Huomenna, kahdeksan tienoilla aamulla, auto pääsee viimeinkin pölykerroksestaan. Tänään metsästimme pesusienen, harjan, ämpärin ja pesuainetta. Ämpärin väri on todellinen helmi, en osannut edes kuvitellut, että jotain noin ihanan kamalaa edes löytyisi. Kauppojen tyhjien hyllyjen kohdalla huomasi, että joku muukin on oivaltanut, että auton voisi pestä. Onneksi saimme kaiken tarvittavan kasaan vain kolmesta kaupasta, jotka sijaitsevat erittäin lähellä toisiaan.
Varasin meille huomiseksi liput Linnateatteriin katsomaan Mieletöntä Turun historiaa. Lähes kaikki kevään esitykset ovat jo loppuunmyytyjä, mutta peruutuspaikkojen perään minäkin soittelin. Ensin ajattelin olla kertomatta Miiralle, mutta en sitten malttanut. Lörppä mikä lörppä.
Huomenna juhlitaan sitä, että olemme kestäneet toisiamme jo kolmen vuoden ajan samassa asunnossa. Kuohuviini onkin jo odottanut jääkaapissa sopivaa hetkeä.
Olen nyt asunut Turussa kolme vuotta ja yhtä kauan yhdessä Minnan kanssa. Tapauksen kunniaksi Minna oli ostanut juhlaruokaa ja varannut ne teatteriliput.. se on mun ihq.
Mieletön Turun historia oli hauska ja teatteriravintola aivan täynnä. Viihtymistä vähensi hieman takanamme ollut seurue, joka melutasosta päätellen oli jo ottanut pohjia (ja joi tietysti paikan päälläkin) ja johon kuului riipivästi naurava nainen. Mutta esitys oli kyllä näkemisen arvoinen. Ei ihme, että se on ollut jatkuvasti loppuunmyyty.
Kotona teimme ruokaa: alkupalaksi savustettua ja marinoitua nahkiaista, sherrysilliä ja valkosipulisilakoita, pääruoaksi entrecote-pihvit (Stockan valmiiksi marinoituja; nam!) ja jälkiruoaksi – ihme, että vielä mahtui – mansikoita portviini-suklaakuorrutuksella. Kuohuviini jäi juomatta, kun otettiin siideriä (no, samanlainen korkki siinä oli :-)) ja alkupalan kanssa vielä snapsit.
Aterian päätteeksi vähän seurustelua hamstereiden kanssa ja sitten Minna jo menikin nukkumaan. Minä jäin viettämään loppuiltaa Alienin parissa, siiderin ja mansikoiden lopuista nauttien. Ohjelmassa ensimmäisen Alien-leffan kommenttiraita; enempään ei oikein ollut aikaa.
Nyt pitäisi vielä ruokkia hamsterit, sitten pääsen itsekin nukkumaan. Väsyttää jo.. ja jostain syystä minua vaivaa lievää pahempi päänsärky. Aion kuitenkin selvitä ilman lääkkeitä, sillä luultavasti uni auttaa.
Tämä on se päivä, jolloin alistuin kohtalooni ja aloin taas syödä säännöllisesti antihistamiinia. Olen aivastellut ja niiskuttanut jo kolmatta päivää peräkkäin ja nyt olen varma, ettei tämä ole enää "normaalia" aamunuhaa. Flunssaakaan tämä ei ole, joten vaihtoehtoja jää vain yksi: heinänuhakausi on alkanut.
Vapaapäivät hupenevat, enkä ole saanut oikeastaan mitään aikaan. Selkä- ja lonkkakivut ovat estäneet tai vähintäänkin hidastaneet siivousprojekteja, väsymys ja yleinen saamattomuus kaikkea muuta..
Pitäisi hakea vakituiseksi puljuun, jossa nyt teen töitä. Nyt työsuhde voidaan katkaista milloin vain, eikä jatkosta ole koskaan varmuutta. Paikan ilmapiiri vain on niin suvaitsematon, etten halua sinne. Rasistiset kommentit, seinäkirjoitukset, joissa herjataan niin homoja, lesboja kuin ylipainoisiakin, ja työkavereilta kuullut muut esimerkit vaikuttavat minuun voimakkaammin kuin niiden ehkä pitäisi. Etenkin seinäkirjoitukset pitäisi voida kuitata lapsellisuutena ja typeryytenä, vai mitä?
Pari päivää sitten valitin tilanteesta yhdelle työkaverille, joka on joutunut epäsuoran syrjimisen kohteeksi. Hän oli kanssani samaa mieltä siitä, että tilanne on ikävä, mutta sanoi sitten, ettei minun pitäisi "ottaa itseeni". Miten voin olla ottamatta itseeni – olen ylipainoinen, seksuaalivähemmistöön kuuluva henkilö, jonka sukujuuret ovat jossain muualla kuin Suomessa!
Oikeastaan pitäisi valittaa pomoille, mutta pelkään, ettei niiltä saa paljonkaan tukea. Ja koska muuta työtä ei oikein löydy, taidan alistua kohtalooni. Mutta en vielä.
Olimme tänään Kinopalatsissa katsomassa Constantinen. Emme odottaneet leffalta paljoakaan arvostelujen vuoksi ja ehkä juuri siksi se yllätti positiivisesti. Ei paskimmasta päästä mielestäni. Ja Tilda Swintonin ihana androgyyni enkeli Gabriel pelasti paljon.
Leffan jälkeen kipaisin kadun toiselle puolelle Linnan apteekkiin ostamaan kupin, kiitos vaan Aaltikselle vinkistä. Kynnys ostaa kuppi oli paljon pienempi, kun pakettia pääsee ensin hipelöimään kaupassa. Nyt odotan innoissani seuraavia kuukautisiani, että pääsen testaamaan kuppia tositoimissa.
Tein Miiran kanssa pikakierroksen Galniksien läpi. Voisin vielä toisen kerran mennä tutkimaan oikein kunnolla, mutta katsotaan nyt. Sovimme jo, ettei tällä kertaa osteta sipsejä lainkaan. Karkitkin taitavat olla pannassa. Dämit, mitä sieltä sitten shoppailisi?
Vein Kaunottareni korjattavaksi. Tiistaina saan toimivan pyörän käsiin. Sen jälkeen hieman hienosäätöä uuden satulan, tankonauhan ja maalin muodossa ja kolmasosalla uuden hinnasta minulla on toimiva vanha. Toivottavasti. Olisi ehkä kannattanut huoltaa pyörää enemmän ensimmäisten 15 vuoden aikana.
Kävin K-raudassa. Ostin maalia. Toivon kovasti, että sävy on oikea, vaikka kurkkimastani kolosta se näyttääkin liian vaalealta. Ei voi mitään, jos on näin. Onneksi sen ei tarvitse "mätsätä" mihinkään aiempaan sävyyn.
Ajoin kotiin. Valoista lähtiessäni kuului vaimea "plop" ja sitten pörinää. Diagnoosi: pakoputki on poikki. Ei mitään hajua, mistä kohtaa, mutta maanantaina auto korjaamoon.
Kuppi sentään toimii kuin unelma. Ihanan hiostamaton olo ilman siteitä.
Yövuoroputki menossa. Herätessäni joskus aamupäivällä kerroin Minnalle nähneeni ruokaunia – pizzaa ja puolikas leivos (se leivos oli joku kohteliaisuuden takia syötävä höttö, jossa oli ihan liikaa kermavaahtoa ja jostain kumman syystä ananasmehua). Kun seuraavan kerran heräsin, kello oli puoli kolme ja Minna poissa. Olin juuri päässyt istumaan koneelle ja blogeja lukemaan, kun ovi kävi. Minna tuli sisään kahden pizzalaatikon kanssa.
Jälkiruoaksi teetä, Murhasta tuli totta ja eilisiltainen Blake sekä Sacher-leivos – puoliksi.
Minna luo keittiössä, välineinä minut vanhat öljyvärini ja pari pinkopohjaa. Minun pitäisi laittaa pesukone päälle, ottaa torkut ja väsäillä sivupäivityksiä pariinkin paikkaan. Mieluummin kyllä ottaisin vain ne torkut (jos tee ei valvota; sitä meni varmaan litra).
Käytiinpä eilen Hels-- eiku Espoossa. Nukuin työyön jälkeen (en tarpeeksi), ja iltapäivällä lähdettiin liikenteeseen. Leppävaara oli muuttunut melkoisesti sitten viime näkemän (olin siellä töissä ennen kuin uusi asema, terminaali ja se kauppakeskus rakennettiin), mutta paikat löytyivät hyvin, kiitos nettisivuilla olevan opastuksen ja sen, että meillä oli runsaasti aikaa. Uudessa kauppakeskuksessa ei kuitenkaan ollut kukkakauppaa, joten piti käväistä radan toisella puolella, vanhalla ostarilla.
Illan konsertti oli oikein onnistunut ja fanitus jatkui vielä kauan esityksen jälkeenkin. Fanisivuprojekti kehittyy taas. Iltapalan ja -juomien jälkeen kotimatkalle, Piski oli tietenkin perillä ennen meitä.. mutta tekstiviestit sinkoilivat aina vähän yli yhteen asti, jolloin me ajoimme kotipihaan.
Tämä päivä on mennyt kotona velttoillessa. Aikaansaannoksia on tosi vähän, ja koko ajan pyörii mielessä se, että pitäisi olla jo nukkumassa. Mutta sämpylät ovat vielä uunissa ja pari muutakin juttua on kesken...
Illan suussa palasimme Helsingistä. Viikon toinenkin pikavisiitti pääkaupunkiseudulle oli erittäin onnistunut. Eiliset synttäribileet olivat rennot, kosteat ja pitkät. Kelikin oli kaunis. Meidän piti tänään lähteä Helsingistä aikaisin, mutta keskipäivällä lähdin appiukon ja synttärisankarin kanssa juhlapaikalle siivoamaan. Palattuamme tukikohtaan Miira trimmasi hiukseni ja nyt on ihanan kevyt olo (olisipa vaaka samaa mieltä kokonaiskeveydestäni). Paistetun kuhan ja keskiviikon NYPD Bluen jälkeen lähdimme kotiin.
Pyöräni oli niin hehkeän ihana korjauksen jälkeen, etten raaskinut jättää sitä pyöräkellariin. Toin sen siis parvekkeelle. Saa nähdä, kuinka kauan jaksan taiteilla pyörää hissin kanssa alas ja ylös. Luovuin pyörän maalauksesta, kun huomasin, että se on ihan siisti nytkin. Uuden tankonauhankin laitto taitaa jäädä ensi vuoteen. Ei kaikkea voi yhtenä vuonna uurastaa, menisi maailmankirjat kerralla sekaisin. Uuden satulan sentään hankin jo, ja se teki kyllä ihmeitä pyörän ulkonäölle.
Auton korjautin tiistaina. Pakoputken "se pönttö siellä takana" meni vaihtoon. Huomenna pitäisi käydä paikkauttamassa yksi kesärenkaista, jotta saisin nekin viimeinkin alle. Alkaa olla jo liian kesäiset kelit talvirenkaille. Keskiviikkona lähtiessämme Sellosalin parkkipaikalta huomasin, että toinen etuvaloista oli sammunut, joten pitää nekin vaihtaa.
Synttäribileistä sain 8 orvokkia mukaani. Ajattelin laittaa ne parvekkeen kaiteelle roikkumaan, kukkalaatikkoon tietenkin. Kukka-asiani ovat mukavalla tolalla, kun kukkapenkkien maalaus on nyt valmis. Vielä puuttuu orvokkien ja saintpaulian mullitus. Kukkapenkin maali oli muuten hieman vääränsävyistä, mutta ei se mitään. Sävy ei kuitenkaan ollut kovin paha, olisin vain halunnut siniharmaampaa.
Elämäni alkaa olla liian äksön-painotteista.
Olen täysin sippi, poikki ja puoliunessa. Miira meni nukkumaan jo ennen kahdeksaa ja minä sinnittelen silkkaa tyhmyyttäni vielä ylhäällä. Viime viikon kiireiset päivät vaativat kohta veronsa. Haaveilemme molemmat yli kahdentoista tunnin yöunista, mutta niitä ei ole tiedossa ennen viikonloppua.
Ensin se kirjameemi pois alta.
Menivät sitten ja valitsivat edellistäkin vanhoillisemman paavin. Tämä vastustaa mm. syntyvyydensäännöstelyä, naispappeutta, homojen oikeuksia... Just, hieno homma. Tyyppi on lisäksi ollut nuoruudessaan (muka pakotettuna) Hitler-Jugendin jäsen.
Ainoa hyvä homma tässä uudessa paavissa on se, että hänellä on ikää jo 78 vuotta. Toivon ihan tosissani, että äijä ei ehdi kauaa istua vallassa ja että seuraava on sitten jo vähän liberaalimpi.
Eihän joku katolisen kirkon johtaja minuun paljon vaikuta, mutta ajattelen niitä monia, joiden elämään se vaikuttaa.. ja on pelottavaa, kuinka moni tuotakin ukkoa kannattaa. Katolisella kirkolla on paikoitellen ällistyttävän paljon valtaa.
Olikos tämä uusi paavi myös se tyyppi, joka taannoin nosti äläkän Da Vinci -koodista? Sekin kertoisi jo aika paljon..
Käsittävätköhän nuo radiokanavien pyörittäjät, että liika on liikaa ja tämän hetken suosituin biisi on hyvin pian jokaisen inhokkilistan kärjessä, jos sitä soitetaan monta kertaa päivässä? Hyväkin kappale alkaa ärsyttää, jos sen kuulee aina parin tunnin välein.
Töissä soivat tietyt radiokanavat vuoroviikoin. Jokaisella kanavalla on oma suppea soittolistansa (ja ne ovat osittain päällekkäisiä eli tietyiltä hetken hiteiltä ei koskaan pääse pakoon). Parikin kanavaa mainostaa soittavansa "klassikoita", mutta minusta männävuosien hitti – jo silloin hieman naurettava – ei ihan ole klassikko. Jonkun pitäisi opettaa näille älypäille, mikä ero on klassikolla ja "klassikolla".
Kun radiossa sitten esitetään kuulijoiden toivemusiikkia, niin useimmiten sieltä tulee taas ne samat kappaleet. Ja jos joskus harvoin tulee jokin vähemmän kuultu herkku, niin se katkaistaan kesken, niiden tuikitärkeiden mainosten tieltä. Ja voisiko joku infota radioasemia siitäkin, että U2 on ihan oikeesti, hei levyttänyt muitakin kappaleita kuin I Still Haven't Found What I'm Lookin For ja One (sama harhaluulo niillä on monesta muustakin bändistä, mutta tämä taitaa olla räikein tapaus)?
Aina työpäivän jälkeen olen ihan kyllästynyt hittipuuroon enkä halua kuulla enää mitään musiikkia. Joskus kuitenkin repäisen ja laitan soimaan jotain, joka on mahdollisimman kaukana siitä, millä minua on edeltävien vajaan kymmenen tunnin (työmatkat myös) aikana kyllästetty: esimerkiksi Mozartin Sinfonia Concertanten, Beethovenin kolmannen, seitsemännen tai yhdeksännen sinfonian... tai vaikkapa Front Line Assemblyn CD:n Hard Wired.
Mutta vapaalla (ah, pitkä viikonloppu edessä) en halua kuulla enää kertaakaan Yön Pettävällä jäällä, Technicolourin All My Lifea, enkä varsinkaan yhtään Anastacian kappaletta!
Nyt on tilaisuutesi paljastua Provon lukijaksi tai satunnaiseksi kävijäksi! Kirjoita ystiskirjaani ja jätä jälkesi historiaan! Varoitus: ystäväkirjan täyttäminen vaatii shockwaven.
Ihan kuin minulla ei olisi parempaa tekemistä kuin rakennella itselleni ystäväkirjaa. Huomenna tentti ja Kotikatukin on jo alkanut. Lusmu on lusmu, vaikka voissa paistaisi. Kotikadulle mars, siis.
Aamutunnelmiani kuluneilta viikoilta kuvaa The Beatles erittäin tarkasti.
When I wake up early in the morning,
Lift my head, I'm still yawning
When I'm in the middle of a dream
Stay in bed, float up stream
Please don't wake me, no
don't shake me
Leave me where I am
I'm only sleeping
Tänäänkin (virallisesti eilen) herääminen oli työn ja tuskan takana. Lopulta nousin niin myöhään, että tenttiin lukeminen jäi 45 minuuttiin. Olen silti erittäin tyytyväinen osaamistasooni, yllätin tentin aikana itseni positiivisesti (osasin heittämältä sellaista, jota en tiennyt osaavani).
Koulua on enää viikko jäljellä. Pari tenttiä, muutama sivusto, jokunen demo ja pari rästiä ja se oli siinä, kiitti. Sitten saa nukkua.
Käväisin taas Helsingissä. Tällä kertaa viivyin perillä noin kolme tuntia, eli partioparaatin vaatiman ajan plus vähän ylimääräistä, että pääsin välipalalle Carrolsiin (aah, Clubburger!). Oli tosi kivaa, mutta kyllä edelleen tuntuu hassulta kulkea ympäriinsä partiopaidassa kaikkine tilpehööreineen. Helsingin keskustassa tietysti sulauduin joukkoon sekä ennen että jälkeen paraatin, sillä muitakin pukeutuneita oli liikkeellä, mutta bussissa mennen tullen tuntui oudolta.
Jokin sisälläni odottaa edelleen sitä nälvimistä, jota sain peruskoulussa kuulla – siellä ei tosiaankaan kannattanut julkisesti myöntää olevansa partiossa, koska se oli "nössöjen hommaa" (ja minä vielä olin ihan nössö; hiljainen ja melko hyvä oppilas). Nykyään saan osakseni korkeintaan pari vähän uteliasta tai kummastelevaa katsetta.. ja hyvä niin.
Niinpä siinä missä minä luimistelen pitkin katuja partiovarusteissani, lippukunnanjohtajani talsii rinta rottingilla, ylpeänä partiolaisuudestaan – hänen koulussaan partio oli hieno juttu ja "kaikki" kuuluivat partioon. Tasan ei käy nallekarkit.
Perjantaina tein jotain hurjaa ja uskaliasta: menin viemään paketin teetä sille yhdelle Ihqulle.. ihan yksin! Olin luullut, ettei Minna halua tavata ko. tyyppiä ja niin hoidin homman itse. Vielä käytävän ovella mietin, pitäisikö vain kääntyä takaisin ja antaa olla.. mutta nyt olen ihan tyytyväinen, että menin.
Tästä voi tosin olla seurauksena se, että Ihq on äimänkäkenä ja kyselee Minnalta, että piruako minä sille teetä roudaan... mutta kelle sitten? Kuka muu olisi juuri noista teelaaduista kiinnostunut (ja vielä niin söpö, että sen hyväksi tekee vaikka mitä)?
Oli tarkoitus nukkua niin pitkään kuin voin, ilman herätyskelloa. Minna kuitenkin herätti kello yksitoista, pyysi tarkistamaan työhön liittyvän postin (olikin mainoslehti) ja letittämään hiukset. Totesin, että pakko nousta ainakin vähäksi aikaa ylös; selkä on liian jumissa pidempään nukkumiseen.
Vielä eilen aioin pitkään nukuttuani lähteä tänään kaupungille ja ostaa muutamia tarpeellisia vaatteita ja ne uudet Converse-tennarit, keli kun lämpenee päivä päivältä. Minna haluaa mukaan shoppailemaan eikä tänään tietenkään pääse, joten siirretään sitäkin ohjelmanumeroa. Minusta vaatteiden (ja melkein kaiken muunkin) ostamisen pitää tapahtua nopeasti, mutta Minna taas pitää haahuilusta ja vertailusta, joten ostoksilla vierähtää kevyesti useampi tunti.
Viime vuonna oli aikomus yrittää tämänvuotiseen Kuukkeligaalaan. Mutta nyt kun gaala on taas käsillä, minulla on edessä tärkeä kokous ja sitten yövuoro. Minnakin on illalla töissä. No, jospa noita bloggaajia näkisi joskus jossain miitissä.. edes.
Nyt aion mennä laittamaan itselleni aamupalaa ja teetä. Ans kattoo, onnistuuko.
Olisi ihan julmetusti blogattavaa, mutta ei ole aikaa blogata! Olen myös aika äärirajoilla jaksamiseni kanssa, unet ovat viime aikoina jääneet muutamaan tuntiin yössä. Toivottavasti Helsingissä saisi nukkua.
Vapun vietämme siis Helsingissä. Huomenna haen Miiran töistä kuudelta, jotta voimme molemmat nukkua rauhassa ennen kuin menemme syömään Saslikkiin. Saslik-reissua on suunniteltu jo pitkään, mutta tähän vappuun se sopi enemmän kuin hyvin. Huomisillaksi ei ole suunnitteilla mitään erikoista, ehkä repäisemme Miiran kanssa ja nukumme vappuaattoillan...
Sain eilen (etana)postia Testipiste Hiirestä (kävin siellä korjauttamassa automme pakoputken pari viikkoa sitten). Testipisteen Markku Hiiri halusi varmistaa, että olen työn jälkeen tyytyväinen ja että ottaisin yhteyttä, jos he voivat jotenkin parantaa palveluaan. Loistavaa jälkimarkkinointia! Hiiri varmisti kirjeellään, että tulen jatkossakin käyttämään heidän palveluitaan.
Olin suoraan sanoen kuin pölkyllä päähän lyöty avattuani tuon kirjeen. Ei minulle ollut tullut mieleenkään tuollainen, vaikka minäkin markkinoinnin tunneilla ummet ja lammet jälkimarkkinoinnista olen kuullut. Tulipa tuokin opetus konkreettisesti todistettua omien positiivisten fiilisten perusteella. Onkohan tuo kovinkin yleistä autokorjaamoilla?
Tuleva kummilapseni Touko syntyi tiistaina. Poika on aivan älyttömän söpö (melkein yhtä söpö kuin minä olin pienenä). Ajamme maanantaina Lappeenrantaan katsomaan kummitädin lellikkikummilasta (sitä ainokaista), jos mitään yllättävää ei satu.
Jeejee, herätys kuuden tunnin päästä, pakkaus on kesken, pitäisi käydä tankkaamassa ja päätä särkee. Hyvin menee. Onneksi loma sentään alkoi tänään. Koulua seuraavan kerran syyskuussa.
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net
Lisää Provo Blogilistan suosikkeihisi
Bannerit linkitystä varten
Sivut teki Minna.
