Heti alkuun virhearvio: lähdimme kahden hengen voimin kauppaan ostamaan aamiaisruokia. Meitä olisi pitänyt olla ainakin neljä.
Olimme perillä Ahtelassa puolilta päivin eli tuntia myöhemmin kuin olimme suunnitelleet. Muu "henkilökunta" oli järjestelemässä päärakennusta ja ensimmäiset leiriläiset (hätähousut!) olivat jo paikalla. Liityimme joukkoon tummaan ja kannoimme aamiaistarpeet keittiöön ja kaappeihin.
Iltapäivä meni suurimmaksi osaksi erilaisissa järjestelyhommissa, vastaanotossa sun muualla.
Koko leirialueen piti olla Tusetan käytössä yhtä kaukaista rantamökkiä lukuunottamatta, mutta erehdyksen tai huijauksen takia (epäilemme jälkimmäistä), meille olikin varattu vain yksi mökki. Ylä- ja alakämppä tietysti, päärakennus ja huoltorakennus sekä muu alue oli meillä, mutta tilaa olisi tarvittu lisää.. Hommasta selvittiin kyllä, mutta tilanne potutti pitkän aikaa.
Leiri alkoi virallisesti klo 15 sateenkaarilipun nostolla ja tervetuliaiskahveilla. Sen jälkeen pelattiin bingoa, jonka pääpalkintona oli ilmainen pääsy ensi vuoden juhannusleirille.
Alakämpän sauna lämpeni viideltä iltapäivällä alakämpän asukkaiden voimin (kiitos!) ja kuudelta rantaan nostettiin kolme lippua: Suomen ja Venäjän liput sekä toinen sateenkaarilippu. Tällä kertaa osasin solmut eikä niiden kanssa tarvinnut sählätä. Venäjän lippu oli mukana, koska leirilläkin oli pari venäläistä. Myöhemmin selvisi, että Ruotsin lippukin olisi kannattanut olla (mutta kun ei etukäteen tiedetty)..
Ennen lipunnostoa olin jo ehtinyt ottaa tunnin torkut, skitsahtaa yhdelle kovapäiselle koiranomistajalle, syödä grillimakkaraa Minnan kanssa ja nauttia auringonpaisteesta. Koko päivän oli upea ilma.
Aamun aamiaisostosten yhteydessä kävin vielä pikavisiitillä alkossa ostamassa itselleni pienen madeirapullon. Sauvoa kohti ajellessa tajusimme, ettei Muvoani varten ole vieläkään ostettu AAA-akkuja, eikä varaparistojakaan ollut mukana. Paikallinen S-market oli niin täynnä, että kurvasimme keskustan pienempään kauppaan. Siellä ei tietenkään ollut oikeanlaisia paristoja, mutta ostin lisää vissyä ja sipsejä. Nehän tulevat aina tarpeeseen.
Paikalle saavuttuamme jaoimme aamiaistarvikkeet valmiiksi tulevia aamuja varten ja kävimme viemässä omat tavaramme järjestäjien tiloihin. Nappasimme heti vierekkäiset sängyt ja tuuppasimme ne yhteen. Parisänky täytyy olla, maksoi mitä maksoi, jotta voin rohmuta Miiran puolesta puolet!
Sitten päädyinkin ilmoittautumistiskille etsimään ihmisiä listasta. Siinä vierähti pari tuntia Siljan kanssa tiiminä työskennellen. Harmi vain, että tervetuliaiskahvien bingosta meni välillä muutama numero ohi, kun piti keskittyä töihin.
Terhi vapautti minut jossain vaiheessa ilmoittautumispöydän takaa ja vakaa aikomuksemme Miiran kanssa oli lähteä grillaamaan makkaraa. Karaokelaitteet oli kuitenkin testattava, joten mikki käteen ja laulamaan. Lauloimme Lauran kanssa Syksyn sävelen (hirveän hyvin sopii kesäkuuhun!) ja Viidestoista yön. Joutsenlaulua aloitellessa Miira meinasi jo hieman hiiltyä, joten koin parhaaksi lähteä ja jättää laulelot Lauran vastuulle.
Miiran nukkuessa päiväunia Laura sai houkuteltua minut pelaamaan mölkkyä. Olipa kiva peli. Voittaja voitti aivan uskomattomalla 12 pisteen heitolla. Itse tipuin jo aika alkuvaiheessa, mutta mölkkyä on pelattava pian uudelleen.
Perinteinen iltaohjelma oli karaokea, tanssimista, saunomista ja grillailua.
Saara vakuutti veden olevan tarpeeksi lämmintä, joten mekin uskaltauduimme saunasta mereen. No, oli se lämpimämpää kuin Tippsundissa viime kesänä... brr... Matka saunasta laiturille oli vain tuskallisen pitkä.
Iltaan mennessä noin 110 ilmoittautuneesta oli saapumatta enää kourallinen. Lisäksi oli muutamia päiväkävijöitä, jotka siis eivät jääneet yöksi.
Kokon virkaa toimitti keskiyöllä sytytetty isohko nuotio päärakennuksen ja ruokailukatosten vieressä; sen ympärillä oli vielä varmuudeksi kolme isoa tynnyrillistä vettä. Tämä kaikki siksi, että alueella oli metsäpalovaroitus eikä rannassa ollut kokolle sopivaa paikkaa.
Yhteislaulu lähti jostain porukan keskeltä kuten viimeksikin, mutta nyt meillä oli tarjolla muutamia laulujen sanojakin.
Disko jatkui yömyöhään (tai aamuun, en tiedä), mutta me vetäydyimme omiin oloihimme puoli kahden maissa. Kahdelta Minna oli jo sikiunessa, minä lueskelin vielä, kirjoitin tämän valmiiksi, söin juustiksia ja join vielä mukillisen punaviiniä.
Illalla menimme saunaan. Lämmin vesi oli jo loppunut, joten suihkuttelu jäi vähemmälle. Saunasta rantaan oli "aivan kaamee" matka, joten uiminenkin jäi vain yhteen kertaan. Merivesi oli niin lämmintä kuin voi olettaakin. Olisin viihtynyt pulikoimassa pidempäänkin, mutta Miira-raukka olisi jäätynyt seisaalteen.
Illalla diskon aikana menin viereisellä kentälle yksikseni heittelemään koripalloa ja sain pian seurakseni muutaman vanhemman naisen. Siinä sitten hetken heittelin heidän kanssaan ennen kuin minut nakitettiin kokkopaikalle jelppimään. Delegoin vastuun eteenpäin Miiralle.
Illan aikana, aina kun ohitin auton, kävin naukkailemassa madeirapullostani. Olisinhan tietenkin voinut kuskata pulloa mukanani, mutta eihän julkinaukkailu oli ollenkaan niin huvittavaa kuin muka salaa autolla käynti. Varsinkin kun joka kerta kerroin Miiralle taas käyneeni pullolla...
Illan laulut hoidin Lauran kanssa karaokessa (Syksyn sävel oli Henkilökunnan bravuuri) ja osallistumalla sekalaisiin laulajiin kokon ympärillä. Siellä missä oli hyvä ja tuttu biisi, olin myös minä. Porukalla laulaminen on todella mukavaa.
Herätys varttia yli kahdeksalta ja töihin. Aamiainen valmistui ajallaan, runsaana kuten ennenkin. Ja taas jokunen aamuvirkku hätähousu kävi kyselemässä aamupalaa – tai edes kahvia – jo paljon aikaisemmin.
Kun kaikki nälkäiset oli puoleen päivään mennessä ruokittu, meidän työmme vain jatkui – siivous ja raivaus päättyi yhdeltä iltapäivällä. Siivotessa saatiin nauttia pianokonsertista, joka oli ainakin minusta tosi hyvä: Chopinia, Beethovenia ja muuta mukavaa kevyttä klassista, myös toivekappaleita.
Vasta kaiken tämän jälkeen päästiin "aamu"pesulle.
Tippsundin keittiön tiskauspiste on parempi toiminnallisuudeltaan, mutta kyllä tämäkin menetteli. Olen siis edelleen ihastunut suurkeittiötiskausvälineisiin. Pianokonsertti miellytti minunkin korviani ja olisin mielelläni kuunnellut pidempäänkin.
Leirioloissa aamupesulla on aina käytävä kahden kimpassa, koska lämpimän veden kulutusta on syytä minimoida. Näin ainakin järjestäjät toimivat!
Iltapäivän ohjelmassa oli kasipalloturnaus, mutta se peruuntui, kun ilmoittautuneet osanottajat eivät tulleetkaan paikalle. Palkintopysti jäi siis sen tekijöille – eli meille.
Muita ohjelmia olivat karaoke/tanssit, iltapäiväsauna ja myöhemmin survivor-kisa. Luulimme ensin, että kisan ideoijat ja järjestäjät myös hoitaisivat käytännön hommat, mutta toisin kävi. No, alkuhankaluuksien jälkeen kisasta tuli ihan hauska ja suosittu (yleisöä oli läjäpäin)... Ja päästiinpä porukalla biitsille!
Illalla taas tanssit, vähän karaokea, saunomista ja grillailua. Tarja perusti ruokailukatokseen Tusetan kirppispöydän, josta sai ostaa mm. kantaaottavia nappeja ja videoita.
Kirppispöydän liepeille päätyivät Saara ja Kukkakin, jälkimmäisellä oli mukanaan kaksi pienikokoista bofferimiekkaa. Niillä piti tietysti ottaa pari matsia (ja tuli ideoita seuraavalle vuodelle)..
Bileet jatkuivat taas aamuun asti (luulisin), mutta me emme jaksaneet puoli kolmea pidempään. Kolmelta Minna jo nukkui, minä kirjoitin päivän "polkkaukset" valmiiksi ja luin vielä hetken.
Aamulla taas ylös melkein yhtä aikaisin kuin eilen: piti mennä vahtimaan untuvikkoja aamupalavuorolaisia, että kaikki sujuisi oikein. Meiltä oli jopa kysytty valokuvadokumentointia, jotta sunnuntaivuorolaiset voisivat käyttää kuvia malleina :-D!
Se, että olin vähän ohjeistanut Lauraa edellisenä iltana, ei paljon auttanut, sillä Laura oli viimeisenä paikalla. Muut olivat aiheuttaa uuden skitsahduksen, kun ensi töikseen painelivat kahvimukien kanssa terassille.. Mutta tulihan sitä aamupalaakin sitten. Hommaa helpotti varmasti se, että astiat olivat nyt helposti otettavissa tiskitelineistä (eikä niitä tarvinnut kaivella alakaapeista esille).
Yllättävää kyllä, aamupalalla kävi huomattavasti vähemmän ihmisiä kuin lauantaiaamuna: olisi luullut, että lähtöpäivän aamuna porukka tankkaisi kunnolla!
Leiri loppui virallisesti klo 15 sunnuntaina, mutta jo reilusti sitä ennen tuli paikalle alueen valvoja, joka hoputti ja patisti siivoamaan – niin kuin sitä olisi vielä puolilta päivin ehditty kunnolla edes aloittaa, kun aamiaisaika oli vasta loppunut.
Pahinta oli, että meitä syytettiin saamattomuudesta, uhkailtiin siivousfirmalla (jonka lasku jäisi sitten tietysti meidän maksettavaksemme) ja häätämällä häädettiin leiriläisiä pois! Lisäksi jouduimme siivoamaan paikkoja, joita emme alun perinkään olleet käyttäneet tai sotkeneet.
Ylipäätään eukon asettama takaraja oli älytön: Tippsundissa vain leiri loppui kolmelta, siivous alkoi kunnolla vasta leiriläisten poistuttua.. ja valmista oli kolmisen tuntia myöhemmin. Nyt saatiin pitää kauheaa kiirettä (ja potutus oli sen mukainen).. mutta ilmeisesti jälki oli silti ihan kelvollista, koska valituksia ei sitten enää tullut.
Leirin lopusta jäi lievästi sanoen paha maku suuhun ja paluumatkalla Terhin kanssa juteltiinkin aiheesta. Ensi vuonna ollaan taas Tippsundissa, mutta saattaa hyvinkin käydä niin, ettei meitä nähdä siellä enää vastuuhommissa.
Saara on xeniittikamu, jonka tulo leirille aiheutti samanlaisen innostuksen kuin Heidi pari vuotta aiemmin. Kivaa oli sekin, että edellisvuoden leiriläisiä oli nyt "henkilökunnassa".
Pullojen ja tölkkien lajittelu ei ole sitä rattoisinta leirisiivousta.
Minusta taas pullojen lajittelu oli hauskaa. Vastakohdat täydentävät toisiaan ja silleen.
Tavattiin Katajainen! Paikalla oli kuulemma pari muutakin blogaajaa, esimerkiksi täysin uusi tuttavuus Kiukuttelua-blogista.. mutta niitä muita ei sitten päästy jututtamaan, kun ei tiedetty, keitä he olivat. Pitäisikö ensi kerralla jo pitää blogimiitti tai jotain?
Minua puri paarma (raitasiipinen "draken"). Vastineeksi tapoin kolme. Käsi oli kipeänä pari päivää ja paukama – kaikista allergialääkkeistä huolimatta – pysyi viikon.
En ole vieläkään pelannut mölkkyä.
Provokaatio on turkulaisen avioparin veppiploki elämästä sateenkaarilinssien läpi.
Juhannusraportissa Miiran tekstit ovat vihreällä ja Minnan oranssilla.
Juhannusleirin vieraskirja
Sposti
Minna: minna @ tsirp.net
Miira: miira @ tsirp.net