Matalalentoa on ollut ja unen määrä huomattavan vähäinen. Yövuorosta Minnan kyytiin ja Helsinkiin, sitten unille, ravintolaan, syöpöttelyn jälkeen takaisin isän ja Mustin luo, myöhemmin illalla Piskille... ja joskus aamuyöstä takaisin, nyt omista juhlistaan palanneiden vanhempieni kanssa.
Vapunpäivän aamuna tyypillinen aikainen herätys, skumpat ja eväät mukaan ja autoon, suuntana Ullanlinnanmäki. YL:n laulujen, juhlinnan, tuttujen tapaamisen ja muun asiaankuuluvan jälkeen keskustaan Piskin kanssa. Tarkoituksena oli mennä Santa Féhen klo 11, mutta mokomat avasivatkin vasta tuntia myöhemmin. No, tapoimme aikaa ja lämmittelimme Belgessä, josta löysin taas yhden oikein hyvän tumman oluen.
Lounas Santussa ja sitten taas tänne. Päiväunien (jotka tuntuivat aivan liian lyhyiltä) jälkeen olikin sitten valmistauduttava seuraavaan ravintolareissuun; Piskin synttäri-illalliseen Wanhassa Myllyssä. Saimme lähes tulkoon kieriä takaisin – Piski oli onneksi kertonut annosten olevan isoja ja täyttäviä.
Loppuillasta joimme enää teetä ja katsoimme TV:stä uuden jakson Epäilyksen polttopistettä. Väsyttää... mutta lukemattomat blogit ja mailit pitäisi vielä vilkaista.
Näytän kuulemma sairaalta. Rohtuneet huulet, unenpuutteesta verestävät silmät ja yo-lakin litistämä kuontalo eivät tosiaankaan ole kaunista katseltavaa. Ehkä huom— siis tänään olen herättyäni jo ihmisen näköinen.
Selkä on ollut nyt kipeä muutaman päivän. Syynä se, etten ole saanut tulevien allergiatestien takia syödä antihistamiinia. Ja kun sitten aivastelen, varsinkin aamuisin, jo ennestään aamujumissa oleva selkä "suuttuu" äkkiliikkeistä. Osa aivastuksista tulee vielä niin yllättäen, etten ehdi valmistautua ja ottaa esimerkiksi seinästä kiinni.
Tämänpäiväinen työvuoro oli yhtä tuskaa ja alkuillasta – ehkä pari tuntia sitten – otin sekä yhden relaksantin (viimeiseni!) että yhden taju pois -lääkkeen (toiseksi viimeiseni!). Nyt on tosi paha olo ja vaikka selkälihakset eivät enää kramppaile, kipu on jäljellä. Joojoo, vaimeampana kuin aiemmin, mutta ei se kokonaan mennyt.
Hyi hitto. Vielä huominen pitäisi kestää, allergiatestit ovat ylihuomenna aamupäivällä. Taidan mennä jo nukkumaan; ei ole kiva hoippua ympäri kämppää kuin humalainen.
Provon tapojen vastaisesti ajattelin, että minä voisin tällä kertaa osallistua kirjameemiin. Meemin bongasin koulunpenkiltä.
Oikeanpuoleiselta toiseksi ylimmältä hyllyltä ota hyllystäsi viisi kirjaa...
Huomasinpa muuten juuri, että vasen-oikea -sokeuteni iski jälleen... otin kirjat vasemmanpuoleiselta toiseksi ylimmältä hyllyltä. Samapa tuo, koska oikeanpuoleinen toiseksi ylin hylly on pelkkää Pratchettiä.
Roomalainen, ensimmäisellä vuosisadalla elänyt lääkäri Celsus huomasi, että yleensä varauksellinen ja salaileva ihminen rentoutuu alkoholin vaikutuksen alaisena. Tuulikki Pietilän friisi Partiopoukamasta. Kuumenna ruokalusikallinen öljyä pannussa ja paista kalasuikaleet koko ajan sekoittaen. Pidetään yölepakkoa kirkon yleisen oven kynnyksen alla, kirkkomaan aidassa ja pohjoiseen juoksevassa vedessä - kolme viikkoa kussakin. May God have (some) mercy on their miserable fucking souls.
Oli muuten pakko ottaa uusintalukuun Ray Bradburyn Fahrenheit 451 edellisen kirjameemin vuoksi.
Alkuun Saunasiideriltä lähtöisin oleva meemijuttu.
1) Kuinka monessa työpaikassa olet ollut?
Yhdeksässä. Olen ollut enimmäkseen erilaisissa toimistotöissä, mutta myös postitushommissa, siivoojana, tiedotussihteerinä, kirjastoavustajana... ja nyt viimeiseksi tehdastyöläisenä.
2) Noloin töissä tapahtunut mokasi?
Tietääkseni en ole pahemmin mokaillut, mutta aika hemmetin noloa oli, kun yhdessä mainostoimistossa ollessani jätin vahingossa valoherkkien reprofilmien laatikon auki ennen kuin panin koneen (josta tulee tosi kirkasta valoa) päälle. Onneksi vain noin viisi päällimmäistä filmiä meni pilalle, ja ne olivat niitä pienempiä, A4-kokoisia.
3) Omituisin saamasi läksiäislahja?
Kesätöissä ollessani sain maastokuvioisen lippiksen juuri ennen lakkiaisiani (jolloin jouduin sattuneesta syystä pitämään pari päivää vapaata). Ei läksiäislahja, mutta melko erikoinen kuitenkin.. lähin pomo ja muut olivat sitä mieltä, että minut piti lakittaa töissäkin.
4) Hauskin työkaveri?
Varmaan joku partiotoimistolta silloin kymmenisen vuotta sitten.. tai K kirjastosta (henkilö, joka antoi kipinän Tai chi -harrastukseen ja rohkaisi kirjoittamaan haikuja).. tai ehkä viimeinen työkaverini pääkaupunkiseudulta: Sanna, jonka kanssa pitäisi olla enemmän yhteydessä. Hmm.. jospa lähettäisi mailia tänään.
5) Erikoisin työkaveri?
Varmaan se yksi punkkarityttö kirjastosta (naaman muistan, nimeä en). Melkoinen uskalikko vaatetuksensa ja muun olemuksensa puolesta, mutta upeaa oli myös, ettei esimiehillä ollut mitään hänen tyyliään vastaan; revityt paidat, kirkuvanväriset hiukset ja mustat niittikamat olivat kuulemma OK jos niitä pitävä ei päätoimisesti ollut tiskillä asiakaspalvelussa...
6) Unelmatyö?
Vaikea kysymys. Töihin liittyvät unelmat ovat aikojen mittaan karisseet melkein jokaikinen. Mainosalalla on kuulemma kamala stressi, kuvitushommien miinuksena ovat deadlinet ja epävarmuus, monessa hommassa joutuisin olemaan tekemisissä tyhmien asiakkaiden kanssa... Ehkä ihan tavallisena duunarina olisi sittenkin parasta: työ pysyy työpaikalla eikä päivän päätyttyä tarvitsisi miettiä enää mitään töihin liittyvää.
Töihin tuli perjantaina tauko. Meitä vuokrahenkilöitä ei taaskaan tarvita vähään aikaan, mutta jos hyvin käy, niin jo ensi viikolla päästään takaisin. Jos ei, niin parin viikon sisällä kuitenkin. Työnjohtaja aloitti sanomalla: "Mä tiedän – tää on paskamainen tilanne..." Minulla ei ole valittamista: kotityöt odottavat, samoin moni muu töiden takia laiminlyöty homma. Nyt on aikaa.
Perinteinen puolivuosittainen siivousurakka kämpän siistimiseksi alkoi myöhään eilen illalla väsykiukuttelun merkeissä. Tänään urakkaa on jatkettu hyvässä hengessä, pyykinpesun ja laajojen kokonaisuuksien selvittelemisen merkeissä. Urakka huipentuu viikolla 21 Minnan nimipäiväkahveihin.
Tänä keväänä urakan pääkohdat ovat kirjahyllyn jatkaminen 120 sentillä ja olohuoneen järjestyksen uudistaminen (Miira huokaisee syvään: "Taas!"). Minnan toiveissa olisi (taas kerran) deklutteroida asunto. Tietokoneromusta eroon pääseminen on hyvällä mallilla (yhtä hyvällä mallilla on uudemman tietokoneromun kerääminen nurkkiin).
Siivousurakkaa varjostaa Leevin nopea laihtuminen. Keinoemot pelkäävät jo pahinta. Huomenna on edessä eläinlääkärireissu.
Leevi oli myöhään eilen illalla ja tänä aamuna yhtä pirteä kuin ennenkin, söi hyvällä halulla ja liikkui ihan normaalisti. Eläinlääkärin sijasta konsultoimme hamsteriasiantuntijaa, joka vahvisti omat epäilymme: ei syytä huoleen, jos tirppanan ruokahalu, käyttäytyminen ja muu sellainen ei ole muuttunut.
Leevi ei eristäydy koppiinsa, vaan tulee edelleen "moikkaamaan" ja iltaisin pyrkii käteen. Sen ruokahalu on normaali ja sekä kuiva- että tuoreruokaa menee kuten yleensä. Se kipittää ihan tavallisen näköisesti (katsottu sekä terraariossa että lattialla) eikä näytä siltä, että liikkuminen sattuisi mihinkään. Käsitellessä se ei arkaile. Ainoa tavanomaisesta poikkeava asia on laihuus, mutta Niinan mukaan hamsterit tuppaavat vanhetessaan laihtumaan.
Me siis tarkkailemme Leeviä tavallista tiiviimmin, jatkamme sen hoitamista entiseen tapaan ja jos jotain uutta vaivaa tai oireilua ilmenee, otamme lääkäriin yhteyttä. Pikkupojat alkavat olla jo pikku-ukkoja; niillä on ikää puolitoista vuotta.
Hmph. Ainakin joku tässä huushollissa on hoikistunut.
Tein toimeksiantoani kaikessa rauhassa, välillä tarkistellen jonkun asian toimivuutta Firefoxilla. Sitten tuli se hetki, jona tarkistetaan sivujen toimivuus IE:llä. En edes etukäteen ollut mitenkään ahdistunut siitä, koska viime aikoina olen ollut ihan sinut IE:n kanssa testaillessani. Ja paskat, tällä kertaa kuvat olivat pielessä ja asemointi ihan päin puuta.
Selvitin jo ongelman ja nyt pitäisi keksiä, miten kierrän sen. Kuvien osalta piti unohtaa läpinäkyvyys ja asemoinnin osalta valinta tulee olemaan skaalautuvuuden ja helpon päivittämisen välillä. Tiedän jo nyt, että hiiteen skaalautuvuus, koska helppo päivittäminen on toimeksiantajalle tärkeämpää.
Alan olla siinä pisteessä, että kohta teen enemmän virheitä kuin mitään hyödyllistä, mutta taidan silti vielä tehdä muutaman sivun valmiiksi. Sitten voi pallon taas heittää toimeksiantajalle.
Leevin leuan alta löytyi toissailtana patti. Otimme heti seuraavana aamuna yhteyden eläinlääkäriin, kävimme Pet-Vetissä iltapäivällä ja saimme antibioottikuurin Leeville. Kyseessä oli lääkärin mukaan mahdollisesti paise, mutta "kasvaimen mahdollisuutta ei voi poissulkea". Kuuri aloitettiin heti, ja Leevin mielestä se on inhottavaa. Kaksi kertaa päivässä sitä otetaan niskanahasta kiinni ja pakotetaan pahanmakuinen tippa suupieleen.
Eilen illalla patti puhkesi: pullean, pienen paukaman tilalla oli märkä, pieni kuoppa. Puhdistimme haavan heti veteen kastetulla pumpulitikulla (Leevi ei pitänyt siitäkään), ja tänään uusi soitto eläinlääkärille. Lääkäriä oli vähän vaikea tavoittaa, mutta parin yrityksen jälkeen hoitaja antoi terveiset puhelimitse: haavan puhdistus laimennetulla Betadinella kolmisen kertaa päivässä.
Antibiooteilla on tietysti edelleen käyttöä: olisi ikävää, jos haava nyt tulehtuisi. Mutta Leevi ei tule pitämään meistä seuraavien yhdeksän päivän aikana ollenkaan. Toivottavasti laihtuminen kuitenkin loppui tähän, samoin vaiva.
Tina, toisin kuin Leevi, on osoittautunut hurjaksi ahmatiksi. Sillä ei ole pesässään ruokavarastoa (toisin kuin luultiin), ja se syö lähes aina kaiken annetun ruoan. Normaalisti olemme antaneet hamstereille melko paljon ruokaa, koska osa jää aina.. mutta Tinan kohdalla pitää ruveta annostelemaan tarkemmin. Eilisiltaista (vauvoille tarkoitettua) liha-kasvispöperöä meni puolitoista teelusikallista, ja se on yhdelle talvikolle iso annos.
Pelasin tulosvetoa ensimmäistä kertaa elämässäni (Minnan avustuksella, tietenkin). Pieniä panoksia muutamaan todennäköiseen tulokseen – ja varsinaisen peliajan päätyttyä meillä oli olohuoneessa vähän yllättynyt tunnelma. Täh, mitä, voitinko mä?
Ottelu katsottiin silti loppuun.. ja tulos oli kyllä sekin arvattavissa. Pöh.
Ai mutta ne hyvät jutut! Minulla on nyt uudet lempparitennarit. Oli tarkoitus hankkia oranssit tai keltaiset entisten mustien tilalle, mutta Stockalla oli kanta-asiakastarjouksessa kirkkaanvihreitä. Ne sitten; hinta oli sen verran hyvä. Ehkä hankin ne oranssit tai keltaiset sitten vuonna 2009 tai -10, kun nämä lopulta hajoavat.
Tänään (tai siis eilen) saatiin yksi iso siivousurakka tehdyksi: uunin ja sen ympäristön pesu. Samalla pestiin keittiön lattia. Olemme ylpeitä! Siivous jatkuu myöhemmin tänään. Tekemistä on vielä vaikka kuinka.
Sikamaisen aikainen herätys tänään.. mutta toisaalta, jos olisin ollut töissä, olisin joutunut heräämään vielä aikaisemmin. Palasin "rikospaikalle", mutten työntekoon vaan terveystarkastukseen. Hoitaja oli vähän arka selkärankareumani takia ja passitti minut vielä lääkärin puheille, joten homma kesti yli tunnin kauemmin kuin oli arvioitu. Onneksi Minna, joka tuli kuskiksi, jaksoi odottaa (ja lähti kanssani teelle siinä välillä).
Lääkärin kanssa vaihdettiin vain pari sanaa ja sitten sain paperin käteeni. Sen paperin kanssa haastattelijalle, jonka puheilla olin käynyt jo pari viikkoa aiemmin, ja sitten jo tehtiinkin sopimukset ja sain infopaketin mukaani. Aloitan firman palveluksessa jo maanantaina.
Wau, elämäni ensimmäinen vakituinen työpaikka! Päällisin puolin juuri mikään ei muutu: teen samaa vuorotyötä samassa porukassa kuin ennenkin, mutta työnantaja on eri. Nyt tosin katoaa mahdollisuus ottaa (palkattomia) vapaapäiviä helposti ja nopeasti, joten kesä vaatii hieman järjestelyjä ja sisääntekemistä.
Tunnen kuitenkin itseni pahimman luokan takinkääntäjäksi. Reilu kuukausi sitten valitin työpaikastani... ja nyt olen sen puljun palveluksessa. Mutta muita töitä ei ole (on etsitty!) ja kaikkine puutteineenkin tuttu paikka on parempi kuin jokin ihan vieras. Ja itse työ on melko helppoa ja stressitöntä, mikä on hyvä.
Illalla on tiedossa bileet, mutta nyt taitaa olla Perjantainelosen aika. Skrubulta, tietty.
1. Mitä kieliä osaat mielestäsi?
Suomea, ruotsia ja englantia sujuvasti, ranskaa ja saksaa... aika huonosti. Hiukan japania (kesäyliopiston alkeiskurssista on vuosia). Parista muusta kielestä jokusen irtofraasin tai -sanan.
2. Opitko kieliä helposti?
No aiemmin luulin oppivani, mutta nyt tuntuu siltä, että jotkut sanat tai ilmaukset ovat helppoja oppia, mutta siinä kaikki. Enempi osaaminen vaatii pänttäämistä.
3. Mitä teet syventääksesi tietojasi jossain kielessä?
Käyttämällä sitä kieltä. Kirjoittamalla omaa tekstiä (vaikka kirjeitä tai maileja), katsomalla leffoja joissa ko. kieltä käytetään, ehkä lukemalla lehtiä...
4. Jos saisit mahdollisuuden oppia jonkin kielen nopeasti ja yksinkertaisesti ilman ponnisteluja, minkä kielen valitsisit?
Varmaankin japanin. Alkeista ei ole paljon hyötyä ja niiden kanji-merkkien osaaminen kysyy hemmetin hyvää muistia. Venäjä tai puolakin olisi kiva oppia; slaavilaiselta kielialueelta en osaa mitään (paitsi muutamia yksittäisiä sanoja stadin slangin ja A Clockwork Orange -kirjan ansiosta).
Viikonloppu meni oikeastaan kokonaan olohuoneen muutokseen. Sisustusohjelmissa olohuoneen muutokset ovat ihan älyttömän kalliita, mutta onneksi meidän muutoksemme ei ollut. Muutoksen kustannukset olivat 4,25 euroa ja se johtui täysin siitä, että tv siirtyi toiselle puolelle huonetta eli tarvittiin 5 metriä antennijohtoa lisää.
Olohuoneen muutoksen sai kyllä aikaan hieman kalliimpi ostos, mutta koska se ei nyt varsinaisesti liittynyt muutokseen, sitä ei lasketa. Näinkö ne televisiossakin huijaavat kuluja pienemmiksi? Tällä viikolla, jos Lundia toimittaa ajoissa, kirjahyllystämme tulee vieläkin leveämpi.
Vein Miiran äsken bussille ja nyt voisin mennä nukkumaan hetkeksi ennen kuin riennän suunnittelemaan torstain tapahtuman kulkua tietoteknisestä vinkkelistä. Himottaisi kyllä järjestellä olohuonetta hieman lisää, mutta eiköhän tuokin epänormaali tunne kaikkoa kohta.
Tämä viikko... huh, kiirettä on pitäyt ja pitää edelleenkin. Alkuviikko uuden työn koulutusta (enimmäkseen PowerPoint-luentoja, taattua unilääkettä) ja sitten kaksi päivää normaaleja töitä. Työkaverit kurkkivat upouutta henkilökorttiani ja heittivät herjaa "yhdestä suuresta perheestä", mutta muuten paiskittiin hommia ihan entiseen tapaan.
Tänään on vapaapäivä, samoin huominen ja sunnuntai. Mutta kotonakin on töitä. Piski on jo matkalla tänne, ja hänen tultuaan ruvetaan tositoimiin kirjahyllyprojektissa. Mira ja Vaula olivat jo eilen Minnan apuna kirjahyllyä tyhjentämässä, tänään tyhjennetään loput (alahyllyt enää), haetaan uusi osa keskustan myymälästä ja pystytetään se entisen jatkoksi. Sitten kirjat takaisin, kellarista lisää täytettä ja loppujärjestelyt.
Työn lomassa tietenkin rentoilua Piskin kanssa, punkkua, siideriä, hyvää ruokaa ja riittävästi untakin. Minna on juuri nyt päiväunilla, minä nukuin aamulla pitkään.
Viikonlopun työosuus hoidettiin suurimmaksi osaksi perjantaina: Minna ja Piski hakivat uudet kirjahyllyn osat Lundian myymälästä, sitten purettiin ja siirrettiin vanhaa hyllyä, pystytettiin uudet osat vanhojen jatkoksi (kahden vanhan osan väliin) ja vielä roudattiin kellarista kymmenen viinilaatikollista kirjoja hyllyn täytteeksi.
Nämä kellarissa olleet kirjat ovat National Geographic -lehden sidottuja vuosikertoja, aina puoli vuotta yksissä kansissa. Niitä on vuoden 1955 alusta vuoden 1995 loppuun. Aarre on perhetuttumme Nilsin jäämistöä, ja ainoa asia, jonka todella halusin kun Nilsin kirjaston sisältöä jaettiin.
Minulle National Geographic on tullut vuodesta 1987 (sen loppupuolelta) ja nyt irtonumerot 1987-1995 etsivät uutta kotia. Toivottavasti minulla on joskus varaa sidotuttaa lehteni vuodesta -96 eteenpäin..
Loppuosa viikonlopusta meni oleillessa. Syötiin hyvin, juotiin sopivasti, katsottiin Piskin ja Stuban matkakuvia, roikuttiin netissä (jatkettiin fanisivuprojektiin liittyviä juttuja), valvottiin ja nukuttiin pitkään... Erikoisuutena – risti seinään! – se, että minä ja Piski istuimme kahden siiderin verran erään paikallisen kapakan terassilla. Tuloksena pisamia, auringon punaama päänahka ja mukava olo.
Tänääneikusiiseilen oli taas ihan kesäkeli, mutta minulla oli työpäivä. Vuoro meni yllättävänkin nopeasti (johtui varmaan porukasta) ja kotiin palattuani näin, että Minna oli putseillut: ostanut akkuporakoneen tilpehööreineen. Teki se meille ruokaakin..
"Moi, mitä kuuluu?"
"Moi vaan. Mitäs tässä, tänään oltiin piknikillä, eilen kestitettiin sukulaisia nimpparikahvien merkeissä ja sellasta."
"Justjust. Ei oo sua sitten näkynyt pahemmin viime aikoina."
"No on ollut kaikenlaista. Viikolla tuli oltua töissä pariin otteeseen. Toinen homma jäikin nyt kesätauolle, kun pitää saada vähän lomaa. Sit oon noita sivuhommia tehnyt. Keskiviikko meni oikeastaan kokonaan vanhan opettajan luona. Se oli kyllä tosi mukavaa, asennella laajakaistaa, virustorjuntaa, palomuuria ja päivittää Windowsia."
"Mites teiän siivousurakka etenee?"
"Ai kirjahylly ja deklutterointi?"
"Ni."
"Siinähän se. Loput tasot tulee vasta parin viikon päästä, joten siihen asti työhuoneen lattia on täynnä kirjoja. Vuodesohvasta päästään eroon ens viikolla, kun mun yks kaveri tulee hakemaan sen itselleen. Vaatehuoneiden tavarasuman kimppuun ajattelin hyökätä sit ku Miralla on loma, saa sit sekin jotain tekemistä."
"Törkeätä pikkusiskon orjuuttamista!"
"Pöh, se mitään orjuuttamista oo. Mirahan tulee ihan riemusta vinkuen siivoomaan vaatehuoneita. Sillä on sellainen perversio."
"No sit. Kyllä teidän suku onkin outoa."
"Totta. Mut mun pitäis nyt mennä jatkamaan hommia. Tai ainakin yrittää saada jotain järkevää aikaseks."
"Ok, nähdään taas jossain vaiheessa."
"Joo, nähdään. Pitäis jutella oikein kunnolla joskus."
"Niinpä. Moi."
"Moi."
Vapaapäivät ovat taas meneet yhdessä hujauksessa. Viikonloppuun mahtui sukulaisten kestitystä, eiliseen kaikkea muuta paitsi museohommia (mikä oli ollut alkuperäinen suunnitelma) ja tälle päivälle omien vanhempieni visiitti. Päättivät tulla Turkuun vaihteeksi ja soittivat juuri äsken Muurlasta. Kohta pitää mennä keittämään kahvia.
Taisin tehdä päivän hyvän työn tänään osallistumalla allergiatutkimukseen. Homma vaati sen, että menin sovittuna aikana sovittuun paikkaan ja annoin ottaa pari koeputkellista verta kyynärtaipeestani. Jos tuon homman tuloksena on entistä parempia allergialääkkeitä, niin hyödyn tutkimuksesta itsekin.
Ja lopuksi myöhästynyttä meemeilyä eli lausahduksia, joita minun suustani ei koskaan kuulu:
Oli kiva päivä. Ja kohta se on minun osaltani ohi; peti kutsuu. Huomenna on taas sikamaisen aikainen herätys.
Vanhempien visiitti oli mukava, vaikkei paljon ehdittykään tehdä. Ruoka näyttää olevan näissäkin hommissa se pääasia. Isä oli pyynnöstäni ottanut iskuporakoneensa mukaan ja teki pari reikää seiniin. Nyt ovat olohuoneen taulut oikeilla paikoillaan ja paria hyllyä lukuunottamatta kaikki on valmista.
Huhtikuun kirjoja
Val McDermid: The Last Temptation
Kolmas McDermid-dekkari, pääosissa samat tyypit kuin edellisisssäkin. Tämä ei valitettavasti ollut yhtä hyvä kuin edelliset.
Brian Jacques: Soturi Matiaksen miekka
Lasten/nuortenkirja, joka löytyi yllättäen kirjaston aikuistenosastolta. Ihan mukava fantasiakirja, joskin tyyli oli selkeästi nuoremmille lukijoille suunnattu. Ja henkilöhahmot ovat eläinhahmoja. Voisi kai niitä jatko-osiakin vilkaista..
Toukokuun kirjoja
Val McDermid: A Place of Execution
Erilainen McDermid-dekkari. Oikein hyvä, mutta loppua kohti jossain määrin ennalta-arvattava. Tässä liikuttiin kuitenkin ihan eri maailmassa ja eri henkilöiden parissa kuin edellisissä.
Alexandr Solzenitsyn: Ivan Denisovitsin päivä
Kirjassa on kolme erillistä tarinaa, nimijutun lisäksi Tapahtui Kretshetovkan asemalla ja Matrjonan talo. Näistä on vaikea sanoa muuta kuin että pidin.. tyyli kun on niin toisenlaista kuin se, mihin olen tottunut. Nimijuttu oli kyllä paras.
Stephen King: Carrie
Uusintaluku. Tämä jotenkin pisti silmään, kun olin tyhjentämässä kirjahyllyä... ja luin sen sitten melkein yhdeltä istumalta.
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
