kauan). Kassalla oli aika söpö myyjä, joka toivotti meille lopuksi ”Battle on!”

Kun tultiin taas ulos, oli ihmismäärä kadulla lisääntynyt melkoisesti. Aurinko paahtoi ja pari kortteliakin tuntui pitkältä matkalta. Helpotusta haettiin Murenista, josta minä ostin seljankukka-lime-sorbetin ja Minna pullon Ramlösaa. Seljan (fläder) käytön ruotsalaiset kyllä osaavat; sorbetti oli herkullista!

Sattumalta päästiin näkemään osa vahdinvaihtoakin, kun mentiin ylös kohti linnaa ja huomattiin, mihin ne kaikki muut turistit olivat menneet.

Keskustassa mentiin NK:hon, jossa hyödynnettiin vessa- ja ruokapalveluja. Kirjaosasto oli aivan sen kahvilan vieressä, jossa söimme välipalan, joten tietysti sielläkin piti käydä (mutta ensin Minna halusi koluta kerroksen muut osastot läpi). Ostettiin yksi Laurie R. King -dekkari ja Pride-viikon uutuuskirja (tai no, sen pokkaripainos), Bögjävlar.

Seuraava levähdyspaikka oli Kulturhusetin (joka koko viikon ajan oli Pride House) kirjasto. Istuskeltiin hetki paikoillamme ja lähdettiin sitten etsimään Hallongrottanin myyntipistettä. Sitä oli etsitty monta kertaa aiemminkin jo, mutta nyt oltiin jo sen verran epätoivoisia, että kysyttiin yhdeltä Pride-vapaaehtoiselta. Paikka löytyi sitten vihdoinkin, selattiin sateenkaarikrääsää, kirjoja, muita kamoja ja ostettiin Alison Bechdelin Fun Home -kirja, kun kerran kohdalle satuttiin eikä hintakaan ollut paha.

Minna oli katsonut ohjelmasta, että Pride Housen katolla oli kohta alkamassa Dildokubb-finaali, joka oli tietysti nähtävä. Katolle siis. Kubb osoittautui mölkyn tai kyykän tyyppiseksi peliksi, tässä vain heittokapulat olivat dildoja ja kisaamassa oli kaksi joukkuetta: toisessa kolme tyttöä, toisessa vain yksi, mutta sitäkin parempi – hän nimittäin voitti ylivoimaisesti.

Hilpeän ja lyhyen kisan jälkeen lähdettiin viimeinkin hotellille, kun taas oli kuuma ja jalkoja väsytti ja ähpuh. Minna poikkesi vielä pariin H&M:ään etsimään tuliaisia Miralle, minä menin suoraan hotelliin ja kirjoitin edellisen entryn.

Hotellissa lepäiltiin, minä kävin suihkussa ja sitten pähkäiltiin, mentäisikö illalla vielä johonkin. Biletuulella ei oikein oltu, PridePark oli nähty, kaupungilla ravaaminen riitti jo. Lähdettiin sitten vain Åhlénsin ruokaosastolle hakemaan vähän kotiin vietävää ja iltajuomaa (puolitoista litraa Ginger Alea!), minkä jälkeen Minna palasi kasseineen hotelliin ja minä hain parin korttelin päässä olevasta Chopsticks-ravintolasta kiinalaista ruokaa iltapalaksi.

Viimeisenä ohjelmanumerona oli tavaroiden pakkaaminen ennen nukkumaanmenoa.

Tukholma, päivä 2

Eilen käveltiin taas. Vietettiin päivä Skansenilla: katsottiin eläimiä, vanhoja taloja, käsityöläisten työnäytöksiä ja syötiin. Aurinko paistoi täysillä, joten juotiin myös paljon – pelkkää vettä ja kivennäisvettä.

Skansenille mentiin lautalla, takaisin palattiin vanhalla raitiovaunulla. Hotellilla taas välipysähdys, suihku ja vaatteiden vaihto. Illalla PrideParkiin taas.. siellä oli vielä enemmän ihmisiä kuin toissapäivänä, ja päiväliput oli myyty loppuun. Syynä oli Schlagerkväll eli ilmeisesti yksi Tukholman Priden kohokohdista: iskelmämusiikkia ja eurohumppaa niin että heikompia hirvittää. Illan kakkossession alkupuoli vielä jotenkin menetteli, mutta Lilin & Sussin esityksen jälkeen aloimme saada tarpeeksemme.

Hotellissa maisteltiin päivällä ostettuja siidereitä ja simahdettiin melko aikaisin (no, ainakin Minna…).

Tätä kirjoittaessa ollaan taas hotellin aulassa, seuraavaksi suihku ja paussi sekä illan ohjelman miettiminen.